Jos verovelvollinen haluaa hakea verotustaan koskevan päätöksen purkamista, tulee hänen käyttää tässä apunaan lainoppinutta asiamiestä. Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua siitä, että päteekö tämä vaatimus myös purkua hakevan ollessa itse asianajaja. Kirjoituksessa käsitellään erityisesti tämän lainkohdan tarkoitusta ja sitä, mitä kyseisellä lainkohdalla on ylipäätään tavoiteltu.
Asiamiespakko
Hallinnollisen, lainvoiman saaneen päätöksen purkamisessa hakijan täytyy käyttää apuna asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa (laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 118 § 5 mom.) Ainoat poikkeukset tähän koskevat viranomaista ja hallintotuomioistuinta itseään. Kyseisessä laissa ei velvoiteta lainoppineen asiamiehen käyttämiseen muissa yhteyksissä.
Lainvoiman saanut viranomaisen päätös voidaan purkaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa neljässä tilanteessa: 1) jos on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut vaikuttaa päätökseen olennaisesti, 2) päätös on perustunut ilmeisesti väärän lain soveltamiseen tai mahdollisesti asiaan olennaisesit vaikuttaneeseen erehdykseen, 3) jos asiaan on tullut uutta selvitystä, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen eikä tämän tiedon viivästyminen johdu hakijasta, tai 4) päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, miten asia on ratkaistu (laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 117 §). Lähtökohtainen määräaika purkuhakemukselle on viisi vuotta päätöksen lainvoimaisuuden syntymisestä.
Esimerkiksi seuraavissa tilanteissa henkilön tulee käyttää asiamiestä apunaan:
- lainvoimaisen verotuspäätöksen purkaminen
- lainvoimaisen toimeentulotuki- tai asumistukipäätöksen purkaminen
- lainvoimaisen ase-, anniskelu- tai taksilupaa koskevan päätöksen purkaminen
- lainvoimaisen maahanmuuttajan oleskelulupaa koskevan päätöksen purkaminen
Vastaavia asiamiespakkoja on myös yleisissä tuomioistuimissa haettaessa tuomion purkua korkeimmasta oikeudesta tai kanneltaessa tuomiovirheestä.
Tapaus KHO 2021:119
Asianajaja A oli hakenut verotuksen oikaisulautakunnalta muutosta omaa tuloverotustaan koskevassa asiassa. Hakemus hylättiin pääosin eli lähes kokonaan, joten A valitti hallinto-oikeuteen. Tämänkin hylätessä hakemuksen A haki verotustaan koskevan päätöksen purkamista korkeimmalta hallinto-oikeudelta itse, ilman toisen lakimiehen apua katsoen, että koska hän on asianajaja, hänen ei tarvitsisi käyttää purkuhakemuksessa asiamiestä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että hakemuksen tutkimisen edellytys eli asiamiehen käyttäminen oli laiminlyöty. A valitti tästä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian A:n vahingoksi. Koska oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 § 5 mom. sanamuoto teki poikkeuksen vain viranomaisten ja hallintotuomioistuinten kohdalla, olisi myös lainoppineen henkilön tullut käyttää purkuhakemuksessaan ulkopuolista asiamiestä. Tätä ratkaisua tuki se, että lainkohdan perustelujen mukaan kyseisen säännöksen tarkoituksena on tehdä purkuhakemusten laatimisesta objektiivisempaa ja vähentää siten perusteettomia purkuhakemuksia, nostaen samalla hakemusten laatua. Säännöksen keskeisenä tavoitteena on siten saada aikaan tilanne, jossa hakemuksen aiheellisuutta olisi jo ennalta objektiivisesti ja erityisesti harkittu ennen tuomioistuimelle lähettämistä.
Lisäksi tässä tapauksessa korkeimman hallinto-oikeudenn hylkäävä ratkaisu ei ollut estänyt hakijaa käyttämästä muita, varsinaisia muutoksenhakukeinoja eikä kyseessä ollut tilanne, jossa hakijan pääsy tuomioistuimeen olisi asiattomasti estetty. Hakijalle oli myös varattu mahdollisuus käyttää soveltuvaa asiamiestä, mutta tämä ei ollut hyödyntänyt tilaisuutta, joten korkein hallinto-oikeus jätti hakemuksen tutkimatta.
Yhteenveto
Laeissa, kuten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, on säännöksiä siitä, tuleeko asian tuomioistuimeen saattamiseksi käyttää apunaan asiamiestä, joka on asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Tällaisen säännöksen tarkoituksena on pyrkiä karsimaan tuomioistuimelle tulevat hakemukset ja muut yhteydenotot niin, että vain perustellut ja korkeimman tuomioistuimen ratkaisua vaativat tapaukset päätyisivät tuomioistuimelle sen sijaan, että mihin tahansa hallintopäätökseen tyytymätön voisi suoraan hakea päätöksen purkamista tuomioistuimelta.
Voidaan ajatella, että vaikka hakija olisi itse lainkohdassa tarkoitettu lainoppinut, jää toinen puoli säännöksen tarkoituksesta vielä puuttumaan, koska tällöin purkuhakemukset perustelut eivät ole saaneet osakseen objektiivista arviointia, eli toisin sanoen ei ole vielä objektiivisesti mietitty, että onko purkuhakemuksessa järkeä. Tästä syystä korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 2021:119, että myös asianajajan tulee hallintopäätöstä koskevassa purkuhakemuksessa käyttää asiamiehenään lainoppinutta henkilöä. Näin purkuhakemuksen perusteita arvioimaan saadaan asian ulkopuolinen henkilö, joka pystyy arvioimaan että onko asiaa perusteltua saattaa korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
