top of page

Rikoshyöty törkeässä petoksessa - KKO 2023:28

Viikon oikeustapauskommentissa tarkastelen tuoretta korkeimman oikeuden ratkaisua, jossa arvioitiin petoksella tavoitellun rikoshyödyn määrää. Tapauksessa verrattiin bruttohyötyä ja nettohyötyä sekä arvioitiin, kumpaa tulisi soveltaa rikoshyödyn määrittelyssä. Tapauksessa oli kyse kolaripetoksesta vakuutusyhtiötä kohtaan. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat ja keskeiset normit.


Törkeä petos ja rikoshyöty


Rikoslain 36:1 § sisältää petoksen kriminalisoinnin:


Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa dataa syöttämällä, muuttamalla, tuhoamalla tai poistamalla taikka tietojärjestelmän toimintaan muuten puuttumalla saa aikaan tietojenkäsittelyn lopputuloksen vääristymisen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa.


Yritys on rangaistava.”


Petos voi muuttua törkeäksi neljällä perusteella, jotka luetellaan tyhjentävästi rikoslain 36:2 §:ssä:


Jos petoksessa


1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,


2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,


3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai


4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa


ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.”


Petoksesta ja törkeästä petoksesta voit lukea tarkemmin tästä kirjoituksesta.

Tässä tapauksessa oli kyse huomattavasta taloudellisesta hyödystä. Huomattavan taloudellisen hyödyn euromääräinen raja on yleensä asetettu oikeuskäytännössä noin 15 000–20 000 euron kohdalle. Rikoshyödyn laskutapaa ei määritellä sen tarkemmin rikoslaissa. Rikoshyödyn kattamat omaisuuserät kuitenkin luetteloidaan rikoslain 10:2 §:ssä menettämisseuraamuksen yhteydessä:

Valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan:


1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta;

2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta;

3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa;

4) 1–3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa;

5) rikoksella saadun säästön arvoa.”


Käytännössä yleensä rikoshyödyllä tarkoitetaan 4 kohdan mukaista omaisuuden ja tuoton arvoa. Tämä johtuu siitä, että muissa tapauksessa nimenomaan rikoksella saatu omaisuus olisi palautettava. Käytännössä yleensä rikoksen kohteena olleita rahoja tai esineitä ei yleensä ole sellaisenaan saatavilla, jolloin menetettäväksi tai korvattavaksi määrätään omaisuuden taloudellinen arvo rikoksentekohetkellä. Tätä rikoslain 10:2 §:n mukaista määritelmää ei voida sellaisenaan soveltaa arvioitaessa rikoksella syntynyttä vahinkoa, mutta tästä saadaan jotain suuntaa siitä, miten rikoshyötyä tulisi arvioida.


Tapauksen KKO 2023:28 taustat


Henkilö A oli 25.9–31.10.2013 erehdyttänyt vakuutusyhtiö B Oy:tä maksamaan korvauksia kolarista. Tosiasiassa kolari oli aiheutettu tahallaan vakuutuskorvauksen saamiseksi, toisen auton kuljettaja toimi A:n rikoskumppanina. Vakuutusyhtiö katsoi ajoneuvojen käyväksi arvoksi 17 000 euroa, joista vakuutusyhtiö maksoi lunastuskorvauksen. Vakuutusyhtiölle aiheutui kokonaisuudessaan noin 18 300 euron vahinko. Rikoksentekijät jäivät kiinni, asia saatettiin poliisin tietoon ja syyttäjä nosti myöhemmin asiassa syytteen.


Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 10.5.2019. Käräjäoikeus katsoi A:n syylliseksi rikokseen. Käräjäoikeuden arvio oli, että teolla aiheutettu 17 000 euron vahinko täytti törkeässä petoksessa vaaditun rikoshyödyn määrän. Käräjäoikeus totesi, että vakuutusyhtiön myöhemmin saamaa 5 100 euron jälleenmyyntikorvausta ajoneuvosta ei tullut huomioida rikoshyödyn määrässä.


Asiassa ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ollut merkitystä sillä, että vakuutusyhtiö korvasi vain ajoneuvon käyvän arvon, jolloin A:n varallisuusasema ei teoriassa parantunut. A:n rikoshyöty muodostui siitä, että hän sai omaisuuden tilalle likvidiä rahaa. Tämän vuoksi rikoshyötynä tuli pitää koko määrää, ei ainoastaan nettoarvoa, joka oli ajoneuvon arvon ja saadun rahan erotus. Vakuutusyhtiö korvaa lähtökohtaisesti vain ajoneuvon nettoarvon, eli käytännössä tämä erotus on nolla tai lähes nolla. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä petoksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. A valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen.


Helsingin hovioikeus antoi tuomion 30.9.2021. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perusteluineen ja hylkäsi valituksen. Asia oli 2–1 äänestysratkaisu. Vähemmistöön jäänyt hovioikeudenneuvos katsoi, että rikoshyödyksi tuli katsoa ainoastaan nettohyöty. Tällä perusteella vähemmistöön jäänyt oikeudenneuvos olisi katsonut syytteen vanhentuneeksi ja hylännyt sen. A valitti ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valitusluvan ja antoi asiassa ratkaisun 28.4.2023.


Korkeimman oikeuden ratkaisu


Korkein oikeus totesi, että laissa, esitöissä tai aiemmassa ratkaisukäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, miten rikoshyöty tulee laskea petosrikoksissa. Arvioitaessa petoksen törkeyttä keskeistä on teolla tavoiteltu hyöty, ei tosiasiassa saatu hyöty. Syyttäjän näkemyksen mukaan rikoshyöty tulisi arvioida rikoshyötyä koskevan rikoslain 10:2 §:n mukaisesti. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että koska rikoshyödyn ja rikosvahingon sääntelyn tavoitteet eroavat toisistaan, ei näitä voida soveltaa täysin samalla tavalla. Tämän vuoksi myös menettämisseuraamusta koskevaa oikeuskäytäntöä ei voida hyödyntää arvioitaessa rikosvahinkoja.


Tapauksessa keskeinen arvioitava seikka oli, tuliko rikoshyödystä vähentää autojen arvo ennen kolaria, koska A menetti ajoneuvot. Tämän lisäksi asiassa tuli arvioida, mikä merkitys oli sillä, että ajoneuvoilla oli jälleenmyyntiarvoa myös kolarin jälkeen. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että menetetyn ajoneuvon käypää arvoa ennen kolaria ei tullut huomioida rikoshyödyssä, vaan rikoshyödyssä tuli huomioida ainoastaan ajoneuvosta saatu rahakorvaus. Korkein oikeus myös katsoi, että ajoneuvon arvoa kolarin jälkeen ei tullut huomioida, koska kyseessä oli sattumanvarainen asia, jota ei tule huomioida arvioitaessa sitä, millaista hyötyä A tavoitteli.


Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että A oli tavoitellut petoksella noin 17 000 euron hyötyä, jolloin petos oli törkeä. Käräjä- ja hovioikeuden ratkaisu pysyi voimassa.


Yhteenvetoa


Korkeimman oikeuden ratkaisu tarkoitti, että jatkossa rikosvahinkoa arvioidaan bruttoperiaatteella. Tämä ratkaisu oli looginen, koska muutoin tahallaan vakuutusyhtiölle aiheutetut vahingot eivät olisi käytännössä koskaan rangaistavia törkeänä petoksena rikoshyödyn vuoksi, koska teoriassa vahingonaiheuttajan varallisuusasema ei muutu merkittävästi. Tosin tällöinkin voitaisiin soveltaa törkeän petoksen toista ankaroittamisperustetta eli huomattavaa vahinkoa. Näiltä osin ratkaisu on joiltain osin vähämerkityksellinen, koska samaan lopputulokseen, törkeän petoksen syyksilukemiseen, voitaisiin päästä myös toista kautta.

Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


183 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page