Rikoslain 36-luku: petoksesta ja muusta epärehellisyydestä

Rikoslain 36-luku sisältää nimensä mukaisesti erilaisia epärehellisyysrikoksia. Näiden rikosten tarkoituksena on aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa tai hankkia itselleen taloudellista hyötyä. Luvun rikoksista petossäännökset saavat selkeästi suurimman roolin, ja ne ovatkin yksiä yleisimpiä rikoksia. Informaatioteknologia on tehostanut myös petosten tekemistä, erilaisten nettikirppisten aikana petosten tehtailu on entistäkin helpompaa. Säännökset ovat pääasiassa hyvin vanhoja eikä niitä ole juuri päivitetty 1990-luvun rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen.

_________________________________________________________________________


1 § Petos


Alun perin vuoden 1889 rikoslaissa petos- ja väärennösrikokset olivat samassa rikoslain luvussa. Petoksen tunnusmerkistö kattoi tällöin myös tekoja, jotka on nykyään eroteltu omaksi luvukseen velallisen epärehellisyysrikoksista. Myös petos ja törkeä petos olivat samassa pykälässä tässä alkuperäisessä rikoslaissa. Vuonna 1972 rikoslakiin lisättiin lievä petos. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa petossääntelyyn tunnusmerkistöön tehtiin merkittäviä muutoksia ja erotettiin törkeä petos omaksi pykäläkseen. Petoksen tunnusmerkistöä myös selvennettiin ja siitä poistettiin esimerkkejä, joita aikaisempi rikossäännös sisälsi runsaasti. Samalla petossäännöksen tunnusmerkistöön lisättiin niin sanottu tietojenkäsittelypetos kattamaan tilanteita, joissa erehdytetään ihmisen sijasta automaattista tietojenkäsittelyä.


Hallituksen esityksessä esitettiin samalla juoksutaksien, ravintolassa syömisen maksamatta sekä muiden vastaavien tekojen kriminalisointia palvelupetoksena. Lakivaliokunta katsoi kuitenkin, että tällainen säännös olisi tarpeeton, koska petoksen normaali tunnusmerkistö kattaisi nuo teot, ja esitti siksi sen poistamista säädettävästä pykälästä, mikä hyväksyttiinkin eduskuntakäsittelyssä. Vuonna 2003 tietojenkäsittelypetoksen tunnusmerkistöä muutettiin selkeämmäksi.


Petoksen tunnusmerkistö on moniosainen. Jotta henkilö voitaisiin tuomita petoksesta, täytyy näiden kaikkien neljän edellytyksen täyttyä. Ensimmäinen edellytys on, että henkilön motiivina on hankkia itselleen oikeudetonta hyötyä tai vahingoittaa toista. Oikeutettua hyötyä saa siis hankkia erehdyttämällä toista, toisen saa esimerkiksi erehdyttää maksamaan velkansa. Vahingoittaminen liittyy usein hyötymiseen, esimerkiksi elinkeinonharjoittajan pyrkiessä vahingoittamaan kilpailijaansa. Edellytyksenä on, että hyödyn tai vahingon aiheuttaminen on ollut tekijän tarkoitus. Tarkoitus joudutaan päättelemään teon olosuhteista ja tekijän käytöksestä.


Toinen edellytys on, että tekijä erehdyttää toista tai käyttää hyväkseen toisen erehdystä. Erehdyttämistä tulkitaan yleiskielen mukaan. Vain ihmistä on mahdollista erehdyttää. Erehdyttämistä on sekä aktiivinen erehdyttäminen eli väärien tietojen antaminen ,että passiivinen eli olennaisten tietojen kertomatta jättäminen. Esimerkkinä passiivisesta erehdyttämisestä voidaan mainita tavaran ostaminen osamaksulla ilman aikomusta maksaa sitä. Tämä tieto maksamatta jättämisestä on sellainen, joka olisi vaikuttanut myyjän päätökseen luovuttaa tavaraa tekijän haltuun. Erehdyksen hyväksikäyttäminen on poikkeussäännös, yleensä kenelläkään ei ole velvollisuutta oikaista toisen väärää käsitystä. Tällainen velvollisuus on lähinnä silloin, kun sitä edellytetään laissa tai sitä edeltää tekijän oma toiminta. Esimerkiksi liikaa saatujen vaihtorahojen pitäminen tahallaan voi täyttää tämän edellytyksen.


Seuraava edellytys on, että tämä erehdys tai sen hyväksikäyttö saa uhrin tekemään jotain tai jättämään jotain tekemättä. Jos erehdys ei vaikuta uhrin toimintaan eli uhri toimisi muutoinkin samalla tavalla, ei ketään voida rangaista petoksesta.


Neljäs edellytys on, että teko aiheuttaa erehtyneelle taloudellista vahinkoa. Rangaistavaa ei siis ole hyötyä itse, jos toiselle ei aiheudu taloudellista vahinkoa. Taloudellinen vahinko voi aiheutua myös sille, kenen eduista erehtynyt voi määrätä, esimerkiksi huoltajaa erehdytettäessä vahinko voi aiheutua lapselle. Yleisempää on, että luottokortteihin liittyvissä petoksissa vahingon kärsii luoton tarjoava yhtiö. Vahinko ymmärretään tässä hyvin laajasti, vahinkoa voi olla muukin kuin rahan tai tavaran menetys. Esimerkiksi riski menetyksestä voi olla jo vahinko, jos joku erehdytetään takaamaan varattoman henkilön velka.


Toisessa momentissa säädetään niistä tapauksista, joissa ketään ihmistä ei varsinaisesti erehdytetä, vaan kohteena on automaattinen tietojenkäsittely. Tällaista erehdyttämistä on esimerkiksi verkkokaupan virheen käyttäminen hyväksi tavalla, jolla on mahdollista hankkia tavaraa ilmaiseksi. Jos verkkokaupassa on tuotteita kaupan ilmaiseen hintaan verkkokaupan hinnoitteluvirheen vuoksi, ei tämän hyväksikäyttö ole rangaistavaa.


Petoksen yritys on rangaistavaa. Petoksen yritys täyttyy, kun henkilöä on erehdytetty tai erehdystä on käytetty hyväksi. Kun taloudellinen vahinko tai hyöty täyttyy, myös petos täyttyy. Koska petos on rangaistava vain tahallisena, joudutaan oikeudessa usein arvioimaan, onko henkilö pyrkinyt hankkimaan hyötyä tai aiheuttamaan vahinkoa teollaan. Tätä joudutaan usein arvioimaan olosuhteiden perusteella, mistä onkin kertynyt melkoisesti oikeuskäytäntöä. Petostuomioita annetaan 1900–2300 kappaletta vuodessa ja se onkin yksi yleisimpiä rikoksia jääden toiseksi vain yleisimmille liikennerikoksille, pahoinpitelyille, näpistyksille ja huumausainerikoksille.


Petoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa dataa syöttämällä, muuttamalla, tuhoamalla tai poistamalla taikka tietojärjestelmän toimintaan muuten puuttumalla saa aikaan tietojenkäsittelyn lopputuloksen vääristymisen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa.


Yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


2 § Törkeä petos


Vuoden 1889 rikoslaissa oli oma rangaistusasteikko petoksille, jotka oli tehty raskauttavien asianhaarojen vallitessa. Rikoslain kokonaisuudistuksessa vuonna 1990 katsottiin, että tällaiset raskauttavat asianhaarat tulisi luokitella tyhjentävästi ja törkeä tekomuoto tulisi muutenkin erottaa omaksi säännöksekseen. Törkeään petokseen valittiin neljä ankaroittamisperustetta, jotka olivat jo valmiiksi yleisiä varallisuusrikoksissa. Törkeän petoksen tunnusmerkistöä ei tämän jälkeen ole muutettu, joten ilmeisesti säännös on osoittautunut toimivaksi.


Teon tulee ensinnäkin täyttää koko petoksen tunnusmerkistö. Petoksen ensimmäinen ankaroittamisperuste on, että teolla tavoitellaan huomattavaa hyötyä. Hyötyä arvioidaan objektiivisesti eli uhrin ja tekijän varallisuusasemaa ei huomioida. Tämä raja on oikeuskäytännössä asettunut hieman yli 10 000 euron arvoisiin tekoihin. Tässä on huomioitava, että useita petosrikoksia voidaan yleistää yhdeksi, jos teot on tehty samanlaisen suunnitelman pohjalta samalla tavoin. Tämän vuoksi esimerkiksi nettipetoksissa rangaistaan hyödyn yhteissumman mukaan eikä arvioida joka tekoa erikseen ja siten anneta kymmeniä tai satoja tuomioita lievistä petoksista. Tämä on ylivoimaisesti yleisin ankaroittamisperuste.


Toinen ankaroittamisperuste on, että teolla aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa. “Huomattavaa vahinkoa” on taas objektiivinen arviointikriteeri. “Erityisen tuntuvaa vahinkoa” sen sijaan liittyy vahingonkärsijän henkilöön ja hänen taloudellisiin olosuhteisiinsa. Erityisen tuntuva vahinko tarkoittaa uhrille usean kuukauden tuloja. Näin ollen tämä peruste täyttyy helpoiten yksityishenkilön kohdalla. Tämäkin edellyttää tahallisuutta eli tekijän täytyy tietää uhrin varallisuusoloista.


Kolmas ankaroittamisperuste on, että petos tehdään käyttämällä hyväksi luottamusasemaa. Tällaisia luottamusasemia on esimerkiksi asianajajalla tai yhtiön johdolla. Näiden kohdalla myös kavallus muuttuu herkästi törkeäksi. Syynä tähän tunnusmerkistöön on, että tavallisen henkilön on voitava luottaa tiettyihin henkilöihin, kuten juuri asianajajaan, enemmän kuin muuhun henkilöön. Tämän luottamuksen väärinkäyttö taas on erityisen paheksuttavaa.


Neljäs ankaroittamisperuste on käyttää hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai turvatonta tilaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sairaiden tai vanhusten huijaamista. Erityisesti mielenterveyspotilaiden osalta on sovellettu tätä perustetta. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin harvinainen ankaroittamisperuste.


Myös törkeän petoksen yritys on rangaistavaa. Rangaistavuus edellyttää, että tekijä pyrkii tekemään nimenomaan sellaisen teon, joka täyttää törkeän petoksen tunnusmerkistön. Törkeästä petoksesta tuomitaan vuosittain 300-350 henkilöä.

Törkeän petoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos petoksessa


1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,


2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,


3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai


4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa

ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________


3 § Lievä petos


Lievä petos lisättiin rikoslakiin vuonna 1972. Alun perin lievä petos kattoi lähinnä ”juoksutakseja” ja hotellilaskun maksamatta jättämisiä. Vuonna 1990 maksuvälinepetokset erotettiin omaksi ryhmäkseen, samoin poistettiin yrityksen rangaistavuus. Yrityksen rangaistavuuden poistoa perusteltiin sillä, että sitä ei käytännössä tapahdu vähäisimmissä teoissa. Tämän jälkeen lievästä petoksesta tuli myös asianomistajarikos.


Petos voi jäädä lieväksi kokonaisarvioinnin perusteella. Kokonaisarviointiin vaikuttaa pääasiassa hyödyn tai vahingon rahamäärä. Käytännössä tällaisia petoksia ovat alle 800 euron petokset. Jos näitä tehdään samalla tavalla useampia, lasketaan rahamäärät kuitenkin yhteen. Teon on myös oltava kokonaisuutena arvostellen vähäinen eli se ei saa olla erityisen suunnitelmallinen. Lievästä petoksesta rangaistaan sakolla rangaistusmääräysmenettelyssä, mutta tästä huolimatta niitä käsitellään tuomioistuimissa 750-1000 kappaletta vuodessa. Tällöin asiaan saattaa liittyä muitakin rikoksia tai tekijät kiistävät teon.


Lievän petoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos petos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä petoksesta sakkoon.


_________________________________________________________________________


4 § Vakuutuspetos


Alkuperäisessä vuoden 1889 rikoslaissa oli erikseen kriminalisoitua sytyttää tuleen palovakuutettu omaisuus tai saattaa merivahinkoon vakuutettu laiva. Tässä rikoksessa jo valmistelu eli tuleen sytyttämien tai merivahinkoon ajaminen oli rangaistavaa, mikä oli poikkeuksellista. Rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa tätä rikossäännöstä esitettiin poistettavaksi kokonaan turhana. Lakivaliokunta katsoi kuitenkin asiantuntijoita kuultuaan, että vakuutuspetossääntely tulisi säilyttää, jotta se ehkäisisi poikkeuksellisen vaarallisia ja tuomittavia tekoja, joissa omaisuutta poltetaan.


Kyseessä on edelleen valmistelukriminalisointi. Rangaistavaa on jo sytyttää tuleen palovakuutettu omaisuus. Teon tarkoituksena on oltava hankkia itselleen tai toiselle vakuutuskorvaus poltetusta omaisuudesta. Jos teko onnistuu eli vakuutuskorvaus saadaan, rangaistaan siitä täytettynä petoksena, jonka rangaistusasteikko on ankarampi. Teosta rangaistaan petoksen yrityksenä jo siinä kohtaa, kun vakuutuskorvausta haetaan. Teosta tuomitaan 1-2 henkilöä vuosittain.


Vakuutuspetoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudettoman vakuutuskorvauksen sytyttää tuleen palovakuutetun omaisuuden, on tuomittava, jollei hän lisäksi vakuutuskorvauksen saamiseksi syyllisty samaa omaisuutta koskevaan petosrikokseen tai sellaisen rikoksen yritykseen, vakuutuspetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.


_________________________________________________________________________


5 § Luottamusaseman väärinkäyttö


Vuoden 1889 rikoslaki sisälsi yhden omasta mielestäni parhaiten nimetyistä rikoksista: epärehellisyys. Tämä rikos sisältyi rikoslain 38:1 §:ään, ja tämän vuoksi rikoslain nykyisen 36-luvun otsikossa on yhä ”petoksesta ja muusta epärehellisyydestä”. Silloinen rikoslaki sisälsi toisessa pykälssä säännökset asianajajan epärehellisyydestä, mistä rangaistuksena oli lyhyempi vankeustuomio, mutta mahdollisuus menettää luvat harjoittaa ammattiaan. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa ei enää katsottu tarpeelliseksi kriminalisoida tätä erikseen, vaan pykälät yhdistettiin. Pykäliin ei itsessään tehty olennaisia sisältömuutoksia, vaan ainoastaan poistettiin aikaisempaan pykälään sisältynyt esimerkkiluettelo siitä, kuka voi syyllistyä epärehellisyyteen. Samalla pykälän nimeksi muutettiin luottamusaseman väärinkäyttö.


Luottamusaseman väärinkäyttöön voi syyllistyä kuka tahansa, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi yhtiön tai yhdistyksen hallitus, toimitusjohtaja ja rahastonhoitaja. Myös kuka tahansa ulkopuolinen taho, jolla on sopimuksen perusteella oikeus itsenäisestä hoitaa toisen asioita, voi syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön. Esimerkkinä tällaisesta henkilöstä käytetään usein asianajajaa.


Luottamusaseman väärinkäyttöön voi syyllistyä kahdella tapaa: ryhtymällä toimeen, johon ei ole oikeutta tai jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta. Nämä tarkoittavat sitä, että henkilö toimii tehtävässään väärin. Jos väärinkäytös ei liity tehtävään, rangaistaan teosta muuna rikoksena, esimerkiksi petoksena tai kavalluksena.

Teolla on aiheutettava vahinkoa sille, jonka asioita väärinkäyttäjä hoitaa. Vahinko voi olla taloudellista tai muuta vahinkoa. Hallituksen esityksessä esimerkkinä muusta vahingosta mainitaan perheoikeusriitaa hoitavan asianajajan väärinkäytös, joka aiheuttaa jutun häviämisen päämiehelleen. Tässä tapauksessa huoltajuuden menettäminen saattaa jopa parantaa päämiehen taloudellista asemaa, mutta hänelle aiheutuu silti kiistatta muuta vahinkoa.


Teosta tuomitaan 5–15 henkilöä vuosittain. Todennäköisesti näyttävimmät tuomiot viime vuosilta tästä teosta liittyvät Nuorisosäätiön oikeudenkäynteihin. Näissä säätiön johtoa tuomittiin rangaistuksiin heidän annettuaan vaalitukea vastoin säätiön sääntöjä.

Luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistö on seuraava:


Jos se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa


1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai


2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta


ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

_________________________________________________________________________


6 § Kiskonta


Alkuperäisessä vuoden 1889 rikoslaissa koronkiskonta oli kriminalisoitua. Kiellettyä oli ottaa suurempaa korkoa kuin laki salli. Rangaistavaa oli jo tällöin käyttää hyväkseen toisen hädänalaista asemaa. Esinekiskonnasta tuli nykyisessä muodossaan rangaistavaa vuonna 1931. Taustalla oli varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säätäminen vuonna 1929. Tämän lain 30 §:ssä tehtiin toisen heikomman aseman hyväksikäyttämisestä oikeudellisesti pätemätöntä. Vuonna 1931 kriminalisointi päivitettiin vastaamaan tätä sisältöä. Sen jälkeen kriminalisoinnin asiasisältöä ei muutettu käytännössä lainkaan ennen vuotta 2009. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksessa säännöksestä muutettiin lähinnä sen sanamuotoa vastaamaan nykyaikaisempaa kirjoitusasua. Tämän muutoksen yhteydessä todettiin, että säännöksen sisältö on nykyisellään hyvä ja toimiva, eikä päivitystarvetta ole. Vuonna 2009 kiskontasäännöstä päivitettiin niin, että luottokiskontasäännöstä täsmennettiin vastaamaan pikavippiyhtiöiden toimintatapoja.


Kiskontasäännös sisältää kaksi erilaista kiskontaa. Pykälän ensimmäisessä momentissa on niin sanotun esinekiskonnan tunnusmerkistö. Esinekiskontaan voi syyllistyä, jos käyttää hyväkseen toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta. Ahdinko tarkoittaa, että henkilö ei tosiasiassa voi valita, tekeekö oikeustoimen vai ei. Esimerkkinä tästä käytetään usein sitä, että henkilö on pudonnut syvään kuoppaan ja ylhäällä oleva henkilö vaatii 10 000e siitä, että laskee hänelle köyden. Taloudellinen ahdinko viittaa siihen, että henkilö ei taloudellisen asemansa vuoksi pysty tasapainoiseen neuvotteluun ja kaupankäyntiin.

On sinänsä sallittua myydä tuotteita kalliimmalla suuremman kysynnän vuoksi, esimerkiksi lentolippuja suosituimmille lennoille kalliimmalla kuin muille lennoille. On kuitenkin kiskontaa käyttää poikkeuksellisia olosuhteita hyväksi, esimerkiksi jos kylän ainoa kauppa myisi kasvomaskeja vanhuksille ja perussairaille moninkymmenkertaiseen hintaan verrattuna kilpailtuun hintaan, saatettaisiin syyllistyä kiskontaan.


Riippuvaisella asemalla viitataan sellaiseen riippuvuuteen, että uhri ei tosiasiassa voi päättää tekeekö kaupat vai ei. Yksi esimerkki tästä on, että työnantaja vaatii työntekijää ostamaan työvarusteet omalta yritykseltään, ja muussa tapauksessa työntekijä ei saisi jatkaa enää töitä. Ymmärtämättömyydellä viitataan erilaisiin sairauksiin tai vanhuuteen, mutta myös henkilön ymmärtämättömyyttä tietystä aiheesta. Tällainen voi olla esimerkiksi laajan autoremontin myyminen ylihintaan vuosihuollon yhteydessä väittäen, että autolla ei voi ajaa ilman laajaa lisähuoltoa. Ajattelemattomuus taas viittaa käytännössä usein humalatilaan, mutta oikeuskäytännössä on joskus viitattu myös nuoruuteen liittyvään ajattelemattomuuteen.


Kiskonnan on liityttävä vastikkeelliseen ja molemminpuoliseen oikeustoimeen, kuten kauppaan tai palveluun. Kiskontaa ei siis ole esimerkiksi se, että saa toisen lahjoittamaan itselleen jotain käyttäen hyväksi tämän humalatilaa, mitä koski ennakkoratkaisu KKO:2015:62. Kiskonnassa olennaista on, että hankitaan itselle tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Tämä tarkoittaa, että molempien osapuolten suoritusten on oltava taloudellisia, jotta niille voidaan määrittää markkina-arvo. Jos markkina-arvot ovat todella kaukana toisistaan, voi kyseessä olla kiskonta. Määrien on oltava kaukana toisistaan sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Esimerkiksi 2e arvoisen tuotteen myyminen humalaiselle 20e hintaan on tuskin rangaistavaa. Sen sijaan 200e arvoisen tuotteen myyminen humalaiselle 2000e hintaan voisi hyvinkin olla, vaikka molemmissa on kyseessä kymmenkertainen hinta. Toisaalta 100 000e arvoisen tuotteen myyminen humalaiselle 101 800e hintaan ei välttämättä ole rangaistavaa, vaikka rahamääräinen ero on sama kuin edellisessä esimerkissä.


Luottokiskonnassa taas on kyse siitä, että peritään liian suurta korkoa tai kuluja ottaen huomioon viisi asiaa: 1) luottoaika, luoton määrä ja sopimuksen muut ehdot, kuten mahdollisuus lyhennysvapaisiin, 2) luottoriski, 3) luotonantajan asialliset kulut luoton hoitamisesta, 4) luoton rahoituskulut eli luotonantajan kustannukset hankkimalleen rahalle ja 5) luottotoiminnan tavanomaiset yleiskulut.


Käytännössä tämä muutos epäonnistui tavoitteessaan hillitä pikavippien korkoja. Tämä hanke kuitenkin epäonnistui ja korot saatiin rauhoittumaan vasta melkein vuosikymmen myöhemmin korkokattosääntelyillä.


Kiskonnan yritys ei ole rangaistavaa. Kiskonnasta tuomitaan 1-4 ihmistä vuosittain, säännöksen soveltaminen on jäänyt harvinaiseksi osaksi sen vuoksi, että kiskonta on käytännössä hyvin harvinaista. Kiskonnasta olemme kirjoittaneet aikaisemmin:

https://www.kpflaki.com/post/voiko-kunnallisvalituksessa-syyllisty%C3%A4-kiskontaan-kko-2020-15


Kiskonnan tunnusmerkistö on seuraava:


Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa luotonantajan suoritukseen ottaen huomioon:


1) myönnetyn luoton määrä, luottoaika ja luottosopimuksen muut ehdot;


2) myönnettyyn luottoon liittyvä luottoriski;


3) kulut luotonantajan sellaisista toimista, jotka kuuluvat huolelliseen luotonmyöntömenettelyyn;


4) luoton rahoittamisesta aiheutuneet tavanomaiset kulut;


5) luottotoiminnan tavanomaiset yleiskulut.


_________________________________________________________________________


7 § Törkeä kiskonta


Vuoden 1889 rikoslaissa oli oma rangaistusasteikkonsa tilanteille, joissa kiskontaa harjoitettiin ammattimaisesti tai teossa oli muuten raskauttavia asianhaaroja. Vuonna 1990 rikoslain kokonaisuudistuksessa katsottiin, että kohta pitäisi kirjoittaa selkeämmin auki rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vuoksi. Samalla päätettiin erottaa törkeä kiskonta omaksi pykäläkseen. Säännöksessä otettiin osittain mallia törkeän petoksen tunnusmerkistöstä.


Kiskonta voi muuttua törkeäksi neljässä tapauksessa. Kiskonnassa on tavoiteltava huomattavaa hyötyä. Huomattava hyöty on törkeän petoksen yhteydessä ollut yleensä hieman yli 10 000e. Toinen mahdollinen peruste on, että teolla pyritään aiheuttamaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa. Myös tämä kvalifiointiperuste on sama kuin törkeässä petoksessa. Huomattava vahinko voi tarkoittaa yli 10 000e vahinkoa uhrille, erityisen tuntuva vahinko taas pienempää vahinkoa, mutta uhrin taloudellisten olojen vuoksi tällainen vahinko olisi silti erityisen tuntuva.


Kolmas mahdollinen peruste on tekijän häikäilemättömyys, jossa käytetään hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. Tämä pykälä kattaa käytännössä kaikkein törkeimmät kiskontatapaukset riippumatta tavoitellun hyödyn arvosta. Neljäs ankaroittamisperuste on teon erityinen suunnitelmallisuus. Tämä kattaa sekä aikaisemman lain ammattimaisuuden että yksittäisen, huolellisesti valmistellun kiskonnan.


Jotta kiskonta olisi törkeä, jonkun edellisistä perusteista on täytyttävä. Teon on lisäksi oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä. Teosta tuomitaan suunnilleen yhtä paljon ihmisiä kuin kiskonnasta, 1-5 vuodessa. Tämä kertoo osin siitä, että tutkintaan ja oikeuteen päätyvät vain kaikkein räikeimmät kiskontatapaukset. Yhtenä syynä voi olla se, että kiskonnassa vaaditaan huomattavaa epäsuhtaa vastikkeiden välillä, ja nykyisellään tämä huomattavuus on useissa tilanteissa niin suuri, että kiskonta muuttuu helposti törkeäksi tavoitellun hyödyn määrän vuoksi. Kiskontatapausten määrää vähentää huomattavasti se, että kiskonnantapainen työsyrjintä on oma pykälänsä, RL 47:3 a §, josta annetaan suunnilleen yhtä paljon tuomioita vuosittain.

Törkeän kiskonnan tunnusmerkistö on seuraava:


Jos kiskonnassa


1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,


2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,


3) rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa tai


4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti


ja kiskonta on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiskonnasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

_________________________________________________________________________


Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF





41 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Alueella liputta, petos vai ei?

Kirjoitin aiemmin siitä, miten luvatta tapahtuma-alueella oleskelevan voi ottaa kiinni yleisen kiinniotto-oikeuden nojalla, koska hän on...

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram