Alueella liputta, petos vai ei?

Kirjoitin aiemmin siitä, miten luvatta tapahtuma-alueella oleskelevan voi ottaa kiinni yleisen kiinniotto-oikeuden nojalla, koska hän on syyllistynyt petokseen. Kirjoitukseni sai melko ristiriitaisen vastaanoton ja aiheellista ja aiheetonta kritiikkiä. Voimakkain kritiikki kohdistui siihen, täyttyykö petoksen tunnusmerkistö henkilön kiivetessä aidan yli. Perustelen tässä sitä hieman tarkemmin.


Petoksen täyttyminen edellyttää tiettyjen tunnusmerkkien täyttymistä. Näitä perustunnusmerkkejä on viisi:

1. Erehdyttäminen tai erehdyksen käyttäminen hyväksi

2. Toiselle aiheutuva erehdys

3. Erehdyksen vallassa suoritettu määräämistoimi

4. Taloudellinen vahinko erehtyneelle

5. Vahingoittamis- tai hyötymistarkoitus


Tarkastelen tässä näiden täyttymistä tarkemmin kohta kohdalta:


1. Erehdyttäminen tai erehdyksen käyttäminen hyväksi. Yksi haastavimmista näyttää tässä tapauksessa. Argumentointini asiassa lähtee siitä, että tapahtumanjärjestäjä tarjoaa viihdepalveluita maksua vastaan. Tapahtumanjärjestäjä on aidannut tai muutoin rajannut tapahtuma-alueen, jotta palveluita tarjottaisiin vain niistä maksaneille. Tapahtumanjärjestäjä olettaa tällöin, että tapahtumaa tarjotaan vain siitä maksaneille henkilöille, tai henkilöille, joille on muutoin annettu oikeus oleskella tapahtuma-alueella. Jos alueelle on päässyt henkilö, jolla ei tällaista oikeutta ole, eikä hän aio sitä hankkia, saa hän kuitenkin saman palvelun kuin siitä maksaneet henkilöt. Tämä ei voi olla tapahtumanjärjestäjän tarkoitus, koska muuten hän ei valvoisi, että alueelle pääsevät vain siihen oikeutetut. Tämän vuoksi alueelle luvatta tullut käyttää hyväkseen tapahtumanjärjestäjän erehdystä käyttäessään palvelua, jota hänelle ei tarjottaisi, jos tapahtumanjärjestäjän tiedossa olisi, että hän ei ole maksanut siitä.


2. Toiselle aiheutuva erehdys. Kuten aiemmin jo perustelin, tapahtumanjärjestäjälle aiheutuu erehdys silloin, kun hän tarjoaa viihdepalvelua sellaiselle henkilölle, joka ei ole maksanut siitä, tai ole muutoin oikeutettu saamaan palvelua.


3. Määräämistoimi, joka on suoritettu erehdyksen vallassa. Tämä on myös haastava näyttää. Oikeuskirjallisuudessa (Rautio et al 2004) on todettu, että mihin tahansa oikeudelliseen tai taloudellisesti relevanttiin määräämistoimeen tai laiminlyöntiin erehdyttäminen voi merkitä petosta. Tässä tapauksessa määräämistoimena olisi päätös tarjota palvelua, tapahtumanjärjestäjällä on kuitenkin viimekätinen oikeus määrätä, milloin ja missä muodossa viihdepalvelua tarjotaan. Tosiasiassa tätä rajoittaa kuitenkin erialiset sopimukset ja aiemmin julkistetut aikataulut. Kyseenalaista on myös, onko määräämistoimi asiakaskohtainen eli kysymys siitä, olisiko määräämistoimeen ryhdytty ilman erehdyttämistä. Toisaalta asiaa voidaan käsitellä myös erehdyksestä johtuneena laiminlyöntinä. Tapahtumanjärjestäjä pyrkii lähtökohtaisesti pitämään tapahtumasta maksamattomat henkilöt poissa alueelta, ja poistamaan tällaiset henkilöt. Koska ei ole tiedossa, että henkilö on alueella ilman oikeutta, ei häntä poisteta alueelta, ja tapahtumanjärjestäjälle aiheutuu tällöin taloudellista vahinkoa.


4. Taloudellinen vahinko. Oikeuskäytännön osalta on täysin selvää, että saamatta jäänyt tulo on vahinkoa. Oikeuskäytännön mukaan ei ole relevanttia, olisiko henkilö ostanut lippua muussa tapauksessa. Taloudellinen vahinko on helpoin näyttää toteen.


5. Vahingoittamis- tai hyötymistarkoitus. Hyötymistarkoitus voidaan näyttää toteen sillä, että henkilö pääsee nauttimaan palvelusta, josta hän ei ole maksanut. Tätä voidaan perustella sillä, että muut ihmiset maksavat palvelusta, joten tämän täytyy tuottaa heille jotain hyötyä. Maksamatta jättänyt henkilö saa saman hyödyn, mutta ilman maksua. Tällöin teko on tehty hyötymistarkoituksessa.


Petoksen täyttymistä tukevia perusteluja on kahdenlaisia: yleinen oikeustila omaisuudensuojan osalta ja seuraamusargumentointi.


Suomen rikoslaissa on kriminalisoitu käytännössä kaikki toisen omistusoikeuden tahalliset loukkaukset. Rangaistavia ovat omistusoikeuden loukkaukset riippumatta siitä, pyritäänkö hyötymään tai vahingoittamaan (petos vs. vahingonteko), onko kyseessä aineellinen vai aineeton omaisuus (moottorikulkuneuvon käyttövarkaus vs. tekijänoikeusrikos), kenen hallussa omaisuus on (kavallus vs. varkaus) jne. Koska lähtökohta omaisuudensuojan loukkauksista Suomessa on kriminalisointi, voidaan olettaa oikeusjärjestelmän petoskohdan suojaavan myös vaihdantaa palvelusopimuksissa eli tässä tapauksessa tapahtumanjärjestäjiä.


Seuraamusargumentointi taas lähtee siitä, mikä ratkaisu on oikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta järkevin. Rikosoikeus on sidottu tiukkaan laillisuusperiaatteeseen, joten seuraamusargumentoinnilla ei voida mennä sanamuodon ulkopuolelle. Seuraamusargumentointi voi kuitenkin antaa tulkinta-apua epäselvissä tilanteissa. Omaisuuden suojan loukkausten kriminalisoinnin tavoitteena on vähentää omaisuuden suojaan kohdistuneita loukkauksia tekemällä niiden odotusarvon negatiiviseksi.


Omaisuuden suojan loukkaukset voidaan käsitellä myös vahingonkorvausasioina. Vahingonkorvausasiassa vahingon aiheuttajalle aiheutuva haitta voi kuitenkin useissa tapauksissa olla ainoastaan hänen saamansa hyödyn palautus. Tämän vuoksi potentiaalisilla tekijöillä on kannustin tehdä omaisuudensuojan loukkauksia, koska kiinnijäämisriski on aina alle 100 % eli heidän odotusarvonsa teosta saatavasta hyödystä on aina positiivinen. Rikossääntely muuttaa tilannetta, sillä tällöin tekijä saa teostaan rangaistuksen, jolloin rikoksen tekijä kärsii vahinkoa sen lisäksi, että menettää rikoksella saamansa hyödyn. Tällä samalla argumentaatiolla voidaan perustella petoksen kattavuutta liputta alueelle saapuneeseen: ilman rikosoikeudellista seuraamusta tekijä lähtökohtaisesti voittaa oikeudenloukkauksessa, koska hän ei jää aina kiinni teostaan. Tämän vuoksi myös seuraamusargumentointi puoltaa petoksen tunnusmerkistön tulkintaa niin, että petoksesta voidaan rangaista liputta alueelle saapuvaa.

207 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon