Voiko kunnallisvalituksessa syyllistyä kiskontaan? KKO 2020:15

Tässä blogikirjoituksessa avaan mielenkiintoista problematiikkaa rikosoikeuden, sopimusoikeuden ja perustavanlaatuisten oikeuksien käyttämisen välillä. Blogikirjoitus käsittelee korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisua KKO 2020:15, jossa korkein oikeus arvioi, voiko sopimuksella perua kunnallisvalitus rahaa vastaan syyllistyä kiskontaan. Blogikirjoituksessa avaan ratkaisun taustat sekä käsittelen kiskontasääntelyä ja kunnallisvalitusta.



Kunnallisvalitus


Kunnallisvalituksen periaatteellinen rooli on merkittävämpi kuin mitä hallintoprosessia miettiessä tulee usein ajateltua. Perustuslain 121 §:n mukaan ”Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon”. Tämän perustuslain kohdan nojalla on säädetty kuntalaki, jossa säädetään tarkemmin kunnallisesta hallinnosta sekä kuntapäättäjien ja kuntalaisten välisistä suhteista.


Kunnallisvalituksesta säädetään kuntalain 16-luvussa. Kunnallisvalitus on sisältynyt kuntalakiin jo pitkään. Pykälän sisältö säilyi pääosin samana vuoden 2015 kuntalain uudistuksessa, ja se oli pääsääntöinen valituskeino jo ennen edeltävää suurta kuntalain uudistusta vuonna 1995. Kunnallisen itsehallinnon vuoksi valtion viranomaisten valtaa kunnan asioihin on rajoitettu. Tämän vuoksi valtion viranomaiset eivät voi valittaa kunnan päätöksistä samalla tavoin kuin ne voivat valittaa toisten viranomaisten päätöksistä. Koska kuntapäättäjien ja kunnan virkamiesten toiminnan laillisuuden valvonta on kuitenkin tärkeää, on tämä laillisuusvalvonta annettu kuntalaisten tehtäväksi.


Toinen syy kunnallisvalituksen olemassaoloon on, että koska kunnat ovat jossain määrin itsehallinnollisia alueita, kuuluu päätösvalta kunnan asukkaille eli kuntalaisille. Kuntapäättäjät edustavat kuntalaisia yhteisten asioiden hoidossa ja kunnan virkamiehet toteuttavat kuntapäättäjien päätöksiä käytännössä. Koska vaalikauden mittainen aika on liian pitkä arvioida, ovatko kuntapäättäjät hoitaneet asioita oikein, on kuntalaisille annettu oikeus valittaa kuntapäättäjien toiminnasta hallinto-oikeuteen tietyissä tilanteissa.


Kuntien itsehallinnosta johtuen hallinto-oikeus voi ainoastaan kumota valituksen kohteena olevan päätöksen, ei korvata sitä uudella. Asia on vahvistettu esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 13.11.2009 T 3209. Tätä seikkaa ei todeta suoraan kuntalaissa, mutta niiden päätösten osalta, jotka hallinto-oikeus voi muuttaa itse, tämä mahdollisuus todetaan erikseen. Esimerkiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:ssä todetaan, että normaalissa hallintoasiassa hallinto-oikeus voi kumoamisen lisäksi muuttaa valituksen kohteena olevaa päätöstä. Kuntalain 135 §:ssä sen sijaan vain todetaan, että kunnalliseen päätökseen voi hakea muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.


Joissain tapauksissa on ensin tehtävä oikaisuvaatimus. Kuntalain 134 §:n mukainen oikaisuvaatimus tehdään kunnanhallituksen, lautakunnan ja valiokunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen tekemästä päätöksestä. Kunnallisvalitus taas tehdään kuntalain 135 §:n mukaan kunnanvaltuuston päätöksestä sekä oikaisuvaatimukseen tehdystä päätöksestä.


Kunnallisvalituksen voi kuntalain 137 §:n mukaan tehdä sama taho kuin hallintoasiassa, eli asianosainen. Asianosainen on henkilö, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös vaikuttaa. Tämän lisäksi valitusoikeus on aiemmin mainituista autonomiasyistä jokaisella kuntalaisella. Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista, oikaisuvaatimus 14 päivän kuluessa. Päätös katsotaan kuntalain 14 §:n mukaan tulleen kuntalaisen tietoon seitsemän päivän kuluttua siitä, kun päätös on julkaistu tietoverkossa.


Kunnallisvalituksen voi kuntalain 135 §:n mukaan tehdä kolmella perusteella:


1. Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Eli käytännössä menettelysäännöksiä on rikottu. Merkittävä osa menettelysäännöksistä sisältyy kuntalakiin.

2. Toimivallan ylitys. Tämä kattaa sellaiset päätökset, jotka eivät ollenkaan kuulu kunnan toimialaan. Tämä kohta kattaa myös harkintavallan väärinkäytön. Harkintavallan väärinkäytöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa kunnanvaltuusto tai kunnan viranhaltija tekee päätöksen, johon vaikuttavat muutkin seikat kuin asiaan liittyvän lain tavoitteet ja viranomaisen tehtävän toteuttaminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietty puoluekirja ei saa olla edellytys tiettyihin virkoihin tai tehtäviin vaan valinnat on tehtävä pätevyysperusteella.

3. Päätös on jollain tavalla lainvastainen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnanhallitus päättäisi hankkia jotain ilman kilpailutusta, vaikka hankintalaki edellyttäisi kilpailuttamista, tai jos kunta myöntää kiellettyä valtiontukea.


Olen käsitellyt kunnallisvalitusta kahdessa aikaisemmassa blogikirjoituksessani:


https://www.kpflaki.com/post/kuntien-ja-yksityisten-v%C3%A4liset-liiketoimet-ja-kielletty-valtiontuki-kho-2020-9


https://www.kpflaki.com/post/kunnan-toimielinten-vastuu-tilinp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksen-oikeellisuudesta


Kiskonta


Kiskonta sisältyy rikoslain 36-lukuun, jonka otsikko on ”petoksesta ja muusta epärehellisyydestä”. Kiskona on rikoslain 36:6 §. Kiskonnan tunnusmerkistö on seuraava:


Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa luotonantajan suoritukseen ottaen huomioon:

1) myönnetyn luoton määrä, luottoaika ja luottosopimuksen muut ehdot;

2) myönnettyyn luottoon liittyvä luottoriski;

3) kulut luotonantajan sellaisista toimista, jotka kuuluvat huolelliseen luotonmyöntömenettelyyn;

4) luoton rahoittamisesta aiheutuneet tavanomaiset kulut;

5) luottotoiminnan tavanomaiset yleiskulut.


Kiskontasäännös on poikkeus oikeusjärjestelmässä lähtökohtana olevasta sopimusvapaudesta. Kiskontasäännös suojaa heikompaa osapuolta erilaissa sopimus- ja neuvottelutilanteissa. Kiskonta on kuitenkin erittäin harvinainen rikos: kiskonnasta ja törkeästä kiskonnasta tuomitaan vuosittain yhteensä alle 20 ihmistä. Tämä johtuu osin siitä, että pelkkä kysynnän ja tarjonnan lain soveltaminen ei tee tapauksesta kiskontaa: jos joku henkilö tarvitsee esimerkiksi uuden auton erittäin nopeasti päästäkseen töihin, on hän yleensä valmis maksamaan siitä markkinahintaa korkeamman hinnan eikä tässä ole lain kannalta ongelmaa. Hädänalaisten ja ymmärtämättömien ihmisten tilanteen väärinkäyttö on kuitenkin kiellettyä, ja kiskontatapaukset liittyvät usein niihin.


Oikeustapauksen taustat


Tapauksessa X Oy oli tehnyt 31.10.2012 yhdistyksen kanssa sopimuksen kahden kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden kaupasta, jossa X Oy:n oli tarkoitus ostaa osakkeet. Edellytyksenä kaupan toteutumiselle oli, että kaavamuutos toteutuisi 28.2.2014 mennessä. Kaupan peruuntuminen olisi aiheuttanut suurta taloudellista vahinkoa X Oy:lle. A oli saanut selville kaupan ehdon ja tehnyt kunnallisvalituksen tarkoituksenaan estää kaupan syntyminen tai hankkia henkilökohtaista hyötyä valituksellaan.


A oli 17.7.2013 tehnyt kunnallisvalituksen kaavamuutoksesta. A oli jo vuonna 2013 tiennyt, että hänen valituksensa oli aiheeton. Kaavamuutos oli tämän vuoksi lykkääntynyt eikä se ehtisi tulla voimaan 28.2.2014, koska kunnallisvalituksen käsittely olisi vielä tuolloin kesken. A oli vaatinut X Oy:ltä 62 500 euron korvauksen siitä, että hän peruisi kunnallisvalituksensa. X Oy maksoi A:lle 24 800 euroa, jotta A peruisi kunnallisvalituksensa. Tämän jälkeen A:sta tehtiin rikosilmoitus ja syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä kiskonnasta koska A:n saama korvaus oli huomattavassa epäsuhdassa valituksen perumiseen, teko oli erityisen suunnitelmallinen ja A oli käyttänyt hyväksi X Oy:n riippuvaista asemaa. Syyttäjän väittämä korvauksen epäsuhta perustui siihen, että perusteettoman valituksen perumisesta ei aiheudu merkittävää vaivaa tai kustannuksia, jolloin siitä ei voi pyytää suuria rahasummia. X Oy vaati rahoja takaisin vahingonkorvauksena.


Helsingin käräjäoikeus käsitteli asiaa lokakuussa 2016. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä ei ollut kiskonta, koska X Oy olisi voinut neuvotella kiinteistöosakkeiden myyjän kanssa kaupan takarajan lykkäämisestä, jotta kauppa ei peruuntuisi. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että X Oy ei ollut riippuvaisessa asemassa A:sta ja A ei siten voinut syyllistyä kiskontaan. X Oy ja syyttäjä valittivat ratkaisusta hovioikeuteen.


Helsingin hovioikeus tulkitsi vuonna 2018 antamassaan ratkaisussaan tapausta toisin. Hovioikeus katsoi, että kaupan peruuntuminen olisi aiheuttanut X Oy:lle huomattavasti suuremmat tappiot kuin mitä A:lle maksettu rahasumma oli. Tämän vuoksi X Oy:lle ei ollut tosiasiassa muita vaihtoehtoja kuin maksaa A:lle rahaa valituksen peruuttamisesta. A:n saama rahasumma oli myös selkeästi epäsuhteessa siihen nähden, että hän peruutti aiheettomaksi tietämänsä kunnallisvalituksen. Hovioikeus tuomitsi A:n ehdolliseen vankeuteen törkeästä kiskonnasta, 40 päiväsakon oheissakkoon ja korvaamaan saamansa 24 800 euroa korkoineen X Oy:lle.


A valitti ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen. KKO otti asian käsittelyyn ja ratkaisi asian 18.2.2020 antamallaan tuomiolla.


KKO:n ratkaisun perustelut


KKO aloitti tapauksen ratkaisemisen kiskonnan tunnusmerkistön arvioinnin kautta. Lähtökohtana arvioinnille oli, että kiskontasäännöksen tarkoituksena on estää hädänalaisten tai muutoin heikommassa olevien henkilöiden taloudellinen hyväksikäyttäminen. KKO myös erikseen totesi ratkaisussaan, että kiskonta voi kohdistua luonnollisten henkilöiden lisäksi oikeushenkilöihin. Vaikka yhtiö on lähtökohtaisesti yksityishenkilöä vahvempi neuvottelukumppani, voi heikompi asema ilmetä tilanteeseen liittyvänä taloudellisena ahdinkona. Kiskontasäännöksessä tarkoitettu riippuvuus voi KKO:n mukaan perustua myös taloudellisiin seikkoihin.


KKO katsoi, että A on voinut kunnallisvalituksellaan määrätä siitä, aiheutuisiko X Oy:lle merkittävän taloudellisen vahingon riskiä. Tällöin X Oy on ollut taloudellisesti riippuvaisessa asemassa A:han nähden. KKO huomioi, että kunnallisvalituksen tekeminen on jokaisen kuntalaisen oikeus ja tätä oikeutta ei tule rajoittaa rikosoikeudellisesti. Tässä tapauksessa A on kuitenkin tiennyt kaupan ehdoista ja on tiennyt valituksensa olevan perusteeton. Tapauksessa oli siis kyseessä kunnallisvalituksen väärinkäyttäminen tavalla, jolla A sai taloudellista etua, johon hänellä ei ollut oikeutta.


KKO myös katsoi, että 24 800 euroa on niin merkittävä summa, että se riittäisi kiskonnan katsomiseksi törkeäksi. A:n menettely oli KKO:n mukaan ollut myös erityisen suunnitelmallista ja siten myös kokonaisuutena arvostellen törkeää. KKO ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua.


Lopuksi


KKO:n ratkaisu ei aiheuta muutoksia siihen, voiko kunnallisvalituksen tehdä ja mitä siitä voi seurata. Kunnallisvalituksen voi jatkossakin tehdä vaikka huvikseen ilman seurauksia. KKO:n ratkaisussa kuitenkin todetaan, että kunnallisvalituksen käyttäminen pyytääkseen rahaa joltakulta on rangaistava teko. Kunnallisvalituksen tekeminen hyötyäkseen siitä itse taloudellisesti toisen kustannuksella on jatkossa ainakin joissakin muodoissa kiellettyä. KKO:n ratkaisu jättää kuitenkin auki kaksi merkittävää seikkaa:


1. Jos joku taho on tehnyt aiheellisen kunnallisvalituksen ja hänelle maksetaan sen peruuttamisesta, voiko kyseessä olla kiskonta?

2. Entä jos kunnallisvalituksen peruuttamisesta maksettu korvaus on kohtuullisempi?

Katsoisin itse, että ensimmäisessä tapauksessa kysymyksessä voi olla kiskonta, jos pyydetty rahasumma on huomattavassa epäsuhdassa verrattuna siihen intressiin, jonka vuoksi henkilö on valittanut hallinto-oikeuteen. Tässä joudutaan haastavaan pohdintaan siitä, kuinka arvokkaaksi henkilö voi kokea esimerkiksi itselleen aiheutuvan maisemahaitan ja paljonko hän voi pyytää rahaa sen sietämisestä.


Toisessa tapauksessa katsoisin, että jos aiheellisessa valituksessa maksetaan sopusuhtainen korvaus, ei henkilö voi syyllistyä kiskontaan. Jos henkilö sen sijaan on tiennyt, että kunnallisvalitus on aiheeton, ei hän näkemykseni mukaan voi saada euroakaan valituksen perumisesta syyllistymättä kiskontaan. Nähtäväksi jää, tuleeko oikeuskäytännössä vastaan enää tällaisia tapauksia, vai oppivatko mahdolliset valittajat kerrasta.


Lue lisää teemakirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/teemakirjoituksia


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), TkK (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group





65 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram