Rangaistusten paljousalennukset
Päivitetty: 1 päivä sitten
Rangaistusten paljousalennuksista on käyty keskustelua rikoslain voimaantulosta alkaen. Rangaistusten paljousalennuksilla tarkoitetaan rikoslain 7 luvun mukaista yhtenäisrangaistusjärjestelmää. Niin sanotut paljousalennukset johtavat siihen, että kun henkilö samanaikaisesti tuomitaan useammasta rikoksesta rangaistukseen, on rangaistus pienempi kuin silloin, jos jokaisesta rikoksesta määrättäisiin oma rangaistuksensa.
Paljousalennuskeskusteluun liittyy keskeisesti myös aikaisemman tuomion huomioon ottaminen. Tämä voi ilmentyä siten, että aikaisemmin tuomittu rangaistus lieventää uuden tuomion mukaista rangaistusta. Käyn tässä blogitekstissä läpi ne taustat, millä rangaistusten paljousalennukset on perusteltu ja miten tämä näkyy lainsäädännössä.
Miksi rangaistusten paljousalennukset ovat olemassa?
Nykyinen yhtenäisrangaistusjärjestelmä tuli voimaan vuonna 1992. Tällöin tuli voimaan järjestelmä, jossa lähtökohta on, että huolimatta samalla kertaa käsiteltävien rikollisten tekojen keskinäisestä yhteydestä, tuomitaan rikoksentekijä aina yhteiseen rangaistukseen samoin perustein. Tällaisten rangaistusten tavoite on saavuttaa oikeudenmukainen ja asianmukainen rangaistus suhteessa moitittavan teon vääryyteen ja tekijän syyllisyyteen.
Jokaisesta rikoksesta tuomittavan erillisen rangaistuksen yhteenlaskemisen on katsottu johtavan kohtuuttomiin lopputuloksiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan Rohlena v. Tšekin tasavalta 27.1.2015 tuonut esille, että käsitys tällaisten rangaistusten kohtuuttomuudesta ainakin jatkettujen rikosten kohdalla oli esillä Euroopassa jo keskiajalla.
Nykyinen suomalainen järjestelmä erosi aikaisemmasta, jossa merkitystä oli sillä, tehtiinkö rikokset samassa tilanteessa, toisistaan erillisinä vai oliko samaa rikosta jatkettu, kuten useita vuosia kestänyt veropetos. Taustalla oli ajatus muun muassa siitä, että useita erillisiä rikoksia tehneen henkilön toiminnan katsottiin olevan moitittavampaa, kuin yhdellä kertaa useita rikoksia tehneen. Kun näiden eri muotojen toisistaan erottelu oli todettu käytännössä haastavaksi ja osaltaan keinotekoiseksi, uudistettiin lakia niin, että tätä erottelua ei enää erikseen tehdä.
Perusajatus yhtenäisrangaistusjärjestelmässä on siis saavuttaa oikeudenmukainen ja asianmukainen rangaistus. Niin sanottua paljousalennusta sovelletaan vain tilanteessa, jossa käsiteltävät rikokset on tehty ennen tuomiota. Jos rikos on tehty aikaisemman tuomion jälkeen, voi aikaisempi rikollisuus olla rangaistuksen koventamisperuste. Tämä merkitys, joka tuomion ajankohdalle on annettu, perustui hallituksen esityksen (HE 40/1990 vp.) perusteella ajatukseen, että kun tuomio on yhteiskunnan vakava moite lainvastaisesta käyttäytymisestä, rikoksentekijän odotetaan ojentuvan tästä moitteesta.
On mahdollista, että rikoksentekijä tuomitaan rikoksesta ja jälkikäteen selviää, että hän on ennen tuomiota tehnyt muitakin rikoksia. Tällöin sovelletaan aikaisemman rangaistuksen huomioon ottamista koskevaa sääntelyä, ja aikaisempi vankeusrangaistus, yhdyskuntapalvelurangaistus ja valvontarangaistus voidaan ottaa uutta rangaistusta määrättäessä huomioon alentavana tai lieventävänä seikkana. Tavoite lakia säätäessä oli, että rikoksentekijä olisi samassa asemassa kuin jos kyseinen rikos olisi käsitelty aikaisemman tuomion yhteydessä. Tällöin lopputulos on vastaavasti oikeudenmukainen ja asianmukainen kuin silloin, kun kummatkin rikokset olisi käsitelty ensimmäisen tuomion yhteydessä.
Yhtenäisrangaistusjärjestelmästä seuraa edellä käsitellyn ohella se, että mikäli henkilö syyllistyy useampaan vähemmän moitittavaan tekoon, ei häntä automaattisesti tuomita suurempaan rangaistukseen kuin vakavamman rikoksen tekijää.
Esimerkki rangaistuksen paljousalennuksesta
Perusmuotoisesta varkaudesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään yhden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Törkeästä raiskauksesta voidaan tuomita vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Mikäli rikoksentekijä tekisi useamman lyhyeen vankeusrangaistukseen johtavan varkauden, voitaisiin hänet tuomita yhteenlaskulla usean vuoden vankeusrangaistukseen. Ilman yhtenäisrangaistusta useampi lievä teko kuten sarja perusmuotoisia varkauksia voisi yhteenlaskettuna johtaa ankarampaan tuomioon kuin yksittäinen, vakavampi rikos, kuten törkeä raiskaus.
Yhteistä rangaistusta koskeva sääntely
Rangaistusten määräytymisestä säädetään rikoslaissa. Nimenomaan yhteistä rangaistusta koskeva sääntely on rikoslain 7 luvussa. Rikoslain 7 luvun 1 §:n mukaan:
“Jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava vankeutta ja yhdestä tai useammasta muusta rikoksesta sakkoa tai rikesakko, tuomioistuin saa tuomita kaikista rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen. Tuomioistuin saa myös tuomita joistakin rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen ja sen ohella muista rikoksista sakkoa tai rikesakon, mutta ei molempia.
Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus, tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus yhteiseksi rangaistukseksi kaikista rikoksista.”
Viitatussa pykälässä määritetään yhteisen vankeusrangaistuksen tuomitsemisen lähtökohdat. Lisäksi 7 luvun 3–3 b §:ssä säädetään yhteisestä sakko- ja rikesakkorangaistuksesta ja 7 luvun 4 §:ssä muista seuraamuksista.
Rikoslain 7 luvun 2 §:ssä säädetään määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäis- ja vähimmäisajasta. Pykälän 1 momentin mukaan yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Enimmäisrangaistuksen ylittämisestä yksityiskohtaista sääntelyä on 1 momentin 1–3 kohdissa. Lisäksi 2 momentin mukaan rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin eri rikoksista seuraava ankarin vähimmäisrangaistus.
Yhteisen rangaistuksen mittaamisesta säädetään 7 luvun 5 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä. Pykälän 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.
Viitatussa rikoslain 6 luvussa säädetään rangaistusten määräämisestä. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi otetaan ankarin rangaistus, johon muut rikokset vaikuttavat oikeudenmukaisessa suhteessa. Vaikka laissa ei nimenomaisesti säädetä siitä, miten yhtenäisrangaistuksen pituus määrätään, hallituksen esityksen (HE 40/1990 vp.) mukaan oikeuskäytännössä yhdistäminen oli muodostunut melko kaavamaiseksi. Tyypillistä on, että tuomioistuimet yhdistävät rangaistukset lisäämällä ankarimpaan rangaistukseen yhden kolmasosan muista.
Aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen tai yhdistelmärangaistuksen huomioon ottamisesta säädetään rikoslain 7 luvun 6 §:ssä, aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen ja valvontarangaistuksen huomioon ottamisesta 7 luvun 7 §:ssä ja aikaisemmin tuomitun nuorisorangaistuksen huomioon ottamisesta 7 luvun 8 §:ssä. Rikoslain 7 luvun 6 §:ssä, johon myös 7 §:ssä viitataan, säädetään seuraavasti:
“Jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdistelmärangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdistelmärangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta.
Tuomiossa on ilmoitettava, mikä aikaisempi tuomio tai mitkä aikaisemmat tuomiot on otettu huomioon rangaistusta tämän pykälän mukaan mitattaessa.”
Hallituksen esityksen (HE 40/1990 vp.) mukaan rikoksentekijä on pyrittävä saattamaan kokonaisrangaistuksen määräämisen suhteen samaan asemaan riippumatta siitä, käsitelläänkö kaikki yhteiseen rangaistukseen johtaneet rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä.
Yhteenveto rangaistusten paljousalennuksista
Yhtenäisrangaistusjärjestelmä perustuu tavoitteeseen saavuttaa oikeudenmukainen ja asianmukainen rangaistus suhteessa tekojen moitittavuuteen ja tekijän syyllisyyteen. Niin sanotuilla rangaistusten paljousalennuksilla vältetään matemaattisesta yhteenlaskusta aiheutuvat kohtuuttomat lopputulokset.
Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi otetaan ankarin rangaistus, johon muut teot vaikuttavat oikeudenmukaisessa suhteessa. Samoja periaatteita sovelletaan rikoslain 7 luvun mukaisesti myös silloin, kun ennen aikaisempaa tuomiota tehdyt rikokset tulevat käsiteltäviksi vasta jälkikäteen, jotta rikoksentekijä päätyy samankaltaiseen asemaan riippumatta oikeudenkäyntien määrästä.
Mikäli rikosoikeutta koskevat kirjoitukset kiinnostavat laajemmin, voit tutustua niihin täällä.
Usein kysytyt kysymykset rangaistusten paljousalennuksista
Miksi useammasta rikoksesta saa paljousalennusta?
Rangaistusten niin sanotun paljousalennuksen eli yhtenäisrangaistusjärjestelmän tarkoituksena on varmistaa oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen kokonaisrangaistus.
Jos jokaisen rikoksen rangaistukset laskettaisiin suoraan yhteen, useammasta lievästä rikoksesta (kuten sarjasta perusmuotoisia varkauksia) voisi kertyä ankarampi tuomio kuin yksittäisestä vakavammasta rikoksesta.
Järjestelmällä vältetään kohtuuttomat lopputulokset siten, että lähtökohdaksi otetaan ankarin rangaistus, johon muut rikokset vaikuttavat oikeudenmukaisessa suhteessa.
Saako paljousalennusta, jos tekee uuden rikoksen aiemman tuomion jälkeen?
Ei saa. Paljousalennus koskee vain tekoja, jotka on tehty ennen tuomion antamista. Jos rikos on tehty aikaisemman tuomion jälkeen, voi aikaisempi rikollisuus olla rangaistuksen koventamisperuste.
Juristi, OTM, LKV
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Julkinen kaupanvahvistaja
Lakitoimisto KPF
puh. 050 5513 013
