Verotarkastuksissa aiheutuu usein epämiellyttäviä veroseurauksia. Korkein hallinto-oikeus otti tuoreessa vuosikirjapäätöksessään kantaa siihen, miten pimeiden palkkojen ennakkovero tulisi määrätä. Tapauksessa katsottiin, että vaikka laissa oli kaavamainen 40 % sääntö, tuli ennakkovero määrätä tunnistettujen palkansaajien osalta heidän todellisten veroprosenttiensa mukaan. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Pimeät palkat verotarkastuksessa
Ennakkoperintälain 3 § sisältää yleissäännöksen, miten verojen ennakkoperintä tulee toteuttaa:
”Jollei 4 §:stä muuta johdu, ennakonpidätyksen määrän on vastattava mahdollisimman tarkoin verovelvollisen ennakonpidätyksen alaisesta tulosta verovuoden veroasteikkolain ja muiden verovuoden veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää. Ennakonkannossa veroa määrätään verovelvollisen maksettavaksi määrä, joka vastaa mahdollisimman tarkoin verovelvollisen tuloista verovuonna sovellettavien veroperusteiden mukaan maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää, vähennettynä ennakonpidätyksenä kertyväksi arvioidulla määrällä.”
Pykälän tarkoitus on, että ennakkoverot vastaisivat mahdollisimman tarkasti lopullisia veroja. Tällöin lopullinen verotus edellyttää mahdollisimman vähän rahansiirtoja verottajalle tai tulonsaajalle. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 51 §:n mukaan:
”Suorituksen maksajalle määrättävä ennakonpidätys on enintään 40 prosenttia maksetuista suorituksista.
Suorituksen maksajalle vero voidaan jättää määräämättä tai oikaisu tekemättä osittain tai kokonaan, kun olosuhteet huomioon ottaen on todennäköistä, että veron määräämistä tai oikaisua ei tarvita veron turvaamiseksi tai muusta vastaavasta erityisestä syystä. Veronkorotus ja viivästyskorko voidaan tällöin kuitenkin määrätä maksettavaksi. Viivästyskorko lasketaan sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden loppuun, jona ennakonpidätys olisi ollut toimitettava.”
Tämä asettaa kovan ylärajan ennakkoveroille. Käytännössä tätä 40 % ylärajaa on sovellettu yleensä verotarkastuksissa siten, että pimeiden palkkojen osalta ennakkovero on määrätty enimmäismäärän suuruisena. Tämä on yleensä tarkoittanut tulonsiirtoa työnantajalta työntekijöille, koska työntekijöiden todellinen veroprosentti on yleensä tätä pienempi.
Tapauksen taustat
Verohallinto toimitti A:n toiminimeen verotarkastuksen vuosien 2016-2018 osalta. Toiminimi harjoitti telineasennuksia. Verohallinto muutti A:n maksamia työnantajasuorituksia siten, että lisäsi ennakonpidätystä 15 000 euroa vuodelle 2017 ja 20 000 euroa vuodelle 2018. Nämä tosin poistettiin myöhemmin kokonaan tai osittain, kun kävi ilmi, että suoritusten saajat olivat maksaneet heille määrätyt verot kokonaan tai osittain. Näissä käytettiin veroprosenttia 40 %. Syynä korotukseen oli matkakulujen katsominen palkaksi verotuksessa sekä yhdestä 10 000 euron suorituksesta, jota ei oltu ilmoitettu verotuksessa.
Verotarkastuksessa kaikki palkansaajat pystyttiin selvittämään, pois lukien yksi henkilö, joka oli saanut 1 092 euroa pimeitä palkkoja. A valitti päätöksestä verotuksen oikaisulautakuntaan ja vaati, että ennakkoverot määritetään palkansaajien todellisen veroprosentin eikä kaavamaisen 40 % mukaisesti. Verotuksen oikaisulautakunta antoi asiassa päätöksen 1.9.2021 ja hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen.
A valitti asiasta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen 24.8.2022 antamallaan ratkaisulla. Hallinto-oikeus katsoi, että 40 % mukainen ennakonpidätys on verotus- ja oikeuskäytännössä vakiintunut linja, minkä vuoksi verotarkastuksessa voitiin käyttää tätä, eikä todellisia veroprosentteja. A haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, joka myönsi sen ja antoi asiassa ratkaisun 20.3.2024.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
A vaati, että korkein hallinto-oikeus olisi pyytänyt EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisun siitä, onko 40 % kaavamainen ennakonpidätys rangaistusluonteinen maksu, minkä vuoksi se olisi ne bis in idem-periaatteen vastainen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vastusti tätä vaatimusta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asia oli mahdollista ratkaista ilman ennakkoratkaisun hakemista. Tämä päätös perustui Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklaan 267, jonka mukaan velvollisuutta ennakkoratkaisupyynnön tekemiseen ei ole, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.
Korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan asiassa keskeinen oikeuskysymys oli, pitikö ennakonpidätykset määrätä kaavamaisen 40 % suuruisena vai palkansaajien todellisten veroprosenttien mukaan. Asiassa oli selkeää, että 40 % kaavamainen lisäys on ylisuuri verrattuna palkansaajien tosiasiallisiin veroprosentteihin. Korkein hallinto-oikeus totesi asiasta, että 40 % on lainsäädännön ehdoton enimmäismäärä.
Tässä tapauksessa ratkaisevaan merkitykseen nousi ennakkoperintälain 3 §, jonka mukaan ennakonpidätys on määrättävä mahdollisimman lähelle oikeaa veroprosenttia. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ylisuuri ennakonpidätysprosentti ei vastaa ennakkoperintälain tavoitetta määrätä ennakkovero oikean suuruiseksi. Koska palkansaajien tosiasialliset veroprosentit olivat tiedossa, tuli ennakonpidätys määrätä tosiasiallisen veroprosentin mukaisesti. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus hyväksyi valituksen niiden palkansaajien osalta, joiden henkilötunnus ja veroprosentti olivat tiedossa.
Yhteenveto
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu muuttaa aiemmin verotuskäytännössä vakiintunutta linjaa siitä, että pimeiden palkkojen osalta määrätään kaavamainen 40 % ennakonpidätys. Jatkossa niiden palkansaajien osalta, jotka ovat Verohallinnon tiedossa, ennakonpidätys tulee määrätä palkansaajan todellisen veroprosentin mukaan. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös tuleekin vähentämään ylisuuria ennakonpidätyksiä verotarkastuksissa, mikä käytännössä vähentää suoritusten maksajalle maksettavaksi tulevaa veroa.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments