Osakevaihdossa syntynyt voitto soveltui jäähyväisveron kohteeksi – KHO 2025:54

Kansainvälisessä verotuksessa niin sanottu jäähyväisvero eli realisoitumattomien arvonnousujen verotus on erityisen kiinnostava kysymys. Tämän lisäksi paljon keskustelua herättänyt osakevaihtojen verotus aiheuttaa myös lukuisia kiinnostavia oikeustapauksia. Korkein hallinto-oikeus otti tuoreessa, 19.6.2025 annetussa, ratkaisussa kantaa siihen, voitiinko osakevaihdossa lykkääntynyt voitto katsoa Sveitsiin muuttaneen henkilön tuloksi. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen keskeisen normiston, taustat sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun. 

Osakevaihdon verotuksesta

Osakevaihdon verotuksesta säädetään elinkeinoverolain 52 f §:ssä:

”Osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. 

Osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. 

Jos osakevaihdossa osakkeita saanut luonnollinen henkilö Suomen lainsäädännön tai kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan siirtyy asuvaksi muussa valtiossa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos siihen ei olisi sovellettu 2 momenttia, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona henkilö siirtyy muualla kuin Euroopan talousalueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi. Sama koskee tilannetta, jossa luonnollinen henkilö on osakevaihdon jälkeen siirtynyt toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvaksi ja henkilö tuon valtion kansallisen lainsäädännön tai valtion solmiman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan siirtyy asuvaksi muussa valtiossa kuin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut. 

Jos luonnollinen henkilö luovuttaa osakevaihdossa saamiaan osakkeita asuessaan toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja luovuttaminen tapahtuu ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, näitä luovutettuja osakkeita vastaava määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos osakevaihtoon ei olisi sovellettu 2 momenttia, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona vastikeosakkeiden luovutus tapahtui.”

Osakevaihdossa syntyvää luovutusvoittoa ei veroteta sen syntyhetkellä, vaan verotus lykkääntyy siihen hetkeen, kun osakevaihdossa saatuja osakkeita luovutetaan eteenpäin. Tästä on kuitenkin tiettyjä poikkeuksia. Tapauksessa keskeinen oli pykälän kolmas momentti. Tämän mukaan osakevaihdossa tapahtunutta verotuksen lykkäytymistä ei huomioida silloin, jos henkilö siirtyy pois ETA-alueelta viiden vuoden kuluessa osakevaihdossa. Pykälän syynä on veronkiertämisen välttäminen, muutoin osakevaihdossa syntynyt realisoitumaton luovutusvoitto voitaisiin välttää muuttamalla matalan pääomatuloverotuksen maahan myymään osakkeet. Pykälää kutsutaan niin sanotuksi jäähyväisveroksi. 

Myös tuloverolain 45 §:ssä on erityissäännös siitä, että luonnollisen henkilön verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota verotettavaksi tuloksi:

”Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitetussa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi, jollei mainitun lain 52 h §:stä muuta johdu. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. Lisäksi noudatetaan, mitä mainitun lain 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.”

Tapauksen taustat

Suomen kansalainen A muutti Suomesta perheineen Sveitsiin 8.8.2017 alkaen, ja hänestä tuli muuttohetkestä lukien rajoitetusti verovelvollinen Suomessa. A oli hankkinut vuosina 2004 ja 2005 yhtiön B Oy osakkeita. Yhtiö sulautui C Oy:hyn vuonna 2007. Vuonna 2015 suoritettiin kaksi osakevaihtoa, joiden seurauksena A:n hallussa oli D AB:n osakkeita, yhteensä 5 192 952 kappaletta. A luovutti Sveitsissä asuessaan 14.9-14.11.2017 yhteensä 745 758 kappaletta D AB:n osakkeita. 

Verohallinto vahvisti A:lle vuodelta 2017 yhteensä 16 920 664,71 euron luovutusvoiton, koska hän oli muuttanut Sveitsiin viiden vuoden kuluessa osakevaihdosta. A teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen verotuksen oikaisulautakunnalle ja vaati luovutusvoiton verotuksen poistamista kokonaan Suomen ja Sveitsin välisen verosopimuksen perusteella. Toissijaisesti hän vaati verotuksen kohdentamista vain niihin osakkeisiin, jotka hän myi vuonna 2017. 

Verotuksen oikaisulautakunta ratkaisi asian 2.3.2022 ja hylkäsi oikaisuvaatimuksen. A valitti ratkaisusta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian 3.10.2023. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja kumosi verotuksen. Hallinto-oikeus katsoi, että A:ta ei voitu verottaa hänen osakevaihdossa saamistaan osakkeista miltään osin. Hallinto-oikeus katsoi, että yritysjärjestelydirektiivi ei sinänsä estänyt Suomea antamasta jäähyväisveroa koskevia säännöksiä. Liikkuvuussopimuksen, jonka osapuoli myös Sveitsi on, mukaisesti ammatinharjoittajien asema ei saa muuttua kotipaikan siirron vuoksi epäedullisemmaksi kuin niiden, joiden kotipaikka säilyy Suomessa. 

Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoi, että A on muuttanut Sveitsiin ammatinharjoittajana jatkaakseen siellä samaa toimintaa, jota hän harjoitti Suomessa ennen muuttoa. Hallinto-oikeus katsoi, että veroa ei voitu määrätä kotipaikan siirron perusteella, jolloin A:ta ei voitu verottaa luovutusvoitosta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, joka myönsi valitusluvan ja ratkaisi asian. 

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus tulkitsi asiassa ensin Suomen ja Sveitsin välistä verosopimusta. Verosopimuksen 13 artiklan mukaan luovutusvoittoja verotetaan vain siinä valtiossa, jossa luovuttaja asuu. Luovutusvoiton realisoituminen määräytyy kansallisen lain mukaan. Tässä tapauksessa luovutus oli tapahtunut Suomessa osakevaihtohetkellä, mutta verotusta oli lykätty. Myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä on hyväksytty, että jäsenvaltio perii muuttohetkellä veron arvonnoususta, joka on syntynyt tuossa jäsenvaltiossa tapahtuneen oleskelun aikana. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että koska tässä tapauksessa kyseessä olleet luovutusvoitot ovat tapahtuneet Suomessa, verotusoikeus on lykkääntymisestä huolimatta säilynyt Suomella. Tältä osin verosopimus ei estänyt osakevaihdon myöhempää verotusta koskevan sääntelyn soveltamista A:han, vaikka hän muutti Sveitsiin. 

Yritysjärjestelydirektiivin osalta korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että direktiivin säännösten tarkoitus ei ole verosta vapauttaminen vaan verotuksen lykkääminen niin, että verotusta ei toteuteta vielä yritysjärjestelyn yhteydessä. Direktiivillä pyritään kuitenkin myös varmistaa siirtävän tai hankitun yhtiön jäsenvaltion taloudelliset edut. Tällöin jäsenvaltion toimivaltaan jää määrittää vaihtoa edeltävien arvopapereiden arvonnousu. 

Direktiivin perusteella osakevaihto itsessään ei saa johtaa veroseuraamuksiin. Osakevaihdon sääntely ei kuitenkaan estä sitä, että osakevaihtoa verotettaisiin henkilön poistuessa maasta ETA-alueen ulkopuolelle. Direktiivi jättää tämän kansalliseen harkintaan, mikä on vahvistettu myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tältä osin korkein hallinto-oikeus katsoi, että direktiivi ei estä jäsenvaltiota asettamasta säännöksiä, joiden perusteella osakevaihtoa seuraava maasta poistuminen realisoi luovutusvoittoveron. 

Korkein hallinto-oikeus totesi kuitenkin, että liikkuvuussopimuksesta voi seurata se, että verovelvollista ei voida velvoittaa maksamaan veroa arvonnoususta maastamuuttohetkellä, vaan hänellä tulee olla oikeus maksaa vero vielä myöhemmin. Liikkuvuussopimuksen liitteen I mukaan sopimusvaltion kansalaista ei saa syrjiä sen vuoksi, että hän muuttaa toiseen sopimusvaltioon harjoittaman itsenäistä ammattia. Tähän oikeuteen voi vedota myös lähtövaltioon nähden. 

EU-tuomioistuin on aikaisemmassa Saksasta Sveitsiin muuttaneen henkilön tapausta koskevassa ratkaisussa Wächtler katsonut, että Saksan määräämä realisoitumattoman arvonnousun verotus on liikkuvuussopimuksessa tarkoitettu sijoittautumisvapauden rajoitus. Tämä rajoitus katsottiin kuitenkin hyväksyttäväksi, koska kyseessä oli veron tosiasiallisen kantamisen, maksamisen tai perimisen toteuttamiseksi asetettu rajoitus. 

Tuomioistuin kuitenkin katsoi, että Saksan oli mahdollista verottaa kyseistä arvonnousua, kun henkilö luovutti osuudet Sveitsissä, koska Sveitsin ja Saksan välinen verosopimus mahdollisti tätä koskevan tiedonvaihdon. Tämän vuoksi EU-tuomioistuin katsoi tuossa tapauksessa arvonnousun verottamisen suhteellisuusperiaatteen vastaiseksi rajoitukseksi. 

Samaa voitaisiin korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan soveltaa analogisesti myös Suomeen. 

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:ta voitiin verottaa niiden osakkeiden osalta, jotka hän luovutti vuonna 2017, koska ainakaan tällainen verotus ei voinut olla suhteeton liikkumisvapauden rajoitus. Luovuttamattomien osakkeiden osalta kysymys sen sijaan oli vaikeampi. Näiden osakkeiden osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että liikkuvuussopimuksen mukaisen lykkäysedun säilyttämistä on arvioitava muuttohetken perusteella, eikä muuttohetken jälkeisillä tapahtumilla. 

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska A ja hänen puolisonsa olivat muuttaneet Sveitsiin oleskeluluvalla, joka ei mahdollistanut taloudellista toimintaa, ei heitä lähtökohtaisesti voitu pitää liikkuvuussopimuksen mukaisina ammatinharjoittajina. Tästä vaatimuksesta oli kuitenkin poikettu aikaisemmassa EU-tuomioistuimen käytännössä, jos muodollinen lupa ei vastaa tosiasiallista tilaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tätä kysymystä ei voitu ratkaista kirjallisessa menettelyssä, vaan palautti asian hallinto-oikeudelle suullista käsittelyä varten. 

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:ta on joka tapauksessa verotettava luovutusvoitosta ainakin 745 758 osakkeen osalta. Tämän lisäksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi sen ratkaisemiseksi, onko A:n tuloon luettava luovutusvoitto myös hänellä vuoden 2017 lopussa olleiden 4 447 194 D AB:n osakkeen osalta.

Yhteenveto

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on keskeinen monelle osakevaihdon tehneelle taholle, joka harkitsee maastamuuttoa. Ratkaisu vahvistaa sitä oikeusohjetta, että liikkuvuussopimuksen perusteella realisoitumattomia arvonnousuja ei välttämättä voida verottaa, jos henkilö siirtyy toiseen sopimusvaltioon. Toisaalta ratkaisu myös mahdollistaa sen, että ongelmat tulevat siirtymään itsenäisen ammatinharjoittajan käsitteen arviointiin. 

Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit

Eelis Paukku 

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

KHT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Juristi, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF

044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com