Korkein hallinto-oikeus antoi 28.3.2024 vuosikirjapäätöksen siitä, miten oikeudellista eriyttämistä tuli arvioida maakaasuliiketoiminnassa. Tapaus oli siitä mielenkiintoinen, että siinä tarkasteltiin oikeudellisen eriyttämisen käsitettä ja tulkintaa. Oikeudellinen eriyttäminen on monopoliliiketoiminnoille, kuten sähkön ja kaasun siirrolle, yleinen velvoite, jonka tulkinnasta ei juuri ole oikeuskäytäntöä korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tapaus on kiintoisa myös tilinpäätösoikeudellisesti, koska siinä käsitellään osatilinpäätösten laatimista. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi tapauksen taustat ja keskeiset oikeusohjeet.
Oikeudellinen eriyttäminen
Maakaasumarkkinalain 13 luku sisältää eriyttämisen velvoitteen ja sen sisällön Lain 60 §:n mukaan:
”Maakaasualan yrityksen on eriytettävä maakaasuverkkotoiminta, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston toiminta, maakaasun myyntitoiminta ja maakaasun varastointitoiminta toisistaan sekä maakaasualaan kuulumattomista liiketoiminnoista.
Verkonhaltijan on eriytettävä siirtoverkkotoiminta ja jakeluverkkotoiminta.
Jos maakaasualaan kuulumaton liiketoiminta on vähäistä, tällaista vähäistä liiketoimintaa ei tarvitse eriyttää maakaasun myyntitoiminnasta. Toiminta katsotaan vähäiseksi, jos sen liikevaihto ei ylitä 10 prosenttia maakaasun myyntitoiminnan liikevaihdosta.”
Pykälän tarkoituksena on estää se, että monopoliliiketoiminnalla eli maakaasun siirrolla, subventoidaan muita liiketoimintoja, kuten maakaasun myyntiä. Käytännössä maakaasun siirron kanssa ei saa harjoittaa muuta liiketoimintaa ilman eriyttämistä. Eriyttämisiä on kahdenlaisia, laskennallisia ja oikeudellisia. Maakaasumarkkinalain eriyttämisvelvoite on laskennallinen, mikä käy ilmi maakaasumarkkinalain 61 §:stä:
”Jokaiselle eriytettävälle maakaasuliiketoiminnolle tulee laatia tilikausittain erillinen tuloslaskelma ja tase sekä muille yrityksen harjoittamille liiketoiminnoille yhdistetty tuloslaskelma ja tase. Tuloslaskelma ja tase, joiden tulee olla yritysten kirjanpidosta johdettavissa, on laadittava kirjanpitolain säännösten mukaisesti.”
Tällöin maakaasuliiketoiminnoille on laadittava erilliset tulos ja tase. Käytännössä nämä ovat osa yhtiön tilinpäätöstä, jolloin tilinpäätös sisältää koko yhtiön tilinpäätöksen lisäksi myös osatilinpäätöksiä tietyistä liiketoimista. Tätä velvoitetta täsmennetään maakaasumarkkinalain 63 §:ssä:
”Liiketapahtumat ja tase-erät on kirjattava liiketoimintojen tuloslaskelmiin ja taseisiin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Yhteiset tulot ja menot sekä tase-erät on kirjattava tilinpäätöksen laatimisen yhteydessä laskennallisesti eri toiminnoille siten, että aiheuttamisperiaate mahdollisuuksien mukaan toteutuu.
Poistojen on eriytetyissä tilinpäätöksissä perustuttava hankintamenoihin. Laadittaessa eriytettyä tilinpäätöstä ensimmäistä kertaa käyttöomaisuuden hankintamenot on sisällyttävä siihen suunnitelman mukaisilla poistoilla vähennettyinä.
Valittua eriyttämismenettelyä on noudatettava jatkuvasti, jollei sen muuttamiseen ole perusteltua syytä. Muutoksista on tehtävä selvitys eriytetyn tilinpäätöksen yhteydessä.”
Käytännössä pykälä sisältää sellaisen vaatimuksen, jota ei olisi tarpeen edes esittää laissa, jos osatilinpäätökset laadittaisiin hyvän kirjanpitotavan mukaisesti sekä oikean ja riittävän kuvan vaatimuksen mukaisesti. Pykälä lähinnä selventää sitä keskeistä perusperiaatetta, että tiettyyn liiketoimintaan kuuluva omaisuuserä tai kulu tulee sisällyttää sen liiketoiminnan osatilinpäätökseen, ja siihen osatilinpäätökseen ei saa sisällyttää muiden liiketoimintojen kuluja, omaisuuseriä tai vastuita.
Sääntely perustuu maakaasumarkkinadirektiivin artiklaan 31. Direktiivissä tästä käytetään ilmaisua ”Kirjanpidon eriyttäminen”:
” 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maakaasualan yritysten kirjanpito hoidetaan tämän artiklan 2–5 kohdan mukaisesti. Jos maakaasualan yritykset voivat poiketa tästä säännöksestä tämän direktiivin 49 artiklan 2 ja 4 kohdan perusteella, niiden on pidettävä ainakin sisäistä kirjanpitoaan tämän artiklan säännösten mukaisesti.
2. Maakaasualan yritysten on niiden omistusrakenteesta tai oikeudellisesta muodosta riippumatta laadittava tilinpäätöksensä, annettava tilinsä tarkastettaviksi ja julkaistava tilinpäätöksensä yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 anne tun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY perusteella annetun osakeyhtiöiden tilinpäätöksiä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Yritysten, joilla ei lain mukaan ole velvoitetta julkaista tilinpäätöstään, on pidettävä pääkonttorissaan yleisön saatavilla jäljennös tilinpäätöksestään.
3. Syrjinnän, ristisubvention ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi maakaasualan yritysten on sisäisessä kirjanpidossaan pidettävä erillistä kirjanpitoa kustakin maakaasun siirtoon, jakeluun, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn sekä varastointiin liittyvästä toiminnosta siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos erilliset yritykset harjoittaisivat kyseisiä toimintoja. Niiden on myös laadittava tilinpäätös, joka voi olla konsolidoitu, kaasun siirtoon, jakeluun, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn sekä varastointiin liittymättömistä muista toiminnoista. Niiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa vaatimukset täyttäville asiakkaille ja muille asiakkaille suoritettaviin toimituksiin liittyvistä toiminnoista 1 päivään heinäkuuta 2007 asti. Kirjanpidossa on eriteltävä siirtoverkon tai jakeluverkon omistamisesta saatava tuotto. Yritysten on tarvittaessa laadittava konsolidoitu tilinpäätös muista kuin kaasualaan kuuluvista toiminnoista. Sisäisessä kirjanpidossa on laadittava erillinen tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta.
4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa tilintarkastuksessa on varmistettava erityisesti, että noudatetaan 3 kohdassa tarkoitettua velvoitetta välttää syrjintää ja ristiinsubventiota.
5. Yritysten on eriteltävä sisäisessä kirjanpidossaan varojen ja velkojen sekä menojen ja tulojen jakautumista sekä poistoja koskevat säännöt, joita ne noudattavat 3 kohdassa tarkoitettua eriytettyä kirjanpitoa laatiessaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisten kirjanpitosääntöjen soveltamista. Kyseisiä sisäisiä sääntöjä saa muuttaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Tällaiset muutokset on ilmoitettava ja asianmukaisesti perusteltava.
6. Tilinpäätöksen liitetiedoissa on ilmoitettava kaikki tärkeät liiketoimet, jotka on suoritettu omistussuhteessa olevien yritysten kanssa.”
Käytännössä direktiivin vaatimukset on implementoitu Suomen lainsäädäntöön sellaisenaan.
Tapauksen taustat
Energiavirasto oli tehnyt 26.2.2019 päätöksen, jossa se oli katsonut Gasum Oy:n menetelleen eriyttämisvelvoitteen vastaisesti. Gasum Oy oli kohdistanut osingonjaon kokonaan verkkotoiminnoille, vaikka verkkotoiminnoilla ei ollut riittävää vapaata omaa pääomaa, ja osingonjako katettiin lainarahalla. Tämä nähtiin ristisubventiokiellon vastaisena. Päätöksessä todettiin myös, että osakepääoman kohdistaminen eriytetyille liiketoiminnoille siten, että monopolitoiminnan vakavaraisuus heikkenee ei ole ristisubventiokiellon mukaista.
Energiavirasto oli velvoittanut Gasum Oy:n kohdistamaan osingonjaon liiketoiminnoille vapaan oman pääoman mukaan. Tämän lisäksi Gasum Oy velvoitettiin kohdistamaan lainat siten, että lainoja käytettiin osingonjakoon ilman vapaata omaa pääomaa. Tämän lisäksi kiellettiin esittämästä sisäisiä oikaisueriä omassa pääomassa ja lainassa eriytetyissä tilinpäätöksissä.
Gasum Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen, mutta korjasi ne siitä huolimatta vuoden 2018 tilinpäätökseen mennessä. Energiavirasto taas teki seuraamusmaksuesityksen markkinaoikeudelle. Tämän esityksen mukaan Gasumin tulisi maksaa 79 700 000 euroa seuraamusmaksua eriyttämisvelvoitteen rikkomisesta. Gasum Oy valitti päätöksestä ja vaati sen kumoamista siltä osin, kun siinä oli
”katsottu, että Gasum Oy:n soveltamat eriyttämisperiaatteet vuoden 2016 vertailuvuoden luvuissa vuoden 2017 tilinpäätöksessä eivät kaikilta osin ole maakaasumarkkinalain ja sen nojalla annettujen eriyttämistä koskevien säännösten mukaisia;
katsottu, että Gasum Oy:n tekemä korjaus osingonjaon kohdistamisessa kokonaan verkkotoiminnalle vuoden 2016 vertailutietoja koskien aiheuttaa ristiinsubvention;
katsottu, että Gasum Oy:n tekemä korjaus osakepääomaan vuoden 2016 vertailutietoihin aiheuttaa ristiinsubvention sikäli kuin tämän on katsottava olevan osa Energiaviraston ratkaisua;
velvoitettu Gasum Oy muuttamaan ja korjaamaan tilinpäätöksen 2017 sisältämät eriyttämisen virheet tilinpäätöksestä 1.1.−31.12.2018 alkaen viraston päätöksessä mainittujen erien osalta; sekä
määrätty, että eriytetyt tilinpäätökset sisältävä yhtiön tilinpäätös tilikaudelta 1.1.−31.12.2018 tulee vahvistaa vasta, kun Energiavirasto on hyväksynyt korjaavat toimenpiteet.”
Markkinaoikeus päätti käsitellä asiat yhdessä, koska ne käsittelivät samoja kysymyksiä. Asiassa toimitettiin suullinen käsittely 25.−29.4., 2.−3.5. ja 5.−6.5.2022 ja Markkinaoikeus antoi asiassa päätöksen 7.11.2022. Markkinaoikeus kumosi Energiaviraston päätökset, hylkäsi seuraamusmaksuesityksen ja velvoitti Energiaviraston korvaamaan Gasum Oy:n oikeudenkäyntikulut.
Markkinaoikeus perusteli kumoamista sillä, että lainojen uudelleenjärjestelyn käyttötarkoitus on looginen ja linjassa eriyttämisen kanssa. Oman pääoman väheneminen on perustunut vastaavaa-puolen lukujen eli varojen vähenemiseen ja rahoituslainojen samanaikaisen kohdistamisen maakaasuliiketoimintaan vuoksi. Markkinaoikeus perusteli päätöstään myös sillä, että laissa ei ollut erillisiä osakepääomaan tehtäviä sallittuja tai kiellettyjä muutoksia eikä sitä, miten lainojen kohdentaminen vaikuttaa omaan pääomaan. Myöskään direktiivissä ei ollut tätä koskevaa erityissääntelyä. Tämän lisäksi missään ei ole kielletty oman osingonjaon kohdistamista tietylle liiketoiminnoille, tai velvoitettu pitämään oma pääoma muuttumattomana.
Markkinaoikeus perusteli päätöstään myös sillä, että kansallisessa lainsäädännössä ei ollut nimenomaista ristisubvention kieltoa. Tämä on sinänsä esitetty direktiivissä kirjanpidollisen eriyttämisen tavoiteltuna vaikutuksena, kuten myös maakaasumarkkinalain esitöissä. Markkinaoikeus kuitenkin katsoi, että nämä tavoitteet itsessään eivät luoneet yhtiöille velvoitetta välttää ristisubventaatiota. Markkinaoikeus katsoi, että Energiaviraston tuli osoittaa jokin nimenomainen säännös, jota Gasum olisi rikkonut. Tämän vuoksi ristisubvenaatiotkieltoa ei voitu käyttää perusteluna tapauksessa, koska sitä, tai siihen liittyvää spesifiä tase-eräkohtaista normia ei ollut erikseen maakaasumarkkinalaissa.
Markkinaoikeuden perustelujen mukaan myöskään kirjanpitolaissa ei ollut erityistä säännöstä eriytetyn taseen omasta pääomasta. Myöskään tasejatkuvuudesta ei ollut erityisäännöksiä, minkä vuoksi omaan pääomaan oli markkinaoikeuden näkemyksen mukaan mahdollista tehdä muutoksia. Negatiivinen oma pääoma taas ei ollut markkinaoikeuden arvion mukaan ongelma, koska Energiaviraston tehtävä ei ollut osakeyhtiölain mukaisuuden valvonta.
Markkinaoikeus perusteli seuraamusmaksujen hylkäämistä sillä, että seuraamusmaksun määräämisen tulee perustua laintasoiseen normiin ja sen rikkomiseen. Maakaasumarkkinalain 60 §:ssä velvoitetaan eriyttämään toiminnot, mutta siinä ei kuvata, mitä eriyttäminen tarkoittaa. Maakaasumarkkinalain 61 § ja 63 §:n velvoitteet liittyvät ainoastaan eriytettyjen tilinpäätösten laatimiseen. Tällä perusteella näiden nojalla ei ollut mahdollista määrät seuraamusmaksua siitä menettelystä, mitä Gasum Oy oli noudattanut eriyttäessään verkkoliiketoimintansa.
Energiavirasto valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että maakaasumarkkinadirektiivin ja maakaasumarkkinalain keskeinen perusperiaate on ristisubvention estäminen. Eriyttämisvelvoitteen keskeinen tavoite on lisätä läpinäkyvyyttä ja vaikeuttaa ristisubventiota. Erillisessä taseessa ja tuloksessa ristisubventio rahoituksen kautta vaikeutuisi lähtökohtaisesti läpinäkyvyyden vuoksi. Tilinpäätöksestä tulisi olla mahdollista arvioida eri toimintojen kannattavuutta ilman monopolitoimintaa.
Laskennallisessa eriyttämisessä keskeistä on aiheuttamisperiaate, tietyt kulut ja tulot kohdistuvat siihen toimintoon, josta ne aiheutuvat. Jos kohdistaminen muulla perusteella ei ole mahdollista, tulee ne lähtökohtaisesti kohdistaa liiketoiminnan laajuuteen liittyvällä jakoperusteella.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että markkinaoikeuden päättely oli virheellinen siltä osin, että maakaasumarkkinoita koskevassa lainsäädännössä ei ole käytännössä mahdollista säätää eriyttämisestä tai sen toteuttamisesta tase-erien tai kirjausten tarkkuudella, mikä ei ole myöskään mahdollista yleislaeissa, kuten kirjanpito- tai osakeyhtiölaissa. Sen sijaan tiettyjen kirjausten oikeellisuus ratkaistaan näistä laeista ilmenevien yleisten periaatteiden kautta. Tältä osin korkein hallinto-oikeus totesi markkinaoikeuden päättelyn olleen siltä osin väärä, kun siinä annettiin merkitystä sille seikalle, että yksittäisistä eristä ei ollut erillistä sääntelyä.
Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että vaikka maakaasumarkkinalaissa ei ollut erillistä ristisubvention kieltoa, eriyttämisen sisällöllisistä vaatimuksista oli silti laissa erillistä sääntelyä. Korkein hallinto-oikeus antoi kuitenkin merkitystä sille, että ristisubvention estäminen on maakaasumarkkinalaissa mainittu nimenomainen tavoite, sekä viranomaiselle annettu valvontatehtävä. Tämän lisäksi korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että tasejatkuvuuden periaatteesta on erillinen maininta eriyttämisasetuksen 3 §:ssä. Tämän pykälän mukaan taseessa tulee mahdollisuuksien mukaan soveltaa kirjanpitolain mukaista tasejatkuvuuden periaatetta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ristisubventio voi käydä ilmi myös eriytetyn taseen rahoituksen kautta. Korkein hallinto-oikeus katsoikin, että ristisubventiokielto käy asiallisesti ilmi maakaasumarkkinalain sääntelystä. Korkein hallinto-oikeus myös korosti, että direktiivin mukainen tavoite on välttää ristisubventiot, ja kansallista lainsäädäntöä tulkitaan lähtökohtaisesti direktiivin sisällön mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että markkinaoikeus ei olisi näillä perusteilla saanut kumota Energiaviraston päätöstä.
Tämän lisäksi korkein hallinto-oikeus arvioi, oliko Gasum Oy kohdistanut osingon tilinpäätöksessään virheellisesti vain maakaasuverkkoliiketoimintaan. Gasum Oy oli asiaa käsiteltäessä ilmoittanut, että sen käsityksen mukaan taseen vastattavaa-puoli ei kuulunut lainkaan Energiaviraston valvonnan alle. Korkein hallinto-oikeus korosti, että myös tässä tulee ottaa huomioon aiheuttamisperiaate ja se, että sekä varallisuus- että pääomaerät tulee kirjata asianomaisen liiketoiminnon eriytettyyn tilinpäätökseen siltä osin, kuin se on mahdollista.
Osingonjakoa ei voi kohdistaa tiettyyn liiketoimintaan aiheuttamisperiaatteen mukaan. Energiavirasto katsoi, että osingonjako tulee kohdistaa liiketoiminnoille niiden vapaan pääoman suhteessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska voittovarat jakautuivat tilinpäätöksessä lähtökohtaisesti aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, vastasi osingonjaon kohdistaminen oman pääoman suhteessa aiheuttamisperiaatetta.
Tätä puolsi korkeimman hallinto-oikeuden mukaan myös se, että tällainen kohdistaminen oli johdonmukainen myös osakeyhtiölain säännösten kanssa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Energiavirasto oli päätöksessään voinut katsoa, että osingonjakoa ei voitu kohdistaa vain yhteen liiketoimintaan. Korkein hallinto-oikeus myös vahvisti energiaviraston päätelmän siitä, että tällainen kohdistaminen aiheutti kiellettyä ristisubventiota. Tätä päätelmää puolsi myös se, että osingonmaksu rahoitettiin lainarahalla.
Osakepääoman kohdistamisen osalta korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakepääoman vähentäminen verkkoliiketoiminnalta muiden yksiköiden hyödyksi aiheuttaa ristisubvention. Lainojen uudelleenjako ei automaattisesti voi johtaa osakepääoman korjaamiseen, eikä lainojen uudelleenjärjestelyä voida pitää perusteena alentaa osakepääomaa. Tämä kasvatti muiden toimintojen omavaraisuusastetta verkkoliiketoiminnan kustannuksella. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että tasejatkuvuuden vuoksi osakepääoman tuli pysyä lähtökohtaisesti muuttumattomana liiketoimintayksiköiden välillä.
Korkein hallinto-oikeus ei hyväksynyt Gasumin väitettä siitä, että liiketoimintojen keskinäisen laajuuden muuttuminen olisi peruste jakaa osakepääoma uudestaan. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään hyväksynyt sitä argumenttia, että osakepääoman uudelleenkohdistaminen ei vaarantanut vakavaraisuutta. Korkein hallinto-oikeus katsoi tämän pääoman uudelleenjaon ristisubventioksi.
Korkein hallinto-oikeus hyväksyi valituksen enimmiltä osin, jolloin Gasum Oy:n tuli korjata tilinpäätöstään vaaditulla tavalla. Seuraamusmaksuasia palautui markkinaoikeuteen. Gasum Oy:n oikeudenkäyntikuluasia todettiin ratkaistavaksi seuraamusmaksuasian yhteydessä.
Yhteenveto
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu oli merkittävä ennakkotapaus kirjanpidollisen eriyttämisen osalta. Ratkaisu korostaa aineellisen lainsäädännön, tässä tapauksessa maakaasumarkkinalain, yleisiä periaatteita ja tavoitteita myös kirjanpidollisen eriyttämisen toteuttamisessa. Ratkaisu on tältä osin merkityksellinen myös muiden eriytettyjen toimintojen osalta. Ratkaisu on myös tilinpäätösoikeudellisesti kiinnostava ja vahvistaa periaatteita, joilla tiettyjen toimintojen tilinpäätös laaditaan.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
