Tässä blogikirjoituksessa käsittelen hyvinkin tyypillistä osakeyhtiöoikeudellista kysymystä eli näännyttämistä. Ilmiössä enemmistöosakkaat pyrkivät eri tavoin estämään vähemmistöosakkaan hyötymisen yhtiöstä. Kyseessä on usein hyvin haastava osakeyhtiöoikeudellinen ongelma, johon joudutaan tekemään useita ja toistuvia torjuntatoimenpiteitä, ja harvoin tilanteeseen on yhtä helppoa ratkaisua. Käsittelen tässä kirjoituksessa yleisimpiä näännyttämiskeinoja sekä näännyttämisen torjumiskeinoja.
Näännyttämisestä ilmiönä
Näännyttämisen perusidea on hyvin selkeä: enemmistöosakkeenomistajat pyrkivät estämään vähemmistöosakkeenomistajaa samaan tuloa yhtiöstä. Tämän toteuttamisessa ensimmäinen askel on yleensä estää vähemmistöomistajaa saamasta palkkaa yhtiöstä. Tällöin hänen hallitustehtävänsä päätetään, ja jos hän on työsuhteessa yhtiöön, myös hänen työsuhteensa. Tästä voi toki aiheutua vielä oma työsuhdeoikeudellinen riitansa.
Jos vähemmistöosakkaalla on toinen yhtiö, seuraava vaihe on yleensä estää yhtiöiden väliset kannattavat liiketoimet. Tällöin vähemmistöosakkaan yhtiölle tarjottavia myyntihintoja nostetaan ja ostohintoja lasketaan niin paljon, että vähemmistöomistajan yhtiö ei voi enää tehdä kannattavaa liiketoimintaa näännyttävän yhtiön kanssa. Usein tässä yhteydessä myös vähennetään merkittävästi myynti- ja ostomääriä.
Kolmas vaihe on estää varojenjako yhtiöstä. Käsittelen tätä myöhemmin seuraavan otsikon alla. Näännyttämisen perustavoite on kuitenkin yleensä saada vähemmistöosakas luopumaan osakkeistaan halvalla. Toinen motiivi voi olla kanavoida yhtiön varoja enemmistöomistajille tai heidän määräysvallassaan oleviin yhtiöihin. Osakeyhtiölaissa ei ole olemassa mitään erityistä säännöstä näännyttämisestä tai sen kiellosta, vaan osakeyhtiölain säännökset on ylipäätään suunniteltu siten, että niitä voidaan käyttää tällaisten väärinkäytösten torjumiseen.
Varojenjaon estäminen
Näännyttämisen yksi tärkeimpiä toimia on estää vähemmistöomistajaa saamasta yhtiöstä varojenjakoa. Varojenjaon estäminen on hieman vaikeampi toimenpide johtuen osakeyhtiölain 13:7 §:n mukaisesta vähemmistöosingon sääntelystä:
”Osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi vaatia voittona jaettavaksi enempää kuin tämän luvun mukaan on ilman velkojien suostumusta mahdollista jakaa eikä enempää kuin kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta. Jaettavasta määrästä vähennetään tilikaudelta ennen varsinaista yhtiökokousta mahdollisesti jaetut osingot.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta vähemmistöosingosta voidaan määrätä toisin yhtiöjärjestyksessä. Oikeutta vähemmistöosinkoon voidaan rajoittaa vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella.”
Jos vähemmistöomistaja omistaa yli 10 % yhtiöstä, voidaan vähemmistöosinko estää lähinnä vain sillä, että yhtiö ei tee tilinpäätöksen mukaan voittoa. Tätä voidaan vain rajallisesti estää pelaamalla poistoerolla tai muilla tilinpäätössuunnittelun keinoilla. Käytännössä ainoa tehokas tapa on kanavoida yrityksen tulosta pois yhtiöstä erinäisillä toimilla. Pienemmissä yhtiöissä tämä onnistuu yleensä enemmistöomistajille maksettavilla suurilla palkoilla, mutta suuremmissa yhtiöissä vaaditaan hieman monivaiheisempia ratkaisuja. Tyypillinen keino on harjoittaa merkittävän ali- tai ylihintaista liiketoimintaa jonkin enemmistöomistajan yhtiön kanssa, jolloin voittovaroja kanavoidaan tähän tappiolliseen liiketoimintaan.
Puolustuskeinoja
Näihin toimiin voidaan puuttua useilla keinoilla. Ensimmäinen näistä on esteellisyysväitteeseen vetoaminen. Hallituksen jäsenten palkkioista päätetään yhtiökokouksessa ja osakastyöntekijöiden palkkioista taas hallituksessa tai toimitusjohtajan toimesta. Osakeyhtiölain 6:4 § sisältää esteellisyyssääntelyn hallituksessa:
”Hallituksen jäsen ei saa osallistua hänen ja yhtiön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hän ei myöskään saa osallistua yhtiön ja kolmannen välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, jos hänellä on odotettavissa siitä olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhtiön edun kanssa. Mitä tässä pykälässä säädetään sopimuksesta, sovelletaan vastaavasti muuhun oikeustoimeen sekä oikeudenkäyntiin ja muuhun puhevallan käyttämiseen.”
Teoriassa enemmistöomistajat eivät siis voi päättää omia palkkojaan hallituksessa. Käytännössä tämä voidaan kiertää monella tavalla. Jos enemmistöomistajia on useita ja he kaikki ovat hallituksessa, he voivat vuorotellen päättää toistensa palkoista. He voivat myös nimittää hallitukseen jonkun muun henkilön, jonka jälkeen tämä henkilö päättää enemmistöomistajan palkasta. Tehtävä voidaan myös siirtää toimitusjohtajalle, joka käytännössä joutuu noudattamaan hallituksen ohjeita.
Yhtiökokouksessa esteellisyysääntely on vielä kevyempää. Tätä koskeva säännös on osakeyhtiölain 5:14 §:ssä:
”Osakkeenomistaja tai hänen asiamiehensä ei saa äänestää asiassa, joka koskee kannetta osakkeenomistajaa itseään vastaan taikka tämän vapauttamista vahingonkorvausvelvollisuudesta tai muusta velvoitteesta yhtiötä kohtaan. Osakkeenomistaja tai hänen asiamiehensä ei myöskään saa äänestää asiassa, joka koskee kannetta muuta henkilöä vastaan tai tämän vapauttamista velvoitteesta, jos osakkeenomistajalla on asiassa odotettavana olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhtiön edun kanssa.”
Käytännössä yhtiökokouksessa osakkeenomistajat voivat suhteellisen vapaasti päättää hallitukselle eli itselleen maksettavista korvauksista. Tämä aiheuttaa omia haasteitaan, varsinkin jos kaikkein kriittisimpiä päätöksiä siirretään hallitukselta yhtiökokoukselle. Tällöin esteellisyyteen vetoaminen on harvoin tehokasta.
Laittomasta varojenjaosta
Yksi keino puolustautua näännyttämiseltä on vedota varojenjaon laittomuuteen. Laittoman varojenjaon sääntely on osakeyhtiölain 13:1 §:ssä:
”Yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:
1) voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta;
2) 14 luvussa tarkoitetusta osakepääoman alentamisesta;
3) 3 ja 15 luvussa tarkoitetusta omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta; sekä
4) 20 luvussa tarkoitetusta yhtiön purkamisesta ja rekisteristä poistamisesta.
Yhtiöllä voi tämän luvun 9 §:n mukaisesti olla muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Lahjan antamisesta säädetään 8 §:ssä.
Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa.
Varoja ei saa jakaa ennen yhtiön rekisteröimistä.”
Laiton varojenjako on hyvin laaja käsite. Käytännössä kaikki tavat siirtää yhtiöstä varoja ulos ilman liiketaloudellista perustetta ovat laitonta varojenjakoa, jos niitä ei erikseen sallita osakeyhtiölaissa. Myös ostettaessa tapahtuva ylihintainen tai myytäessä tapahtuva alihintainen liiketoimi voi olla laitonta varojenjakoa siltä osin, kun hinta eroaa käyvästä hinnasta. Samaten ylisuuret palkat tai tarpeettomat sopimukset voivat olla laitonta varojenjakoa. Liiketaloudellista perustetta tarkastellaan tässä yhteydessä nimenomaan yhtiön, ei sen omistajien näkökulmasta.
Laittomasti saadut varat on palautettava osakeyhtiölain 13:4 §:n mukaan:
”Vastoin tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä yhtiöstä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa korkolain 12 §:ssä tarkoitetun kulloinkin voimassa olevan viitekoron mukaisesti.”
Käytännössä tällainen varojenjako voi synnyttää johdolle myös vahingonkorvausvastuun. Osakeyhtiölain 22:1 §:n mukaan:
”Hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään 1 luvun 8 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle.
Hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava myös vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.
Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla tätä lakia muulla tavalla kuin pelkästään rikkomalla 1 luvussa tarkoitettuja periaatteita tai jos vahinko on aiheutettu rikkomalla yhtiöjärjestyksen määräystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. Sama koskee vahinkoa, joka on aiheutettu yhtiön lähipiiriin kuuluvan eduksi tehdyllä toimella.”
Jos yhtiön hallitus osallistuu laittomaan varojenjakoon tai sallii sen, on hallitus rikkonut osakeyhtiölakia ja aiheuttanut vahinkoa osakkeenomistajalle ja yhtiölle. Koska yhtiö ei käytännössä nosta kannetta niissä tilanteissa, joissa enemmistöomistajat kontrolloivat yhtiötä, voi osakkeenomistaja ajaa itse kannetta vaatiakseen vahingonkorvausta itselleen. Käytännössä tällaisen vahingon määrä taas on selvitettävissä hakemalla yhtiöön erityistä tarkastusta osakeyhtiölain 7:7 §:n nojalla:
”Osakkeenomistaja voi hakea yhtiön kotipaikan aluehallintovirastolta erityisen tarkastuksen toimittamista yhtiön hallinnosta ja kirjanpidosta tietyltä päättyneeltä ajanjaksolta taikka tietyistä toimenpiteistä tai seikoista. Edellytyksenä on, että ehdotusta on yhtiökokouksessa käsitelty ja kannatettu 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hakemus aluehallintovirastolle on tehtävä kuukauden kuluessa yhtiökokouksesta.
Ehdotus tarkastuksen toimittamisesta on tehtävä varsinaisessa yhtiökokouksessa tai siinä yhtiökokouksessa, jossa asiaa kokouskutsun mukaisesti on käsiteltävä. Hakemus voidaan tehdä, jos osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakkeista, ovat ehdotusta kannattaneet. Julkisessa osakeyhtiössä, jossa on erilajisia osakkeita, hakemus voidaan tehdä, jos ehdotusta on kannattanut vähintään yksi kymmenesosa jonkin osakelajin kaikista osakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakelajin osakkeista.
Aluehallintoviraston on kuultava yhtiön hallitusta ja, jos tarkastus hakemuksen mukaan koskee tietyn henkilön toimenpiteitä, tätä henkilöä. Hakemukseen on suostuttava, jos tarkastuksen toimittamiseen katsotaan olevan painavia syitä. Aluehallintovirasto voi määrätä yhden tai useamman erityisen tarkastajan. Määräys voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.”
Erityisessä tarkastuksessa ulkopuolinen tarkastaja tutkii yhtiön kirjanpidon ja hallinnon, ja sen perusteella selvittää, onko yhtiöstä tapahtunut laitonta varojenjakoa, onko johto muutoin aiheuttanut vahinkoa yhtiölle tai onko vähemmistöosakkeenomistajien etuuksia loukattu. Tällainen tarkastus on yleensä vahva lähtökohta vahingonkorvauskanteelle.
Yhdenvertaisuusperiaate
Viimesijainen keino on lähteä puolustautumaan yhdenvertaisuuden loukkauksen perusteella. Yhdenvertaisuuden sääntely on osakeyhtiölain 1:7 §:ssä:
”Kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.”
Jos tätä yhdenvertaisuutta loukataan selkeästi, voi osakkaanomistaja vaatia enemmistöomistajia lunastamaan hänen osakkeensa. Tätä koskeva säännös on osakeyhtiölain 23:1 §:ssä:
”Osakkeenomistaja on toisen osakkeenomistajan kanteesta velvoitettava määräajassa lunastamaan tämän osakkeet, jos:
1) osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen taikka muuhun tämän lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen; sekä
2) toisen osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn jatkumiselle sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.
Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä.
Yhtiölle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.”
Käytännössä jos tällainen kanne nostetaan ja voitetaan, tuomioistuin määrää enemmistöomistajat lunastamaan sen osakkaan osakkeet, jota on kohdeltu yhdenvertaisuuden vastaisesti. Tällainen kanne on yleensä suhteellisen työläs ja laaja, eikä siihen kannata lähteä kevein perustein tai heikolla todistelulla. Yleisesti ottaen laittoman varojenjaon todistaminen on sellainen seikka, joka riittää todistamaan väärinkäytön, varsinkin jos laiton varojenjako on jatkunut pitkään.
Yhteenveto
Näännyttäminen on osakeyhtiöoikeudellisesti haastava tilanne. Näännyttämistilanteessa osakkeenomistaja ei saa varoja yhtiöstä enemmistön toiminnan vuoksi. Tämä yleensä edellyttää yhtiön varojen kanavoimista toisiin yhtiöihin joko ylihintaisilla ostoilla tai alihintaisilla myynneillä, tai ylisuurilla palkoilla. Tällöin kyseessä on laiton varojenjako, johon voidaan puuttua osakeyhtiölain eri säännösten nojalla. Viime kädessä tuomioistuin voi määrätä enemmistön lunastamaan vähemmistön osakkeet.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
