Eri mediat ovat jo useiden kuukausien ajan satunnaisesti uutisoineet milloin minkäkin muovituotteen häviämisestä. Uutisoinnista on käynytkin ilmi, että ”EU kieltää kertakäyttöpillit” mikä tarkoittaa käytännössä, että EU direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita kieltämään tietyt muovituotteet. Tässä kirjoituksessa avaan mistä on kyse, miksi näin on säädetty ja mitä muutoksia oikeastaan tulee. Käsittelen tässä direktiivin taustan ja tavoitteet sekä sen suurimpia muutoksia tuovat artiklat. Kirjoitus on ensimmäinen osa jätehuoltopäivien inspiroimaa kiertotalouskirjoitusten sarjaa.
Mikä ihmeen SUP?
Lyhenne, joka saattaa tuoda useimmille mieleen lähinnä jonkinlaisen laudan ja vesistön, tarkoittaa kiertotalouskontekstissa yhtä merkittävimpiä kertakäyttömuoveja koskevia säännöksiä. Kyseessä on EU:n direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä, single-use plastics directive eli SUP.
Direktiivin kunnianhimoisena tavoitteena on vähentää muovituotteiden päätymistä ympäristöön, jotta muoville saataisiin kiertotalouden mukainen elinkaari. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että käytössä olevat muovituotteet olisivat sellaisia, joita on helppo ja kannattava kierrättää. Direktiivillä pyritään siihen, että kertakäyttöiset tuotteet valmistettaisiin käyttämättä muovia ja että muovituotteista tehtäisiin pitkäikäisempiä. Kertakäyttöisillä tuotteilla tarkoitetaan sellaisia muovituotteita, joita käytetään vain kerran tai lyhyen ajan.
Direktiiviä säädettäessä huomioitiin se, että monille muovituotteille ei ole vielä olemassa korvaajaa. Merkittävin tällainen ryhmä on elintarvikepakkaukset. Tämän vuoksi muoviin liittyvät rajoitukset toteutetaan tuoteryhmä kerrallaan sen mukaan, kuinka helppo kyseiset tuotteet on korvata muilla. Niiden muovituotteiden osalta, joita ei voida korvata, huomioidaan EU:n sääntelyssä myös muovin kierrättäminen ja vastuu kierrätyksen järjestämisestä. Tuotteiden kieltojärjestykseen vaikuttaa direktiivissä myös se, kuinka paljon näitä tuotteita löydetään EU:n alueella sijaitsevilta rannoilta. Kaksi yleisintä ryhmää ovat juomapakkaukset korkkeineen ja tupakannatsat.
Mikä muuttuu?
Artikla 4 – jäsenvaltioiden omat keinot vähentää muovituotteiden kulutusta
Ensimmäinen velvoittava toimenpide on artiklassa 4. Jäsenvaltioita velvoitetaan valitsemaan ja toteuttamaan keinoja, joilla muovituotteiden kulutus on vuonna 2026 pienempi tai yhtä suuri kuin vuonna 2022. Velvoite on asetettu vähintään samaan tasoon, koska määrät ovat toistaiseksi kasvaneet, ja trendin katkaisu edellyttää lainsäätäjältä toimenpiteitä. Lainsäätäjä voi valita itse toimenpiteet mitkä toteuttaa, mutta direktiivissä mainitaan esimerkkinä maksuttomien muovipussien kielto tai niille määrättävä maksu sekä muovin tuottajien kanssa tehtävät sopimukset, joilla estetään muovijätteen määrän kasvu ilman lainsäädännöllisiä toimia.
Nämä toimet koskevat nimenomaisesti tällä hetkellä korvaamattomia tai vaikeasti korvattavissa olevia muovituotteita. Näitä ovat erilaiset juomamukit sekä valmisruokien tai muiden välittömästi syötävissä olevien elintarvikkeiden, kuten hedelmien, pakkaukset. Jäsenvaltiot voivat valita itse keinot, joilla pyrkivät vähentämään näitä. Jäsenvaltioiden on kehitettävä keinolista vuoteen 2021 mennessä ja tehtävä suunnitelmasta julkinen. Jäsenvaltioiden on myös seurattava näiden muovien kulutuksen kehitystä ja arvioitava, ovatko keinot riittäviä kulutuksen kasvun taittamiseksi.
Artikla 5 – haitallisimpien tuotteiden kielto
Artiklassa 5 määrätään, että jäsenvaltioiden on kiellettävä tiettyjen muovituotteiden saattaminen markkinoille. Markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen toimittamista ensimmäistä kertaa jäsenvaltion markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta.
Kielto kattaa kaikki oxo-muovista valmistetut tuotteet sekä direktiivin liitteen B-osan luetteloimat tuotteet.
Oxo-muovi on muovia, jonka kemiallinen rakenne aiheuttaa sen, että muovi pilkkoutuu mikrorakeiseksi tai hajoaa kemiallisesti kokonaan. Tästä muovista valmistettuja tuotteita on aiemmin jopa kompostoitu, vaikka nykytiedon mukaan ne eivät hajoa biologisesti vaan pilkkoutuvat mikromuoveiksi. Nykyään oxo-muovi halutaan kieltää kokonaan, koska se muuttuu hajotessaan mikromuoviksi, jonka haittoja on viime aikoina vaste alettu tiedostaa.
Muita tuotteita, joita ei jatkossa saa valmistaa muovista EU-alueella tai tuoda EU-alueelle ovat mm.
- Vanupuikot
- Ruokailuvälineet ml. lautaset
- Pillit, juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret
- Valmisruokapakkaukset, juomapakkaukset ja mukit, jotka on valmistettu vaahdotetusta polystyreenistä eli tyypillisesti valkoisesta, styroxin kaltaisesta rakeisesta aineesta, joka hangatessa murtuu pieniksi rakeiksi ja on hyvin tyypillinen muovijäte.
Jäsenvaltioiden on kiellettävä nämä tuotteet viimeistään 3.7.2021. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tämän päivämäärän jälkeen tuotteita saisi yhä myydä EU-alueella, mutta valmistajat eivät saisi myydä niitä vähittäismyyjille tai muille käyttäjille eikä näitä tuotteita saisi enää tuoda EU-alueelle. Varastoon ostetut tuotteet saisi siis myydä tai kuluttaa.
Artikla 6 – juomapullot
Artiklassa 6 määrätään tuotevaatimuksista juomapulloille eli käytännössä virvoitusjuomapuolloille. Juomapullot ja niiden korkit ovat yleisin EU:sta löytyvä muovijäte. Jäsenvaltioiden on muutettava sääntelyään niin, että erilaiset muovikorkkiset juomapullot ovat jatkossa sellaisia, että niiden korkit pysyvät kiinni tuotteessa jatkuvasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähitulevaisuudessa erilaiset virvoitusjuomapullot muuttuvat sellaisiksi, että niiden korkkia ei saada erilleen pullosta. Syynä tähän on se, että pullot ja niiden korkit ovat yleisin EU:n rannoilta löytyvä muovijäte, ja korkkien kiinnittäminen pulloihin on katsottu tehokkaaksi tavaksi vähentää muovijätteen määrää.
Vaatimus tästä astuu voimaan 3.7.2024. Tämäkin koskee markkinoille saattamista, joten varastossa olevia tuotteita voitaisiin myydä vielä tämän päivämäärän jälkeen. Suurempi siirtymäaika on perusteltu sillä, että nykyään pulloihin integroidut korkit ovat äärimmäisen harvinaisia ja markkinoiden on kehitettävä niille korvaaja ja tehtävä siitä taloudellisesti järkevä käyttää.
Samassa artiklassa säädetään myös juomapullojen materiaaleista. Niin sanotusta PET-muovista (polyeteenitereftalaatti) valmistettujen pakkausten on jatkossa oltava osittain kierrätysmuovisia. PET-muovin tunnistaa 01 PET -kierrätysmerkistä. PET-muovi on nykyään yleisin muovipullojen valmistusmuovi, joten tämä vaatimus koskee lähes kaikkia muovipulloja. Vuodesta 2025 alkaen jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella myydyistä PET-pulloista vähintään 25 % on kierrätysmuovia ja vuodesta 2030 alkaen vähintään 30 % on kierrätysmuovia. Vaatimus ei koske yksittäisiä pulloja vaan kaikkien pullojen keskiarvoa, käytännössä vaatimus on todennäköisesti helpointa toteuttaa asettamalla jokaista pulloa koskeva vaatimus, mutta jäsenvaltiot päättävät tästä itse.
Artikla 7 – muovin kierrättämisen helpottaminen
Artiklassa 7 määrätään toimenpiteistä, joilla muovin kierrätystä on helpotettava. Artiklassa säädetään, että tiettyihin muovituotteisiin on merkittävä miten muovi on kierrätettävä, ja millaisia haitallisia ympäristövaikutuksia se aiheuttaa roskana tai väärin kierrätettynä. Tämän on tarkoitus selkeyttää sellaisten muovituotteiden kierrätystä, joiden kierrätyksessä on ollut epäselvyyttä ja joita on usein vedetty alas viemäristä haitaten viemäriverkoston toimintaa. Näitä tuotteita ovat erilaiset henkilökohtaisen hygienian tuotteet, tupakan suodattimet sekä juomamukit. Tämä velvoite astuu voimaan 3.7.2021
Artikla 8 – muovin tuottajan vastuu
Artikla 8 koskee muovin tuottajavastuun laajentumista. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että muovin maahantuoja tai valmistaja vastaa sen hävittämisen ja jätehuollon kustannuksista. Tuottajavastuun sisällöstä voit lukea tarkemmin kirjoituksesta
Direktiivi laajentaa muovituotteiden tuottajan vastuuta. Tuottajat joutuvat jatkossa vastaamaan seuraavista kustannuksista (tietyin tuoterajoituksin):
- Muovituotteiden haittojen tiedottamisesta ja kuluttajien valistamisesta aiheutuneet kustannukset
- Muovin julkiselle jätehuollolle aiheuttamat kustannukset, mikä kattaa keräyksen, kuljetuksen ja hävityksen sekä infrastruktuurin kustannukset.
- Roskaantumisen aiheuttamat kustannukset.
- Muovituotteiden määrään liittyvän tiedonkeruun kustannukset.
Nämä velvoitteet astuvat voimaan 31.12.2024, paitsi tupakkatuotteiden osalta jo 5.1.2023. Velvoitteet eroavat hieman tuotteittain, merkittävämpänä erona on, joutuvatko tuottajat vastaamaan jätehuollon kustannuksista ja joutuvatko he vastaamaan tiedonkeruun kustannuksista.
Velvoitteet koskevat seuraavia tuotteita:
- Tupakkatuotteet (kaikki velvoitteet)
- Kosteuspyyhkeet, ilmapallot (ei jätehuollon kustannuksia)
- Elintarvikepakkaukset, pikaruuan pakkaukset ja kääreet, juomapakkaukset, juomamukit ja kevyet muovipussit (ei tiedonkeruun kustannuksia)
Käytännössä tuottajavastuu tulee tarkoittamaan sitä, että tuottajat joutuvat maksamaan tuotteidensa aiheuttamasta haitasta. Tämä on ympäristötaloustieteessä jo pitkään sovellettu linja, jonka on katsottu haittaavan markkinoita mahdollisimman vähän aiheuttaen silti sen, että saastuttamisen kustannuksista maksaa niiden aiheuttaja. Käytännössä kuluttajille tämä tarkoittaa tiettyjen muovituotteiden kallistumista, mutta verorahoja ei käytetä enää niin paljon kyseisten tuotteiden haittojen poistamiseen.
Artikla 9 – kierrätystavoitteet
Artiklassa 9 asetetaan jäsenvaltioille kierrätystavoitteita. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava haluamansa toimenpiteet, joilla varmistetaan että muovipulloista kerätään kierrätystä varten 77 % vuonna 2025 ja 90 % vuonna 2029. Suomessa tämä ei aiheuta juurikaan muutoksia, koska pantillisista pulloista yli 90 % kierrätetään jo nykyään, tosin pantillisuus saattaa laajentua koskemaan muitakin juomapulloja lähitulevaisuudessa.
Johtopäätökset
Vaikka juristina onkin vaikea arvioida erilaisten toimien ympäristövaikutuksia, taloustieteilijänä ja tekniikan osaajana voin todeta, että direktiivin vaatimat toimet ovat todennäköisesti tehokkaita vähentämään muovijätteen määrää. Direktiivi on myös tehokkaasti kohdistettu muovituotteisiin, jotka aiheuttavat eniten haittaa ympäristölle. Direktiivi jättää jäsenvaltioille myös laajan harkintavallan toteuttamistavoitteissa ja asettaa ainoastaan tavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava. Tämän vuoksi jäsenvaltiot voivat sopeuttaa vaatimukset omiin olosuhteisiinsa. Siirtymäajat ovat melko pitkiä, mutta tämä johtuu osittain jäsenvaltioiden lainsäädäntömenettelyn hitaudesta, mutta vielä enemmän siitä, että muovituotteiden vakiintuneiden aseman vuoksi niille on vaikea löytää korvaajia.
Kuluttajille direktiivin voimaantulo tulee näkymään ensimmäisenä tiettyjen tuotteiden muuttumisella muovittomiksi ja muovituotteisiin ilmestyvillä kierrätysohjeilla. Tietyt muovituotteet saattavat myös kallistua jonkin verran. Osa muovituotteista tulee myös katoamaan täysin markkinoilta. Yrityksille tämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia, muovia korvaavien tuotteiden kysyntä tulee räjähtämään ja mikä luo markkinoita uusille yrityksille ja innovaatioille. Myös erilaiset muovin kierrätykseen ja jätehuoltoon liittyvät projektit tulevat yleistymään, mikä näkyy myös juristien työnkuvassa. Olemme olleet mukana useissa projekteissa, joissa yritys tai julkinen taho on pyrkinyt tehostamaan kierrätystä tai käyttämään kierrätettyjä tuotteita uudella, innovatiivisella tavalla. Emme usko tämän työkentän ainakaan vähentyvän tulevaisuudessa, kiertotalousosaamisen tarve taas tulee jatkamaan kasvuaan.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
