Mitä maksukyvyttömyys tarkoittaa?
- Eelis Paukku
- 30.12.2025
- 5 min käytetty lukemiseen
Maksukyvyttömyys on monimutkainen oikeudellinen käsite, jota joudutaan hyödyntämään ja soveltamaan usein hyvinkin laajoissa taloudellisissa riidoissa. Tästä huolimatta käsitteen tulkinta ja merkitys ovat hyvinkin epäselviä. Tämä blogikirjoitus perustuu vastikään julkaistuun artikkeliini nimeltä ”Tilinpäätöksen ja juoksevan kirjanpidon merkityksestä maksukyvyttömyyden arvioinnissa”. Vertaisarvioitu artikkeli on julkaisu Oikeustiede – Jurisprudentia -lehden vuoden 2025 numerossa. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa artikkelin keskeiset tutkimustulokset.
Osakeyhtiöoikeudesta
Osakeyhtiölaissa maksukyvyttömyyden merkitys on kuvattu hyvin selkeästi osakeyhtiölain 13:2 §:ssä:
”Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden”
Tästä pykälästä käytetään termiä ”maksukykytesti”. Pykälän merkitys korostuu osakeyhtiölain 13:4 §:n mukaisen palautusvelvollisuuden vuoksi:
”Vastoin tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä yhtiöstä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti.”
Testissä tulee huomioida sekä päätöksentekohetken maksukyky että tuleva arvio maksukyvystä. Päätöksenteon lähtökohta on aina viimeisin tilinpäätös, mutta tiedossa olevat taloudellista asemaa heikentävät seikat tulee huomioida. Artikkelissa oma kannanottoni on, että yhtiön johto ei kuitenkaan voi suojautua edes tilinpäätöksellä, vaan arvioinnissa voidaan ja tulee ottaa huomioon myös laajemmin tilinpäätöksen ulkoisia asioita. Tällainen voi olla esimerkiksi yhtiöön kohdistuva verotarkastus, joka voi aiheuttaa merkittävän riskin yhtiölle. Tilinpäätös ei myöskään ole ennustamisen työkalu.
Osakeyhtiöoikeuden maksukykytestin tarkoituksena on suojella yhtiön velkojia liialliselta varojenjaolta. Maksukykytesti otettiin osakeyhtiölakiin korvaamaan aiempaa pakkoselvitystilasääntelyä oman pääoman vähentyessä. Tämän vuoksi säännöstä tulkitaan usein velkojien suojan näkökulmasta esimerkiksi siten, että tiedossa olevien velkojien lisäksi suojataan myös abstraktimpaa velkojakokonaisuutta. Osakeyhtiöoikeudessa yhtiö voidaan katsoa maksukykyiseksi vaikka sillä ei olisi riittäviä varoja velvoitteistaan selviytymiseen, kunhan yhtiö kykenee hankkimaan tällaisia, esimerkiksi lainaamalla.
Maksukykytesti vaikuttaa osakeyhtiön johtoon vahingonkorvausvastuun kautta. Yhtiön johdolla voi osakeyhtiölain 22:1 §:n mukaisesti olla vahingonkorvausvastuu yhtiötä tai velkojia kohtaan, jos johto aiheuttaa vahinkoa huolimattomuudellaan. Tällaista huolimattomuutta voi olla esimerkiksi osakeyhtiölain vastainen varojen jakaminen, joka aiheuttaa maksukyvyttömyyden. Osakeyhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa on tosin korostettu, että maksukykyvaatimusta ei voida asettaa liian korkealle, koska tämä estäisi varojen jakamisen kokonaan pienistä osakeyhtiöissä, joiden toimintaan liittyy jo yhtiön koosta riippuvaa epävarmuutta.
Osakeyhtiöoikeudessa on yhä epäselvää, millä kriteereillä maksukyvyttömyyttä tulisi arvioida. Pelkkää tilinpäätökseen korostuvaa staattista näkökulmaa on kritisoitu voimakkaasti ja aiheesta. Vaikka oma pääoma sinänsä kertoo yhtiön varat, jotka ovat jaettavissa osakkeenomistajille, ei yhtiön omaisuudesta usein näin suuri osa ole likvidiä. Jos yhtiön likvidit varat jaetaan osakkeenomistajille, ei velkojille usein kyetä maksamaan suorituksia liiketoiminnan kassavirrasta ja epälikvidistä omaisuudesta.
Taseen käyttöä maksukykyarvion tekemiseen vaikeuttaa luultavasti eniten going concern-laatimisperuste. Taseeseen aktivoidut omaisuuserät kirjataan taseeseen lähtökohtaisesti niiden hankintamenosta eikä luovutusarvosta. Hankintamenoon perustuva kirjaus on hyväksyttävä, jos omaisuuserän käytöstä ja luovutuksesta aiheutuvat tulovirrat ylittävät taseeseen aktivoidun hankintamenon. Tämä tulevien kassavirtojen arvo liiketoimintaa jatkettaessa ei kuitenkaan yleensä kuvaa omaisuuden arvoa pakkorealisoinnissa, kuten konkurssissa. Kirjallisuudessa on katsottu, että maksukyvyttömyysarvio tulisi tehdä going concern-periaatteella, mitä itse kritisoin sillä perusteella, että maksukyvytön yhtiö ei kerrytä niitä pitkän aikavälin kassavirtoja omaisuudesta, mitä taseeseen on kirjattu.
Suuret yritykset ovat velvollisia laatimaan rahoituslaskelman. Tämä rahoituslaskelma on työkalu kuvaamaan yhtiöön tulevia ja yhtiöstä lähteviä rahavaroja. Rahoituslaskelma on itsessään hyvä työkalu arvioimaan maksukykyä, varsinkin jos sen perusteella laaditaan ennusteita. Käytännössä kuitenkaan suurin osa yhtiöistä ei tällaista laadi, mikä tekee ennustamisesta vaikeaa. Usein tosin rahavirroista tehdään jälkikäteen erillinen laskelma, jolla pyritään arvioimaan, milloin maksukyvyttömyys oikeastaan alkoi.
Insolvenssioikeus
Insolvenssioikeudessa maksukyvyttömyyttä käytetään useassa eri yhteydessä. Aiemmassa tutkimuksessa on katsottu, että insolvenssioikeuden maksukyvyttömyyskäsite eroaisi osakeyhtiöoikeuden maksukyvyttömyyskäsitteestä. Konkurssilain 2:1 §:n mukaan:
”Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.”
Käytännössä tätä tarkastellaan erääntyneiden ja lähitulevaisuudessa erääntyvien velkojen perusteella ja arvioidaan, riittävätkö velallisen olemassa olevat ja tulevaisuudessa kertyvät varat näiden hoitamiseen riittävän ajoissa. Käytännössä konkurssilain mukainen maksukyvyttömyys tehdään kuitenkin olettamasääntöjen perusteella. Konkurssilain 2:3 §:n mukaisesti:
”Jollei toisin osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos:
1) velallinen on lakkauttanut maksunsa;
2) ulosotossa on konkurssihakemuksen tekemistä edeltävän kuuden kuukauden aikana ilmennyt, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi; tai
3) velallinen, joka on tai on viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut liike- tai ammattitoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.”
Velallinen voi kumota nämä olettamat osoittamalla olevansa maksukykyinen, mutta käytännössä asia edellyttää yleensä konkurssihakemuksen perustana olevan saatavan maksamista.
Yrityssaneerauksissa tarkastellaan myös maksukyvyttömyyttä. Yrityssaneerauslain mukaan velallinen on maksukyvytön, jos hän on muuten kuin tilapäisesti on kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Tämän lisäksi laissa on erillinen määritelmä uhkaavalle maksukyvyttömyydelle, jolla tarkoitetaan sitä, että velallinen on vaarassa tulla maksukyvyttömäksi.
Yrityssaneerauslain mukaisessa maksukyvyttömyysarviossa voidaan käyttää pitkällekin meneviä ennusteita yhtiön kannattavuudesta ja varojen riittävyydestä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jo uhkaavan maksukyvyttömyyden aikana osakeyhtiölain mukainen varojenjako olisi kiellettyä. Tämän maksukyvyttömyyskäsitteen on tulkittu olevan lähellä osakeyhtiölain mukaista maksukyvyttömyysarviota.
Takaisinsaantilainsäädännössä joudutaan sen sijaan tekemään usein hyvinkin pitkälle menevää maksukyvyttömyysarviointia. Takaisinsaantilain 4 §:n säännös on hyvin samanlainen kuin konkurssilaissa:
”Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen muuten kuin tilapäisesti on kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä”
Maksukyvyttömyyskriteeri on tarkoitettu suhteellisen joustavaksi, koska yksi sen funktio on suojata velkojia kielletyiltä määräystoimilta. Käytännössä tämä tarkoitus on myös ohjannut säännöksen tulkintaa oikeuskäytännössä. Takaisinsaantilain mukaisessa maksukyvyttömyysarviossa keskitytään erityisesti varojen ja velkojen suhteeseen sekä tulevaisuudessa erääntyviin varoihin ja velkoihin. Tarkastelu on hyvin eräpäiväkeskeistä.
Takaisinsaantilain mukainen maksukyvyttömyysarvio perustuu hyvin usein tulovirta-arvioihin, joissa lyhyen aikavälin kassavirtoja voidaan ennustaa. Taseen osoittamat varat saavat tässä arvioissa vähäisemmän merkityksen, koska taseen omaisuuseristä merkittävä osa on hyvin epälikvidiä. Tältä osin tilinpäätös soveltuu melko huonosti maksukyvyttömyysarviointien tekemiseen.
Rikosoikeus
Rikoslaissa keskeinen maksukyvyttömyyden arvio on velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistössä. Tätä koskeva sääntely on rikoslain 39:1 §:ssä:
”Velallinen, joka
1) hävittää omaisuuttaan,
2) ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan,
3) siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka
4) lisää perusteettomasti velvoitteitaan
ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Rikosoikeudellisessa arvioissa tarkastellaan, onko velallinen ollut maksukyvytön kielletyn määräämistoimen tapahtuessa tai onko maksukyvyttömyys ollut tällaisen määräämistoimen seuraus. Käsitettä on kuvattu tilana, jolloin velkojan edut tarvitsevat rikosoikeudellista suojaa. Oikeuskirjallisuudessa on aikaisemmin katsottu, että rikosoikeuden maksukyvyttömyyskäsite vastaisi insolvenssioikeuden käsitettä. Rikosoikeudellisessa arviossa tosin on perusteltua keskittyä vain olennaisiin velvoitteisiin ja niiden erääntymiseen, koska epäolennaiset velvoitteet eivät lähtökohtaisesti ole rikostunnusmerkistön täyttäviä.
Rikosoikeudessa on myös katsottu, että maksukyvyttömyysaikana voidaan pitää sellaisena aikana, jolloin velallisen tulisi ymmärtää tekojensa voivan vahingoittaa velkojien etuja. Tällä pyrittiin tekemään selkeä raja liiketoiminnassa kiellettyjen ja sallittujen tekojen välille. Rikosoikeudellisessa arvioissa on huomioitu myös niin sanottuja latentteja eli piileviä velkoja, jotka voivat kokonaan olla kirjanpidon ulkopuolisia, mutta johdon tiedossa. Nämä voivat liittyä esimerkiksi virheellisten veroilmoitusten vuoksi piilevään verovelkaan.
Yhteenvetoa
Osakeyhtiöoikeudessa keskiössä on velkojia suojaava maksukykytesti varojenjaon yhteydessä, kun taas insolvenssioikeudessa (kuten konkurssissa ja saneerauksessa) korostuu kyky maksaa erääntyviä velkoja muuten kuin tilapäisesti. Rikosoikeudessa maksukyvyttömyys liittyy puolestaan velallisen epärehellisyyteen, jossa velallisen kielletyt toimet ovat aiheuttaneet tai oleellisesti pahentaneet kyvyttömyyttä suoriutua velvoitteista.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
