top of page
Etsi

Velkojen ja saamisten jaksotukset tilinpäätöksessä

Velkojen ja saamisten jaksotus on yksi tilinpäätöksen keskeisimmistä osa-alueista, jolla on suora vaikutus yrityksen tulokseen, taseeseen ja tilinpäätöksen luotettavuuteen. Kirjanpitolaki edellyttää suoriteperusteista kirjanpitoa, jossa tulot ja menot kohdistetaan oikealle tilikaudelle riippumatta maksujen ajankohdasta. Tässä kirjoituksessa käyn läpi velkojen ja saamisten jaksotusten keskeiset periaatteet.


KPL 2 luku 3 §: Kirjaamisperusteet


Kirjanpitolain 2:3.1 §:n mukaisesti tilinpäätös laaditaan suoriteperusteisesti. Meno kirjataan kirjanpitoon silloin, kun yritys on vastaanottanut tuotannontekijän, kuten tavaran tai palvelun, ja tulo vastaavasti silloin, kun yritys on luovuttanut suoritteen asiakkaalle. 


Tulo ja meno kirjataan siis sille tilikaudelle, jonka aikana suorite on luovutettu tai vastaanotettu. Keskeistä ei ole se, milloin lasku maksetaan tai vastaanotetaan, vaan se, milloin oikeus suoritukseen tai velvollisuus vastasuoritukseen syntyy. Jaksotuksen avulla tuotot ja kulut saadaan kirjattua oikealle tilikaudelle maksun suoritushetkestä riippumatta. Suorite on luovutettu, kun työ on tosiasiassa tehty tai tavara toimitettu. Näin yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja tuloksesta pystytään antamaan oikea kuva eri tilikausina. 


Jos työ jatkuu usean tilikauden ajan, jaksotetaan tulo / meno sen hetken mukaan, milloin oikeus saada vastasuoritus syntyy (esim. maksuaikataulu rakennusurakkasopimuksessa). Tulojen ja kulujen oikea-aikainen esittäminen parantaa myös tilinpäätöksen luotettavuutta ja tilikausien vertailukelpoisuutta. 


KPL 3 luku 2 a §: Olennaisuus yleisenä tilinpäätösperiaatteena


Tilinpäätöksessä esitettävää tietoa pidetään olennaisena, jos sen puuttuminen tai virheellinen esittäminen voi kohtuudella arvioiden vaikuttaa niihin ratkaisuihin, joita tilinpäätöksen käyttäjät tekevät sen perusteella. Vaikka yksittäinen seikka olisi itsessään epäolennainen, olennaisuutta on arvioitava kokonaisuutena silloin, kun samankaltaisia seikkoja esiintyy useita.


Kirjanpitolain 3:2 a §:n mukaan:


“Sellaisen tilinpäätöstä koskevan seikan osalta, joka ei ole olennainen, oikean ja riittävän kuvan antamiseksi saadaan poiketa tämän lain säännöksestä, joka koskee:


1)tulon tai menon jaksottamista; – –”


Kirjanpitolaki sallii siis olennaisuusperiaatteen huomioimisen, mutta tämä ei poista velvollisuutta tehdä merkitykselliset jaksotukset. Kirjanpitäjän vastuulla on arvioida, milloin jaksottamatta jättäminen voisi johtaa olennaiseen virheellisyyteen. Käytännössä olennainen virhe voisi syntyä esimerkiksi merkittävästä myynnistä, joka laskutettaisiin vasta seuraavan tilikauden puolella. Mikäli tällaista myyntiä ei jaksoteta oikealle tilikaudelle, alenee tilikauden tulos olennaisesti. Vastaavasti tulos voi myös virheellisesti olla suurempi, mikäli tilikaudella vastaanotettu palvelu on laskutettu vasta seuraavan tilikauden puolella, eikä tätä kulua ole jaksotettu oikealle tilikaudelle.


KPL 4 luku 6 §: Siirtosaamiset ja siirtovelat


Kirjanpidon suoriteperusteisuutta noudatetaan tilinpäätöksen jaksotuserien, siirtosaamisten ja siirtovelkojen, avulla. Kirjanpitolain 4:6 §:ssä säädetään seuraavasti:


“Siirtosaamisia ovat:

  1. tilikaudella tai aikaisemmalla tilikaudella suoritetut maksut tulevina tilikausina suoriteperusteisesti tai suoriteperustetta vastaavalla tavalla toteutuvista menoista, jollei niitä ole merkittävä ennakkomaksuihin; sekä

  2. sellaiset päättyneellä tai aikaisemmalla tilikaudella suoriteperusteisesti tai suoriteperustetta vastaavalla tavalla toteutuneet tulot, joista ei ole saatu maksua, jollei niitä ole merkittävä myyntisaamisiin.


Siirtovelkoja ovat:

  1. tilikaudella tai aikaisemmalla tilikaudella saadut maksut sellaisista tuloista, jotka toteutuvat suoriteperusteisesti tai suoriteperustetta vastaavalla tavalla tulevina tilikausina, jollei niitä ole merkittävä ennakkomaksuihin;

  2. sellaiset suoriteperusteisesti tai suoriteperustetta vastaavalla tavalla toteutuneet menot, joista ei ole suoritettu maksua, jollei niitä ole merkittävä ostovelkoihin; sekä

  3. vastaiset menot ja menetykset, jollei niitä ole merkittävä pakollisiin varauksiin siten kuin 5 luvun 14 §:n 3 momentissa säädetään tai vähennettävä asianomaisen omaisuuserän taseeseen merkittävästä arvosta.”


Tilikaudella maksetut tuleville tilikausille kohdistuvat menot oikaistaan siis tilinpäätöksessä siirtosaamisten avulla. Ennakkomaksut kirjataan kuitenkin ennakkomaksuihin. Siirtosaamisiin merkitään myös tilikaudelle kuuluvat tulot, joista ei ole vielä saatu maksua, lukuun ottamatta myyntisaamisia. Tyypillisiä siirtosaamisia ovat esimerkiksi seuraavan tilikauden vakuutusmaksut, jotka on maksettu etukäteen.


Siirtovelkoihin kirjataan saadut maksut, joista ei suoriteperusteen mukaan ole vielä syntynyt tilikauden tuloa sekä tilikaudelle kuuluvat, mutta vielä maksamattomat menot. Poikkeuksena ovat saadut ennakkomaksut ja ostovelkoihin kirjatut avoimet laskut. Tyypillisiä siirtovelkoja ovat esimerkiksi lomapalkkavelat.


Siirtyvien erien kirjaamisessa noudatetaan olennaisuusperiaatetta, eikä vähäisiä eriä tarvitse jaksottaa. Siirtosaamiset ja -velat puretaan vastakirjauksin seuraavan tilikauden alussa tai maksusuorituksen toteutuessa. 


KPL 5 luku: Arvostus- ja jaksotussäännökset


1 § Tuottojen, kulujen ja menetysten jaksottaminen


“Tilikauden tulot kirjataan tuotoiksi tuloslaskelmaan. Tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa, samoin kuin menetykset. Muut menot saadaan aktivoida sen mukaan kuin jäljempänä tässä luvussa säädetään.”


2 § Saamiset, rahoitusvarat ja velat


“Taseeseen merkitään:

  1. saamiset nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon;

  2. rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä; sekä

  3. velat nimellisarvoon tai, jos velka on indeksiin taikka muuhun vertailuperusteeseen sidottu, muuttuneen vertailuperusteen mukaiseen nimellisarvoa korkeampaan arvoon.


Kirjanpitovelvollinen saa arvostaa 1 momentin 2 kohdassa säädetyllä tavalla myös pysyviin vastaaviin kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat.


Kun 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut saamiset tai 2 kohdassa tarkoitetut vaihtuvat vastaavat taikka 2 momentissa tarkoitetut pysyvät vastaavat arvostetaan hankintamenoa alempaan arvoon, merkitään erotus tuloslaskelmaan rahoituskuluksi taikka muuhun luonteensa mukaiseen erään.”


Tilinpäätöstä laadittaessa saamiset ja velat arvostetaan siis lähtökohtaisesti nimellisarvoonsa. Mikäli saamisen todennäköinen kertymä on nimellisarvoa alhaisempi, saaminen merkitään tilinpäätökseen tätä alempaan arvoon. Vastaavasti velat merkitään nimellisarvoa korkeampaan arvoon silloin, kun velan määrä on tilinpäätöshetkellä kasvanut esimerkiksi indeksiehdon perusteella.


Saamisten ja arvopaperien arvonalentumiset kirjataan kirjanpidossa rahoituskuluiksi. Sellaiset saamiset, joista ei enää perustellusti odoteta suoritusta, kirjataan luottotappioiksi liiketoiminnan muihin kuluihin.


18 § Laskennalliset verovelat ja -saamiset


“Tuottojen ja niitä vastaavien veronalaisten tulojen samoin kuin kulujen ja niitä vastaavien verotuksessa vähennyskelpoisten menojen jaksotuseroista sekä kirjanpitoarvojen ja verotuksellisten arvojen välisistä väliaikaisista eroista johtuvat laskennalliset verovelat ja  -saamiset saadaan varovaisuutta noudattaen merkitä omana eränään tuloslaskelmaan ja taseeseen.”


Laskennallisten verovelkojen ja -saamisten merkitseminen taseeseen ja tuloslaskelmaan on siis vapaaehtoista, ja niiden kirjaamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Laskennallinen verovelka tai -saaminen syntyy kirjanpidon ja verotuksen välisistä eroista. 


Nämä erot voidaan jakaa pysyviin ja jaksotuseroihin. Laskennallisia verovelkoja ja -saamisia syntyy ainoastaan jaksotuseroista, ei pysyvistä eroista. Pysyvät erot johtuvat esimerkiksi verotuksessa vähennyskelvottomista menoista, kuten sakoista. Jaksotuserot puolestaan aiheutuvat siitä, että tuottoja ja kuluja käsitellään kirjanpidossa ja verotuksessa eri tilikausina, tyypillisenä esimerkkinä poistoihin liittyvät erot.


Yhteenveto


Velkojen ja saamisten jaksotus vaikuttaa suoraan tilikauden tulokseen ja taseen rakenteeseen. Jaksotusten avulla varmistetaan, että tilinpäätös antaa kirjanpitolain edellyttämän oikean ja riittävän kuvan yhtiön taloudellisesta asemasta. Niiden avulla mahdollistetaan myös tilikausien vertailukelpoisuus.


Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:


HTK (finanssioikeus), IAT

Tilintarkastusavustaja

Lakitoimisto KPF


050 5562 234



bottom of page
}