top of page

Mitä kestävyys tarkoittaa oikeustieteellisessä tutkimuksessa?

Kestävyys ja sen merkitys on aihe, joka kiinnostaa itseäni akateemisesti. Kestävyyden käsite on yleistynyt todella kovaa vauhtia koko 2000-luvun, ja nykyisellään jokaiseen tieteenalaan pyritään liittämään kestävyysnäkökulmia. Tästä huolimatta kestävyyden käsitettä ei kyetä määrittelemään yksiselitteisesti, ja määritelmät ovat päinvastoin muuttuneet yhä epäselvemmiksi. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tuoreen akateemisen katsausartikkelini tuloksia. Katsauksen nimi on ”Kestävyyden käsitteestä suomalaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa”. Katsaus on julkaistu Oikeus-lehdessä. Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa.


Kestävyyden käsitteestä


Englanninkielinen termi sustainability on yleistynyt akateemisessa tutkimuksessa 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyään käsitteelle on satoja erilaisia määritelmiä, ja käsitettä pyritään määrittelemään yhä uudestaan eri tavoilla. Kestävyyden käsitteen yleistymisen taustalla on Brundtlandin raportti, jossa käsiteltiin kestävää kehitystä.


Kestävyyden määritelmistä iso osa perustuu Rion julistukseen, jossa kestävyydellä todetaan olevan kolme ulottuvuutta: ympäristö, talous ja sosiaalinen kestävyys. Näistä tutkimuksessa on huomioitu eniten ympäristön kestävyyttä, ja politiikassa keskitytään usein taloudelliseen kestävyyteen. Kestävyyden käsite on nykyisellään niin hämärtynyt, että sitä voidaan käyttää halutussa kontekstissa halutulla tavalla.


Kestävyyden käsite on nykyään eräänlainen muotisana, jolle perustetaan yhä useampia toimintaohjelmia ja suunnitelmia. Käsitteen määritelmä on muuttunut yhä epäselvemmäksi, mutta tämä on myös etu, koska käsite voidaan sovittaa yhä useammalle elämänalueelle. Muutamia esimerkkejä uusista termeistä, joita on käytetty sekä politiikkatavoitteissa että akateemisessa tutkimuksessa ovat ”kestävä energiajärjestelmä”, ”kestävä maatalous” sekä ”kestävä kalatalous”.


Olen kirjoittanut kestävyyden käsitteestä laajemmin aikaisemmin, kyseisen kirjoituksen löydät tämän linkin takaa.


Kestävyydestä kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa


Käyn katsauksessa läpi vuoden 2010 jälkeen julkaistuja kotimaisia akateemisia oikeustieteellisiä artikkeleita. Katsaus kattaa kaikki JUFO-luokitellut oikeustieteelliset lehdet eli julkaisut Defensor Legis, Edilex, Lakimies, Liikejuridiikka, Oikeus, Oikeustiede – Jurisprudentia, Työoikeudellisen yhdistyksen vuosikirja, Ympäristöjuridiikka sekä Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja. Luin läpi kaikki edellä mainittujen lehtien artikkelit, joissa käsiteltiin kestävyyttä jostain näkökulmasta.


Yksi havainto oli, että kestävyyttä käsittelevien artikkeleiden määrä on yleistynyt huomattavasti 2020-luvulle tultaessa. Kun 2010-luvun alkupuolella useina vuosina aihetta ei käsitelty lainkaan, 2020-luvun huippuvuotena 2021 aihetta käsiteltiin yhteensä 24 artikkelissa. Eniten kestävyyttä käsiteltiin Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirjassa, ja tämän jälkeen eniten Ympäristöjuridiikassa, joissa artikkeleita julkaistiin 24 ja 18 kappaletta muiden lehtien jäädessä alle kymmenen. Yhteensä 71 artikkelilla oli kaikkiaan 68 eri kirjoittajaa. Kaksikymmentä kirjoittajaa oli kirjoittajana useammassa kuin yhdessä artikkelissa.


Näistä artikkeleista suuri osa käsitteli kestävyyttä ympäristönäkökulmasta, yhteensä 89 %. Sosiaalista näkökulmaa käsiteltiin 28 % artikkelista, ja taloudellista 24 %:ssa. Artikkeleista 66 % argumentoi jonkin tietyn asian edistävän kestävyyttä.

Artikkeleista noin puolessa, 46 %, määriteltiin kestävyys jollain tavalla. Usein käytettiin ympäristön, talouden ja sosiaalisen kestävyyden varaan rakentuvaa määritelmää. Useat kirjoittajat käsittelivät kestävyyttä kestävyysmurroksen kautta. Moni kirjoittaja viittasi myös erilaisiin strategioihin, joissa määriteltiin kestävyys. Yleishavainto oli, että kestävyyden käsite määritellään myös kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa hyvin eri tavoin.


Mielenkiintoista oli myös, että joka kerta kun kirjoittaja määritteli kestävyyden, sisälsi määritelmä ympäristönäkökulman kestävyyteen. Taloudellinen ja sosiaalinen määritelmä olivat huomattavasti harvinaisempia.


Yhteenveto


Kestävyysoikeus pyrkii nostamaan profiiliaan uutena oikeudenalana ja sille on perustettu jo omia professuurejaan yliopistoissa. Katsaukseni sisältää useiden haasteiden ja jopa kritiikin esiintuomista tätä kohtaan. Kestävyyden käsitteelle ei ole myöskään oikeustieteen piirissä yhtenäistä määritelmää. Tämän etuna on, että kestävyysoikeuden piirissä voidaan käsitellä hyvin moninaisia kysymyksiä. Haasteena taas on kestävyysoikeuden erottuminen muista oikeudenaloista. Katsauksessa toteamani tavoin tämä antaa laajalti vapauksia kestävyysoikeudeksi kuvattavalle tutkimukselle. Haittana taas on, että se vaikeuttaa kestävyysoikeuden erottumista muista oikeudenaloista.


Kestävyysoikeus ei nykyisellään ole kyennyt tekemään selkeää eroa ympäristöoikeuteen, vaan alan piirissä käsitellään kysymyksiä, joita olisi vuosikymmen sitten käsitelty ympäristöoikeutena mainitsematta kestävyys-termiä lainkaan. Kestävyysoikeus käsittelee yhä vahvasti ympäristökysymyksiä, mikä vaikeuttaa myös sen erottumista ympäristöoikeudesta. Nähtäväksi jää, milloin ja miten kestävyysoikeus kykenee selkeästi erottautumaan omaksi oikeudenalakseen.


Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

KHT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


55 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page