Malminetsintä ilman maanomistajan suostumusta
- Saana Simula
- 14.7.
- 3 min käytetty lukemiseen
Malminetsintäyhtiöt tekevät malminetsintää usein laajoilla alueilla. On tavanomaista, että malminetsintäyhtiöt eivät omista itse alueita, joilla ne tekevät malminetsintää. Etsintäalueet saattavat koostua useiden eri maanomistajien alueista. Maanomistajia voivat olla esimerkiksi yksityishenkilöt tai pienet yhtymät kuten kuolinpesät. Tässä blogissa tarkastelen malminetsintää ilman etsintäalueen maanomistajan suostumusta.
Tausta
Malminetsintä tarkoittaa niitä tutkimuksia ja mittauksia, joita tehdään kaivosmineraalien paikantamiseksi maa- ja kallioperässä sekä esiintymän ominaisuuksien selvittämiseksi. Malminetsinnästä säädetään esimerkiksi kaivoslain (621/2011) 2 luvussa.
Kaivoslain 7 §:n 1 momentissa viitataan kaivosmineraalien löytämiseksi tehtävään tutkimukseen etsintätyönä, jota jokaisella on oikeus tehdä toisenkin alueella. Kaivoslain 7 §:n 1 momentin mukaan:
“Jokaisella on toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä ( etsintätyö ).”
Lähtökohtaisesti malminetsintä edellyttää maanomistajan suostumusta malminetsinnälle. Kaivoslain 9 §:n 1 momentin mukaan:
“Malminetsintään on oltava kaivosviranomaisen lupa ( malminetsintälupa ), jos malminetsintää ei voida toteuttaa 7 §:n mukaan etsintätyönä tai kiinteistön omistaja ei ole antanut siihen suostumustaan.”
Jos maanomistaja tai haltija ei anna suostumustaan malminetsinnälle, malminetsintään tarvitaan malminetsintälupa.
Milloin malminetsintä on mahdollista ilman maanomistajan suostumusta
Perinteisen oikeustieteellisen näkökulman mukaan valtiot ovat hyödyntäneet lain säätämisessä kolmea eri mallia kaivostoiminnan järjestämiseen. Mallit eivät kuitenkaan ole puhtaina käytössä, vaan kaivostoiminnan järjestämiseen hyödynnetään eri mallien piirteitä. Ensinnäkin kaivostoiminta voi perustua konsessioperiaatteeseen, jolloin valtio katsoo omistavansa maankamaran raaka-aineet ja voivansa näin vapaasti päättää, kenelle myönnetään oikeus hyödyntää raaka-aineita.
Toiseksi kaivostoiminta voi perustua maanomistajan oikeuteen, jolloin oikeus raaka-aineiden hyödyntämiseen kuuluu maanomistajalle, eikä raaka-aineita voida hyödyntää ilman maanomistajan suostumusta. Kolmantena kaivostoiminta voi perustua valtausjärjestelmään, joka suosii raaka-aineen löytäjää. Suomen kaivoslainsäädännössä on piirteitä kolmannesta mallista, mutta lainsäädännössä on otettu huomioon myös maanomistajan oikeudet.
Kaivoslain 7 §:n 1 momentin sanamuoto viittaa jokaisenoikeuksiin, mutta sanamuodon perusteella sallitaan myös jokaisenoikeuksia laajempi toiminta. Jokaisenoikeudet takaavat jokaiselle oikeuden etsiä kaivosmineraaleja myös toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla, mutta sen lisäksi sallitaan näytteidenotto. Etsintätyöllä tarkoitetaan malminetsinnän ensivaiheessa suoritettavia tutkimuksia ja mittauksia. Tyypillisiä ensivaiheen mittauksia ovat esimerkiksi lentomittaukset, muodostumien ja kallioperän kartoitus sekä maastossa tapahtuva havainnointi. Kaikki etsintätyö on kuitenkin tehtävä aiheuttamatta vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Niinpä etsintätyö ei voi olla samalla alueella kovin pitkäaikaista tai suunnitelmallista ja järjestelmällistä.
Kaivoslain 7 §:n nojalla voidaan ottaa näytteitä vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla. Näytteenotto on mahdollista vain rajoitetusti ja perustuen tapauskohtaiseen harkintaan. Toiminta ei saa aiheuttaa vahinkoa tai tarpeetonta haittaa ja häiriötä.Toisen maata ei saa muuttaa ulkonaisesti toiseksi, mutta vähäisiä harmittomia jälkiä voi jättää. Näytteenotto edellyttää, että tutkimuspaikan jäljet entisöidään. Näytteenotto iskuporakalustolla, kairauskoneella sekä tutkimuskaivannot- ja ojat kaivinkoneella eivät ole mahdollisia kaivoslain 7 §:ssä tarkoitettuna etsintätyönä.
Etsintätyötä rajoittaa myös muu lainsäädäntö. Esimerkiksi moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikkuminen toisen maalla voi vaatia maanomistajan tai haltijan luvan. Lisäksi luonnonsuojelulaki rajoittaa etsintää luonnonsuojelualueilla.
Kuten kaivoslain 9 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella voidaan päätellä, malminetsijän on sovittava malminetsinnästä maanomistajan kanssa silloin, kun malminetsinnän vaikutukset ovat laajempia kuin kaivoslain 7 §:ssä tarkoitetussa etsintätyössä. Jos maanomistaja ei suostu malminetsintään, etsijän on haettava malminetsintälupa.
Yhteenvetona
Malminetsintä on rajallisesti mahdollista ilman maanomistajan lupaa. Ilman maanomistajan suostumusta voidaan tehdä kaivosmineraalien etsintätyötä, jos tutkimuksista ja mittauksista ei aiheuta vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Myös pienimuotoinen näytteenotto on mahdollista. Etsintätyö voi olla esimerkiksi kartoitusta, jossa asiantuntija kerää kartta-aineiston perusteella käsinäytteitä maastosta. Näytteenoton jäljet, kuten pintamaakerrokset on palautettava ennalleen. Ilman maanomistajan suostumusta tai malminetsintälupaa ei voida ottaa esimerkiksi kairausnäytteitä.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
Saana Simula
ON, LuK (geotieteet)
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 3528 438
