Viikon blogikirjoitukseni liittyy uusimpaan tieteelliseen artikkeliini, joka julkaistiin ympäristöjuridiikka-lehden numerossa 2/2020. Numero löytyy seuraavan linkin takaa:
https://www.edilex.fi/ymparistojuridiikka/21529
Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Tässä blogikirjoituksessa avaan artikkelin sisältöä ja erityisesti sen tuloksia. Blogikirjoitus on suositeltavaa lukemista kaikille ympäristöpolitiikasta kiinnostuneille, vaikka se otsikon perusteella käsitteleekin melko spesifiä maatalouteen liittyvää kysymystä.
Biokaasulaitokset ovat laitoksia, joissa orgaanista ainesta, tyypillisesti karjatalouden lantaa, mädätetään anaerobisesti metaaniksi, joka poltetaan energiaksi. Kyseessä on periaatteessa päästötön energia, koska mädätessään lanta vapauttaisi kuitenkin saman määrän hiilidioksidia. Artikkelissa pyrin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1) Mitkä ovat merkittävimmät seikat, jotka vaikuttavat maatalouden biokaasulaitoksen ympäristöluvan saamiseen?
2) Milloin maatalouden biokaasulaitos on kaavan mukaista käyttöä maaseutualueella?
Tutkimuksen metodina toimi lainoppi eli tarkastelin sääntelyn sisältöä tietystä näkökulmasta.
Ympäristölupa
Ympäristöluvan tarpeesta säädetään ympäristönsuojelulaissa. Biokaasulaitos tarvitsee ympäristöluvan ympäristönsuojelulain liitteen II taulukoiden 1 ja 2 nojalla, koska siinä käsitellään merkittäviä määriä eläinperäisiä jätteitä. Lupa tarvitaan yli kymmenelle tonnille vuorokaudessa. Ympäristöluvalle on useita edellytyksiä, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän lupaedellytykset voidaan saavuttaa teknisillä ratkaisuilla. Seuraavassa luettelossa on esitetty lupaedellytykset kursivoidulla tekstillä ja samassa yhteydessä kommentoitu niitä:
- Laitos ei saa aiheuttaa terveyshaittaa. Terveyshaittaa ei aiheudu laitoksen häiriöttömän toiminnan aikana.
- Laitos ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Moderneissa laitoksissa ympäristöön pääsee lähinnä pieniä määriä ravinteita, mikä harvoin aiheuttaa pilaantumista.
- Kielto pilata maaperää, pohjavettä tai merta. Myöskään tätä ei aiheudu laitoksen normaalin toiminnan aikana.
- Kielto huonontaa luonnonolosuhteita.
- Kielto vaarantaa vedenhankinnan kannalta tärkeän toiminnan edellytyksiä. Myöskään tätä ei aiheudu laitoksen normaalin toiminnan aikana.
- Kielto aiheuttaa kohtuutonta rasitusta naapureille. Tämä voidaan ratkaista vain osin teknisillä ratkaisuilla.
Toisen ryhmän edellytysten saavuttaminen taas vaatii laitoksen sijaintipaikan valintaa:
- Laitosta ei saa sijoittaa kaavan vastaisesti, tai siten, että se haittaa asemakaavan tai yleiskaavan osoittamaa käyttöä. Tämä kriteeri liittyy merkittävästi tutkimuskysymykseen 2, jota käsittelen alempana.
- Naapureille ei saa aiheuttaa kohtuutonta rasitusta. Tämä liittyy osin myös tutkimuskysymykseen 2. Käytännössä tämä tarkoittaa naapureille laitoksen toiminnasta ja liikenteestä aiheutuvaa melua ja satunnaista hajua.
Alueen kaavan mukainen käyttö
Biokaasulaitos on suuri rakennus, joten sen rakentaminen tarvitsee rakennusluvan. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaan rakennusluvan edellytyksenä on, että rakentamisen on oltava asemakaavan mukaista (135 §) tai että rakentaminen ei estä alueen käyttämistä yleiskaavan tai maakuntakaavan tarkoittamaan käyttöön (MRL 32 ja 42 §). Tämän vuoksi joudutaan arvioimaan, onko maatalouden biokaasulaitos sellaista toimintaa, joka haittaa maatalousalueeksi kaavoitetun alueen käyttöä maatalouden harjoittamiseen. Ongelmalliseksi tämä voi muodostua, koska biokaasulaitos voidaan katsoa laajuutensa vuoksi joskus ammattimaiseksi jätteenkäsittelyksi, mikä voi vaikuttaa arviointiin.
Arvioitaessa sitä, onko biokaasulaitos alueen pääkäyttötarkoituksen mukaista toimintaa tai sitä haittaavaa toimintaa, arvioinnissa on oikeuskäytännön mukaan keskeistä toiminnan vaikutukset. Biokaasulaitoksen vaikutukset naapurustoon tai muuhun käyttöön eivät esimerkiksi hajun tai melun vuoksi eroa merkittävästi maaseutualueesta. Toisaalta laitos vaatii jossain määrin enemmän liikennettä ja se vaikuttaa joidenkin tahojen mielestä maisemaan, minkä vuoksi sitä ei välttämättä katsota maataloustoiminnaksi. Tähän vaikuttaa myös se, tarvitseeko toiminta suurempaa maankäytöllistä ohjausta, eli käytännössä kaavasuunnittelua, kuin maataloustoiminta yleensä.
Jos biokaasulaitostoimintaa ei katsota kaavan mukaiseksi käytöksi maatalousalueella, joudutaan arvioimaan sitä, häiriintyykö maataloustoiminnan harjoittaminen biokaasulaitoksen vuoksi. Rakentaminen voi nimittäin olla mahdollista, jos rakennus ei häiritse alueen kaavan mukaista käyttöä. Maatalous ei ole samalla tavalla helposti häiriintyvä alueiden käyttömuoto kuin esimerkiksi virkistyskäyttö, kuten puistot tai rannat. Maatalousalueelle on oikeuskäytännön mukaan saanut sijoittaa jopa avolouhoksen ilman, että maataloustoiminnan katsotaan häiriintyvän siitä. Tässä arvioidaan myös sitä, missä määrin toiminta häiritsee naapureita. Maatalousalueella naapureilla on suurempi sietämisvelvollisuus toimintaan, jonka vaikutukset eivät eroa paljoa maataloustoiminnan vaikutuksista.
Jos toiminta katsotaan maataloutta tukevaksi toiminnaksi eikä itsenäiseksi toiminnaksi, se on mahdollista sijoittaa maatalousalueelle ilman, että siihen tarvitaan erillistä aluevarausta. Itsenäisyyttä arvioitaessa tarkastellaan sitä, missä määrin toiminta hyödyttää maataloutta sen toiminnassa syntyvien jätteiden käsittelyssä, energiantuotolla tai tuottamalla lannoitteeksi sopivaa mädätettä. Jos taas toiminta on itsenäistä jätteenkäsittelyä, esimerkiksi jos merkittävä osa jätteistä otetaan maksua vastaan muilta maatiloilta, voidaan toiminta todennäköisemmin katsoa itsenäiseksi jätteenkäsittelyksi.
Johtopäätökset
Jotta maatalouden biokaasulaitokselle olisi mahdollista saada ympäristö- ja rakennuslupa, keskeisin kriteeri on ehdottomasti se, missä määrin toiminta aiheuttaa vaikutuksia, jotka eroavat maataloustoiminnan vaikutuksista ja miten nämä vaikutukset häiritsevät naapureita. Jotta ympäristö- ja rakennuslupa voidaan saada, biokaasulaitoksen on oltava kaavan mukaista käyttöä tai ainakaan se ei saa häiritä alueen kaavan mukaista käyttöä. Toisena kriteerinä on biokaasulaitoksen toiminnan materiaali- ja energiavirtojen lähteet ja kohteet. Mitä suurempi osa materiaali- ja energiavirroista liittyy maatilan toimintaan, sitä todennäköisemmin toiminta on maatalouden liitännäistoimintana sallittua. Mitä itsenäisempää toiminta on, sitä todennäköisemmin se katsotaan maatalousalueelle sopimattomaksi jätteenkäsittelytoiminnaksi.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
Eelis Paukku
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI(Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
