Miksi yrityksille maksetaan tukia?

Sosiaalisessa mediassa keskustellaan usein todella palavasti yritystuista ja esitetään erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta. Monesti yritystukia käytetään esimerkkinä valtion turhasta rahankäytöstä, mielipiteen esittäjän poliittisesta laidasta riippumatta. Vasemmalta annetaan ymmärtää tukien olevan ilmaista rahaa yritysten ja niiden omistajien rikastuttamiseksi, oikealta taas väitetään yritystukien olevan vapaata kilpailua ja markkinoiden toimintaa estävää rahankäyttöä. Tässä blogikirjoituksessa pyrin avaamaan syitä siihen, miksi tukia maksetaan, miksi niistä on hyötyä ja miksi niistä ei voida puhua yhtenä kokonaisuutena.


Olen kirjoittanut väitöskirjani valtiontuista eli yritystuista:


https://www.kpflaki.com/post/v%C3%A4it%C3%B6skirjani-valtiontuista-mist%C3%A4-siin%C3%A4-onkaan-kyse


Muut aiheeseen liittyvät kirjoitukseni löytyvät tämän postauksen alaosasta.


Yritystukien hyödyt ja haitat


Yritystuilla on kahdenlaisia haittoja. Suorat haitat ovat, että ne maksavat eli niihin käytetään julkista rahaa, mikä vähentää rahan maksajien eli veronmaksajien hyvinvointia. Epäsuorat haitat ovat, että ne vääristävät kilpailua antamalla joillekin yrityksille etua rahoittamalla niiden toimintaa tai investointeja. Näiden hyötyjen vuoksi EU:n perustamissopimuksissa on kielletty valtiontukien eli yritystukien myöntäminen, ellei siihen sovellu jokin perustamissopimuksessa mainituista poikkeuksista. Useimmat tuet pitää myös hyväksyttää EU-komissiolla.


Yritystukia voidaan käyttää joissain komission sallimissa tilanteissa, jos niistä saatava hyöty ylittää niiden haitat. Hyödyt voidaan luokitella seuraavasti:


1. Yleisesti käytettävissä olevien hyödykkeiden tuottaminen

2. Yritystoiminnan lisääminen

3. Sosiaaliset syyt

4. Markkinahäiriön korjaaminen

5. Huoltovarmuus ja muut strategiset syyt


Tässä kirjoituksessa avaan nämä syyt tarkemmin.


1. Yleisesti käytettävissä olevien hyödykkeiden tuottaminen


Tässä tapauksessa tukia maksetaan, jotta yritykset loisivat jotain, mikä lisäisi yleistä hyvinvointia. Tämä voi olla esimerkiksi uusiutuvaa energiaa, hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tai uutta teknologiaa. Näiden luominen voisi olla yritykselle kannattamatonta liiketoimintaa, mutta tuettuna ne voivat muuttua kannattaviksi. Kannattamattomuus liittyy osin siihen, että yritys ei saa kaikkia hyötyjä toiminnasta: tekniikan kehitys hyödyttää myös kaikkia muita, viimeistään patenttien tai muiden immateriaalioikeuksien antaman suojan päättyessä. Uusiutuva energia taas edistää Suomen kansallisia tavoitteita ja hyödyttää myös kansalaisia halvemman sähkön muodossa ainakin osan aikaa vuodesta, mutta ei välttämättä ole sellaisenaan kannattavaa yritykselle. Päästöjen vähentäminen edistää myös Suomen kansallisia tavoitteita sekä kansainvälisten velvoitteiden toteuttamista, mutta ei välttämättä olisi liiketoiminnallisesti kannattavaa.


Kaikkia näitä yhdistää se, että niiden edistäminen tuottaa hyötyjä valtiolle, useille yrityksille tai kansalaisille. Näissä tapauksissa voi olla järkevää käyttää julkista rahaa tukien maksamiseksi, kunhan rahalla saatava hyöty on suhteessa rahankäyttöön ja tuista aiheutuvaan haittaan. Tyypillisesti näissä tuissa yritysten tulee maksaa merkittävä osa investoinneista itse, jotta ei tuettaisi täysin kannattamatonta toimintaa ja siten vääristettäisi kilpailua. Tukea ei myöskään myönnetä sellaisille hankkeille, jotka kannattaisivat ilman tukia, koska tällöin rahaa käytettäisiin turhaan yritysten rikastuttamiseksi. Näiden tukien vuoksi suurimpia tuensaajia Suomessa ovat perinteisesti olleet erittäin suuret yritykset, jotka toteuttavat useita lyhyellä aikavälillä tappiollisia hankkeita uuden teknologian kehittämiseksi ja kokeilemiseksi luoden siten itselleen ja muille yrityksille edellytyksiä kannattavaan liiketoimintaan tulevaisuudessa.


2. Yritystoiminnan lisääminen


Täydellisessä maailmassa löytyisi aina joku rahoittamaan hyvää liikeideaa. Valitettavasti emme elä sellaisessa maailmassa. Pienissä yrityksissä liiketoimintaan liittyy suuria riskejä, mutta yritysten menestymistä on todella vaikea ennustaa etukäteen. Kaupalliset toimijat eivät halua, eivätkä erityisesti pankkisääntelyn vuoksi aina saa, rahoittaa tällaista toimintaa lainoittamalla sitä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää: jos yritys ei menesty, lainarahoittaja menettää kaiken, mutta jos yritys menestyy, saa se ainoastaan lainan koron verran hyötyä, vaikka yritys menestyisi kuinka.


Oman pääoman ehtoisia sijoittajia on vielä vaikeampi löytää erityisesti pienissä yrityksissä, koska oman pääoman sijoittaminen vaatii huomattavaa perehtymistä ja tuotto-odotuksen täytyy olla iso, jotta tämä ajankäyttö kannattaisi. Oman pääoman ehtoisia rahoittajia on tosiasiassa vähän, ja erityisesti alkuvaiheen yrityksille nämä eivät ole vaihtoehto.


Jos yritys menestyy, tuottaa se valtiolle hyötyjä verotulojen ja työpaikkojen muodossa. Tämän vuoksi julkista rahaa on käytetty erityisesti perustettavien yritysten yhtenä rahoittajana, ja se on myös sallittu EU-säännöissä, koska saman ongelman on todettu koskettavan kaikkia EU-maita. Tyypillisesti tällaisilla alkuvaiheen tuilla on useita ehtoja: niillä täytyy hankkia palveluita tai tavaroita eikä niitä saa käyttää yritysten omistajien voitonjakoon.


Samat ongelmat voivat koskea yritysten kasvuvaiheessa tehtäviä investointeja. Näissäkin julkista rahaa on käytetty investointien mahdollistamiseksi erityisesti tilanteissa, joissa lainarahoitusta on vaikea saada yrityksen pienen koon ja pääomien puutteen vuoksi. Investointituissakin yrityksen on maksettava suurin osa hankkeesta itse omalla tai lainarahalla, joten turhiin hankkeisiin tai yrityksen varojen lisäämiseksi näitä tukia ei myönnetä.


3. Sosiaaliset syyt


Jossain tapauksissa yrityksille jaetaan tukia myös sosiaalisista syistä. Tällöin kyse voi olla ns. kolmannen sektorin palveluista tai yleishyödyllisistä palveluista. Näissä tapauksissa valtio tukee yrityksen tuottamaa yleishyödyllistä palvelua, jotta palvelua ylipäätään tuotettaisiin. Näissä tapauksissa kyse voi olla esimerkiksi palveluasumisesta, kuntouttavasta työpajatoiminnasta tai syrjäseutujen liikenteestä, mitkä eivät kannattaisi ilman valtionavustuksia. Näiden tahojen tekemä työ nähdään kuitenkin niin arvokkaana, että sitä halutaan tuottaa, minkä vuoksi valtio tukee yritysten tai yhdistysten tekemää työtä erilaisilla avustuksilla.


EU-tasolla sosiaalisilla syillä on perusteltu myös maataloustukia. Kun maataloustukijärjestelmää kehitettiin EU:ssa, maanviljelijän keskiansio oli vain 40 % EU:n yleisestä keskiansiosta. Maataloustuet nähtiin keinona nostaa maanviljelijöiden elintasoa lähemmäs Unionin keskiarvoa.


4. Markkinahäiriön korjaaminen


Taloustieteilijät ovat tunnistaneet kymmeniä markkinahäiriöitä. Näillä tarkoitetaan tilanteita, joissa markkinat eivät johda kaikille tahoille optimaaliseen tilanteeseen jostain syystä. Tyypillisenä markkinahäiriönä mainitaan usein ulkoisvaikutukset eli tilanne, jossa toiminta aiheuttaa kustannuksia, jotka maksaa joku muu kuin toiminnanharjoittaja. Tämä tarkoittaa tyypillisesti saastumista: saastumisen haitoista kärsivät muutkin kuin saastuttaja, ja saastuttajan toiminta on halvempaa, koska hänen ei tarvitse estää saastumista. Myös ilmastonmuutoksessa on kysymys vastaavasta markkinahäiriöistä: saastuttava toiminta on halvempaa.


EU-säännöt sallivat markkinahäiriöön puuttumisen tietyissä tilanteissa. Yllä käsiteltyjen lisäksi tällainen markkinahäiriö on koordinaation puute eli niin sanottu muna-kana-ongelma. Tästä on kyse erityisesti vaihtoehtoisten käyttövoimien ajoneuvojen, kuten sähkö-, kaasu- ja vetyautojen tapauksessa. Ongelma lyhyesti kerrottuna on, että jos ei ole autoja, ei ole lataus- tai tankkausasemia, ja jos asemia ei ole, ei ole autoja. Olen kirjoittanut tästä problematiikasta enemmän toisessa kirjoituksessa:


https://www.kpflaki.com/post/miten-suomessa-voitaisiin-edist%C3%A4%C3%A4-vaihtoehtoisten-k%C3%A4ytt%C3%B6voimien-ajoneuvojen-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4


EU-komissio on hyväksynyt valtiontukien käytön tämän ongelman ratkaisemiseksi. On sallittua tukea sekä ajoneuvojen että lataus- ja tankkausinfrastruktuurin kehittymistä, jotta molempia hankittaisiin ja niiden määrä alkaisi kasvaa markkinaehtoisesti.


5. Huoltovarmuus ja muut strategiset syyt


Kotimaista maataloutta halutaan tukea, vaikka se ei ole eurooppalaisessa mittakaavassa kilpailukykyinen toimiala. Yksi iso perustelu tälle on ollut huoltovarmuus eli kotimaisen ruoantuotannon tukeminen. Samoilla argumenteilla on perusteltu myös turvetuotannon tukia. Näillä perusteilla tuetaan myös laivayhteyttä, jotta saataisiin pidettyä kotimaisia rahtialuksia. Kaikki nämä ovat seikkoja, jotka voivat olla hyödyllisiä kansainvälisen kriisin aikana.


Yhteenveto


Yritystukia ei makseta yritysten voiton kasvattamiseksi. Yritystukia ei myöskään makseta kannattamattomien yritysten pelastamiseksi tai pitämiseksi pinnalla. Yritystukia maksetaan, jotta niillä saataisiin tukien euromäärää suurempi yhteiskunnallinen hyöty. Tämä hyöty voi näkyä esimerkiksi taloudellisen toiminnan lisääntymisenä, teknisenä kehityksenä, puhtaampana energiana, päästöjen vähenemisenä, huoltovarmuuden ylläpitämisenä tai vaihtoehtoisten käyttövoimien lataus- ja tankkausinfrastruktuurin kehittymisenä. Vastaavat tuet ovat hyvin yleisiä EU-maissa, ja vielä yleisempiä EU:n ulkopuolella. EU-tasolla komissio pitää jonkinlaista valtiontukikuria, jotta tukia ei käytettäisi turhaan, ja jäsenvaltiot eivät kilpailisi niillä vääristäen kilpailua ja sisämarkkinoiden toimintaa. Miksi yrityksille maksetaan tukia?


Lue lisää teemakirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/teemakirjoituksia


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF

044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com



38 katselukertaa0 kommenttia