Biokaasu ei usein ole ympäristöpolitiikan keskiössä. Biokaasu on kuitenkin merkittävä toimiala Suomessa, ja siihen tehdään vuosittain satoja miljoonia investointeja. Julkisessa keskustelussa biokaasuun suhtaudutaan kuitenkin usein melko ristiriitaisesti. Tarkasteltaessa Suomen ja EU-tason keskustelua onkin vaikea hahmottaa, onko biokaasu hyvä asia vai ei, ja miten investointeihin kannattaa suhtautua pitkällä aikavälillä. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi biokaasuun vaikuttavaa politiikkaa ja sitä, mihin biokaasun tukipolitiikka ja markkina ovat oman arvioni mukaan menossa. Olen kirjoittanut aiemmin oikeudellisia tekstejä biokaasusta, löydät ne näiden linkkien takaa.
Tämä blogikirjoitus perustuu akateemiseen tutkimukseen sekä toimialatuntemukseen. Olemme tuottaneet paljon laadullisia ja numeraalisia ennusteita biokaasualan toimijoiden käyttöön tulevaisuudesta. Biokaasun kannattavuus ja biokaasumarkkina perustuvat kuitenkin pitkälti politiikkaan ja lainsäädäntöön, minkä vuoksi markkinaa ei voi ymmärtää ilman näitä.
Biokaasusta ja miksi sitä pidetään hyvänä ympäristöpolitiikassa
Biokaasu on fysikaalisesti ja kemiallisesti samaa tavaraa kuin maakaasu, CH4 eli metaania. Myös nesteytetty maakaasu eli LNG on samaa tavaraa; yksinkertaistetusti sanottuna vain hieman kylmempää. Kaasu määritellään biokaasuksi sen syntytavan perusteella. Verrattuna fossiiliseen kaasuun, joka on ollut maaperässä jo satoja tuhansia tai miljoonia vuosia, biokaasuksi katsottu kaasu on syntynyt mätänemällä ja se on otettu talteen.
Biokaasua poltettaessa ilmaan vapautuu sama määrä kasvihuonekaasuja kuin fossiilisesta maakaasusta. Biokaasu on siis ilmakehää lämmittävä ja ilmastonmuutosta kiihdyttävä kaasu. Sitä pidetään kuitenkin ympäristöpolitiikassa hyvänä asiana. Syynä tähän on vertailuskenaario: biokaasu vapautuisi jätteiden mätänemisestä joka tapauksessa ilmakehään. Tällöin kaasu vapautuisi ilmakehään metaanina, joka on kymmeniä kertoja hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.
Ympäristöpolitiikassa nähdäänkin tämän vuoksi edullisena, että metaani otetaan mieluummin talteen ja se hyödynnetään energiaksi, jolloin päästöt ovat huomattavasti vähäisempiä. Jos tällaisella metaanilla korvataan fossiilista maakaasua tai vielä saastuttavampia polttoaineina, nähdään vaihtokauppa hyvänä ympäristölle. Ensisijaisesti parempana vaihtoehtona pidetään kuitenkin mätänevän jätteen määrän minimointia, ja vasta toissijaisesti tämän jätteen käsittelyä energiaksi.
Yhtenä tulevaisuuden potentiaalisena energianlähteenä nähdään myös synteettinen metaani. Tässä metanoinniksi kutsutussa prosessissa yhdistetään hiilidioksidia ja vetyä, joista saadaan metaania. Prosessi vaatii runsaasti sähköä. Prosessin etuna nähdään erityisesti se, että siinä poistetaan tai vähennetään ilmakehään pääsevää hiilidioksidia, joka uudelleenkäytetään polttoaineeksi. Prosessin toinen etu on, että metaani on vetyä helpompi kaasu varastoida ja kuljettaa, minkä vuoksi metaaniksi käsitelty vety voi soveltua moniin käyttökohteisiin.
Nykyinen fossiilisiin polttoaineisiin perustuva teollisuus myös tarvitsee tietyn määrän metaania vuosittain, ja sen korvaaminen vaatii todella suuria investointeja, minkä vuoksi metaania tarvitaan vielä lähivuosikymmeninä. Metanointi ei vielä toistaiseksi ole merkittävässä roolissa, mutta se nähdään yhtenä synteettisenä polttoaineena osana tulevaisuuden energiaportfoliota.
Biokaasu ja maatalouspolitiikka
Suomessa biokaasu on nähty merkittävänä maataloustoiminnalle. Saksassa toteutettiin 2000-luvun alussa merkittävä biokaasuohjelma, jolla onnistuttiin parantamaan paikallisen maatalouden kannattavuutta ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Myös Suomessa haasteena ovat maatalouden kannattavuus ja siitä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt.
Biokaasulaitosinvestointi voi auttaa näihin molempiin. Erityisesti eläintiloilla lannan käsittely biokaasuksi vähentää merkittävästi tilan ilmastovaikutusta. Valtion näkökulmasta tämä auttaa saavuttamaan ilmastotavoitteet ja vähentää muiden ilmastopoliittisten toimien tarvetta, jotka voisivat pahimmillaan johtaa sellaisiin veropoliittisiin toimiin, jotka nostavat tuotantokustannuksia ja pakottavat sulkemaan tiloja.
Tämän lisäksi laitos parantaa maatilan omavaraisuutta. Sähkö ja lämpö ovat tyypillisesti hyvin suuria kustannuseriä. Biokaasulaitos lisää tilan omavaraisuutta näistä molemmista, ja saattaa jopa mahdollistaa myymisen verkkoon tai muille tiloille. Tässä tapauksessa biokaasulaitoksesta onkin mahdollista saada hyvä kannattavuusparannus. Biokaasulaitoksesta saatava mädätejäännös soveltuu myös lannoitteeksi suurin piirtein samalla tavalla kuin lanta, minkä vuoksi tästä ei aiheudu haittaa myöskään lannoituksen näkökulmasta.
Valtio onkin edistänyt maatalouden biokaasuinvestointeja erilaisilla tukiohjelmilla. Nykyisellään investointeihin on mahdollista saada tukea usein jopa kymmeniä prosentteja. En avaa spesifejä tukisääntöjä tässä kirjoituksessa, koska ne muuttuvat usein, ja ne saisivat tämän kirjoituksen vanhenemaan nopeasti. Totean vain, että valtion pitkän aikavälin tavoitteena on tukea biokaasulaitosinvestointeja EU:n sallimissa rajoissa.
Jätteenkäsittely
EU:n tasolla pyritään lisäämään kiertotaloutta hyvin voimakkaasti. Tämä on johtanut useisiin eri ohjelmiin, direktiiveihin ja asetuksiin, joilla pyritään lisäämään jätteiden lajittelua. Näissä ohjelmissa päätavoite on vähentää jätteen päätymistä polttoon ja erottaa mahdollisimman moni jätejae, kuten metalli, muovi ja kartonki, erikseen kierrätettäviksi. Aikaisemmin painopiste on näkynyt pakkausjätteiden lajittelussa, mutta 2020-luvulla muutoksia tullaan näkemään erityisesti biojätteissä.
Bioperäisiä jätteitä ei tahdota enää muun sekalaisen jätteen mukana polttoon, vaan ne tahdotaan erottaa omaksi jäteryhmäkseen. Tällöin niistä voidaan tehdä biokaasua tähän erikoistuneissa jätteidenkäsittelylaitoksia. Tässä prosessissa hyötynä on, että jätteistä saadaan kokonaisuutena enemmän energiaa pienemmillä päästöillä.
Edellä kuvaamistani syistä biojätteen lajittelu tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Yhä pienemmissä asunnoissa aloitetaan biojätteen erilliskeräys, ja nämä jätteet viedään isoihin biojätettä käsitteleviin laitoksiin, joissa niistä valmistetaan metaania energiaksi. Muutos näkyy myös suomessa lähivuosina yhä enemmän.
Liikenne
Kaasun rooli liikenteessä on ristiriitainen. Kaasuautot nähtiin yhdessä vaiheessa kilpailukykyisenä vaihtoehtona sähkö- ja varsinkin vetyautoille. Erityisesti raskaassa liikenteessä kaasulle nähdään yhä merkittäviä käyttökohteita raskaassa liikenteessä, jonka sähköistäminen on vaikeampaa.
EU-tasolla kaasuautoilua ei kuitenkaan juurikaan edistetä politiikkatoimilla. Erityisesti henkilöautoliikenteessä politiikka ohjaa enemmän sähkö- ja tulevaisuudessa myös vetyautojen käyttöön. Edes synteettiset polttoaineet, kuten hiilidioksidista ja vedystä valmistettu bensiini tai diesel, eivät ole suosiossa henkilöautoliikenteessä. Tähän on useita syitä, joista yksi merkittävimpiä on, että samoihin autoihin sopii sekä fossiilinen-, bio- ja synteettinen polttoaine. Näistä lähivuosina fossiiliset polttoaineet ovat ainakin lyhyellä aikavälillä kilpailukykyisiä, minkä vuoksi ihmiset valitsevat usein niitä. Muiden polttoaineiden kilpailukyky edellyttää joko kalliita suoria tukia, tai poliittisesti epäsuosittua fossiilisten polttoaineiden verotason nostoa.
Toinen syy on, että synteettisiä ja biopolttoaineita tarvitaan muuallakin, ja toistaiseksi niiden tarjonta on hyvin rajallista. Metaani on vaikea korvata monissa teollisuusprosesseissa, ainakin henkilöautoliikenteeseen verrattuna. Teollisuutta kuitenkin rasittavat merkittävät hiiliverot ja päästökauppa. Teollisuuden tukemiseksi onkin aiheellista varmistaa riittävän suuren biopolttoainemäärän saaminen teollisuuden käyttöön.
Liikennepolitiikassa biopolttoaineilla voidaan kuitenkin saavuttaa nopeita päästövähennyksiä, ainakin verrattuna autokannan sähköistymiseen. Näistä syistä moni valtio on halunnut saavuttaa omat ilmastotavoitteensa nimenomaan biopolttoaineilla liikenteessä. Suomessa tämä on tarkoittanut korkeaa jakeluvelvoitetta, ainakin vielä toistaiseksi, jolla on pakotettu polttoainejakelijat lisäämään biokomponentteja jakamiinsa polttoaineisiin. Näihin luettiin myös liikenteeseen toimitettu biometaani.
Yhteenveto
Biokaasulaitospolitiikassa on monta ajuria. Yksi tärkeimpiä näistä on kiertotalouden lisääminen: mitä enemmän bioastioita Suomeen ilmestyy, sitä useampia laitoksia tarvitaan tekemään näistä jätteistä biokaasua. Biokaasulla on keskeinen rooli myös maatalouspolitiikassa, jossa maatilojen kannattavuutta pyritään parantamaan biokaasulla, ja samalla välttämään kovempien toimien käyttöönotto. Vaikka synteettisiä polttoaineita saattaakin ilmestyä markkinoille 2020-luvulla, biokaasun ajurina toimii yhä sen rooli jätteiden käsittelyssä ja päästöjen vähentämisessä. Fossiilisen maakaasun korvaaminen vaatii myös merkittäviä investointeja EU-tasolla, ja ainakaan toistaiseksi kaikkea ei voi sähköistää. Tämäkin lisää kysyntää biopolttoaineille vielä nyt suunniteltavien laitosten elinkaaren aikana.
Lue lisää teemakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
コメント