Sekä yksityiset että julkiset toimijat ovat jo pitkään hyödyntäneet niin sanottuja Mankala-periaatteella toimivia yhtiöitä. Viikon blogikirjoituksessa käsittelen Mankala-yhtiön toteuttamista yhtiö-, sopimus- ja vero-oikeudellisesta näkökulmasta. Kirjoituksen tarkoituksena on antaa yleiskuvaa siitä, mitä Mankala-periaatteella toimivan yhtiön toiminnassa on huomioitava.
Mankala-yhtiö
Mankala-yhtiöllä tarkoitetaan Mankala-periaatteella toimivaa yhtiötä eli yhtiötä, jossa yhtiön tarkoitus on tuottaa osakkailleen tai ostaa osakkailtaan tavaroita ja palveluita alle käyvän hinnan. Mallissa yhtiön osakkaat vastaavat yhtiön kustannuksista joko suoraan tai välillisesti tavaroiden ja palveluiden myyntihinnassa. Periaate saa nimensä Oy Mankala Ab:stä, jossa voimalaitosyhtiön osakkaat vastasivat yhtiön kustannuksista ja saivat yhtiöltä sähköä omakustannehintaan. Mankala-yhtiö onkin niin sanottu keskinäinen yhtiö.
Mankala-yhtiö on yleinen energia-alalla, mutta sitä voidaan hyödyntää lähes missä tahansa tilanteessa, jossa useampi yhtiö haluaa järjestää yhteistä tuotantoa tai jakelua. Jos kaksi yhtiötä, esimerkiksi yhtiö A ja B haluavat aloittaa yhteisen tuotannon jollain tuotteella, ei yleensä voida pitää tyydyttävänä ratkaisuna, että toinen yhtiö toimii tuottajana ja toinen ostaa tuotteita sillä. Tällaisessa järjestelyssä sopimussuhteilla on vaikeaa ja kallista jakaa riskejä ja kustannuksia oikeassa suhteessa, ja sopimuksen valvonta on hyvin vaikeaa. Tästä syystä yhtiöt A ja B järjestävät tällaisen usein mieluummin niin, että perustetaan yhtiö C, josta A ja B omistavat molemmat 50 %, ja yhtiö C toimii tuotantoyhtiönä, jonka kaikki tuotteet A ja B ostavat.
Mankala-yhtiö yhtiöoikeudessa
Mankala-yhtiön perusidea on tuottaa palveluita tai tavaroita omistajilleen omakustannehinnalla. Tämä tavoite on lähtökohtaisesti ristiriidassa osakeyhtiölain 1:5 §:n kanssa, joka kuuluu:
”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Voiton tuottamista katsotaan nimenomaan yhtiön näkökulmasta, ei suoraan osakkeenomistajille tuotettavaa voittoa. Yhtiön tarkoitus ei siis voi olla voiton tuottaminen osakkeenomistajille ostamalla ylihintaan tai myymällä alihintaan, vaan yhtiön tulee tuottaa ensin itse voittoa, joka voidaan jakaa osakkeenomistajille osinkona tai muuna voitonjakona, tai osakkeen arvon nousuna. Yhtiön tarkoitusta koskeva säännös on luonteeltaan pakottava. Yhtiön varojen jakamiseen vaikuttava säännös, kuten osakeyhtiölain 13:9 §:ssä todetaan:
”Jos yhtiöllä on kokonaan tai osittain muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille, yhtiöjärjestykseen on otettava tätä koskeva määräys. Yhtiöjärjestyksessä on tällöin määrättävä oman pääoman käyttämisestä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.”
Viitattu 13:1 §:n § 1 momentti taas kattaa kaikki varojenjakotilanteet:
”Yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:
1) voitonjaosta (osinko) ja varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta;
2) 14 luvussa tarkoitetusta osakepääoman alentamisesta;
3) 3 ja 15 luvussa tarkoitetusta omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta; sekä
4) 20 luvussa tarkoitetusta yhtiön purkamisesta ja rekisteristä poistamisesta.”
Käytännössä Mankala-yhtiössä on siis erikseen otettava yhtiöjärjestykseen määräys yhtiön varojenjaosta.
Näiden pykälien merkitys korostuu, kun katsotaan OYL 13:1 §:n kolmatta momenttia:
”Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa.”
Käytännössä Mankala-yhtiössä tapahtuva hyödykkeiden ostaminen ylihintaan tai myyminen alihintaan on näin ollen lähtökohtaisesti laitonta varojenjakoa. Kyseiset tapahtumat vähentävät yhtiön varoja ilman liiketaloudellista perustetta, jota arvioidaan yhtiön tarkoituksen eli voitontuottamistarkoituksen näkökulmasta. Tämä taas voi johtaa osakeyhtiölain 13:4 §:n mukaiseen velvollisuuteen palauttaa rahat:
”Vastoin tämän lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä yhtiöstä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa korkolain 12 §:ssä tarkoitetun kulloinkin voimassa olevan viitekoron mukaisesti.”
Koska Mankala-yhtiössä jokainen osakas on varmasti tietoinen yli- tai alihinnasta, joudutaan tätä yllä lainattua lainkohtaa soveltamaan käytännössä aina, jos varojenjako todetaan yhtiöjärjestyksen vastaiseksi. Kuitenkin käytännössä niin kauan, kun osakkeenomistajat ovat samaa mieltä yhtiön Mankala-toiminnasta, ei varojenjako ole laitonta. Tämä johtuu osakeyhtiölain 13:6 §n neljännestä momentista:
”Vapaata omaa pääomaa voidaan kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella jakaa myös muulla kuin 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muuten kuin osakkeenomistuksen suhteessa, jollei yhtiöjärjestyksestä johdu muuta.”
Tämä tarkoittaa, että osakkaat voivat yksimielisesti sopia, että Mankala-yhtiön varoja jaetaan ylihintaan tehtävillä ostoilla tai alihintaan tehtävillä myynneillä. Tämä tehdään usein osakassopimuksella. Tässä toimintamallissa on yksi merkittävä oikeudellinen riski. Jos yksikin osapuoli irtisanoo osakassopimuksen tai kieltäytyy noudattamasta sitä, Mankala-yhtiö ei saa myydä enää kenellekään osapuolelle tuotteita alihintaan tai ostaa ylihintaan, vaan sen on hinnoiteltava kaikki kaupat markkinaehtoisesti. Tämä taas voi sotkea usean osakkaan liiketoimintaa suhteellisen paljon.
Tästä syystä suosittelenkin vahvasti, että Mankala-yhtiön yhtiöjärjestykseen otetaan aina määräys siitä, että yhtiön tarkoitus on jokin muu kuin tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä tarkoitus voi olla esimerkiksi tuottaa omistajilleen hyödykkeitä omakustannehintaan.
Osakassopimus
Mankala-yhtiössä on usein yhtiöjärjestyksestä huolimatta tapana sopia tietyistä asioista osakassopimuksella. Yksi merkittävä syy tälle on, että toisin kuin yhtiöjärjestys, osakassopimus ei ole julkinen asiakirja. Osakassopimuksella voidaankin sopia yksityiskohtaisemmin esimerkiksi hinnoitteluperusteista, osakkaiden oikeudesta poistua yhtiöstä, osakkaiden vastuusta Mankala-yhtiön investoinneista ja juoksevista kuluista sekä muista asioista.
Osakassopimuksen osalta on kuitenkin syytä muistaa, että se sitoo ainoastaan sopimuksen osapuolia. Tämän vuoksi sopimukseen voidaan ottaa ainoastaan sellaisia asioita, jotka liittyvät osapuolten, tai osapuolten ja yhtiön välisiin suhteisiin. Kehenkään muuhun osapuoleen, kuten velkojiin, liittyviä määräyksiä ei voida ottaa osakassopimukseen koska ne ovat tehottomia.
Osakassopimuksessa on myös syytä sopia tarkkaan, miten ali- ja ylihinnat jaetaan osapuolten suhteessa. Jos näistä ei ole sovittu tarkkaan, nousee riski siitä, että jonkun osakkaan katsottaisiin saaneen peiteltyä osinkoa yhtiöstä. Suositeltavaa on jakaa yhtiön kulut ja tuotot omistusosuuksien suhteessa, tämä on myös vero-oikeudellisesti kaikkein stabiilein ratkaisu.
Verotus – peitelty osinko
Verotuksessa lähtökohtana on, että kaikki osakeyhtiön ja sen omistajien liiketoimet on hinnoiteltava käypään arvoon. Muussa tapauksessa liiketoimi voidaan katsoa peitellyksi osingoksi. Peitellyn osingon sääntely on verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä:
”Peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.
Peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.
Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.
Jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.
Mitä 1 momentissa säädetään osakeyhtiöstä ja sen osakkaasta, sovelletaan vastaavasti muuhun yhteisöön sekä sen osakkaaseen tai jäseneen.
Peitellyn osingon tulolajista säädetään tuloverolaissa.”
Mankala-yhtiön perusidea on, että osakeyhtiö antaa hinnoittelusta poikkeamalla osakkaalleen rahanarvoista etuutta osakkuusaseman perusteella. Pelkästään lainsäädäntöä lukemalla vaikuttaisi selkeältä, että Mankala-yhtiön omistajilleen käyttämä alihinnoittelu olisi peiteltyä osinkoa, joka tulisi verottaa osakkailta. Peitellyn osingon soveltamatta jättäminen perustuu yhä korkeimman hallinto-oikeuden tapaukseen KHO 1963-I-5 eli vuonna 1963 annettuun ratkaisuun, jonka mukaan Mankala-periaatteella toimiva yhtiö ei jakanut peiteltyä osinkoa omistajilleen.
Asiassa on huomioitava, että korkein hallinto-oikeus ei ole sidottu aiempiin ratkaisuihinsa, ja lainsäädäntö ei vieläkään estä Mankala-yhtiön toiminnan verottamista peiteltynä osinkoa. Tältä osin tällaisiin yhtiöihin sisältyy yhä tiettyjä liiketoimintariskejä. Käytännössä ennakkotapaukseksi joutuminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, ja tämän jälkeen yhtiöillä on aikaa järjestää liiketoimintansa toisin.
Verotus – siirtohinnoittelu
Siirtohinnoittelua koskeva sääntely on verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ssä:
”Jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.
Arvioitaessa 1 momentin sisältämän markkinaehtoperiaatteen mukaisesti sitä, onko etuyhteydessä olevien osapuolten välisessä liiketoimessa sovittu tai määrätty ehtoja riippumattomien osapuolten ehdoista poikkeavasti, tunnistetaan asiaankuuluvat kaupalliset tai rahoitukselliset suhteet ja näihin suhteisiin vaikuttavat taloudellisesti olennaiset erityispiirteet, joita ovat sopimusehdot, osapuolten toiminnot, varat ja riskit, siirretyn omaisuuden tai tarjotun palvelun ominaispiirteet, osapuolten ja markkinoiden taloudelliset olosuhteet sekä osapuolten liiketoimintastrategiat. Näiden seikkojen perusteella määritetään liiketoimi sen tosiasiallisen sisällön mukaisena.
Jos poikkeuksellisissa olosuhteissa, 1 momenttia sovellettaessa, etuyhteydessä olevien osapuolten välinen, 2 momentin mukaisesti määritetty liiketoimi poikkeaa siitä, mitä taloudellisesti järkevästi toimivat, toisistaan riippumattomat osapuolet vastaavissa olosuhteissa sopisivat, se voidaan sivuuttaa ja tarvittaessa korvata toisella, markkinaehtoperiaatteen mukaisella liiketoimella. Sivuuttamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei määritetylle liiketoimelle, joka oltaisiin sivuuttamassa, voida vahvistaa markkinaehtoperiaatteen mukaista hintaa, kun otetaan huomioon kunkin osapuolen näkökulma ja realistiset vaihtoehdot päätöksentekohetkellä. Korvaava liiketoimi määritetään 2 momentin mukaisesti ja sen on oltava mahdollisimman samankaltainen sivuutettavan liiketoimen kanssa.
Liiketoimen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos liiketoimen osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa. Osapuolella on määräysvalta toisessa osapuolessa silloin, kun:
1) se välittömästi tai välillisesti omistaa yli puolet toisen osapuolen pääomasta;
2) sillä välittömästi tai välillisesti on yli puolet toisen osapuolen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä;
3) sillä välittömästi tai välillisesti on oikeus nimittää yli puolet jäsenistä toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen tai toimielimeen, jolla on tämä oikeus; tai
4) sitä johdetaan yhteisesti toisen osapuolen kanssa tai se muutoin voi tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa toisessa osapuolessa.
Mitä 1 momentissa säädetään, noudatetaan myös yrityksen ja sen kiinteän toimipaikan välisissä toimissa.”
Siirtohinnoittelua koskeva sääntely on suhteellisen monimutkainen. Se voidaan kuitenkin tiivistää siihen, että jos intressiosapuolet tekevät markkinaehtoisesta poikkeavia liiketoimia, voidaan ne verotuksessa oikaista markkinaehtoisiksi siten, toisen yhtiön veroa lisätään ja toisen vähennetään. Mankala-yhtiöt ovat verotuksessa aina osakkaidensa määräysvallassa, koska niitä johdetaan yhteisesti toisten osakkaiden kanssa keskinäisen yhtiön periaatteella.
Lainsäädäntö ei siis estä myöskään siirtohinnoittelusäännöksen soveltamista Mankala-yhtiöön. Näiltäkin osin verotuskäytäntö sisältää riskejä. Toisaalta tällä hetkellä ei ole havaittavissa mitään akuuttia syytä, miksi verotuksessa muutettaisiin äkillisesti vuosikymmeniä vanhaa linjausta.
Yhteenveto
Mankala-yhtiö on liiketoiminnassa hyödyllinen työkalu. Tällä voidaan vähentää erilaisia liiketoimintariskejä ja transaktiokustannuksia silloin, kun useampi yhtiö toimii yhdessä tietyn hyödykkeen tuottamiseksi. Mankala-yhtiön oikeudelliseen järjestämiseen liittyy kuitenkin useita kysymyksiä, jotka tulee ottaa huomioon yhtiötä perustettaessa. Tämän lisäksi Mankala-yhtiöön liittyy useita veroriskejä, jotka on syytä ainakin tiedostaa tällaiseen toimintaan ryhdyttäessä. Näistä syistä Mankala-yhtiötä suunniteltaessa ja perustettaessa on syytä hyödyntää aiheeseen perehtyneen juristin apua.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
