Korkein oikeus antoi kesäkuussa harvinaisen ratkaisun, jossa se jätti soveltamatta yksiselitteistä lain säännöstä sen vuoksi, että se katsoi sen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. Kyseessä on suhteellisen harvinainen ratkaisu, minkä vuoksi siitä on aiheellista kirjoittaa oikeustapauskommentti. Oikeustapauskommentissa selostan sekä perustuslain valvontaa Suomessa että oikeustapauksen KKO 2021:42 sisältöä.
Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta
Toisin kuin monessa muussa valtiossa, Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan lakien perustuslainmukaisuus arvioidaan lainsäädäntövaiheessa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Perustuslain 74 §:n mukaan
”Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.”
Jos perustuslakivaliokunta katsoo, että jokin laki on ristiriidassa perustuslain kanssa, sitoo tämä käytännössä eduskuntaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on eräänlainen autoritäärinen ylin auktoriteetti perustuslain tulkitsemisessa . Eduskunta voisi periaatteessa katsoa perustuslakivaliokunnan kannan vastaisesti, että laki ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa, mutta käytännössä tätä ei ole tehty. Myös perustuslain perusteluissa siihen vaihtoehtoon, että eduskunta omaksuisi perustuslakivaliokunnan kannan vastaisen kannan, on suhtauduttu kielteisesti. Tästä ei kuitenkaan ole otettu säännöstä lakiin, mitä voidaan pitää puutteena.
Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan käsittele kaikkia lakiehdotuksia. Eduskunnan puhemiesneuvosto päättää, mitkä asiat lähtevät perustuslakivaliokunnalle, minkä vuoksi osa suuri osa ehdotuksista hyväksytään ilman perustuslainmukaisuuden valvontaa, koska niissä ei uskota olevan ristiriitaa perustuslain kanssa. Jos lain katsottaisiin olevan ristiriidassa perustuslain kanssa, tulisi siitä säätää eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli perustuslain 73 §:n mukaisessa menettelyssä, joka vaatii lain lykkäämistä eduskuntavaalien ylitse tai kiireelliseksi julistamista 5/6 enemmistöllä.
Lainsäätäjä on kuitenkin tunnistanut riskin siitä, että saattaa vahingossa antaa sellaisen lain, joka on yksittäistilanteessa ristiriidassa perustuslain kanssa. Tämän vuoksi perustuslakiin lisättiin vuoden 1999 uudistuksessa 106 §, joka kuuluu seuraavasti:
”Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.”
Tuomioistuimen tulee arvioida viran puolesta, onko ratkaisu linjassa perustuslain kanssa. Osapuolten ei siis itse tarvitse vedota perustuslakiin, vaan tuomioistuin voi itse ottaa asian huomioon. Käytännössä tätä sovelletaan vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa, koska perustuslainmukaisuutta arvioidaan pääsääntöisesti ennakolta.
Rikosuhrimaksusta
Rikosuhrimaksu sisällytettiin osaksi rikosoikeudellista sanktiojärjestelmää vuonna 2014, jolloin säädettiin laki rikosuhrimaksusta. Rikosuhrimaksulla rahoitetaan rikosten uhrien tukipalveluita, esimerkiksi rikosuhripäivystystä, jotka rahoitettiin aikaisemmin valtionavustuksilla ja eri järjestöiltä saatavilla avustuksilla. Rikosuhrimaksuilla kerätään vuosittain muutamia miljoonia euroja. Rikosuhrimaksun määrä on 40 tai 80 euroa riippuen rikoksen enimmäisrangaistuksesta. Oikeushenkilölle eli useimmiten yhtiölle määrättävä rikosuhrimaksu on 800 euroa.
Rikosuhrimaksu tulee suorittaa, jos rikoksesta voidaan ankarimmillaan tuomita vankeutta. Rikosnimike on siis ratkaiseva tekijä, ei tuomitun rangaistuksen määrä. Jos enimmäisrangaistus on enintään kuusi kuukautta vankeutta, on maksun määrä 40 euroa, ankarammissa rikoksissa 80 euroa. Rikosuhrimaksun voi määrätä myös niin sanotussa sakkomenettelyssä.
Rikosuhrimaksulain 5 §:n mukaan rikosuhrimaksuun saa hakea muutosta vain pääasian yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että maksuvelvollisen on valitettava siitä, että hänet ylipäätään tuomittiin rikoksesta, jotta hän voisi valittaa rikosuhrimaksusta. Hallituksen esityksessä tätä perusteltiin sillä, että pääasian muutoksenhakuoikeutta on rajoitettu lievissä asioissa esimerkiksi jatkokäsittelyluvan tarpeella, ja sama muutoksenhaun rajaus olisi aiheellista ulottaa rikosuhrimaksuun.
Tapauksen tausta ja korkeimman oikeuden ratkaisu
Tapauksessa A oli tuomittu rangaistukseen kolmesta lievästä petoksesta, yhteensä 45 päiväsakon rangaistukseen. Tuomion antanut Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli myös tuominnut hänet suorittamaan rikosuhrimaksun 40 euroa. Lievän petoksen enimmäisrangaistus on sakkoa, jolloin rikosuhrimaksua ei lain mukaan olisi voitu tuomita. Tämän vuoksi A valitti hovioikeuteen ja vaati rikosuhrimaksun poistamista. Turun hovioikeus jätti asian tutkimatta 17.5.2019 antamallaan päätöksellä, koska A ei valittanut pääasiasta eli siitä, että hänet tuomittiin rangaistukseen lievästä petoksesta. A valitti Turun hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa muutoksenhakusäännöksen perustuslainmukaisuuteen Korkein oikeus myös totesi, että rikosuhrimaksulain 5 §:n sisältö on yksiselitteinen eikä sitä voi laajentaa tulkinnalla. Tämän vuoksi tuon pykälän tulkinnalla ei voitu antaa A:lle oikeutta hakea muutosta, vaikka tuomioistuin oli tehnyt ilmeisen virheellisen ratkaisun.
Korkein oikeus tulkitsi kuitenkin, onko säännös ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslain 21 §:ssä turvataan oikeus hakea muutosta:
”Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.”
Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat ennenkin katsoneet, että muutoksenhakukielto on tämän perustuslainkohdan vastainen ja siten jättäneet sitä soveltamatta, mikä on johtanut lainsäädännön muutoksiin. Muutoksenhakukielto voidaan hyväksyä vain silloin, jos se ei vaaranna oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Korkein oikeus katsoi tilanteessa, että A:lla ei tapauksessa ollut käytössä riittävän tehokkaita muutoksenhakukeinoja, minkä vuoksi muutoksenhakukielto esti A:ta saamasta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Korkein oikeus kumosi tällä perusteella hovioikeuden päätöksen ja kumosi samalla rikosuhrimaksun.
Yhteenveto
Muutoksenhakukiellon tarkoituksena on rajoittaa tarpeettomia muutoksenhakuja erityisesti vähäisissä asioissa. Tämä rajoittaa kuitenkin perustuslain mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, minkä vuoksi kaikista muutoksenhakukielloista on tarpeen säätää laissa ja arvioida tarkkaan lain perustuslainmukaisuutta. Joissain tapauksissa muutoksenhakukielto voi johtaa tilanteisiin, joissa muutoksenhakija ei saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jolloin lainkohtaa voidaan jättää soveltamatta perustuslain nojalla.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
