Kevytyrittäjyystulo ulosmitattiin palkkana - KKO 2025:78
- Eelis Paukku
- 10.10.2025
- 4 min käytetty lukemiseen
Rajanveto työn ja yrittäjyyden välillä aiheuttaa pohdintaa myös insolvenssioikeudessa. Korkein oikeus ratkaisi syyskuussa, tuliko kevytyrittäjyystulot ulosmitata palkkaa vai elinkeinotuloa koskevien sääntöjen mukaan. Olin aiemmin tänä vuonna kirjoittajana akateemisessa artikkelissa, joka käsittelee kyseistä kysymystä. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen korkeimman oikeuden ratkaisut taustoineen sekä ratkaisun kannalta keskeisen lainsäädännön.
Palkan ulosmittauksesta
Palkan määritelmä on ulosottokaaren 4:2 §:ssä:
“Palkalla tarkoitetaan kaikenlaista palkkaa, palkkiota, luontoisetua sekä muuta etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa, samoin kuin ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua muuta etuutta. Ulosmittaamatta jätetään kohtuullinen korvaus matkakuluista, omien työvälineiden käyttämisestä ja muista työn suorittamisen edellyttämistä kustannuksista. Työnantajan myöntämä etuus, jonka saaminen tai arvo perustuu pörssinoteeraukseen tai sattumanvaraiseen seikkaan, saadaan ulosmitata kokonaan.
Palkkaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös:
1) eläkkeeseen sekä sairauspäivärahaan ja muihin sellaisiin palkan sijasta maksettaviin toimeentuloetuuksiin ja korvauksiin, joiden ulosmittaamista ei ole laissa kielletty;
2) korvaukseen, joka maksetaan luonnolliselle henkilölle patenttia koskevan oikeuden, tekijänoikeuden ja muun vastaavan oikeuden luovutuksesta tai käyttämisestä;
3) apurahaan ja muihin vastaaviin varoihin, jotka julkisyhteisö taikka yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö on myöntänyt luonnolliselle henkilölle, jollei saaja osoita, että varat on myönnetty 19 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen tarkoitukseen.”
Ulosottokaaren elinkeinotulon ulosmittausta koskeva sääntely voi joissain tapauksissa olla edullisempaa. Ulosottokaaren 4:64 §:n mukaan:
“Jos velallinen on elinkeinoa harjoittava luonnollinen henkilö, hänen saamastaan toistuvasta elinkeinotulosta jätetään ulosmittaamatta viisi kuudesosaa. Velalliselle voidaan jättää:
1) tätä enemmän, jos velallinen voi siten jatkaa elinkeinotoimintaa, on ryhtynyt elinkeinonharjoittajaksi pitkän työttömyyden jälkeen tai jos velallisen maksukyky on erityisen syyn vuoksi olennaisesti heikentynyt; tai
2) tätä vähemmän, jos sitä voidaan pitää velallisen varallisuusasemaan nähden kohtuullisena tai jos velallinen on olennaisesti laiminlyönyt elinkeinoonsa liittyviä maksuvelvoitteita.
Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin, mitä suojaosuudesta, menettelystä sekä maksusuunnitelmasta ja maksusopimuksesta palkan ulosmittauksessa säädetään.
Tuki, jonka luonnollinen henkilö saa julkisyhteisöltä elinkeinoansa varten, ulosmitataan 1 momentin mukaisesti. Eräiden määrätarkoitukseen myönnettyjen varojen ulosmittauskiellosta säädetään 19 §:n 1 momentin 6 kohdassa.”
Ulosottokaaren säännöksiä sovellettaessa on siis ratkottava, onko henkilö palkansaaja vai elinkeinonharjoittaja. Tämä rajanveto on aiemmin ollut suhteellisen selkeä, mutta kevytyrittäjyyden yleistyttyä käsite on hämärtynyt.
Tapauksen taustat
Yksityishenkilöllä A oli ulosotossa velkoja. Hän teki laskutuspalveluyrityksen kanssa sopimuksen siitä, että hän laskuttaa palvelun kautta työsuoritteista saamansa korvaukset. Laskutuspalveluyritys pidätti tästä prosentuaalisen korvauksen ja maksoi A:lle laskutukseen perustuvan tulon.
A suoritti asiantuntijatehtäviä kahdelle eri tilaajalle, ja laskutti työnsä tämän laskutuspalvelun kautta. Laskutuspalveluyritys toimitti ennakonpidätyksen ja suoritti työnantajan sairausvakuutusmaksun. Tulot verotettiin palkkana.
Tapaus alkoi ulosottomiehen tekemistä päätöksistä päivämäärillä 22.3., 5.5., 19.5., 27.10., 18.11.2022 sekä 23.3.2023. Päätöksillään ulosottomies ulosmittasi A:n laskutuspalveluyrityksen kautta saamat tulot palkkana. A valitti päätöksistä ulosottovalituksella Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Valituksessaan A vaati, että ulosmittauspäätökset muutetaan siten, että ulosmittaamatta jätetään viisi kuudesosaa tuloista.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ratkaisi asian 20.11.2023 antamallaan päätöksellä. Käräjäoikeus katsoi, että A:n saama tulo oli luonteeltaan palkkaa ja se voitiin ulosmitata palkkana. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan molemmista näkökulmista. Toisaalta A ei ollut toimeksisaajan johdon tai valvonnan alaisena, mutta toisaalta ulosottokaaren palkan käsitettä ei oltu sidottu työsopimuslain työsuhdekäsitteeseen.
Painoarvoa käräjäoikeuden ratkaisussa sai myös se, että laskutuspalveluyritys hoiti ennakonpidätyksen A:n puolesta, ja että A:lle ei muodostu mitään tavanomaisia elinkeinonharjoittamiseen liittyviä kuluja. Tämän lisäksi A:lle ei muodostunut merkittävää yrittäjäriskiä. Kokonaisarvioinnissa käräjäoikeus päätyikin palkan kannalle.
A valitti ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen, joka ratkaisi asian päätöksellään 23.10.2024. Hovioikeus katsoi, että lainsäätäjän tarkoitus oli ollut, että palkka määriteltäisiin yhdenmukaisesti ennakonperinnässä ja ulosotossa. Koska A:n saamaa tuloa kohdeltiin verotuksessa palkkana, tuli sitä hovioikeuden arvion mukaan pitää myös ulosotossa palkkana.
Hovioikeus kiinnitti toisaalta huomiota myös siihen, että A hankki itse omat asiakkaansa, eikä saanut työsuhteeseen liittyviä tyypillisiä etuja, kuten luontoisetuja tai lomaa. Myös A:n hankkima YEL-vakuutus puolsi tulon katsomista elinkeinotuloksi. Hovioikeus kuitenkin päätyi puoltamaan A:n katsomista palkansaajaksi, koska hänen toimintaansa ei liittynyt merkittävää yrittäjäriskiä tai muita elinkeinotoimintaan liittyviä kulueriä. Hovioikeus hylkäsi A:n valituksen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
A haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta ja sai sen. Korkein oikeus korosti, että kevytyrittäjyyttä ei määritellä lainsäädännössä, mutta käytännössä siinä keskeistä on, että itsensätyöllistäjä toimii yrittäjämäisesti ilman omaa yritystä. Samalla itsensätyöllistäjä siirtää laskutuspalveluyritykselle tiettyjä lakisääteisiä velvoitteita.
Korkein oikeus korosti myös, että palkalla on ulosottokaaressa laaja merkityssisältö, joka vastaa pitkälti ennakkoperintälain määritelmää. Valittu ratkaisu on tehty helpottamaan käytännön ulosottotyötä, ennakonpidätyksen alainen suorite voidaan suhteellisen kaavamaisesti katsoa palkaksi. Ennakkoperintälaissa taas on haluttu kattaa palkan käsitteellä laajemmin erilaisia korvauksia kuin mitä pidetään työsuhteisen henkilön palkkana. Tältä osin ennakkoperintälain käsite onkin laajempi kuin esimerkiksi työsopimuslain.
Korkein oikeus katsoi myös, että palkan ulosmittauksen sääntelyssä tulee arvioida myös vakiintunutta verotuskäytäntöä, koska lainsäätäjä on tahtonut antaa näille toisiaan vastaavat sisällöt. Tällä perusteella korkein oikeus katsoi, että laskutuspalveluyrityksiä koskeva verotuskäytäntö puoltaisi vahvasti tulon katsomista palkaksi.
Tapauksessa A:n keskeinen vastaväite oli, että tulojen kohtelu palkkana olisi kohtuutonta, koska ulosmittauksen jälkeen A:lle ei jäisi varoja YEL-maksuihin. Korkein oikeus totesi, että eläkelainsäädännön velvoitteet eivät vaikuta rajanvetoon ulosotossa. Tämän lisäksi A oli antanut YEL-maksut laskutuspalvelun suoritettavaksi, minkä vuoksi näitä ei voitu huomioida erikseen.
Korkein oikeus korosti vielä sitä, että palkan ulosmittauksen tavoitteena on turvata velallisen perheelle kohtuullinen toimeentulo. Sen sijaan elinkeinotulon ulosmittauksen sääntelyllä pyritään turvaamaan elinkeinotoiminnan jatkuminen.
Korkein oikeus hylkäsi valituksen. Yleisenä johtopäätöksenä korkein oikeus totesi, että yritystoiminnan kaltaisesti mutta ilman omaa yritystä toimivan itsenäisen työnsuorittajan laskutuspalveluyrityksen kautta saamaa tuloa on ulosotossa pidettävä palkkana ainakin silloin, kun laskutuspalveluyritys on ottanut ennakonpidätyksen ja työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisen hoidettavakseen ja maksaa työsuoritukseen perustuvan tulon palkkana.
Yhteenvetoa
Jatkossa kevytyrittäjän saamaa tuloa kohdellaan ulosotossa palkkana ainakin silloin, kun hän ei ole ennakkoperintävelvollinen. Tältä osin lienee todennäköistä, että kevytyrittäjyysjärjestelyjä toteutetaan jatkossa eri tavoin pienemmän ulosmittauksen saamiseksi. Toisaalta lainsäädäntö lienee mukautuvainen myös tähän.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Kommentit