Blogikirjoituksen otsikko on jo itsessään sellainen, mitä juristilta ei odottaisi. Tai ainakin vastauksen kysymykseen odottaisi olevan aina ”kyllä”. Itse olen tässä jossain määrin poikkeava ammattikuntani edustaja, mihin ekonomitaustani vaikuttaa todennäköisesti vahvasti. Olen kauppatieteen opinnoissani ollut kiinnostunut peliteoriasta ja olen myös oma-aloitteisesti pohtinut sopimusten vaikutusta peliteoreettisissa tilanteissa. Peliteoria on yleiskäsite taloustieteellisille malleille, joilla kuvataan, miten rationaalinen talouden toimija toimii eri tilanteissa. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa suullisia ja kirjallisia sopimuksia peliteoreettisesta näkökulmasta ja samalla avaan, miksi useissa tilanteissa en suosittele tekemään kirjallisia sopimuksia. Kirjoitus on tehty analyyttisesti rationaalisten toimijoiden näkökulmasta eikä se huomioi moraali- tai oikeudenmukaisuusnäkökulmia.
Yhteistyö vai ei – vangin dilemma
Yksi peliteorian klassisia esimerkkejä on vangin dilemma. Peliä kuvataan siten, että kaksi vankia, A ja B, voivat joko vasikoida toisesta tai olla hiljaa. Jos molemmat ovat hiljaa, he saavat kahden vuoden tuomion. Jos molemmat vasikoivat, he saavat viiden vuoden tuomion. Jos vain toinen vasikoi, hän vapautuu ja toinen saa kymmenen vuoden tuomion. Tässä pelissä vangit eivät pysty kommunikoimaan toistensa kanssa, eivätkä he tiedä mitä toinen vanki tekee, jolloin looginen ratkaisu on aina vasikoida, jolloin oma tuomio pienenee riippumatta siitä mitä toinen vanki tekee:
Jos toinen vasikoi niin vasikoimalla oma tuomiosi pienenee 10v->5v
Jos toinen ei vasikoi niin vasikoimalla oma tuomiosi pienenee 2v->0v
Vankien kannalta optimitilanne olisi kuitenkin, että kumpikaan ei vasikoisi, koska tällöin yhteenlaskettu tuomio olisi kaikkein pienin (4v) sen sijaan, että he istuvat yhteensä 10v. Rationaalinen toimija kuitenkin vasikoi aina toisesta vangista, koska riippumatta toisen toiminnasta, hän itse hyötyy siitä.
Vangin dilemma kuvaa useita muita tosielämän tilanteita, joissa toimijoilla on valinta pettää toinen tai olla pettämättä, ja pettämällä voi saavuttaa hyötyä. Tosielämässä tätä ongelmaa on pyritty ratkaisemaan useilla keinoilla. Esimerkiksi liikesuhteissa kirjallinen sopimus on yksi tällainen keino. Jos asiat ovat paperilla, on osapuolella paljon vähemmän mahdollisuuksia pettää toisen luottamus. Jos osapuolet ryhtyvät yhteisjärjestelyyn, jossa toinen osapuoli voi hyötyä toisen pettämisestä, kirjallinen sopimus kannattaa aina tehdä. Jäljempänä kuvaamani tavoin suosittelen tekemään kirjallisen sopimuksen vain sellaisissa tilanteissa, joissa seuraavista ehdoista kaikki täyttyvät:
1) Kyseinen liikesuhde tai -toimi on ainutkertainen tai toistuva, mutta sen kesto on ennalta tiedossa
2) Oman asiakkaani vastapuoli voi hyötyä luottamuksen pettämisestä sopimuksessa
3) Oma asiakkaani ei voi mahdollisen luottamuksen pettämisen jälkeen tehdä samassa liikesuhteessa tehokasta kostotoimea
Ainutkertaisen liiketoimen käsittelin jo yllä vangin dilemmassa. Käsittelen seuraavaksi muita edellytyksiä tarkemmin.
Jatkuva peli ja kostotoimet
Vangin dilemma muuttuu ratkaisevasti silloin, jos pelissä pelataan useita kierroksia, ja pelaajat tietävät toistensa valinnat ja voivat kostaa ne seuraavilla kierroksilla. Tätä voidaan kuvata seuraavalla pelillä: kahta vankia kuulustellaan päivittäin. He voivat joko vasikoida tai olla vasikoimatta. Jos kumpikaan ei vasikoi, molemmat ovat normaalissa sellissä. Jos toinen vasikoi ja toinen ei, jälkimmäinen vanki on eristyksissä ilman ruokaa ja ensimmäinen saa lisää vapauksia. Jos molemmat vasikoivat, he molemmat ovat eristyksissä mutta saavat ruokaa.
Tätä peliä voidaan hahmottaa usealla tavalla. Vangit tietävät, että jos he vasikoivat, toinen vanki voi kostaa heille seuraavana päivänä. He tietävät voivansa joutuvansa kärsimään vasikoinnista, eivätkä tee sitä, jos hyöty ei ole todella merkittävä. Vähäisen hyödyn tapauksessa kumpikaan vanki ei vasikoi yhtenäkään päivänä, koska he pelkäävät kostoa seuraavana päivänä.
Tämä peli kuitenkin muuttuu, jos vangit tietävät, montako päivää heitä kuulustellaan näin. Käsittelen käänteisesti esimerkkinä tilanteen, jossa päiviä on viisi:
Viidentenä eli viimeisenä päivänä tilanne vastaa normaalia vangin dilemmaa, jossa vasikoimalla voi vain voittaa. Tällöin molempien on loogista vasikoida. Molemmat vangit vasikoivat ja tietävät toisen vasikoivan.
Neljäntenä päivänä molemmat vangit tietävät, että toisen on loogista vasikoida viimeisenä päivänä, ja että he aikovat itse vasikoida viimeisenä päivänä. Tästä syystä he tiedostavat, että he kärsivät joka tapauksessa, ja päättävät vasikoida jo neljäntenä päivänä saadakseen hyötyä. He myös tietävät toisen vasikoivan samasta syystä.
Kolmantena päivänä vangit tietävät, että molempien on loogista vasikoida neljäntenä päivänä. Tämän vuoksi he vasikoivat jo kolmantena päivänä, koska tietävät toisen vasikoivan seuraavana päivänä joka tapauksessa.
Toisena päivänä vangit tietävät, että molempien on loogista vasikoida kolmantena päivänä. Tämän vuoksi he vasikoivat jo toisena päivänä, koska tietävät toisen vasikoivan seuraavana päivänä joka tapauksessa.
Ensimmäisenä päivänä ollaan samassa tilanteessa.
Eli tällaisella, täysin loogisen tahon tekemällä päättelyketjulla, on järkevää aloittaa vasikointi jo ensimmäisenä päivänä, koska toisen tahon yhteistyöhön ei voi luottaa seuraavana päivänä. Yhteistyöhön voi siis luottaa vain, jos pelin kesto ei ole ennakolta tiedossa.
Tästä päästään mainitsemaani neljänteen kohtaan, kirjallinen sopimus on tarpeen, jos liikesuhteen kesto on ennalta tiedossa. Tällöin on oletettavissa, että kumpi tahansa osapuoli voi pettää luottamuksen sopimussuhteen lopussa, ja tämä on jopa kannattavaa koska sen voi tehdä ilman kostotoimia, minkä vuoksi luottamus kannattaa pettää jo aiemmin. Tämän vuoksi kirjallinen sopimus on tarpeen sen varmistamiseksi, että toinen sopimuskumppani ei petä luottamusta.
Sen sijaan kirjallinen sopimus ei ole pakollinen pelissä (liikesuhteessa), jonka kesto ei ole ennalta tiedossa. Näissä tilanteissa osapuolet voivat luottaa toistensa yhteistyöhalukkuuteen, koska myös sopimuskumppani hyötyy enemmän yhteistyön jatkumisesta kuin petollisesta toiminnasta. Jos itselläni on tiedossa, että asiakkaani on todennäköisemmin se ”pelaaja” joka jossain kohtaa tahtoo kieltäytyä yhteistyöhön liittyvästä suoritteesta ja päästä eroon siitä, voi hänen etunsa mukaista olla tekemättä kirjallista sopimusta. Hän voi luottaa vastapuolen toimivan yhteistyössä, mutta hänelle itselleen jää tietty vapaus päättää, kauanko hän haluaa toimia yhteistyössä. Tässä on kuitenkin välttämätöntä arvioida liikesuhteen kaupallista luonnetta ja kumpi osapuoli tarvitsee liikesuhdetta enemmän.
Joissain sopimustyypeissä, erityisesti puitesopimuksissa, tilaajalla on joka tapauksessa valta olla halutessaan jatkamatta sopimuksen mukaista yhteistyötä (tilauksia). Asiakkaani ollessa toimittaja voi olla usein hänenkin etunsa mukaista, että puitesopimusta ei ole tehty kirjallisesti. Tällöin myös toimittajalla on samanlainen vapausaste kuin tilaajalla irtautua yhteistyöstä, kun kirjallisen sopimuksen ollessa olemassa tilaajalla on suurempi vapaus, koska hän voi aina oman etunsa vuoksi päättää ensin, jatkaako yhteistyötä vai ei.
Vuorottainen peli ja kostotoimet
Peliteoriassa käsitellään myös pelejä, joissa pelaajat tietävät toistensa siirrot ja tekevät siirtoja vuorotellen. Tämä muuttaa usein pelien luonnetta ja rakennetta ratkaisevasti, koska tämä avaa tilaa kostosiirroille. Yksi esimerkki tästä on peli, missä ensimmäinen pelaaja voi joko pettää tai olla pettämättä. Tämän jälkeen jälkimmäinen pelaaja voi joko kostaa tai olla tekemättä mitään.
Ensimmäinen pelaaja hyötyy pettämisestä, jos toinen ei kosta. Jälkimmäinen pelaaja kärsii pettämisestä joka tapauksessa, mutta voi pahentaa myös toisen tilannetta kostamalla. Jälkimmäinen pelaaja ei voi parantaa omaa tilannettaan kostamalla. Molemmille pelaajille paras lopputulos on, että pelaajat tekevät yhteistyötä.
Tässä pelissä päädytään yleensä yhteistyöhön, jos pettäjä ei hyödy pettämisestä enemmän kuin yhteistyöstä, vaikka toinen kostaisi. Ensimmäinen pelaaja voi pitää lähes varmana, että toinen pelaaja kostaa hänen tekemänsä pettämisen, jos tästä ei aiheudu liikaa harmia toiselle pelaajalle. Toinen pelaaja sen sijaan ei hyödy kostamisesta, jos ensimmäinen pelaaja ei petä häntä.
Tässä pelissä osapuolet jatkavat yhteistyötä sujuvasti niin kauan, kuin ensimmäinen pelaaja ei voi voittaa pettämisestä, vaikka jälkimmäinen pelaaja kostaisi. Myös tällä voidaan kuvata useita liikesuhteita. Mikäli omalla asiakkaallani on riittävän tehokas kostotoimi, jos liikekumppani ei ”pysy ruodussa”, kirjallinen sopimus ei tällöin ole pakollinen. Itse asiassa tällaisissa tilanteissa oma asiakkaani voi jopa hyötyä kirjallisen sopimuksen puuttumisesta. Hänellä on tietty vapaus vaatia toiselta sopimuskumppanilta suoritusta paremmilla ehdoilla, koska ehtoja ei ole sovittu tarkasti kirjallisesti, ja hän voi luottaa siihen, että sopimuskumppani ei jätä suorittamatta uusien ehtojen mukaista suoritusta.
Neuvotteluasemat
Jos luottamuksen pettämisestä ei voi saada isoa kertaluonteista hyötyä, kirjallisen sopimuksen tarvetta ja hyötyä voi joutua tarkastelemaan uudestaan. Kirjallinen sopimus suojaa tyypillisesti sitä osapuolta, joka hyötyy enemmän liikesuhteen jatkamisesta eli hyötyy vähemmän luottamuksen pettämisestä. Jatkuvissa peleissä luottamuksen voi pettää vain yhden kerran. Jos toinen pelaaja ei hyödy luottamuksen pettämisestä tai hänen hyötynsä yhteistyön jatkumisesta on suuri, on sopimus yleensä hänen etunsa mukaista. Enemmän vapausasteita mahdollistava tila taas on yleensä enemmän hänen sopimuskumppaninsa intressistä, jos hän ei hyödy sopimuksen jatkamisesta niin paljon ja hän voi saada merkittävää hyötyä luottamuksen pettämisestä.
Tältä osin vapaampi sopimukseton tila mahdollistaakin liikesuhteissa sellaiset käytännöt, että vahvempi osapuoli muuttaa ehtoja omaksi edukseen, ja edellyttää toiselta osapuolelta tämän mukaista suoritusta. Koska jälkimmäinen osapuoli hyötyy enemmän liikesuhteen jatkamisesta kuin luottamuksen pettämisestä, hän usein hyväksyy ehtojen muutokset. Tällöin sopimus suojaa nimenomaisesti heikompaa sopimusosapuolta peliteoreettisesta näkökulmasta.
Yhteenveto
Muista juristeista poiketen en aina neuvo, että kirjallinen sopimus on pakollinen. Sen sijaan näen sen työkaluna, jolla rajoitetaan osapuolten vapausasteita pettää toisen luottamus sopimussuhteessa. Kirjallinen sopimus voi liikesuhteesta riippuen hyödyttää molempia osapuolia tai vain toista osapuolta, ja se voi jopa haitata toista sopimusosapuolta. Haitaksi sopimus voi muodostua varsinkin tilanteissa, jossa suuremmat vapausasteet mahdollistavat hyötymisen toisen pelaajan luottamuksen pettämisestä, jos sopimuskumppanilla ei ole tällaisia mahdollisuuksia.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
