6. tammik. 20204 min käytetty lukemiseen

Finnpulp-tuomio ja suljetut vesikierrot

Ns. Finnpulp-tuomio on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa, ja monet oikeusoppineet ovat analysoineet sitä (eri medioissa) tv:tä myöten. Tapauksen KHO:2019:166 oikeudellista arviointia on jo tehty jopa professoritasolla, joten itse enää pyri tuomaan siihen lisää analyysiä. Katsomme MACONin kanssa sen sijaan tulevaisuuteen ja pohdimme tässä kirjoituksessa MACONin toimitusjohtaja Mikko Ahokkaan kanssa sitä, miten tuomio muuttaa laitos- ja prosessisuunnittelua tulevaisuudessa. Kirjoituksessa selostamme aluksi tuomion ja mitä se käytännössä tarkoittaa tuleville hankkeille, jonka jälkeen esitämme, miten paperi- ja selluteollisuutta voidaan yhä rakentaa Suomeen ympäristönsuojelulain säännöksiä noudattaen.

Taustaa

Finnpulp Oy haki vuonna 2016 ympäristölupaa Kuopioon rakennettavalle biotehtaalle. Tehdas olisi tuottanut 1,2 miljoonaa tonnia sellua, mikä olisi 5 % maailman havusellumarkkinoista, jonka lisäksi tehdas olisi tuottanut mm. mäntyöljyä. Tehdas olisi myös tuottanut 1 TWh sähköä eli 1,5 % Suomen sähkönkulutuksesta. Tehdas sai ympäristöluvan 13.3.2017. Päätöksestä tehtiin yhteensä 24 valitusta Vaasan hallinto-oikeuteen, joista yksi hylättiin kokonaan ja muut suurimmilta osin. Hallinto-oikeus tiukensi jossain määrin ympäristölupaehtoja, jotta voitaisiin saada lisätietoa hankkeen vesistövaikutuksista.

Useampi taho valitti kuitenkin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 19.12.2019 antamallaan tuomiolla korkein hallinto-oikeus kumosi ympäristöluvan sillä perusteella, että käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida riittävästi vakuuttua siitä, että toiminnasta ei aiheutuisi ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa kiellettyä merkittävää pilaantumista. Pilaantumisella tarkoitettiin tässä tapauksessa käytännössä vesistöön päästettyjen ravinteiden aiheuttamaa rehevöitymistä. Kielteinen ympäristölupapäätös tarkoitti Finnpulpin tiedotteen mukaan sitä, että tehdasprojekti päättyy kokonaan.

Tuomio

Tuomiossa arvioitiin käytännössä sitä, voitiinko ympäristölupa myöntää. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään ympäristönsuojelulaissa. Ympäristönsuojelulain 49 § säätää siitä, milloin ympäristölupa voidaan myöntää:

”Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;

3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta;

6) olennaista heikennystä edellytyksiin harjoittaa saamelaisten kotiseutualueella perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria taikka olennaista heikennystä kolttien elinolosuhteisiin tai mahdollisuuksiin harjoittaa kolttalaissa tarkoitettuja luontaiselinkeinoja koltta-alueella.”

Tuomiossa arvioitiin käytännössä 2-kohdan täyttymistä eli sitä, aiheuttaisiko toiminta merkittävää ympäristön pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa, jos lupa myönnettäisiin. Ympäristönsuojelusääntely perustuu vesistöjen osalta niin sanottuun EU:n vesipuitedirektiiviin eli ympäristöluvan tulee vesistövaikutusten osalta olla linjassa myös EU-oikeuden kanssa. EU-tuomioistuin oli aikaisemmin antanut ns. Weser-tuomiossa (C-461/13) linjauksen siitä, mitä ympäristöluvalta edellytetään, jotta se on linjassa Unionin oikeuden kanssa. Käytännössä edellytettiin sitä, että ympäristölupa ei saa aiheuttaa vesistön tilan heikentymistä niin, että pintaveden tilaluokka alenee. Tilaluokilla kuvataan käytännössä sitä, kuinka hyvin vesiympäristö voi.

KHO katsoi, että lupahakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella ei voitu saada riittävää varmuutta siitä, että ympäristön pilaantumista ei aiheutuisi toiminnan aikana. Päästöistä katsottiin aiheutuvan vaara, että vesistön tila heikkenisi, jolloin ympäristölupaa ei alun alkaenkaan olisi saatu myöntää. Päätöksessä sovellettiin myös ympäristönsuojelulain 20 §:n sisältämää varovaisuusperiaatetta eli sitä, että

”Toiminnassa otetaan huomioon menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen.”

Varovaisuusperiaate tarkoitti ratkaisussa sitä, että korkein hallinto-oikeus vaati tietoja siitä, että hanke ei riittävän varmasti aiheuttaisi haitallisia ja siten kiellettyjä vesistöseuraamuksia elinkaarensa aikana. Tässä erityisen merkittävää oli, että selvitystä vaadittiin koko tehtaan elinkaaren ajalta eli rakentamisen aloittamisen ja purkamisen lopettamisen väliseltä ajalta.

Luvanhylkäämispäätökseen vaikutti myös se, että ympäristölupaa ei voida tarkistaa tai muuttaa nykyisen ympäristönsuojelulain aikana. Koska ympäristölupaa ei nykyisen ympäristönsuojelulain ollessa voimassa voida tarkistaa eli tiukentaa lupamääräyksiä, ei myöhäisempi tieto pilaantumisesta auttaisi enää muuttamaan lupaa niin, että vesistön tila ei huonontuisi. Nykyisen ympäristönsuojelulain 89 § mahdollistaa luvan muuttamisen vain, jos toiminnasta aiheutuu ympäristölle ennakoimaton seuraus. Vesistölle aiheutuvat riskit olivat KHO:n mukaan ennakoitavissa, joten tätäkään säännöstä ei voitu soveltaa tapaukseen.

Suljetut vesikierrot

KHO vaati, että Finnpulp olisi esittänyt vesistöpäästöjen vaikutukset tiettyyn vesistöön tehtaan koko elinkaaren ajalta. Käytännössä tulevaisuutta on hyvin vaikea ennustaa ja siten Finnpulp-mittakaavan vesistöpäästöt muuttuivat päätöksen myötä melkein kokonaan kielletyiksi uusissa hankkeissa Suomessa. Miltei ainoa tapa varmistua siitä, että toiminta saa ympäristöluvan on olla päästämättä jätevesiä vesistöihin. Käytännössä tämä on mahdollista vain siirtymällä suljettuun vesikiertoon.

Vesi on keskeisessä osassa sellu- ja paperiteollisuudessa. Suurin osa sellu- ja paperitehtaista sijaitsee lähellä tärkeimpiä vesiväyliä, ja niillä on pääsy suureen, keskeytymättömään vedenjakeluun. Sen jälkeen kun vesi on käytetty sellun ja paperin tuotantoon, nämä tehtaat purkavat käytetyn veden vesistöihin jätevetenä, mikä Finnpulp-tuomion myötä muuttui tulevaisuudessa vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Paperiteollisuudessa on tällä hetkellä kasvava paine vähentää teollisuusjätevesien määrää ja toksisuutta. Viime vuosien aikana ”Zero Liquid Discharge” ja ”Closed Water Loop” – toimintatavat ovat saaneet suosiota metsäteollisuudessa lähinnä sen vuoksi, että niitä noudattamalla on mahdollisuus vähentää tai jopa poistaa huomattavasti vesipäästöjä ja niihin liittyviä veden laatuongelmia, erottaa ja kierrättää arvokkaita ainesosia, sekä ottamalla veteen sitoutunutta lämpöenergiaa talteen. Lämpöenergiaa voidaan käyttää vähentämään tuotantokustannuksia ja vähentämään pääomakustannuksia.

Kemikaalien ja lämmön talteenoton lisäksi nämä toimenpiteet johtavat usein myös päästö- ja käyttökustannusten säästöön jätevesien käsittelyssä. Esimerkiksi Kotkamillsin tehtaalla energiatehokkuutta ja vesitaloutta parannettiin merkittävästi, sillä nykyisen haihduttamon höyrynkulutus väheni yli 50%. Samalla myös hiilidioksidipäästöt vähenivät merkittävästi.[1]

Valkaistujen ja valkaisemattomien prosessien välillä on huomattava ero. Valkaistu Elemental Chlorine Free (ECF) Kraft -prosessi tuottaa jätevirtoja, joita ei voida tai on erittäin hankala kierrättää prosessissa sen sisältämän kloridin vuoksi. Valkaisemattomista prosesseista löytyy jo maailmalla useita eri vaihtoehtoja lähes suljetulle vesikierrolle. Kemikaalipäästöjä voidaan estää myös teknologiavalinnoilla.

Tehtaan jalostusastetta voidaan kohottaa ottamalla talteen sellun keitosta ja valkaisusta sekä mäntyöljyn ja klooridioksidin valmistamisesta aiheutuvat ennemmin jäteliemet ja regeneroimalla jäteliemistä kemikaalit käytettäväksi uudelleen.

Täysin suljettuun vesikiertoon löytyy jo ratkaisuja. Australiassa Visy Tumutin tehtaalla tuotetaan 700 000 tonnia paperia. Siellä jäteveden sisältämät ainesosat konsentroidaan valtavalla teollisella lämpöpumpulla ja kalvotekniikalla. 200 tonnia tunnissa haihduttava 4MW:n MVR haihdutin palauttaa veden takaisin prosessiin ja höyrykattilan käyttövedeksi. Haihdutettu vesi lauhdutetaan ja sen sisältämä lämpöenergia palautetaan takaisin prosessiin. Visy Tumuntin laitoksella ei johdeta mitään jätevesiä vesistöihin[2].

Johtopäätökset

Finnpulp-tuomio pitkälti estää tulevissa biotehdashankkeissa jätevesien päästämisen vesistöihin. Korkein hallinto-oikeus ei sinänsä väittänyt, että vesistöihin päästäminen ei olisi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT, best available technology). Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että edes paras käytettävissä oleva tekniikka ei estäisi kiellettyä ympäristön pilaantumisen vaaraa. KHO:n päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että hankkeen toteuttajan tulisi esittää näyttöä siitä, että hanke ei haittaisi vesistön tilaa koko hankkeen elinkaaren aikana. Tämä on erittäin haastava ja jopa mahdoton toteuttaa useissa tilanteissa, jos laitoksen päästöt johdetaan vesistöön.

Ratkaisu ei kuitenkaan estä tulevia bio-, paperi- ja selluhankkeita Suomessa. KHO:n päätös vaatii vain uudenlaisia teknisiä ratkaisuja, joiden kohdalla voidaan olla varmoja, että ympäristö ei pilaannu. Yksi jo nyt käyttökelpoinen ratkaisu olisi niin sanottu suljettu vesikierto, jossa jätevesiä ei johdettaisi vesistöön, vaan ne käsiteltäisiin tehtaalla ja ainesosat käytettäisiin uudestaan prosessissa. Tällöin prosessin haitalliset aineet pysyisivät tehtaan sisällä, ja vaaraa ympäristön pilaantumisesta ei aiheutuisi. Suljettu vesikierto on jo todellisuutta joissain laitoksissa ja tekniikka tulee luultavasti kehittymään tulevaisuudessa ympäristönsuojeluvaatimusten vuoksi.

Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/liikejuridiikka

Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group