Alentunut syyntakeisuus esti elinkautistuomion murhasta - KKO 2022:15

Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen sitä, milloin alentuneesti syyntakeinen tuomitaan murhasta elinkautiseen, ja milloin taas määräaikaiseen vankeusrangaistukseen. Murhasta tuomitaan lähtökohtaisesti aina elinkautinen vankeusrangaistus, mutta rangaistus voidaan tuomita lyhyempänä erityisistä syistä. Yksi tällainen syy on tekijän alaikäisyys. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen korkeimman oikeuden tapausta KKO 2022:15, jossa arvioitiin, millainen rangaistus murhasta voitiin tuomita alentuneesti syyntakeiselle. Käsittelen tässä tapauksessa aiheeseen liittyvän lainsäädännön, oikeustapauksen taustat ja lopputuloksen.


Rangaistuksen alentaminen


Rangaistusta voidaan alentaa joissain poikkeustapauksissa. Lievennettyä rangaistusasteikkoa koskeva sääntely on rikoslain 6:8 §:ssä, joka kuuluu:


Rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos:


1) tekijä on tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana;


2) rikos on jäänyt yritykseen;


3) tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään, tai hänen osallisuutensa rikokseen on muutoin muiden osallisuutta selvästi vähäisempi;


4) rikos on tehty olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita; tai


5) siihen on edellä 6 tai 7 §:ssä mainituilla tai muilla poikkeuksellisilla perusteilla tuomiossa mainittavia erityisiä syitä.


Määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeus, enimmäisrangaistus sen sijasta on kaksitoista vuotta vankeutta ja vähimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta.


Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös määrättäessä rangaistusta rikoksen alentuneesti syyntakeisena tehneelle. Alentunut syyntakeisuus ei kuitenkaan vaikuta käytettävissä olevaan enimmäisrangaistukseen.”


Korjaan jo tässä kohtaa yleisen virhekäsityksen, että elinkautinen vankeusrangaistus tarkoittaa vankeusrangaistusta, jossa rangaistu on vankilassa, kunnes hänet erillisellä päätöksellä vapautetaan. Jostain syystä Suomessa on vahva virhekäsitys, että elinkautinen olisi 12 vuotta vankeutta.


Tämä pykälä tarkoittaa, että jos lieventämisperuste soveltuu, saadaan tuomita vain kolme neljännestä sellaisesta teosta, johon peruste ei soveltuisi. Syynä tähän on, että tietyissä tilanteissa tekijän vastuu katsotaan lievemmäksi. Esimerkiksi alaikäinen ei ymmärrä tekoaan yleensä samalla tavalla kuin aikuinen. Myöskään yritykseksi jääneestä teosta ei ole katsottu asialliseksi tuomita samalla tavalla kuin onnistuneesta teosta.

Kolmas momentti tarkoittaa, että alentuneesti syyntakaiselle tulisi lähtökohtaisesti tuomita enintäänkolme neljännestä (3/4) rangaistusta verrattuna tuomioon, jonka täysin syyntakeinen saisi. Alentuneesti syyntakeinen voidaan kuitenkin tuomita enimmäisrangaistukseen, jos hänen tekonsa on riittävän vakava. Alentuneesti syyntakeisen tuomitseminen elinkautiseen vankeusrangaistukseen on poikkeuksellista, mutta sallittua.


Syyntakeisuutta koskeva sääntely on rikoslain 3:4 §:ssä:


Tekijä on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (syyntakeettomuus).


Jollei tekijä ole 2 momentin mukaan syyntakeeton, mutta hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään on mielisairauden, vajaamielisyyden taikka mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut (alentunut syyntakeisuus), on rangaistusta määrättäessä otettava huomioon, mitä 6 luvun 8 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.”


Käytännössä syyntakeettomuus tarkoittaa usein mielisairautta, joka vaikuttaa tekijän kykyyn ymmärtää tekoaan. Mielen häiriö voi olla myös tilapäinen, esimerkiksi psykoosi on yleensä vain tilapäinen häiriö ihmisen kyvyssä ymmärtää asioita. Tämä todetaan käytännössä aina lääketieteen ammattilaisen lausunnon perusteella, eli tekijälle tehdään mielentila- tai muu lääketieteellinen tutkimus.


Tapauksen KKO 2022:15 taustat


Tapauksessa oli kyseessä poikkeuksellisen raaka henkirikos. Tapauksessa henkilö A yhdessä rikoskumppaninsa kanssa kaappasi X:n asunnostaan väkivallalla uhaten ja viiltäen häntä veitsellä. Tämän jälkeen X:ää kuljetettiin autolla ympäri kaupunkia, ja häntä lyötiin matkalla kivellä.


Matkan loppuvaiheella A otti X:n pankkikortin, osti useita kanistereita bensiiniä ja vei X:n kaupungin ulkopuolelle, jossa häneen kohdistettiin väkivaltaa potkimalla, tallomalla ja pistämällä häntä puukolla yhteensä 33 kertaa. Väkivaltaa kohdistivat A ja toinen henkilö. Tämän jälkeen A ja hänen rikoskumppaninsa polttivat ruumiin ja lähettivät X:n puhelimeen viestejä, joilla yritettiin peitellä tekoa.


Mielentilatutkimuksessa A:n todettiin olevan alentuneesti syyntakeinen. Toisaalta mielentilalausuntojen perusteella A oli ymmärtänyt, mistä teossa oli kysymys eli teon tosiasiallisen luonteen, sekä myös tekonsa oikeudenvastaisuuden. Mielentilalausunnon mukaan A:n kyky säännellä käyttäytymistään oli kuitenkin alentunut.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että teko oli poikkeuksellisen raaka, minkä vuoksi alentunut syyntakeisuus ei painanut niin paljoa rangaistuksen mittaamisessa, että murhasta olisi tullut tuomita elinkautista lievempi rangaistus. Rangaistuksen mittaamiseen vaikutti myös se, että A oli suunnitellut teon ja ollut aloitteellinen siinä. Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi hänet 23.8.2019 elinkautiseen vankeuteen murhasta.


Tekijä A kuitenkin valitti tuomioista hovioikeuteen vaatien tuomion muuttamista. Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi valituksen ja tuomitsi hänet 8.10.2020 elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Tuomiota ei perusteltu laajemmin. A haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, ja lupa myönnettiin.


Korkeimman oikeuden ratkaisu


Korkein oikeus arvioi, että teko oli tehty vakaasti harkiten ja se oli erityisen raaka ja julma. Murhan tunnusmerkistössä on kuitenkin neljä kohtaa, joista vähintään yhden tulee täyttyä, jotta teko olisi murha, muutoin kyseessä on tappo. Jotta kyseessä olisi murha, henkirikoksen tulee olla tehty:


1) vakaasti harkiten,


2) erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,


3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai


4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi.”


Korkein oikeus totesi, että alentuneesti syyntakeettoman tekemässä rikoksessa jonkun näistä neljästä kohdasta tulee sekä täyttyä, että olla huomattavasti vakavampi kuin ”tavallisessa” murhassa, jotta alentuneesti syyntakeinen tekijä voitaisiin tuomita elinkautiseen vankeusrangaistukseen määräaikaisen sijasta. Myös lain esitöiden mukaan teon tulisi olla murhaksikin erityisen törkeä, jotta alentuneesti syyntakeinen voitaisiin tuomita elinkautiseen.


Korkein oikeus katsoi, että kyse oli poikkeuksellisen törkeästä taposta eli murhasta. Teko ei kuitenkaan ollut murhaksi poikkeuksellisen törkeä, vaan enemmänkin ”tavallinen” murha. Väkivalta ei ollut murhaksi poikkeuksellista. Tapauksessa A:n suunnittelu ei ollut erityisen pitkäaikaista tai hyvää, koska tekoa oli suunniteltu lähinnä samana päivänä. Tekoa ei voitu pitää erityisen suunnitelmallisena tai pitkäjänteisenä. Asiassa huomioitiin myös, että tekijä oli tekohetkellä hyvin nuori, vain 19-vuotias. Toisaalta teko oli erityisen moitittava, koska X oli luottanut A:han ja teko tehtiin käyttämällä tätä luottamusta hyväksi.

Korkein oikeus katsoi, että murha ei ollut kokonaisuutena niin törkeä, että alentuneesti syyntakeinen A olisi voitu tuomita vankeuteen elinkaudeksi. Tämän vuoksi A tuomittiin murhasta vankeuteen 12 vuoden määräajaksi, mikä on suurin sallittu määräaika alentuneesti syyntakeiselle. Tämän lisäksi rangaistukseen lisättiin yksi vuosi A:n muista rikoksista, jolloin kokonaisrangaistus oli yhteensä 13 vuotta.


Yhteenveto


Alentuneesti syyntakeisten rankaiseminen on vaikea yhteiskunnallinen kysymys. Kirjoitan tästä lisää tulevina kuukausina. Suomessa lähtökohtana on tekorikosoikeus eli teosta rangaistaan sen mukaan, kuinka vakava teko on ja kuinka vakava tekijän syyllisyys tekoon on. Alentuneesti syyntakeiset eivät ymmärrä tekoaan täysin tai heidän kykynsä säädellä käyttäytymistään on alentunut, minkä vuoksi heidän syyllisyyttään ei katsota yleensä yhtä vakavaksi kuin täysin syyntakeisten. Tämän vuoksi heidät tuomitaan lähtökohtaisesti lievempään rangaistukseen. Heidät voidaan kuitenkin tuomita samaan enimmäisrangaistukseen kun kaikki muut, jos heidän tekonsa on poikkeuksellisen vakava.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

HT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com


15 katselukertaa0 kommenttia