top of page

Yhdistyksen arvonlisäverovelvollisuus

Yhdistyksen arvonlisäverovelvollisuus on mielenkiintoinen erikoistilanne arvonlisäverotuksessa. Moni yhdistys saattaa harjoittaa euromääräisesti pieniin yrityksiin rinnastuvaa toimintaa. Tästä huolimatta yhdistykset saavat toimia ilman arvonlisäverovelvollisuutta. Joissain tapauksissa rajanveto verollisen ja verottoman toiminnan välillä on haastavaa. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi yhdistyksen arvonlisäverovelvollisuutta ja sen hyötyjä ja haittoja.


Arvonlisäverollisuuden hyödyt ja haitat


Joissain tilanteissa arvonlisäverollisuudesta on etua ja joissain taas haittaa. Verovelvollisuus toki tarkoittaa, että kaikkiin myytäviin suoritteisiin pitää lisätä arvonlisävero , mikä nostaa hintaa asiakkaille ja siten myös vähentää kysyntää. Ongelma tämä on erityisesti kuluttajamyynnissä eli yhdistyksissä, jonka suoritteista suurimman osan ostavat kuluttajat.


Asiakashinta ei tosin nouse sellaisissa suoritteissa, joissa myös ostaja on verovelvollinen, koska hän saa vähentää arvonlisäveron kokonaisuudessaan. Tällaiset ostajat usein jopa haluavat, että suoritteet ovat arvonlisäverollisia, koska tällöin ne ovat heille halvempia. Arvonlisäverolliseksi hakeutuminen nimittäin vähentää myyjän kuluja, arvonlisäverolain 102 §:n mukaisesti:


Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten:


1) toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron taikka ostosta 8 a–8 d tai 9 §:n perusteella suoritettavan veron;

2) maahan tuomastaan tavarasta suoritettavan veron;

3) tekemästään yhteisöhankinnasta suoritettavan veron;

4 kohta on kumottu L:lla 9.1.2009/6.

5) tekemästään 72 l §:ssä tarkoitetusta tavaran siirrosta varastointimenettelystä suoritettavan veron.


Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka tämän lain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.


Hankintaan sisältyvällä verolla tarkoitetaan tässä laissa 1 momentissa tarkoitettua veroa.”


Pykälän ydinlause on ensimmäinen fraasi ”verovelvollinen saa vähentää”. Jotta arvonlisäveroa saa vähentää, sitä tulee myös maksaa. Arvonlisäveron vähennysoikeus on rajattu verolliseen toimintaan pykälän toisen momentin mukaisesti. Jos yhdistyksellä on siis sekä verotonta että verollista toimintaa, tulee sen luokitella ostot verolliseen ja verottomaan osaan niin, että verollista käyttöä varten hankituista tavaroista ja palveluista tehdään vähennys ja muista ei. Jos tavaraa tai palvelua käytetään kaikessa toiminnassa, on arvonlisävero jaettava jossain järkevässä suhteessa, esimerkiksi ennakoitujen käyttötuntien perusteella.


Tästä syystä useat elinkeinonharjoittajien kanssa asioivat tahot pyrkivät hakeutumaan arvonlisäverolliseksi, jotta he voivat myydä tuotteitaan ja palveluitaan kilpailukykyisemmin elinkeinonharjoittajille. Jos yhdistys ei ole arvonlisäverollinen, jää sen kustannusten arvonlisävero piilevänä kaikkeen sen myymään, kun taas jos yhdistys on verovelvollinen, saa ostojen veron vähentää ja kustannuksia syntyy vain verottomasta osasta.


Tiivistettynä voidaan todeta, että jos yhdistys toimii pääasiassa yritysten kanssa, voi sen olla hyödyllistä hakeutua ainakin jostain toiminnasta arvonlisäverolliseksi. Yksityishenkilöiden kanssa asioivien yhdistysten taas tätä ei kannata tehdä.


Yhdistyksen yleishyödyllisyydestä


Arvonlisäverolaissa ei ole erillistä säännöstä yhdistyksen arvonlisäverollisuudesta. Sen sijaan arvonlisäverolaissa viitataan tuloverolain yleishyödylliseen yhteisöön. Yhdistykset ovat pääsääntöisesti verotuksessa tuloverolain 22 §:n mukaisia yleishyödyllisiä yhteisöjä:


Yhteisö on yleishyödyllinen, jos


1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä;

2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin;

3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.


Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattua varallisuuskokonaisuutta.”


Käytännössä lähes kaikki Suomessa toimivat yhdistykset ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä. Tämä johtuu yhdistyslain 1 §:n mukaisesta määritelmästä, jossa säädetään, mitä tarkoitusta varten yhdistyksen saa perustaa:


Yhdistyksen saa perustaa aatteellisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista varten. Tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen.”


Yhdistys saa harjoittaa taloudellista toimintaa vain yhdistyslain 5 §:n määrittelemissä tilanteissa:


Yhdistys saa harjoittaa vain sellaista elinkeinoa tai ansiotoimintaa, josta on määrätty sen säännöissä tai joka muutoin välittömästi liittyy sen tarkoituksen toteuttamiseen taikka jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena.”


Suuri osa yhdistyksistä harjoittaa ainakin jonkinlaista taloudellista toimintaa kattaakseen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, koska muutoin kaikki kulut joudutaan kattamaan jäsenmaksuilla. Tämä taas saattaa joissain tapauksissa hyödyttää enemmän sellaisia jäseniä, jotka käyttävät yhdistyksen palveluja enemmän. Tämä toiminta on pääsääntöisesti vähäistä, mutta poikkeuksiakin on.


Yhdistyksen arvonlisäverollisuudesta


Yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverovelvollisuutta koskeva säännös on arvonlisäverolain 4 §:ssä:


Tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään mainitun lain mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona. Yleishyödyllinen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen ravintola- tai ateriapalvelun ottamisesta omaan käyttöön 25 a §:ssä säädetyin edellytyksin ja kiinteistöhallintapalvelun ottamisesta omaan käyttöön 32 §:ssä säädetyin edellytyksin.”


Pykälän mukaisesti yleishyödyllisen yhteisön arvonlisäverotus ja elinkeinoverotus ovat sidottu yhteen. Vaikka nimellisesti tulkinta ratkeaakin elinkeinotuloverolain perusteella, käytännössä tulkinnassa on myös huomioitu arvonlisäverolain kilpailuneutraliteettiperiaate. Jos yhdistyksen toiminta kilpailee merkittävästi yksityisten markkinoiden kanssa, voidaan toimintaa herkemmin katsoa arvonlisäverolliseksi. Kaikkia yhdistyksiä ei EU-lainsäädännön mukaisesti ole edes mahdollista vapauttaa arvonlisäverosta. Arvonlisäverodirektiivin artikla 132 asettaa tyhjentävän listauksen yleishyödyllisistä toiminnoista, jotka ovat verovapaita:


1. Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta seuraavat liiketoimet:

l) poliittisia, ammattijärjestöllisiä, uskonnollisia, isänmaallisia, filosofisia, hyväntekeväisyys- tai kansalaisaatteellisia päämääriä edistävien, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen palvelujen suoritukset jäsenilleen yhteisen edun hyväksi sääntöjen mukaista jäsenmaksua vastaan ja niihin suoraan liittyvät tavaroiden luovutukset, jollei tämä vapautus ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen;

m) tietyt, läheisesti urheiluun ja liikuntakasvatukseen liittyvät palvelujen suoritukset, joita voittoa tavoittelemattomat yhteisöt tarjoavat urheiluun tai liikuntakasvatukseen osallistuville henkilöille;

o) sellaisten yhteisöjen, joiden liiketoimet on b, g, h, i, l, m tai n alakohdan mukaisesti vapautettu verosta, yksinomaan omiin tarkoituksiinsa järjestämien varainhankintakampanjoiden yhteydessä suorittamat palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, jollei tämä vapautus ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen;”


Käytännössä yhdistykset ovat tämän pykälän soveltamisalassa niin kauan, kun ne eivät tavoittele voittoa. Yhdistyksen osalta on huomioitava, että vaikka yhdistys ei kokonaisuutena tuottaisi voittoa, voidaan voitontuottamista arvioida myös yksittäisen toiminnan osa-alueen osalta. Tältä osin keskeinen normi on elinkeinotuloverolain 1 §:


Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.”


Tätä täsmennetään tuloverolain 23 §:ssä:


Edellä 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan.


Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta tuloverosta säädetään erikseen.


Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä:


1) yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa;

2) jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa;

3) adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatua tuloa;

4) sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa;

5) bingopelin pitämisestä saatua tuloa.

Kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa.”


Käytännössä jos yhdistys harjoittaa mitään yllä mainitun luettelon 1–5 -kohtien ulkopuolelle kuuluvaa toimintaa liiketoiminnan muodossa, on verovelvollisuus mahdollista. Erityisen riskialtista on tavaramyynti, jota on herkästi katsottu verolliseksi, jos se on yhtään laajempaa.


Yhteenveto


Yhdistykset eivät pääsääntöisesti ole arvonlisäverollisia. Tästä pääsäännöstä poiketaan kuitenkin silloin, jos yhdistyksen toiminta kilpailee yksityisten markkinoiden kanssa ja toiminta ei ole tuloverolain 23 §:n luetteloon kuuluvaa toimintaa, joka ei ole elinkeinotoimintaa. Tavaramyynti on erityisen riskialtista tapahtumaa; tapahtumien järjestäminen taas ei pääsääntöisesti ole riskialtista toimintaa. Tapahtumat, joiden pääasiallinen luonne on koulutustoimintaa, on herkästi veronalaista.

 

Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, tilintarkastaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196



5 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page