Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen tapausta, jossa yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava yritys vaati autovuokraamoa esittämään auton vuokraamista koskevat asiakirjat, jotta voisi kohdistaa virheellisestä pysäköinnistä johtuvat valvontamaksut oikeille henkilölle. Korkein oikeus antoi asiassa ennakkoratkaisun ja ratkaisi kysymyksen siitä, voidaanko tällainen editiovaatimus esittää tilanteessa, jossa vaatimuksen tarkoituksena on tulevan oikeudenkäynnin mahdollisen vastapuolen henkilöllisyyden selvittäminen. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi ennakkotapauksen sekä sen taustalla vaikuttavat lainkohdat.
Mikä on editiovaatimus?
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä säädetään asiakirjan esittämisvelvollisuudesta, eli editiovelvollisuudesta. Sen mukaan:
”Tuomioistuin voi määrätä esineen tai asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen taikka katselmuksen toimitettavaksi, jos esineellä tai asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä tai jos katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näytön saamiseksi.
Ennen 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa häntä voidaan kuulustella siten kuin asianosaisen tai todistajan kuulustelemisesta säädetään sekä ottaa vastaan myös muita todisteita.
Tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä asianomaisen henkilön täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla. Tuomioistuin voi myös määrätä, että ulosottomies noutaa asiakirjan tai esineen tuomioistuimeen, jolloin noudatetaan ulosottokaaren 3 lukua. Tuomioistuimella on oikeus saada poliisilta virka-apua katselmuksen toimittamisen turvaamiseksi.”
Asianosaisen tulee esittää tuomioistuimelle editiovaatimus, jos hän haluaa nojautua todisteena sellaiseen asiakirjaan, joka ei ole hänen hallussaan. Tuomioistuin voi vaatimuksen perusteella vaatia asiakirjan haltijan toimittamaan asiakirjan tuomioistuimeen. Editiovaatimus voi koskea myös esinettä tai sillä voidaan vaatia katselmus toimitettavaksi.
Editiovaatimuksen esittäneen asianosaisen tulee pystyä yksilöimään asiakirja sekä osoittaa, että asiakirja on sen henkilön hallussa, johon vaatimus kohdistuu. Oikeuskirjallisuudessa asiakirjan yksilöimisen on katsottu olleen riittävää silloin kun vaatimuksen esittäjä on yksilöinyt asiakirjatyypin, asiakirjan laatimisajankohdan sekä todistusteeman, eli sen mitä hän asiakirjalla haluaa näyttää toteen. Velvollisuus asiakirjan esittämiselle voi tulla sovellettavaksi vain tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Editiovelvollisuus, eli velvollisuus toimittaa asiakirja tuomioistuimeen syntyy silloin, jos asiakirja on henkilöllä, johon esittämisvaatimus kohdistetaan ja asiakirjan sisällöllä voi olla merkitystä todisteena.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 16 §:ssä säädetään todistelusta vastaisuuden varalle. Sen mukaan:
”Asianomaisen henkilön hakemuksesta käräjäoikeudessa kuullaan todistajaa tai asiantuntijaa taikka esitetään asiakirja tai esine taikka toimitetaan katselmus riita-asiassa, josta oikeudenkäynti ei vielä ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen tai katselmuksen toimittamisen varassa. Edellytyksenä on lisäksi vaara, että todistajaa tai asiantuntijaa voidaan vain vaikeuksin kuulla myöhemmin tai että muu todiste häviää tai että se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin taikka että katselmus voidaan vain vaikeuksin toimittaa myöhemmin.
Jos toisen henkilön oikeus on todistelun varassa, voidaan hänet tarvittaessa kutsua käsittelyyn.
Todiste otetaan vastaan kuultavan taikka asiakirjan tai esineen haltijan yleisessä oikeuspaikassa taikka siinä käräjäoikeudessa, johon mainittu henkilö suostuu saapumaan.
Hakija vastaa tässä pykälässä tarkoitetusta todistelusta aiheutuvista kuluista.”
Lähtökohtaisesti editiovaatimusta ei voida tutkia, jos siihen liittyvä riita-asia ei ole vireillä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:n mukaan editiovaatimus tulee tutkia sellaisissa tapauksissa, joissa oikeudenkäynti ei ole vielä vireillä, mutta hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen varassa. Edellytyksenä on lisäksi vaara, että todiste häviää tai se voidaan vain vaikeuksin esittää myöhemmin.
Tapaus KKO 2023:18
Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava A Oy toimitti Helsingin käräjäoikeuteen hakemuksen, jossa vaati, että autonvuokraustoimintaa harjoittavan B Oy:n tulee esittää autojen vuokrausta koskevat sopimusasiakirjat, joista selviäisi, ketkä ovat olleen autojen vuokraajia kyseiseinä ajankohtina. A Oy tarvitsi tietoja, jotta voisi periä virheellisestä pysäköinnistä johtuvat yksityisoikeudelliset valvontamaksut eli niin sanotut parkkisakot. B Oy vaati, että hakemus hylätään, koska B Oy:llä ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiin perustuvaa velvollisuutta luovuttaa vaadittuja asiakirjoja.
Käräjäoikeus ratkaisi asian 24.6.2020 ja katsoi, että B Oy voitiin määrätä oikeudenkäymiskaaren 17:61 §:n nojalla esittämään vaaditut asiakirjat ja velvoitti B Oy:n luovuttamaan vaaditut asiakirjat käräjäoikeudelle ja A Oy:lle. Käräjäoikeuden mukaan A Oy:n oikeus oli todisteiden vastaanottamisen varassa. Käräjäoikeuden mukaan ei kuitenkaan ollut vaaraa siitä, että todiste häviää tai että se voitaisiin vain vaikeuksin esittää myöhemmin. Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että jäljemmän edellytyksen täyttymisellä ei ollut asiassa merkitystä, koska se ei vaikuttanut tilanteeseen, jossa pyritään selvittämään tulevan asian vastaaja.
B Oy valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen ja vaati että päätös kumotaan ja hakemus hylätään.
Hovioikeus käsitteli asian ja katsoi 3.9.2021 antamassaan ratkaisussa, ettei vireillä ollut sellaista riita-asiaa, jonka perusteella B Oy:llä olisi oikeudenkäymiskaaren 17:40 §:n mukainen velvollisuus esittää asiakirjat. Oikeudenkäymiskaaren 17:61 §:n osalta hovioikeus totesi, ettei oikeuskirjallisuudessa ole katsottu, että todistelua vastaisuuden varalle ei ole tarkoitettu mahdollisen tulevan oikeudenkäynnin vastaajan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Hovioikeus katsoi tuomiossaan, ettei B Oy:llä ole velvollisuutta esittää asiakirjoja kummankaan edellä mainitun lainkohdan perusteella. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi A Oy:n vaatimuksen.
A Oy haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Korkeimman oikeuden kanta
Korkein oikeus myönsi A Oy:lle valitusluvan. A Oy vaati, että B Oy velvoitetaan luovuttamaan A Oy:n vaatimat asiakirjat. B Oy vastusti A Oy:n valituksen hylkäämistä.
Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 17:61 §:n sanamuodosta ilmenee, että hakijan on kyettävä yksilöimään editiovaatimuksessaan ennakoitu riita-asia riittävällä tavalla niin, että voidaan arvioida hakija oikeuden saattavan olla vaaditun todistelun varassa. Hakijan on perusteltava, miten esitettäväksi vaadittu todiste vaikuttaa asian ratkaisemiseen. Sääntelyn tarkoituksena ei ole ollut mahdollistaa hakijalle kanneperusteiden tai vastapuolten selville saamista. Oikeudenkäymiskaaren 17:61 §:n laveampi tulkinta voisi edistää aineellisen oikeuden toteutumista, mutta se mahdollistaisi myös tuomioistuimen ja vastapuolen kuormittamisen mahdollisesti jopa tarpeettomilla vaatimuksilla.
Korkein oikeus päätyi näillä perusteilla siihen siihen, ettei todistelua vastaisuuden varalle koskevaa oikeudenkäymiskaaren 17:61 §:ää voida soveltaa siihen, että hakija voisi selvittää sen avulla, kuka on riita-asian mahdollinen vastapuoli. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Yhteenveto
Tapauksessa yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava yritys A Oy esitti editiovaatimuksen saadakseen tietoonsa autoa kuljettaneen henkilön tiedot, jotta voisi periä häneltä virheellisestä pysäköinnistä johtuvan valvontamaksun. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan editiovaatimuksen esittäjän tulee voida vaatimuksensa perusteena esittää riittävän yksilöidysti mihin asiakirjaa tarvitaan ja miksi hakijan oikeus on vaaditun asiakirjan varassa.
Korkein oikeus katsoi, ettei editiovaatimuksella voi vaatia asiakirjoja sellaisessa tapauksessa, jossa editiovaatimuksen tekijä ei pysty yksilöimään mahdollista riita-asiaa ja todistelun merkitystä riittävällä tavalla. Oikeudenkäymiskaaren säännösten tarkoituksena ei ole mahdollistaa editiovaatimuksen esittäjälle keinoa selvittää kanneperusteita tai vastapuolen henkilöllisyyttä. Autonvuokraustoimintaa harjoittavalla B Oy:llä ei ollut siten mitään lakiin perustuvaa velvollisuutta esittää asiakirjoja, joista selviäisi autoa kuljettaneiden henkilöiden henkilötiedot.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
Julia Sieppi
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
