Turkiseläinten lopetettavaksi määrääminen lintuinfluenssaepidemian yhteydessä - KHO 2025:56
- Silja Viiansalo
- 18.7.
- 4 min käytetty lukemiseen
Vuonna 2023 Suomessa valloillaan ollut korkeapatogeeninen lintuinfluenssaepidemia johti poikkeuksellisiin viranomaistoimiin epidemian torjumiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tuli, oliko Ruokaviraston päätös määrätä erään turkistarhan ketut ja minkit lopetettavaksi lainmukainen ja tilanteeseen nähden perusteltu. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen taustat, keskeiset oikeusohjeet sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Sovellettavat oikeusohjeet
Eläintautilain 4 §:n 2 momentin mukaan:
“Muu eläintauti kuin a–c-luokan tauti voidaan nimetä:
1) muuhun kuin a–c luokkaan kuuluvaksi torjuttavaksi eläintaudiksi, jäljempänä muu torjuttava eläintauti, jos eläintauti merkittävästi vaikeuttaa eläintuotannon toimintaedellytyksiä, merkittävästi vahingoittaa luonnonvaraisia eläinkantoja, merkittävästi estää tai haittaa eläinten tai tuotteiden vientiä ja kauppaa taikka voi tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden; tai
2) valvottavaksi eläintaudiksi, jos eläintauti ei täytä 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä, mutta aiheuttaa sellaista taloudellista vahinkoa eläintenpidolle, vahinkoa luonnonvaraisille eläinkannoille, vaaraa ihmisten terveydelle taikka vahinkoa eläinten tai tavaroiden viennille ja kaupalle, että eläintaudin leviämisen estäminen on näiden suojaamiseksi perusteltua.”
Mikäli siis eläintaudilla ei ole a-c luokan luokitusta, se voidaan silti nimetä torjuttavaksi tai valvottavaksi taudiksi, jos se aiheuttaa merkittävää haittaa.
Muista torjuttavista, valvottavista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista, eläintautien ilmoittamisesta sekä mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 3 §:n 7 kohdan mukaan:
“Muita torjuttavia eläintauteja ovat seuraavat taudit:
– –
7) Influenssa A -viruksen H5-alatyypin aiheuttama tartunta turkistuotantoa varten tarhatuissa minkeissä, supikoirissa, soopeleissa, Vulpes vulpes - tai Vulpes lagopus -lajin ketuissa taikka näiden lajiristeymissä;”
Tämä lainkohta antaa siis viranomaisille vallan ryhtyä toimiin taudin leviämisen estämiseksi, mikäli H5-tyypin lintuinfluenssaa todetaan turkistarhoilla kasvatettavilla turkiseläimillä.
Eläintautilain 5 §:n mukaan:
“Luetteloidun ja uuden taudin esiintymisen vahvistaa eläinterveysviranomainen eläinterveyssäännöstön mukaisesti. Muun torjuttavan tai valvottavan eläintaudin esiintyminen on todettu, kun eläinterveysviranomainen yleisesti hyväksytyin eläinlääketieteellisin perustein havaitsee eläimellä olevan mainittu eläintauti.”
Eläintautilain 33 §:n 1 momentin mukaan:
“Muun torjuttavan eläintaudin esiintymisen tultua vahvistetuksi Ruokavirasto saa ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin eläintaudin hävittämiseksi pitopaikasta tai muusta paikasta, jossa eläimiä pidetään. Tässä tarkoituksessa saadaan toteuttaa niitä toimenpiteitä, joista a-luokan taudin osalta säädetään eläinterveyssäännöstön 60-62 ja 70 artiklassa.”
Kun muun torjuttavan eläintaudin esiintyminen on vahvistettu, voidaan taudin leviämisen estämiseksi käyttää siis samoja keinoja kuin a-luokan taudeissa, kuten eläinten lopettamista tai alueen puhdistamista. EU:n eläinterveyssäännöstön 61 artiklan 1 kohdassa säädetään näistä keinoista seuraavasti:
“1. Kun pidettävissä eläimissä ilmenee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin taudinpurkaus, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi toteutettava yksi tai useampia seuraavista taudintorjuntatoimenpiteistä pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä, sivutuotealan laitoksessa tai muussa 60 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa paikassa, jotta ehkäistään kyseisen luetteloidun taudin leviäminen edelleen, jollei yksityisasuntojen tutkintaa koskevista kansallisista vaatimuksista muuta johdu:
b) sellaisten eläinten lopettaminen ja hävittäminen tai teurastaminen, jotka saattavat olla saastuneita tai edistää kyseisen luetteloidun taudin leviämistä;
– –
i) muut aiheelliset toimenpiteet.”
Tapauksen taustat
Ruokavirasto oli määrännyt 7.11.2023 tehdyn päätöksen nojalla kaikki Juhani Starck Oy:n turkistarhalla pidetyt ketut ja minkit välittömästi lopetettaviksi lintuinfluenssaepäilyn vuoksi. Myös raadot määrättiin hävitettäväksi, ja pitopaikat puhdistettaviksi. Turkistarhalla oltiin tehty näytteenottoja 20.10.2023 sekä 2.11.2023, jolloin eläimistä oltiin löydetty H5-alatyypin lintuinfluenssavirusvasta-aineita. Tarha myös sijaitsi alueella, jossa oli jo todettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa. Lisäksi tarha oli lintujen muuttoreitin varrella.
Ruokavirasto katsoi, että koko eläinkannan lopettaminen ja pitopaikan perusteellinen puhdistus olivat välttämättömiä toimenpiteitä, jotta lintuinfluenssan leviäminen saatiin estettyä. Koska kyseessä oli nopeasti leviävä ja myös ihmisiin kohdistuva terveysuhka, päätös oli tarkoitettu pantavaksi heti täytäntöön. Päätöksen liitteenä olleessa turkiseläinten joukkolopetukseen valmistautumista koskevassa ohjeessa korostettiin, että häkkeihin tai varjotaloihin ei saa tuoda uusia eläimiä, ennen kuin tilat on saneerattu ja aluehallintovirasto on antanut siihen luvan.
Turkistarhaaja vei asian hallinto-oikeuden käsiteltäväksi ja vaati muun muassa suullista käsittelyä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta eikä järjestänyt suullista käsittelyä tai ottanut kantaa eläinten siirtokieltoa koskevaan valitusosaan. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään muun muassa tarhan puutteellisella suojauksella lintujen varalta sekä epidemiologisella yhteydellä tartunta-alueisiin.
Tarhaaja haki valituslupaa hallinto-oikeuden päätökseen ja vaati, että sekä hallinto-oikeuden että Ruokaviraston päätökset kumotaan ainakin siltä osin kuin ne koskevat siitoseläimien hävittämistä. Toissijaisesti vaadittiin eläinten siirtokieltoa koskevan määräyksen kumoamista tai vahvistusta siitä, ettei kieltoa ole ollut. Viimesijaisena vaihtoehtona esitettiin, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi muutoksenhakija pyysi korkeinta hallinto-oikeutta järjestämään asiassa suullisen käsittelyn ja vaati velvoittamaan Ruokaviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. Muutoksenhakija perusteli vaatimustaan sillä, että asian ratkaisuun liittyy merkittävä taloudellinen intressi, ja että suullisen käsittelyn epääminen on voinut vaikuttaa asian lopputulokseen. Muutoksenhakija myös katsoi, että hänen perusoikeuksiaan oli loukattu ja että viranomaisten toimet olivat suhteettomia.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus katsoi suullisen käsittelyn järjestämisen osalta, että asia perustui teknisluonteiseen, asiakirja-aineistoon pohjautuvaan näyttöön, eikä se edellyttänyt suullista kuulemista tai todistelua, vaan kirjallinen menettely riitti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi. Suullinen käsittely voitiin näin ollen jättää järjestämättä ilman, että menettely olisi loukannut perusoikeuksia tai kansainvälisiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita.
Turkiseläimistä otetuissa verinäytteissä havaittiin lintuinfluenssaviruksen vasta-aineita, mutta PCR-testeissä varsinaista virusta ei todettu. Muutoksenhakijan mukaan käytetyt testit eivät olleet soveltuvia turkiseläinten osalta eivätkä osoittaneet akuuttia tartuntaa. Muutoksenhakija kyseenalaisti myös epidemiologisen yhteyden luonnonvaraisiin lintuihin. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että vasta-aineet osoittavat eläimen altistuneen virukselle. Epidemian laajuus, luonnonvaraisten lintujen esiintyminen tarhan alueella ja suojaustoimien puute tukivat johtopäätöstä siitä, että eläimet olivat voineet sairastaa tautia. Vaikka virologista testiä ei ollut saatavilla eikä sitä olisi laajassa mittakaavassa voitu tehokkaasti käyttää, viranomainen oli toiminut yhteistyössä EU:n vertailulaboratorion kanssa, ja käytettyjen testien yhdistelmä (ELISA ja HI) katsottiin riittävän luotettavaksi poikkeuksellisessa tilanteessa.
Koska lintuinfluenssa minkeissä ja ketuissa oli kansallisesti säädetty muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi, Ruokavirastolla oli toimivalta määrätä välttämättömistä toimenpiteistä, kuten eläinten lopettamisesta, epidemian leviämisen estämiseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Ruokaviraston harkintavalta ei ollut ylittynyt. Eläinten suuren määrän vuoksi yksilökohtainen riskinarvio ei ollut mahdollinen. Tauti oli luonteeltaan vakava ja potentiaalisesti ihmisiin tarttuva, ja koko eläinkannan lopettaminen katsottiin perustelluksi. Ottaen huomioon viranomaistoimista säädetyt korvausjärjestelmät, toimenpiteet eivät loukanneet suhteettomasti elinkeinonharjoittajan omaisuudensuojaa tai elinkeinovapautta.
Yhteenveto
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu korostaa viranomaisten laajaa harkintavaltaa eläintautien torjunnassa tilanteissa, joissa vakava uhka eläinten tai ihmisten terveydelle on olemassa, vaikka täyttä varmuutta todellisesta uhasta ei ole saatavilla. Tapauksessa sovellettiin sekä kansallista eläintautilakia että EU:n eläinterveyssäännöstöä, ja tuotiin esiin mahdollisuus toteuttaa tehokkaita torjuntatoimenpiteitä myös muun kuin luetteloidun taudin kohdalla.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
HTK (finanssioikeus), IAT
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5562 234
Kommentit