Tässä oikeustapauskommentissa käsitellään korkeimman oikeuden 17.10.2022 antamaa ratkaisua, jossa käsiteltiin testamenttiin liittyvän riita-asian ratkaisua kanneteitse. Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että asia kuuluisi pesänjakajan ratkaistavaksi, mutta koska kantajalla katsottiin olevan erityisiä perusteita erilliskanteen tutkimiseksi, voitiin asia ratkaista kanneteitse. Eli vaikka kuolinpesään oli määrätty pesänjakaja, voitiin asia ratkaista käräjäoikeudessa.
Keskittämisperiaate toimitusosituksessa
Perinnönjakotoimituksessa pääsääntönä on keskittämisperiaate. Keskittämisperiaatteen mukaan toimitukseen liittyvistä kysymyksistä ei nosteta erillisiä kanteita, vaan kaikki riita-asiat käsitellään yhdessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuolinpesään määrätään pesänjakaja, joka ratkaisee kaikki pesään liittyvät riitaisuudet ja jakaa pesän toimitusjakona. Pesänjakajasta ja sen tehtävistä säädetään perintökaaren 23 luvussa.
Keskittämisperiaate ei ole ehdoton. Perintökaaressa on poikkeuksia, joiden mukaan tietty riitainen asia on ratkaistava kanneteitse. Näitä poikkeuksia ovat testamentin moittiminen (perintökaari 14 luku 15 §) ja lakiosan täydennys (perintökaari 7 luku 10 §). Keskittämisperiaatteen mukaan pesänjakajan toimivaltaan kuuluvissa riita-asioissa kanne tulee viran puolesta jättää tutkimatta. Keskittämisperiaatteesta voidaan kuitenkin poiketa silloin, kun kantajalla katsotaan olevan erityiset perusteet erilliskanteelle. Jotta perusteet asian käsittelemiseksi kanneteitse olisi olemassa, kantajalla on oltava erityinen oikeussuojan tarve.
Tapauksen taustat
Tapauksessa A oli tehnyt eläessään kaksi testamenttia. Ensimmäinen testamentti oli tehty vuonna 2005 ja sen edunsaajina olivat B ja tämän myötäpuolet eli B ja muut testamentin edunsaajat. Toinen testamentti vuonna 2011 ja sen edunsaajina olivat C ja tämän myötäpuolet. A oli kuollut vuonna 2015 ja kuolinpesään oli määrätty pesänjakaja vuonna 2016.
Vuonna 2005 tehdyn testamentin edunsaajat B ja tämän myötäpuolet nostivat kanteen, jossa he vaativat, että vuonna 2011 tehty testamentti julistetaan pätemättömäksi sen edunsaajien C ja tämän myötäpuolten osalta. Vaatimusta perusteltiin sillä, että A on vuonna 2011 tehtyä testamenttia tehdessään ollut muistisairas, sekava sekä vahvan lääkityksen alaisena. Kanteen mukaan A on ollut testamenttia tehdessään sieluntoiminnaltaan sillä tavoin häiriintynyt, ettei hänellä ole ollut kykyä tehdä testamenttia. Kanteen mukaan A on testamentin tekemisen aikaan ollut joka tapauksessa ikänsä ja terveytensä vuoksi johdateltavissa, eikä testamentti sen vuoksi vastannut hänen tahtoaan. C myötäpuolineen vastusti kannetta sillä perusteella, että A on ollu testamentin laatimisaikaan testementintekokelpoinen eikä häntä ole taivuteltu sen tekemiseen.
Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja julisti vuonna 2011 tehdyn testamentin pätemättömäksi siltä osin kun se koski C:tä ja tämän myötäpuolia. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ole ollut testamentin tekemisen aikaan testamentintekokelpoinen eikä se vastannut A:n viimeistä tahtoa.
C myötäpuolineen valitti asiasta hovioikeuteen ja vaati ensisijaisesti, että kanne jätetään tutkimatta ja toissijaisesti kanne tulisi hylätä. Valittajien mukaan vaatimus olisi pitänyt jättää tutkimatta, koska A:n kuolinpesään määrätyllä pesänjakajalla oli toimivalta testamentin pätevyyttä koskevassa asiassa. B myötäpuolineen vaati, että valitus hylätään.
Hovioikeus katsoi, että tapauksessa oli kysymys testamentin saajien välisestä oikeudenkäynnistä eikä PK 13 luvun 1 §:n mukaisesta moitekanteesta, joka kuuluu tuomioistuimen ratkaistavaksi. Hovioikeus katsoi, että B:llä ja hänen myötäpuolillaan oli oikeus saada asia kanneteitse ratkaistavaksi, vaikka riita-asian ratkaiseminen olisikin kuulunut pesänjakajan toimivaltaan. Hovioikeus perusteli päätöstään sillä, että asian ratkaiseminen oli edellyttänyt laajan henkilötodistelun vastaanottamista, B myötäpuolineen ei ollu pesänselvittäjän hallinnon alkaessa ollut tietoinen A:n tekemistä testamenteista, eikä heitä ollut kutsuttu pesänselvityskokoukseen. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa
C ja tämän myötäpuolet saivat valitusluvan, joka rajoitettiin koskemaan kysymystä, oliko testamentin edunsaajilla oikeus nostaa kanne koskien testamentin pätemättömäksi julistamista siitä huolimatta, että pesään oli määrätty pesänjakaja. C ja tämän myötäpuolet vaativat valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta.
B myötäpuolineen vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
Korkein oikeus viittaa ratkaisussaant aikaisemmin samanlaisestaasiasta annettuun ratkaisuun KKO 2011:57, jonka mukaan myöhemmän testamentin pätevyyden riitauttaminen aikaisemmin laaditun testamentin edunsaajien toimesta ei ole testamentin moitetta koskeva kanne. Tällaisessa tilanteessa ei tule kyseeseen perintökaaren 13 luvun ja 14 luvun 15 §:n mukainen testamentin moittiminen, vaan asia on ratkaistava keskittämisperiaatteen mukaan pesänjakajan toimesta.
Korkein oikeus on ratkaisussaan arvioinut edellytyksiä erilliskanteen tutkimiselle. Erilliskanteen käsittelyn edellytyksiä arvioitaessa, asiaa täytyy tarkastella kokonaisuutena. Ratkaistavaksi tulee, onko kantajalla erityistä oikeussuojan tarvetta. Useimmiten erilliskanteet on jätetty käsittelemättä tapauksissa, joissa kanne on nostettu jo pesänjakajan määräämisen ja toimitusmenettelyn käynnistämisen jälkeen. Muut asiaan liittyvät seikat voivat kuitenkin puoltaa kanteen käsittelemistä vaikka toimitusmenettely olisikin jo aloitettu.
Korkein oikeus katsoi, että B:llä ja sen myötäpuolilla oli erityinen oikeussuojan tarve ja asia voitiin ratkaista kanneteitse. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että, kanne oli koskenut perinnönjaossa tehtävien ratkaisujen kannalta selvästi ennakkoluonteista kysymystä. Vuonna 2005 tehdyssä testamentissa C:lle ja tämän myötäpuolille ei oltu testamentattu mitään omaisuutta ja vuonna 2011 tehdystä testamentista C:lle ja tämän myötäpuolille oli testamentattu 1,1 miljoonaa euroa kuolinpesän jäämistön ollessa 1,4 miljoonan euron arvoinen. Vuonna 2011 tehdyn testamentin pätevyyden arvioinnilla oli siten merkittävä vaikutus siihen, kenellä oli oikeus jäämistöön ja miltä pohjalta perinnönjako olisi toimitettava.
Ratkaisuun vaikutti myös se, että, asianosaiset olivat hovioikeusvaiheeseen saakka olleet yksimielisiä siitä, että asia tulisi ratkaista kanneteitse. Korkein oikeus otti siten ratkaisussaan huomioon sen, että C ja sen myötäpuolet olivat vasta hovioikeudessa vedonneet siihen, että asia olisi kuulunut pesänjakajan ratkaistavaksi. Vaikka erilliskanteen tutkimisen edellytykset tulisikin ottaa huomioon viran puolesta, annettiin ratkaisussa merkitystä sille, ettei C ja sen myötäpuolet vedonneet pesänjakajan toimivaltaan jo käräjäoikeusvaiheessa.
Asiassa merkitystä annettiin myös sille, että pesänjakaja oli ohjeistanut B:tä ja sen myötäpuolia ratkaisemaan asia kanneteitse. Pesänjakajan näkemys puoltaa sitä, että B:llä ja sen myötäpuolilla on ollut oikeudellinen tarve asian ratkaisemiseksi kanneteitse.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että kanne voitiin tutkia. Hovioikeuden ratkaisu jäi siis sellaisenaan voimaan.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden ratkaisu 2022:57 ei tuonut mitään uutta tietoa pesänjakajan toimivallan määräytymiseen, koska pesänjakajan toimivalta koskien testamentin pätevyyden riitauttamista aikaisemmin laaditun testamentin edunsaajien toimesta oli jo ratkaistu tapauksessa KKO 2011:57. Nyt käsitellyssä tapauksessa KKO 2022:57 ratkaisi kuitenkin kysymyksen siitä, onko erityisiä perusteita käsitellä testamentin riitaa koskeva erilliskannetta, siinä tapauksessa, että asia kuuluu pesänjakajan toimivaltaan. Ratkaisussa kantajalla katsottiin olevan asiassa erityinen oikeussuojan tarve, joten asia käsiteltiin kanneteitse, vaikka se olisikin kuulunut pesänjakajan toimivaltaan.
Lähtökohtaisesti kaikki kuolinpesään liittyvät asiat paitsi testamentin moitetta ja lakiosan täydennystä koskevat asiat kuuluvat pesänjakajan toimivaltaan. Kuolinpesään liittyvä riitainen asia voidaan käsitellä käräjäoikeudessa kuitenkin siinä tapauksessa, että asianosaisella on erityinen oikeussuojan tarve. Erityinen oikeussuojan tarve voi syntyä monen eri seikan summana ja sen vuoksi tilanteita arvioidaan aina kokonaisuutena.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
Julia Sieppi
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
