Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen tuoretta markkinaoikeuden tapausta, jossa arvioitiin, olivatko perusteettomat Instagram-ilmiannot sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa. Tapauksessa markkinaoikeus päätyi siihen, että tällaiset ilmiannot ovat sopimatonta menettelyä, ja määräsi vastaajan lopettamaan ne uhkasakon uhalla. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa tapauksen keskeiset oikeusohjeet ja markkinaoikeuden ratkaisun taustoineen.
Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa
Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa on annettu oma lakinsa. Lain 1 § sisältää sen ydinsisällön:
”Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.”
Pykälän soveltamisala on hyvin laaja, sitä voidaan soveltaa hyvinkin erilaisiin menettelyihin. Pykälä on tarkoitettu kestämään aikaa, ja viime kädessä markkinaoikeus ja ylimmät tuomioistuimet arvioivat, mikä on sopimatonta menettelyä. Pykälä on alun perin vuodelta 1978, mutta se on säilynyt toimivana joustavuutensa vuoksi ja sopinut muuttuvaan elinkeinotoimintaan juurikin sen avoimen muotoilun vuoksi.
Keskeinen oikeussuojakeino on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:ssä:
”Elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.”
Tämän lisäksi oikeudenkäymiskaari antaa vielä laajemman mahdollisuuden määrätä uhkasakkoja. Oikeudenkäymiskaaren 7:3 § sisältää uhkasakkoja koskevan sääntelyn:
”Jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä, tuomioistuin voi:
1) sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin;
2) määrätä vastapuolen sakon uhalla tekemään jotakin;
3) oikeuttaa hakijan tekemään tai teettämään jotakin;
4) määrätä vastapuolen omaisuutta pantavaksi toimitsijan haltuun ja hoitoon; tai
5) määrätä jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi.”
Pykälän soveltaminen edellyttää kahta seikkaa: hakijalla tulee olla jonkinlainen oikeudellinen vaatimus vastapuolta kohtaan, ja käsillä tulee olla riittävän konkreettinen vaara siitä, että hakijaan kohdistuu oikeudenloukkaus, jos turvaamistointa ei määrätä. Vaade-edellytys tarkoittaa, että hakijalla tulee olla sellainen oikeus, joka voidaan panna täytäntöön viime kädessä pakkotäytäntöönpanolla. Olen kirjoittanut
pakkotäytäntöönpanosta aikaisemmassa blogikirjoituksessani. Vaaraedellytys taas tarkoittaa jotain riittävän konkreettista vaaraa, eikä vain abstraktia tai epätodennäköistä sellaista.
Tapauksen taustat ja osapuolten kannat
Tapauksessa yhtiö B oli tehnyt syyskuussa 2023 kymmenen ilmiantoa kilpailijansa yrityksen A Instagram-tilistä, koska tämä oli käyttänyt aihetunnisteita #luxury ja #helsinki sekä muita vastaavia tunnisteita. Nämä ilmiannot johtivat lopulta yrityksen A tilin jäädyttämiseen ja lopulta poistamiseen. Yritys B omisti Luxury Helsinki-tavaramerkin ja väitti, että muut yritykset eivät saisi käyttää näitä sanoja edes aihetunnisteita markkinoinnissaan.
Tällä perusteella yritys A vaati, että markkinaoikeus määrää 15 000 euron uhkasakon nojalla yritystä B peruuttamaan ilmiantonsa sekä kieltää yritystä B tekemästä uusia ilmiantoja. Yrityksen A näkemyksen mukaan perusteettomat ilmiannot olivat sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, koska yritys B ei voinut pitää todennäköisenä, että hyvin yleiset sanat ”luxury” ja ”Helsinki” loukkaisivat sen tavaramerkkejä.
Yrityksen A näkemyksen mukaan yritys B ei ole asianmukaisesti tarkastanut ilmiantojensa asianmukaisuutta, minkä vuoksi se on loukannut yrityksen A oikeutta. Kyseinen keino oli yrityksen A mukaan myös ylimitoitettu ottaen huomioon oikeudenloukkauksen riski. Tämän lisäksi ilman ilmiantojen peruuttamista oli vaara siitä, että yrityksen A uudet tilit poistettaisiin, eikä se saisi vanhaa tiliään takaisin.
Yritys B vaati vaatimuksen hylkäämistä. Sen näkemyksen mukaan sillä oli perusteltu syy tehdä ilmiantoja, koska postaukset sisälsivät sen tavaramerkin osan. Yritys B perusteli ilmiantojen asianmukaisuutta myös sillä, että kyseinen tili oli poistettu Metan toimesta. Yritys B myös katsoi, että koska poistopäätöksen teki viime kädessä Meta, ei yritystä B voitu vaaran perusteella vaatia lopettamaan ilmiantoja.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Markkinaoikeus antoi asiassa ratkaisunsa 25.1.2024. Markkinaoikeus totesi, että koska turvaamistoimen käsittely on summaarista, ei siinä yhteydessä vielä ratkaista lopullisesti, oliko yritys B menetellyt sopimattomasti elinkeinotoiminnassa vai ei. Markkinaoikeuden ratkaisun yksi keskeisimpiä kohtia oli toteamus siitä, että yrityksen käyttäessä brändioikeuksien suojatyökalua sen tulee riittävästi varmistua siitä, että ilmiannot ovat oikeudellisesti perusteltuja. Tässä tapauksessa markkinaoikeus katsoi, että yritys B ei voinut pitää ilmiantoja perusteltuina.
Markkinaoikeus katsoi, että on todennäköisestä, että ilmiannot ovat sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa. Tällä perusteella yrityksellä A on täytäntöönpanokelpoinen vaatimus yritystä B kohtaan, eli sopimattoman menettelyn lopettaminen. Markkinaoikeus arvioi myös vaaraedellytystä. Tässä tapauksessa ei voitu pitää epätodennäköisenä, että tilin palauttaminen vaikeutuisi ajan kanssa, jos ilmiantoja ei peruutettaisi, tai että yritys B jatkaisi menettelyään.
Näillä perusteilla markkinaoikeus määräsi yrityksen B ilmoittamaan Metalle 15 000 euron uhkasakon nojalla, että se peruuttaa aiemmat ilmiantonsa yrityksestä A. Tämän lisäksi yritystä B kiellettiin tekemästä uusia ilmiantoja yrityksen A tileistä, jos se ei ensin ilmoita tavaramerkin loukkausväitteestä yritykselle A ja anna tälle kohtuullista aikaa vastata ilmoitukseen.
Yhteenveto
Markkinaoikeuden ratkaisu oli mielenkiintoinen yritysten sosiaalisen median pelisääntöjen kannalta. Yksi keskeinen nosto ratkaisusta oli, että perusteettomat ilmiannot toisen yrityksen sosiaalisen median tileistä voivat olla sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa. Tältä osin ilmiantajalla on riittävän korkea selonottovelvollisuus siitä, että ilmiannot ovat perusteltuja. Tapaus osoitti myös, että 1970-luvun säännös sopii nykypäivän ympäristöön, jos se on kirjoitettu riittävän joustavaksi.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
