Eräänä kesäiltana aloin festivaalin tapahtuma-alueella käveleksiessäni pohtia tapahtumailmoitusta ja sen sisältöä ja silloin tajusin merkittävän pulman, nimittäin tapahtumailmoituksen suhteen itsekriminointisuojaan. Pohdittuani asiaa päädyin vielä keskustelemaan asiasta aiheeseen perehtyneen professorin kanssa, koska asiaan liittyy todella hankalia ja perustavanlaatuisia kysymyksiä. Pulman pohdinta on vielä merkittävästi kesken ja saatan tutkia aihetta pidemmälle tieteellisesti, mutta avaan nyt ajatuksiani tässä blogikirjoituksessa, koska koen aiheen äärimmäisen kiinnostavana. Kirjoitus on merkittävästi tavallista pidempi, mutta kiinnostava sekä akateemisesti että turva-alalla työskentelevien käytännön työn kannalta.
Suurin jännite tapahtumailmoituksen ja itsekriminointisuojan välillä on, saako tapahtumailmoitusta käyttää todisteena silloin, jos sen laatijaa epäillään rikoksesta. Lähtökohtaisesti kenenkään ei tule myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen, mutta tapahtumailmoitus on tarkoitettu nimenomaan tilanteiden jälkiselvittelyitä varten. Tässä kirjoituksessa käyn läpi tätä problematiikkaa ja siitä saamiani johtopäätöksiä.
Tapahtumailmoitus
Tapahtumailmoituksesta säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (LYTP) 8 § ja 33 §:ssä. Valtioneuvoston asetuksessa yksityisistä turvallisuuspalveluista säädetään 18 §:ssä tarkemmin tapahtumailmoituksesta. Tapahtumailmoitukseen liittyvät rangaistussäädökset ovat LYTP 105 §:ssä.
LYTP 8 ja 33 § sisältävät pitkälti samat säännökset, mutta erikseen vartijalle ja järjestyksenvalvojalle. Molempien pykälien alkuosa selventää, miksi tapahtumailmoitus on laadittava:
” Poliisin suorittaman viranomaisvalvonnan, toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden oikeusturvan sekä toimeksiantajien tietojensaantioikeuden turvaamiseksi”
Pykälän mukaan tulee laatia
” kiinniottamiseen tai voimakeinojen käyttöön johtaneista tapahtumista kirjallinen selvitys [eli tapahtumailmoitus]”
Kiinniotto ja voimakeinojen käyttö ovat hyvin selkeitä niitä tekeville ihmisille tai ammattimaisille kohteille, eikä useimmille ole epäselvää, milloin näitä on käytetty. Toki aina on olemassa epäselviä tapauksia, kuten voimakkaasti humaltuneen taluttamista. Taluttaminen voi olla joko kävelyn auttamista tai voimakeinoin tapahtuvaa kuljettamista riippuen asiakkaan tahtotilasta, jota hän ei sillä hetkellä kykene ilmoittamaan.
Tapahtumailmoitus voidaan näiden pykälien mukaan laatia myös muista toimenpiteisiin johtaneista tapahtumista, mikä on huomattavasti laveampi käsite. Muut toimenpiteet ovat tyypillisesti sellaisia, jotka voivat johtaa jonkinlaisiin jälkiselvittelyihin. Näitä voivat olla esimerkiksi asiakkaan saama sairaskohtaus tai kaatuminen.
Tapahtumailmoituksessa on mainittava 8 § ja 33 §:n mukaan ” tapahtumaan liittyvät havainnot ja toimenpiteet”. Tämän lisäksi lisäksi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:n mukaan mainittava mm.
- Ilmoituksen tekijän nimi
- Tapahtuman aika ja paikka
- Onko käytetty voimakeinoja
- Onko käytetty voimankäyttövälineitä
Ilmoituksessa saadaan lain- ja asetuksen perusteella mainita
- Henkilötietoja
- Tuntomerkkejä
- Havaintoja kohdehenkilön käyttäytymisestä
Rangaistussäädökset
LYTP 102-103 § säätävät tapahtumailmoitukseen liittyvistä rangaistuksista. Pykälien sisällöt ovat viittauksia lukuun ottamatta identtiset:
”[joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta] laiminlyö tapahtumailmoituksen laatimista koskevan velvollisuuden, [on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, järjestyksenvalvontarikkomuksesta/ vartioimisliikerikkomuksesta sakkoon]”
Hallituksen esityksessäkään ei tarkemmin avata, mitä tarkoitetaan ”velvollisuudella laatia tapahtumailmoitus”. On tulkinnanvaraista, kattaako tämä vain sen, että tapahtumailmoitus on laadittava, vai että tietyt tiedot sisältävä tapahtumailmoitus on laadittava. Koska asetuksessa säädetään hyvin yksityiskohtaisesti tapahtumailmoituksen sisällöstä, viittaisi se siihen, että tietyt vähimmäistiedot on mainittava. Asetuksessa myös käytetään ilmaisua ”sen lisäksi mitä lain 8 § ja 33 §:ssä säädetään”, mikä tarkoittaa, että asetuksen mainitsemien tietojen lisäksi on mainittava ”havainnot ja toimenpiteet”.
Havainnot ja toimenpiteet ovat kuitenkin hyvin monitulkintainen käsite. Tapahtumat ja havainnot voidaan kirjata hyvinkin suppeasti ja yksinkertaisesti.
Vaikka tapahtumailmoituksen laiminlyönnissä kyseessä ei ole rikoslain alle menevä teko eli rikos, voidaan tilanteeseen kuitenkin jossain määrin soveltaa perustuslain 8 §:n mukaista rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Laillisuusperiaate tarkoittaa, että vain sellaisesta teosta saadaan rangaista, mikä on säädetty rangaistavaksi tekohetkellä. Tämän on katsottu kattavan myös rikoslainsäädännön erityisen tulkinnanvaraiset tai sanamuodon ylittävät tulkinnat. Tämän vuoksi ei voida rangaistuksen uhalla asettaa kovin suuria edellytyksiä sille, kuinka laajasti tai tarkasti tapahtumat ja havainnot on kuvattu määrittelemättä vaatimuksia tarkemmin, kuten asetuksessa tehdään.
Toinen mielenkiintoinen kysymys on, onko tapahtumailmoitukseen kirjattava asioita totuudenmukaisesti. Valehtelua ei sinänsä kielletä, mutta velvollisuus kuvata tapahtumat totuudenmukaisesti voidaan johtaa myös velvoitteesta laatia tapahtumailmoitus, mutta tämäkään ei ole kovin yksiselitteistä. Lain sanamuotoa on vaikea venyttää siihen, että väärien tietojen lisääminen tapahtumailmoitukseen olisi rangaistavaa. Tietojen kirjaaminen väärin on vähemmän tulkinnanvaraista, koska tällöin velvollisuutta voidaan tulkita laiminlyötävän, koska todenmukainen tieto jätetään pois kirjatessa valheellinen tieto. Tämänkin teon rangaistavuus on kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista. Kaikkein kyseenalaisinta on tietojen kirjaaminen erityisen suppeasti, esimerkiksi:
”Asiakas käyttäytyi aggressiivisesti. Poistin asiakkaan. En käyttänyt voimankäyttövälineitä. Käytin voimakeinoja. Järjestyksenvalvoja X.X päivänä y.x.2019 klo 02”
Poisto voimakeinoja käyttäen voi kattaa laajan keinovalikoiman. En kuitenkaan näe, että säännöstä voitaisiin soveltaa niin, että tällaisen suppean ilmoituksen tekeminen olisi rangaistavaa. Ilmoitus sisältää kaikki vaaditut tiedot, vaikka ne ovatkin erittäin pelkistetyssä muodossa.
Itsekriminointisuoja kansainvälisissä sopimuksissa
Itsekriminointisuoja perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Kyseinen sopimus ei liity EU:hun, vaikka jopa kansanedustajatasolla on tällaista väitetty kuluvan vuoden aikana useaan otteeseen. Kyseiseen sopimukseen kuuluu useita maita, jotka eivät ole EU:n jäsenmaita, esimerkiksi Venäjä. Sopimuksen 6 artikla velvoittaa sopimusvaltiot takaamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Artiklan kohdassa 2 todetaan:
” Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.”
Tämän on oikeuskäytännössä katsottu tarkoittavan myös sitä, että kenenkään ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitsee puhua totta tai toimittaa häntä vastaan puhuvia todisteita, jos häntä epäillään rikoksesta. Henkilöä ei oikeuskäytännön perusteella saa myöskään rangaista siitä, että hän ei auta selvittämään rikosta, josta häntä epäillään.
Muiden valtioiden ohella myös Suomi on saanut tuomioita tämän velvoitteen loukkaamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Korkein oikeus on soveltanut itsekriminointisuojaa ja sitä kautta kumonnut tiettyjä lain nojalla annettuja tuomioita. Nämä ovat liittyneet tapauksiin, missä henkilöä on muussa menettelyssä, esimerkiksi verotus- tai ulosottomenettelyssä, velvoitettu antamaan tietoja, jotka olisivat haitanneet hänen asemaansa samanaikaisessa rikosprosessissa. Merkittävin ennakkotapaus asiassa on KKO 2009:80, jossa käsiteltiin velvollisuutta antaa tietoja ulosottomenettelyssä, jos samaa asiaa käsitellään myös rikosprosessissa.
Itsekriminointisuoja kansallisessa lainsäädännössä
Itsekriminointisuoja on sisällytetty kansalliseen oikeudenkäyntiä koskevaan lainsäädäntöön, jossa säädetään oikeudesta olla puhumatta totta ja kiellosta käyttää tiettyjä todisteita. Oikeudenkäymiskaaren 17 luku sisältää säännökset, joilla itsekriminointisuoja toteutetaan oikeudenkäynnissä. 18 § mahdollistaa sen, että henkilö voi kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen voi saattaa hänet syytteen vaaraan. Tämä tarkoittaa, että henkilön ei tarvitse kertoa mitään asiasta, joka voisi vaikuttaa siihen, voidaanko hänen syyllisyytensä selvittää eli voidaanko hänet tuomita, tai voidaanko häntä alkaa epäillä jostain rikoksesta.
Saman luvun 25 § on kuitenkin huomattavasti kiintoisampi:
” Tuomioistuin ei saa rikosasiassa hyödyntää 18 §:ssä säädetyn vaitiolo-oikeuden vastaisesti hankittua todistetta. Hyödyntämiskielto koskee myös todistetta, joka on hankittu muussa menettelyssä kuin esitutkinnassa tai rikosasian oikeudenkäynnissä henkilöltä pakkokeinon käyttämisen uhalla tai muutoin vastoin hänen tahtoaan, jos hän oli tällöin epäiltynä tai vastaajana rikoksesta taikka esitutkinta tai oikeudenkäynti oli vireillä rikoksesta, josta häntä syytetään, ja jos todisteen hankkiminen rikosasiassa olisi ollut vastoin 18 §:ää”
Pykälässä on mielenkiintoista nimenomaan kohta, jossa käsitellään muussa menettelyssä hankittua todistetta. Muu menettely on mikä tahansa ns. siviilimenettely eli esitutkinnan ulkopuolinen menettely. Tämä kattaa myös tapahtumailmoituksen antamisvelvollisuuden. Elinkeinoluvan haltijalle luovutettava tapahtumailmoitus on muussa menettelyssä hankittu todiste, jonka valvontaviranomaisena toimiva poliisi on oikeutettu saamaan LYTP 8 §:n ja 33 §:n perusteella. Kyseessä on myös pakkokeinon uhalla hankittu todiste, koska sen laatimatta jättänyttä järjestyksenvalvojaa voidaan rangaista sakolla.
Ongelmallinen kohta onkin, onko tapahtumailmoitus laadittu jossain seuraavassa tilanteessa:
- Tekijä on epäiltynä rikoksesta. Kysymys siitä, milloin epäillyn asema syntyy, on epäselvä tekijän kannalta, koska yleensä hän saa tietää olevansa epäilty vasta kun häntä kuullaan epäiltynä tai hänelle muutoin ilmoitetaan hänen olevan epäiltynä.
- Tekijä on vastaajana rikosasiassa. Tämä on selkeä, koska tällöin syyte on jo nostettu.
- Esitutkinta on vireillä rikoksesta, josta häntä syytetään. Tämä tarkoittaa tosiasiassa sitä, että esitutkinta on rikoksesta, josta häntä tullaan syyttämään. Esitutkinnan vireilletulohetki on kuitenkin äärimmäisen epäselvä, koska sitä ei kirjata mihinkään ja ensimmäinen merkintä ajallisesta toimesta on yleensä jonkun osapuolen kuuleminen.
- Oikeudenkäynti on vireillä. Tämä on selkeä tilanne, koska henkilö on tällöin jo kuultu epäiltynä ja hänelle on annettu tieto oikeudenkäynnistä.
Ongelmallinen kysymys on, voidaanko tapahtumailmoitusta käyttää todisteena rikosasiassa. Ratkaisevaa on, onko esitutkinta aloitettu ennen tapahtumailmoituksen laatimista. Jos esitutkinta on aloitettu ennen tapahtumailmoituksen laatimista, tapahtumailmoitusta ei saa käyttää todisteena. Koska esitutkinnan alkamista ei kirjata mihinkään, syyttäjä on OK 17:3 §:n perusteella velvollinen näyttämään toteen seikat, jotka puoltavat rangaistuksen tuomitsemista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että syyttäjä on velvollinen näyttämään, että tiettyä todistetta saa oikeudenkäymiskaaren mukaan käyttää todisteena.
Toisaalta tämän näyttämisen ja näytön riittävyyden arviointi on hieman tulkinnanvaraista. Esitutkinnan voidaan katsoa myös olevan vireillä silloin, kun esitutkintakynnys ylittyy eli poliisilla on syytä epäillä, että rikos on tehty. Tämä voi ylittyä esimerkiksi asiakkaan väittäessä poliisille joutuneensa rikoksen kohteeksi. Toki usein tällaiset väittämät otetaan vakavasti vasta huomattavasti valituksen tekemistä myöhemmin.
Johtopäätökset
Itsekriminointisuoja tarkoittaa, että tietyissä tapauksessa henkilön antamaa todistetta ei saa käyttää todisteena oikeudenkäynnissä. Tapahtumailmoitus voi olla tällainen todiste, jos se on laadittu esitutkinnan ollessa vireillä. Tapahtumailmoituksen laatijan ei tarvitse tietää esitutkinnan olevan vireillä, jotta ilmoitusta ei saisi käyttää todisteena. Esitutkinnan aloittamishetki on kuitenkin vaikea osoittaa, koska sen alkamista ei kirjata mihinkään. Tämän vuoksi voi olla hyvin epäselvää, onko esitutkinta aloitettu tapahtumailmoituksen laatimishetkellä. Esitutkinta aloitetaan usein silloin, kun rikosilmoitus on käsitelty tai kun poliisilla on muista syistä syytä epäillä rikosta, esimerkiksi asiakkaan vakavan loukkaantumisen vuoksi.
Tapahtumailmoitus on kuitenkin LYTP:n perusteella laadittava heti, mitä ei ole erikseen määritelty. En henkilökohtaisesti usko muutaman päivän viiveen johtavan sakkorangaistukseen, mikä voi joskus olla hyödyllistä sitä odottaessa, aloitetaanko tapahtumasta esitutkinta. Tapahtumailmoitus on kuitenkin laadittava rangaistuksen uhalla, vaikka henkilö olisikin syyllistynyt rikokseen voimakeinojen käytön yhteydessä ja ilmoitus auttaisi rikoksen selvittämistä. On kuitenkin tulkinnanvaraista, onko tapahtumailmoituksessa puhuttava totta. Se on kuitenkin varmaa, että tapahtumailmoitus voidaan kirjata hyvinkin yleispiirteisesti, eikä kohteen tietoja tarvitse kirjoittaa ilmoitukseen. Tämän vuoksi ilmoituksen käytettävyys todisteena voi olla hyvinkin heikko.
Lue lisää turva-alan kirjoituksiamme:
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
댓글