Syyttäjällä oli oikeus kannella käräjäoikeuden ratkaisusta, kun käräjäoikeus jätti lausumatta vangitsemisvaatimuksesta – KKO 2025:60
- Fanni Korhonen
- 15.8.
- 4 min käytetty lukemiseen
Vangitseminen on yksi käräjäoikeuksissa käsiteltävistä pakkokeinoasioista. Vangitseminen on ankara perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumisen keino, jonka vuoksi yksilöiden oikeusturva velvoittaa, että vangitseminen perustuu aina nimenomaisiin ja täsmällisiin lain säännöksiin. Korkein oikeus ratkaisi tapauksessa KKO 2025:60 ennakkoratkaisukysymyksen, joka koski pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentin tulkintaa. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen keskeiset oikeusohjeet, taustan sekä korkeimman oikeuden ratkaisun.
Sovellettavat oikeusohjeet
Pakkokeinolain 2 luvun 12 §:ssä säädetään tuomitun vangitsemisen edellytyksistä:
”Tuomioistuin saa syyttäjän tai vastaajalle rangaistusta vaatineen asianomistajan vaatimuksesta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos:
1) tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta;
2) tuomittu rangaistus on vähemmän kuin kaksi vuotta vankeutta mutta vähintään yksi vuosi vankeutta ja on todennäköistä, että tuomittu:
a) lähtee pakoon tai muuten karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa; tai
b) jatkaa rikollista toimintaa;
3) tuomittu rangaistus on vähemmän kuin yksi vuosi vankeutta ja:
a) tuomitulla ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän poistumalla maasta karttaa rangaistuksen täytäntöönpanoa; tai
b) hänet on tuomittu yhdellä tai useammalla päätöksellä vankeusrangaistukseen useista lyhyin väliajoin suoritetuista rikoksista ja vangitseminen on tarpeen vakavuusasteeltaan samanlaisen rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi.
Alle 18-vuotiasta tuomittua ei saa vangita tai määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna, elleivät painavat syyt sitä vaadi. (15.3.2019/323)
Päätös tuomitun vangitsemisesta on voimassa, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai muutoksenhakutuomioistuin toisin päättää.”
Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa syyttäjän tai vastaajalle rangaistusta vaatineen asianomistajan vaatimuksesta määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna, jos tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Pakkokeinolain 3 luvussa säädetään tuomioistuimenettelystä vangitsemisasioissa. Pakkokeinolain 3 luvun 19 § määrittää muutoksenhaun seuraavasti:
”Vangitsemisasiassa tai tutkinta-arestia koskevassa asiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Vangittu tai tutkinta-arestiin määrätty saa kannella päätöksestä, jolla hänet on vangittu tai määrätty pidettäväksi edelleen vangittuna taikka määrätty tutkinta-arestiin. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa kannella päätöksestä, jolla vangitsemisvaatimus on hylätty taikka vangittu määrätty päästettäväksi vapaaksi tai määrätty tutkinta-arestiin. Vangittu saa lisäksi kannella syytteen nostamiselle asetetusta määräajasta. Tutkinta-arestiin määrätty ja pidättämiseen oikeutettu virkamies saavat kannella tuomioistuimen päätöksestä 2 luvun 12 h §:n 1 momentissa tarkoitetussa tutkinta-arestin poikkeuslupaa koskevassa asiassa. (30.1.2018/101)
Kantelulle ei ole määräaikaa. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Jollei kantelua jätetä tutkimatta tai selvästi perusteettomana hylätä, sen johdosta on asianomaiselle pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle tai vangittavaksi vaaditulle varattava tilaisuus vastauksen antamiseen hovioikeuden tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla, jollei se ole ilmeisesti tarpeetonta.
Syytteen nostamiselle määrättyä aikaa ja määräajan pidentämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.”
Pykälän 1 momentin mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa kannella päätöksestä, jolla vangitsemisvaatimus on hylätty taikka vangittu määrätty päästettäväksi vapaaksi tai määrätty tutkinta-arestiin.
Lain esitöissä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen kanteluoikeutta vangitsemisasiassa on perusteltu vangitun oikeusturvaan liittyvien kysymysten kannalta merkittävänä. Lisäksi kanteluoikeuden näkökulmasta huomioon on otettava asian selvittämiseen sekä rikosprosessin ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvaamiseen liittyvät näkökulmat. Näin ollen pidättämiseen oikeutetun virkamiehen kanneoikeus on merkittävä, jos vangitsemisvaatimus hylätään tai vangittu päästetään vapaaksi.
Tapauksen taustat
Syyttäjä oli vaatinut vastaajalle käräjäoikeudessa rangaistusta törkeästä ryöstöstä, kahdesta ryöstöstä, törkeästä vapaudenriistosta ja törkeästä kotirauhan rikkomisesta. Syyttäjä oli vaatinut käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, että vastaaja määrätään tuomiolla vangittavaksi. Käräjäoikeus ei antamassaan tuomiossa lausunut syyttäjän esittämästä vangitsemisvaatimuksesta.
Syyttäjä kanteli asiasta hovioikeuteen ja vaati, että vastaaja määrätään vangittavaksi tai että asia palautetaan käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Hovioikeus jätti kantelun tutkimatta katsoen, ettei pakkokeinolain 3 luvun 19 §:ssä säädetä kyseessä olevasta tilanteesta.
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, jossa ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt tutkia syyttäjän tekemä kantelu.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, ettei asiassa ole kyse sellaisesta tilanteesta, josta syyttäjän muutoksenhakuoikeudessa ei olisi ollenkaan säädetty. Korkein oikeus korosti perusteluissaan, että asian ratkaisemiseksi tulkinnan lähtökohta on säännöksen sanamuoto. Lisäksi tulkinnassa voidaan korkeimman oikeuden mukaan huomioida säännöksen tarkoitus ja eri tulkintavaihtoehtojen tosiasialliset seuraukset. Korkein oikeus katsoi, että koska kyse on prosessioikeudellisten säännösten soveltamisesta, voidaan tarkoituksenmukaisuudelle antaa myös tulkinnassa merkitystä. Korkeimman oikeuden mukaan tulkinnan rajoja määritettäessä on annettava merkitystä sille, onko kyse pakkokeinon käyttöä ja sen edellytyksiä koskevan säännöksen tulkinnasta vai muutoksenhakuoikeutta koskevan säännöksen tulkinnasta. Tässä tapauksessa kyseessä oli muutoksenhakuoikeutta koskevan säännöksen tulkinnasta.
Korkeimman oikeuden mukaan pakkokeinolain 3 luvun 19 §:ssä säädetyn kanteluoikeuden näkökulmasta keskeistä on se, että vangitsemisasian lopputulos on kantelijalle vastainen. Korkein oikeus totesi, että mikäli syyttäjä vaatii vastaajan määräämistä vangittavaksi tuomiolla, on tuomioistuimen lausuttava tuomiossaan syyttäjän esittämästä vaatimuksesta. Tuomioistuimen on tilanteessa määrättävä vastaaja vangittavaksi tai hylättävä syyttäjän vaatimus. Jos käräjäoikeus ei lausu tuomiossaan syyttäjän esittämästä vangitsemisvaatimuksesta mitään, tarkoittaa se asian kannalta sitä, että vastaaja ei ole syyttäjän esittämän vaatimuksen tavoin määrätty vangittavaksi. Korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan tällöin tilanteen lopputulos on vaikutuksiltaan rinnastettavissa pakkokeinolain 3 luvun 19 §:ssä kuvattuun tilanteeseen, jossa syyttäjän vangitsemisvaatimus on hylätty.
Lisäksi korkein oikeus on todennut perusteluissaan, että muutoksenhakua koskevan säännöksen on tarkoitus olla nopea ja joustava keino hakea muutosta vangitsemista koskeviin päätöksiin. Korkeimman oikeuden mukaan myös tämä tukee sitä näkökulmaa, että syyttäjän muutoksenhakuoikeutta arvioidaan vastaavasti kuin vangitsemisvaatimus olisi hylätty. Korkein oikeus on katsonut, että toisenlainen tulkinta johtaisi siihen, että käräjäoikeuden menettelyvirheestä johtuvassa tilanteessa tuomitun vangitsemista koskeva asia saattaisi jäädä hovioikeuden käsiteltäväksi pääasiaa koskevan muutoksenhaun yhteydessä, jota ei voida pitää tehokkaana muutoksenhakukeinona huomioiden pakkokeinoasioiden kiireellinen luonne.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n tulkinta voitiin ulottaa säännöksen sanamuodon ulkopuolelle. Käräjäoikeus ei ratkaisussaan hylännyt syyttäjän esittämää vaatimusta, vaan jätti virheellisesti ottamatta kantaa esitettyyn vaatimukseen. Korkeimman oikeuden mukaan tällöin tilanne on rinnastettava siihen tilanteeseen, jossa syyttäjän vaatimus ei ole menestynyt eikä vastaajaa ole määrätty vangittavaksi. Korkeimmassa oikeudessa asian ratkaisseet olivat ratkaisusta yksimielisiä. Asia palautettiin hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka tuli ottaa syyttäjän kantelu uudelleen käsiteltäväksi.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
ON
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
Kommentit