Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa poliisi esitti julkisesti omia poliittisia kannanottojaan sekä toimi vastoin virkavelvollisuuksiaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa arvioitiin, rajoittiko poliisin virka-asema hänen sananvapauttaan ja olivatko poliisin tekemät ilmaukset sosiaalisessa mediassa, lehdessä sekä televisiossa joillakin tavoin vastoin hänen virkavelvollisuuksiaan.
Sananvapaus
Perustuslain (731/1999) 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapauden tarkoituksena taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin sekä joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus.
Sananvapaus mahdollistaa sen, että jokaisella on sukupuoleen, ikäänsä, poliittiseen kantaansa tai sosiaaliseen asemaansa katsomatta oikeus ilmaista mielipiteensä. Sananvapaus ei kuitenkaan oikeuta sanomaan mitä tahansa. Sananvapautta voidaan rajoittaa silloin, kun sen käyttö loukkaa jotain toista oikeushyvää. Blogissamme on julkaistu vasta oikeustapauskommentti KKO 2022:63, jossa henkilön A katsottiin syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. A oli julkaissut videoita, joiden ei katsottu kuuluneen sananvapauden suojan piiriin. Linkki kyseiseen kirjoitukseen löytyy tämän postauksen alaosasta.
Poliisin käyttäytyminen virkamiehenä
Myös valtion virkamiehillä on oikeus sananvapauteen. Sananvapautta rajoittaa kuitenkin vaitiolovelvollisuus, virantoimitusvelvollisuus ja käyttäytymisvelvollisuus. Virkamiehen tulee toimia asiallisesti ja asiallisuusvaatimuksen onkin katsottu olleen virkamiesten yleisin kriteeri virkamiesten sananvapauden rajoja arvioitaessa. Virkamies ei voi esittää tehtävässään vääristeleviä tai yksipuolisia kannanottoja, jotka ovat epäasiallisia. Virkamiesten esittämien kannanottojen tulee olla sopivia sekä ne tulee esittää asianmukaisesti.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös useissa tapauksissaan arvioinut virkamiesten sananvapautta ja sen rajoittamista. Oikeuskäytännön mukaan virkamiehillä on virkasuhteeseen ja asemaansa liittyen lojaalisuusvelvoite, joka voi rajoittaa sananvapauden käyttämistä. Lojaalisuusvelvoite saattaa kuitenkin väistyä tapauksissa, joissa yleisöllä on erityistä julkista mielenkiintoa tiedon saamiseen.
Poliisilla on myös edellä mainittu lojaalisuusvelvoite virka-asemansa vuoksi. Se ei kuitenkaan poista poliisin oikeutta sananvapauteen tai oikeutta osallistua poliittiseen keskusteluun. Poliisin tulee kuitenkin myös vapaa-ajallaan toimia niin, ettei hän vaaranna poliisiin kohdistuvaa luottamusta. Lisäksi poliisilain (872/2011) 6 §:n mukaan poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä yhdenvertaista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen. Poliisin käyttäytymisestä on säädetty myös poliisin hallinnosta annetun lain (110/1992) 15 f §:ssä (873/2011):
”Poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.”
KHO 2022:129
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut ratkaistavana tapaus, jossa arvioitiin, oliko poliisilaitoksella perusteltu syy antaa poliisille kaksi kirjallista varoitusta vuosina 2017 ja 2019 sekä erottaa hänet kuukauden määräajaksi virantoimituksesta vuonna 2020. Varoitusten ja erottamisen perusteena on ollut poliisin toimiminen käyttäytymisvelvollisuuden vastaisesti. Poliisi A valitti poliisilaitoksen varoituksia ja erottamista koskevista päätöksistä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on valituksenalaisilla päätöksillään hylännyt kirjallisia varoituksia sekä määräaikaista erottamista koskevat valitukset.
A valitti hallinto-oikeuden ratkaisuista korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että A:n saamat varoitukset ja määräaikainen virkatehtävistä erottaminen ovat rajoittaneet A:n sananvapautta. Sananvapauteen puuttumiselle on ollut valtion virkamieslain 24 §:n 2 momentin ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaiset perusteet. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan poliisin sananvapautta voidaan rajoittaa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien sekä poliisin toimintaan kohdistettavan luottamuksen turvaamiseksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valitukset.
Vuonna 2017 annettu kirjallinen varoitus
Poliisina toiminut A toimi poliisitehtävien lisäksi myös poliittisen puolueen varajohtajana sekä kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Poliisihallitus antoi A:lle kirjallisen varoituksen 25.10.2017. Valtion virkamieslain (750/1994) 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus.
Varoituksen perusteena olivat A:n 5.6.2017 Facebookissa tekemänsä kirjoitukset sekä hänen lausumansa 7.6.2017 julkaistussa sanomalehti Ilkan uutisessa. Poliisilaitoksen varoituksessa koskevassa päätöksessä A:n kirjoituksia on pidetty poliisimiehen arvolle sopimattomina, leimaavina, herjaavina, totuudenvastaisina ja syrjivinä.
A on esittänyt, että hän on varoituksen perusteena olleiden Facebook-kirjoitusten aikaan ollut kolmen vuoden perhevapaalla, minkä vuoksi toimintaa ei tulisi arvioida poliisia koskevien säännösten perusteella. Toiminta ei ole ollut sidoksissa hänen asemaansa poliisimiehenä, vaan hän on toiminut poliittisen puoleen varapuheenjohtajana. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että koska poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ä koskee myös poliisin toimintaa vapaa-ajalla, ei virkavapaalla oleminen ei automaattisesti vapauta poliisimiehen virkaan nimitettyä henkilöä velvollisuudesta käyttäytyä säännöksen edellyttämällä tavalla.
A on myös esittänyt, etteivät hänen Facebook-sivunsa ja siellä esitetyt kirjoitukset ole olleet julkisia. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että Facebook-kirjoitus on ollut julkinen, koska se on ollut kaikkien saatavilla ja kirjoituksen sisältöä on selostettu Ilkka-lehden uutisessa. Merkitystä oli myös sillä, että A:n poliittiseen toimintaan liittyvillä kotisivuilla oli suora linkki A:n Facebook-sivuille. Lisäksi A on myös itse tuonut blogissaan esille sen, että maakuntalehden toimittaja oli ollut häneen yhteydessä nimenomaan A:n Facebook-sivuille tekemän kirjoituksen vuoksi.
A:n kirjoitukset ovat liittyneet läheisesti poliisin toimintaan, ja arvostelu on kohdistunut erityisesti poliisijohtoon ja sen toimintaan. Kirjoituksissa on käytetty kärjekästä kieltä sekä loukkaavaa ilmaisua poliisiylijohtajasta. Kirjoituksissa arvostelu on kohdistunut siihen, että poliisijohdon on kirjoittajan mielestä katsottu suhtautuneen liian myönteisesti maahanmuuttoon ja peittelevän turvapaikanhakijoiden tekemiä rikoksia.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitoksella on ollut perusteet katsoa A:n ylittäneen poliisimieheltä edellytettävän asianmukaisen ja sopivan ilmaisun rajat. Se, että A on tehnyt kirjoituksensa poliittisena toimijana, ei poista moitittavuutta. Kysymyksessä ei myöskään ole ollut ainoastaan yksi kirjoitus, vaan useita kirjoituksia eri medioissa. Poliisilaitoksen antama kirjallinen varoitus on ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Vuonna 2019 annettu kirjallinen varoitus
Myöhemmin 22.3.2019 poliisihallitus antoi A:lle toisen kirjallisen varoituksen. A:lle annetun varoituksen perusteena on ollut rikoksesta epäiltyjen yksityishenkilöiden henkilötietojen julkaiseminen Facebook-sivustolla. A oli 26.7.2018 esittänyt Facebookissa todennäköisin syin raiskauksesta epäiltyjen nimet ja syntymävuodet sekä linkittänyt niiden yhteyteen PT-median uutisen, josta tiedot oli julkaistu. A on tekoaikaan ollut esitutkintatehtävissä. Lisäksi A oli tehnyt itseään koskevan kyselyn poliisiasiain tietojärjestelmään, ilman että hänellä olisi ollut siihen liittyvää työtehtävää.
A on vedonnut valituksessaan siihen, ettei hän ole levittänyt mitään salassa pidettävää taikka toiminut poliisia koskevien velvoitteiden vastaisesti. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tieto on ollut julkista sekä jo esillä Pt-median uutisessa. Kirjoituksen yhteydessä A oli julkaissut linkin omaan blogikirjoitukseensa ”Ulkomaan kansalaisten osuus kasvussa raiskausrikoksissa Pohjanmaalla”. Asiayhteydestä on voitu päätellä, että julkaisulla on ollut yhteys maahanmuuttajien tekemiä rikoksia koskevaan keskusteluun.
A on edelleen vedonnut siihen, että julkaisussa on ollut kysymys hänen poliittisesta toiminnastaan ja että pelkästään hänen virka-asemansa vuoksi hänen osallistumistansa yhteiskunnallisesti merkittävään keskusteluun ei voida estää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka julkaisu olisikin esitetty osana yhteiskunnallista keskustelua, johon myös poliisilla on oikeus osallistua, yksittäisestä, joskin vakavasta rikoksesta epäiltyjen yksityishenkilöiden henkilötietojen julkaisemista sosiaalisessa mediassa ei voida pitää välttämättömänä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitoksella on ollut perusteet varoituksen antamiselle. A:n on katsottu toimineen käyttäytymisvelvollisuuden vastaisesti, kun otetaan huomioon hänen virkatehtävänsä, nimien julkaisemisen liittyminen rikoksesta epäiltyjen oletettuun ulkomaalaistaustaan sekä se, että rikoksesta epäiltyjen henkilötietojen julkaisemiseen erityisesti ennen tuomion antamista suhtaudutaan Suomessa yleisesti lähtökohtaisesti pidättyväisesti.
Korkein hallinto-oikeus on katsonut A:n toimineen häntä koskevien velvoitteiden ja määräysten vastaisesti tehdessään poliisin tietojärjestelmästä itseään koskevan haun ilman virkaansa liittyvää työtehtävää. Poliisilaitoksen antama kirjallinen varoitus on ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen
Pohjanmaan poliisilaitos on 10.6.2020 tekemällään päätöksellään erottanut A:n virantoimituksesta kuukauden määräajaksi. Päätöksen perusteena on ollut 6.11.2018 ilmestynyt A:n kirjoitus ”Pihalla kuin lumiakka” sekä A:n AlfaTV:n AlfaStudio-ohjelman suorassa televisiolähetyksessä 21.2.2020 esittämät poliisitoimintaa koskevat väitteet. Keskusteluohjelman aiheena on ollut: ”Voiko poliisiin luottaa?”. A:n esittämien väitteiden on katsottu olleen valheellisia sekä virheellisiä. Poliisilaitoksen päätöstä on perusteltu erityisesti sillä, että A:n oli katsottu esittäneen tosiasioita vastaamattomia, poliisimiehen arvolle sopimattomia, leimaavia ja herjaavia väitteitä. Lisäksi A on jatkanut toimintaansa siitä huolimatta, että hän on saanut aikaisemmin toiminnastaan jo kaksi kirjallista varoitusta.
A on esittänyt, ettei hän ole kirjoittanut Seinäjokinen-lehdessä julkaistua tekstiä, joten hän ei ole siitä vastuussa. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että kirjoitus on julkaistu lehden osiossa ”puheenjohtajan palsta” A:n kuvalla varustettuna sekä kirjoituksen alla on A:n nimi ja teksti on kirjoitettu minä-muodossa. Tekstissä on myös viitattu A:n omaan aiempaan toimintaan. A on myös julkaisuajankohtana toiminut lehden hallituksen puheenjohtajana. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että kirjoituksen kannanotot ja mielipiteet ovat siten A:n esittämiä.
A on tuonut esiin myös, että hänen tarkoituksenaan on ollut herättää keskustelua tuomalla esille poliisia koskevia epäkohtia sekä paljastamalla demokraattisen yhteiskuntakeskustelun kannalta tärkeitä seikkoja. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kirjoitus on kärkevä ja se on voinut antaa lukijalle väärän kuvan. Vaikka kirjoitus onkin ollut kolumnityyppinen, ei se poista poliisin käyttäytymisvelvollisuutta. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että osaa lehtikirjoituksessa esitetyistä väitteistä ei kuitenkaan ole perusteltua arvioida poliisilaitoksen päätöksessään tekemin tavoin. Asiaa kokonaisuutena arvostellen korkein hallinto-oikeus katsoi A:n jatkaneen vastaavaa toimintaa aikaisemmista saamistaan varoituksistaan huolimatta.
Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että A:n televisiossa esittämiä lausumia on arvioitava samoin kuin hänen kirjoituksiaan, jotka ovat olleet kirjallisten varoitusten perusteena. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että lausumat televisiossa on ilmaistu suullisesti. Arvioitaessa sananvapauden käyttöä televisio-ohjelmassa on kiinnitettävä huomiota aiheeseen, valittajan ja hänen näkökantojensa aiempaan tunnettuisuuteen. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että valittaja oli ohjelmassa osallistunut moniarvoiseen keskusteluun, jossa myös muut osallistujat olivat esittäneet erilaisia mielipiteitä.
Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että A on televisiolähetyksessä edelleen jatkanut poliisijohdon toiminnan arvostelua epäasiallisella tavalla, joten poliisilaitoksella on ollut perusteltu syy erottaa A määräaikaisesti virantoimituksesta.
Yhteenveto
Poliisilla on oikeus sananvapauteen samalla tavalla kuin kaikilla muillakin. Virkamiehillä on kuitenkin virka-asemaansa ja tehtäviinsä kuuluva lojaalisuusvelvollisuus. Poliisin tulee myös vapaa-ajallaan toimia niin, ettei se alenna poliisiin kohdistuvaa luottamusta. Tässä tapauksessa poliisin kirjoitukset olivat olleet kärjekkäitä ja arvostelu oli kohdistunut erityisesti poliisijohtoon. Poliisin käyttäytymisvelvollisuutta ei poistanut se, että poliisi oli tekoaikaan virkavapaalla ja että hän esitti poliittisia mielipiteitään toimiessaan poliittisen puolueen varapuheenjohtajana.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
Julia Sieppi
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
