Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun, jossa korkein hallinto-oikeus arvioi, onko oleskeluluvan hakija muodostanut ulkomaalaislaissa tarkoitetun vaaran yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus päätyivät asiassa vastakkaisiin lopputulemiin arvioidessaan henkilö vaaran yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.
Maasta karkottaminen ja maahantulokielto
Ulkomaalaislain 9 luvun 149 §:n mukaan:
”Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut tai Suomen kansalaisuuden menettänyt ulkomaalainen:
1) joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa;
2) jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin;
3) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; taikka
4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.”
Ulkomaalaislain 147 a §:n mukaan maasta karkottamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä 7–30 päivän mittainen aika, jonka kuluessa karkotettava henkilö voi poistua vapaaehtoisesti maasta. Tätä kutsutaan vapaaehtoiseksi paluuksi. Vapaaehtoiselle paluulle ei määrätä aikaa kuitenkaan, jos henkilön on katsottu olleen vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Vapaaehtoisen paluun aika lasketaan siitä, kun päätös on täytäntöönpanokelpoinen.
Jos henkilölle ei määrätä aikaa vapaaehtoiselle poistumiselle, hänelle määrätään maahantulokielto. Ulkomaalaislain 150 §:n mukaan maahantulokiellon pituus on määräaikainen ja enintään viisi vuotta. Maahantulokielto voi olla myös toistaiseksi voimassa oleva, jos henkilö muodostaa vakavan uhan yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.
Edellä esitettyjen lainkohtien mukaan henkilön syyllistyminen rikokseen tai rikoksiin voi johtaa siihen, että hänet karkotetaan maasta eikä hänelle määrätä vapaaehtoisen paluun aikaa. Jos vapaaehtoiselle paluulle ei anneta aikaa, määrätään henkilölle myös maahantulokielto.
Vaara yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle
Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on todettu, että yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kuuluu kaikki sellainen toiminta, jolla pyritään takaamaan yhteiskunnan jäsenille turvallinen ja viihtyisä elin- ja toimintaympäristö. Lisäksi siihen kuuluu myös toiminta, jolla pyritään torjumaan ja selvittämään rikoksia ja oikeudenloukkauksia, että ennaltaehkäisemään ja poistamaan häiriöitä. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että yleinen järjestys ja turvallisuus määräytyvät samoin perustein kuin muissa säännöksissä, jotka koskevat maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiä. Lisäksi yleistä järjestystä ja turvallisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös valtion turvallisuuteen liittyvät näkökohdat.
Euroopan unionin tuomioistuin on arvioinut käsitettä ”vaara yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle”. Sen mukaan pelkästään jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen on vaaraksi yleiselle järjestykselle jo sillä perusteella, että tällainen kansalainen on epäiltynä rikoksesta tai saanut tällaisesta teosta tuomion.
EU-tuomioistuimen mukaan Käsitettä tulee kuitenkin arvioida jäsenvaltiossa tapauskohtaisesti, jotta voidaan tarkastaa, aiheuttaako kolmannen maan kansalaisen käyttäytyminen todellista ja välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle. Pelkästään se, että kolmannen maan kansalainen on epäilynä rikoksesta tai saanut rikostuomion, ei voi oikeuttaa yksinään sitä, että kansalainen olisi vaaraksi yleiselle järjestykselle, vaan asiassa tulee tehdä kokonaisarviointia.
Kokonaisharkinta
Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan maasta karkottamista ja maahantulokiellon määräämistä tehtäessä tulee tehdä kokonaisharkinta, jossa tulee ottaa huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Korkein hallinto-oikeus on antanut kokonaisharkintaa koskien ratkaisut KHO 2016:199 ja KHO 2020:67, joista ensimmäisessä karkotuksen puolesta puhuvia seikkoja oli enemmän kuin vastaan puhuvia.
Tapauksessa KHO 2020:67 oleskelulupaa hakenut henkilö oli syyllistynyt laittoman maahantulon järjestämiseen. Kysymys oli kuitenkin ollut yksittäisestä teosta eikä toimintaan ollut liittynyt suunnitelmallisuutta tai taloudellisen hyödyn tavoittelua. Lisäksi rangaistuksen koeaika oli päättynyt eikä hänen ollut esitetty syyllistyneen uusiin rikoksiin.
Tässä tapauksessa kokonaisharkinnassa otettiin huomion myös perhe-elämän suoja, lapsen etu ja hakijan pyrkimys integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. KHO katsoi, että karkottamista vastaan puhuvat seikat olivat punninnassa painavampia eikä karkottamista ollut myöskään pidettävä suhteellisuusperiaatteen tai Euroopa ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa edellytetyn välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimuksen mukaisena.
Tapauksen KHO 2021:121 taustat
Maahanmuuttovirasto katsoi oleskelulupa-asian hakijan eli A:n olleen vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, koska A oli epäiltynä vuonna 2018 tapahtuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja väärän henkilötiedon antamisesta. Maahanmuutto ei myöntänyt A:lle aikaa vapaaehtoiselle paluulle. Lisäksi A:lle määrättiin kolmen vuoden maahantulokielto. Maahantulokiellon pituutta määrättäessä Maahanmuuttovirasto katsoi, etteivät hakijan perhe- ja työsiteet olleet sellaisia, että maahantulokielto olisi kohtuuttomasti vaikeuttanut niiden hoitamista.
A valitti asiasta Turun hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden suullisessa pääkäsittelyssä Maahanmuuttoviraston edustaja toi esille, että A on epäiltynä aikaisemmin mainittujen törkeän pahoinpitelyn ja väärän henkilötiedon antamisen lisäksi myös lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Lisäksi A on Suomessa ollessaan syyllistynyt liikennerikkomukseen, ajokorttirikkomukseen ja kahdesti liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
Turun hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen maahantulokiellon osalta. Koska hallinto-oikeus on kumonnut maahantulokiellon, hallinto-oikeus on määrännyt A:lle 30 päivän ajan vapaehtoiselle maasta poistumiselle. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perustelussa, että rikosasia, josta A:ta epäillään, on vasta syyteharkinnassa ja A on kiistänyt syyllistyneensä tähän rikokseen. Hallinto-oikeus katsoi, etteivät pelkästään rikosepäilyt osoita A:n olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Myöskään A:n syyksi luetut liikennerikokset eivät ole antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Asiassa oli saatu lisää selvitystä ennen KHO:n antamaa ratkaisua. A:n törkeää pahoinpitelyä koskeva rikosepäily oli käsitelty käräjäoikeudessa ja A oli tuomittu perusmuotoisesta pahoinpitelystä. Lisäksi A oli tuomittu kahdesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja ajokorttirikkomuksesta. Edellä mainittujen syyksi lukemisten lisäksi A oli yhä epäiltynä raiskauksesta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kiristyksestä, vainoamisesta, laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä.
Korkein hallinto-oikeus teki tapauskohtaisen harkinnan arvioidessaan, muodostaako henkilö ulkomaalaislaissa tarkoitetun vaaran yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Arvio perustui arvioon henkilön käyttäytymisestä tulevaisuudessa. Pelkästään rikosepäily tai tuomio ei tarkoita, että henkilö olisi vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, vaan asiassa tulee korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ottaa huomioon myös muut olosuhteet, kuten rikollisen teon laatu, vakavuus sekä teosta kulunut aika. Jos kyseessä on pelkästään rikosepäily, tulee arvioitavaksi myös rikosepäilyn uskottavuus. Päätöksestä tulee tällöin käydä riittävällä tavalla ilmi, mitä rikosepäilyä koskevaa selvitystä on saatu ja miten sitä on arvioitu.
Koska henkilön yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle muodostaman vaaran arvioiminen kohdistuu henkilön käyttäytymiseen tulevaisuudessa, tulee vaaran arvioinnissa ottaa huomioon myös Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen esiin tulleet seikat. Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen ilmenevät seikat voivat vähentää tai lisätä henkilön yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttamaa vaaraa. Hallinto-oikeuden tehdessä päätöstä, on A:n törkeää pahoinpitelyä koskeva rikosasia ollut syyteharkinnassa.
Asian ollessa käsiteltävänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa rikosasia oli käsitelty käräjäoikeudessa, ja A oli saanut tuomion pahoinpitelystä. Lisäksi A:ta epäiltiin myös muista uusista rikosepäilyistä, jotka eivät ole olleet hallinto-oikeuden päätöksen aikaan vielä esitutkinnassa. Korkein hallinto-oikeus otti uuden asiassa annetun selvityksen huomioon. Korkeimman hallinto-oikeuden mukana uusi selvitys rikosepäilyistä tuki Maahanmuuttoviraston tekemää arviota A:n aiheuttamasta vaarasta.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan A on vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, joten hänelle ei voitu määrätä vapaaehtoisen paluun aikaa. Näin ollen A:lle määrättiin maahantulokielto, joka on kolmen vuoden mittainen. Kolmen vuoden maahantulokielto on perusteltu, koska asiassa ei tullut esiin, että A:lla olisi sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi.
Yhteenveto
Yksinään rikosepäily tai rikostuomio ei riitä siihen, että kolmannen maan kansalainen olisi vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Asia tulee aina arvioida tapauskohtaisesti ja siinä tulee ottaa huomioon muut olosuhteet, kuten rikos, sen laatu, vakavuus ja teosta kulunut aika. Jos kyseessä on rikosepäily, tulee arvioida myös epäilyn uskottavuutta. Rikosepäilyyn perustuvassa päätöksessä tulee lisäksi myös käydä riittävällä tavalla ilmi, miten rikosepäilyä koskevaa selvitystä on saatu ja miten sitä on arvioitu.
Tapauksessa A oli syyllistynyt useisiin rikoksiin ja epäiltynä useista rikoksista. Osa rikosepäilyistä käsiteltiin ennen kuin korkein hallinto-oikeus antoi päätöksensä asiassa. Koska henkilön yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle muodostaman vaaran arvioiminen kohdistuu henkilön käyttäytymiseen tulevaisuudessa, tulee vaaran arvioinnissa ottaa huomioon myös sellaiset seikat, jotka eivät olleet tiedossa vielä Maahanmuuttoviraston päätöstä tehtäessä.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
Julia Sieppi
OTM (väitöskirjatutkija), luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, rikosoikeus
Lakitoimisto KPF
Puh: 050 5300 152
