top of page

Miten rikoshyöty vaikuttaa rangaistukseen talousrikoksissa?

Viikon blogikirjoituksessa käsittelen tuoretta akateemista artikkeliani, jossa olin toisena kirjoittajana Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäen kanssa. Artikkelin nimi on Tilastollinen analyysi rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista tekijöistä talousrikostuomioissa. Artikkeli on julkaistu korkeatasoisessa kotimaisessa akateemisessa julkaisussa nimeltä Lakimies, numerossa 3-4/2023. Artikkelin tiedot löydät julkaisuluettelostani.


Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi artikkelin tutkimusaiheen ja keskeiset tulokset.


Rangaistuksen määräämisestä


Rangaistuksen määrääminen sisältää useita vaiheita, keskeisimpänä on rangaistuslajin valinta ja rangaistuksen mittaaminen. Rangaistuslajin valinta tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, mikä vaihtoehtoisista rangaistuksen lajeista tekijälle määrätään. Rangaistuslajeja ovat esimerkiksi sakko, ehdollinen vankeus ja ehdoton vankeus. Rangaistuksen mittaaminen taas on sakkojen määrän tai vankeuden pituuden mittaaminen. Rangaistuksen määräämisen pääperiaate on rikoslain 6:4 §:ssä:


Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.”


Käytännössä rangaistus arvioidaan yleensä sen mukaan, kuinka vakava teko on eräänlaiseen hypoteettiseen keskivertorikokseen verrattuna. Kun tiedetään keskivertorikos ja keskivertorangaistus, voidaan tuomiota annettaessa suhteuttaa käsillä oleva teko tällaiseen keskivertorikokseen, ja määrätä sen perusteella rangaistus.

Merkittävin kriteeri rangaistusta mitattaessa on yleensä vahingollisuus ja vaarallisuus, mikä määräytyy sen mukaan, mitä kriminalisoinnilla pyritään suojelemaan.


Talousrikoksissa tätä mitataan yleensä euroina, koska talousrikosten kriminalisoinnilla pyritään estämään sitä, että haitallisilla liiketoimintatavoilla aiheutettaisiin vahinkoa muille talouden toimijoille tai julkiselle vallalle. Talousrikoksissa rajanveto perusmuotoisen ja törkeän tekomuodon välillä onkin perinteisesti perustunut teolla tavoiteltuun hyötyyn tai aiheutettuun vahinkoon. Noin 20 000 euron raja tyypillisesti muuttaa talousrikoksen törkeäksi.


Lajivallinnassa suurin käytännön merkitys on tyypillisesti valinnalla ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä. Tätä koskeva normi on rikoslain 6:9 §:ssä:


Määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.”


Käytännössä alle kahden vuoden vankeudet tuomitaan pääsääntöisesti ehdollisena, jos tekijällä ei ole aiempaa rikoshistoriaa. Korkein oikeus on tosin pyrkinyt 2010-luvulta alkaen korostamaan, että myös ensikertalaiselle voidaan tuomita alle kahden vuoden vankeusrangaistus ehdottomana, jos tekijän syyllisyys sitä osoittaa. Tätä on sovellettu esimerkiksi väkivalta- ja seksuaalirikoksissa.


Tilastolliset havainnot


Tutkimuksen empiirinen osa tehtiin analysoimalla vuosien 2015–2021 talousrikostuomioita eri rikosnimikkeillä: kirjanpitorikos, törkeä kirjanpitorikos, törkeä velallisen epärehellisyys, törkeä veropetos ja törkeä rahanpesu. Aineisto kattoi 2189 tuomiota. Tuomiot luettiin ja niistä kerättiin rangaistus, rikosnimikkeet ja rikoshyödyn määrä. Nämä analysoitiin regressioanalyysillä, joka on tilastollinen menetelmä, jolla voidaan selvittää, millä varmuudella muuttujilla on yhteys toisiinsa. Näillä perusteilla huomattiin useita mielenkiintoisia asioita.


Rikoshyöty selitti merkittäviltä osin rangaistuksen määrän. Tämä tarkoittaa, että jos tiedetään teolla saatu rikoshyöty, pystytään ennustamaan tuomarin määräämä rangaistus hyvinkin tarkasti. Kun tähän tietoon lisätään rikosnimikkeet, paranee mallin ennustuskyky entisestään. Mallin perusteella yksi rikoshyötyeuro lisää vankeutta noin 0,000463 päivää. Tämä luku muuttuu selkeämmäksi toteamalla, että 10 000 euroa lisää rikoshyötyä tarkoittaa neljä ja puoli päivää enemmän vankeutta.


Tämän lisäksi tietyt rikosnimikkeet tuottavat runsaasti lisää vankeutta, esimerkiksi törkeän kirjanpitorikoksen tekeminen lisää vankeutta noin 106 päivää, kun taas törkeä veropetos lisää vankeutta 97 päivää. Leikkauspisteeksi mallissa muodostui 154 päivää, mistä lähdetään laskemaan rikosnimikkeitä ja vankeuspäiviä. Tämä tarkoittaa, että teoreettisessa tapauksessa, jossa rikoshyötyä ei ole, olisi rangaistus 154 päivää vankeutta, ja jokainen euro rikoshyötyä lisää vankeuspäiviä.


Erityisen merkittävä havainto oli myös, että talousrikoksista tuomittiin rangaistus pääsääntöisesti ehdollisena, jos tekijällä ei ollut aiempaa rikostaustaa. Tämä poikkeaa useista muista rikoslajeista. Havainto myös korostaa sitä, kuinka suuri merkitys tuomittavalla rikoshyödyllä on syytetylle, koska tämä vaikuttaa keskeisesti myös rangaistuksen valintaan ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä.


Lopuksi

Artikkeli tuotti hyvinkin merkittävää tietoa siitä, millä perusteilla talousrikosten rangaistus mitataan. Tuomarit eivät tee läheskään aina tietoisesti sellaisia valintoja, jotka voidaan tunnistaa isosta massasta. Tuomareiden tekemää mittausharkintaa voidaan ennustaa hyvinkin tarkasti yksittäisen rikoksen tapauksessa, jolloin rangaistus kyetään ennustamaan jo etukäteen. Tämä korostaa myös puolustuksen merkitystä talousrikoksissa, koska mitä pienemmäksi rikoshyöty katsotaan, sitä pienemmäksi rangaistus muuttuu. Tämä voi myös tarkoittaa valintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä, millä on usein erittäin suuri merkitys syytetylle.


Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


130 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Коментарі


bottom of page