Milloin taloyhtiö voi kieltää tupakoinnin - oikeustapauskommentti KHO 2021:39

Naapureiden tupakoiminen ja oikeus tupakoida omalla parvekkeellaan kuumentavat tunteita aika-ajoin. Mediassa on toisinaan kirjoiteltu asunto-osakeyhtiöistä, jotka ovat kieltäneet tupakoinnin esimerkiksi huoneistojen parvekkeilla. Millä perusteella ja miten tällainen kielto voidaan antaa, ja mitkä ovat tupakoitsijan ja naapureiden oikeudet asiassa? Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen asiaa ratkaisun KHO 2021:39 kautta.


Tupakkalain tupakointikiellot


Tupakkalaissa on säädetty kieltoja tupakoida tietyillä alueilla. Kiellon rikkomisen seurauksena paikan haltija tai tämän edustaja saa poistaa tupakoijan kyseiseltä paikalta, jos tämä ei kehotuksesta huolimatta lopeta tupakointia, paitsi jos poistamista voisi pitää kohtuuttomana (81 §). Yleinen tupakointikielto (74 §) kattaa mm. yleisessä käytössä olevan rakennuksen ja kulkuneuvon eli esimerkiksi julkiset rakennukset ja julkiset kulkuneuvot, sekä katsomot ja päiväkotien ja oppilaitosten alueen. Lisäksi yksityiskäytössä olevan ajoneuvon sisällä ei saa tupakoida silloin, kun kyydissä on alle 15-vuotias, ellei kyse ole matkailuauton tai -vaunun asuintila. Asuntoyhteisöä eli esimerkiksi asunto-osakeyhtiötä koskee oma pykälä. Sen mukaan asuntoyhteisön yhteisissä ja yleisissä sisätiloissa ei saa tupakoida, mutta asuntoyhteisö saa kieltää tupakoinnin asuntoyhteisön hallitsemissa yhteisissä ulkotiloissa rakennuksen sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueella ja yhteisillä parvekkeilla. (78 §)


Lisäksi asuntoyhteisö voi kieltää tupakoinnin tietyillä alueillaan (79 §). Tämä uudistus astui voimaan vuonna 2017. Kielto voi ulottua huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin, eli toisin sanoen asuntoyhteisö voi kieltää asunnossa, parvekkeella tai pihalla tupakoinnin. Kieltoa haetaan kunnalta, ja hakemuksen kattamien tilojen haltioita tulee kuulla ennen hakemuksen tekemistä. Hakemisesta päätetään yhtiökokouksessa, ja myönteiseen päätökseen riittää yli puolet annetuista äänistä. Yksittäinen osakas ei siten pysty yksin hakemaan tupakointikieltoa kunnalta, vaan asia täytyy ensin käsitellä yhtiökokouksessa ja yhtiö hakee myönteisen päätöksen jälkeen kieltoa.


Hakemuksesta ja sen edellyttämästä osakkaiden kuulemisista aiheutuu jonkin verran kuluja taloyhtiölle. Asuntojen määrästä riippuen tupakointikieltohakemuksen käsittely maksaa noin 700-1000 euroa kunnasta riippuen, päälle tulevat kuulemiseen ja päätöksestä ilmoittamiseen liittyvät kulut. Kuuleminen on pakollista, ja siinä kysytään kirjallisesti näkemys kaikilta niiltä osakkailta ja asukkailta, joiden hallitsemia tiloja kielto koskee. Erityisesti asuintiloihin ulottuva kielto aiheuttaa kustannuksia, koska asuintilaan ulottuva kielto vaatii lähtökohtaisesti konkreettista haittaa ja paljon selvityksiä kiellon tarpeellisuudesta eli esimerkiksi siitä, onko haitta konkreettista ja miten sitä voisi estää. Lisäksi tilan haltijalle tulee varata mahdollisuus estää itse savun kulkeutuminen toiselle parvekkeelle tai toisen huoneiston sisätiloihin tai sen piha-alueelle.


Tupakointikiellon määrääminen asuntoyhteisöön


Kunnan on määrättävä tupakointikielto, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muuten kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle tai toisen huoneiston sisätiloihin tai sen piha-alueelle. Asuintilaan kielto voidaan määrätä vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista kohtuudella ehkäistä rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella. Lisäksi asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään. Asuintilaa koskeva kielto ei koske sähkösavuketta.


Jos olosuhteet muuttuvat eikä sille ole enää perusteita, kunnan tulee peruuttaa tupakointikielto asuntoyhteisön hakemuksesta. Muutos voi aiheutua esimerkiksi suoritetuista savun kulkeutumista estävistä muutostöistä. Myös tilanhaltijan hakemus voi riittää, jos asuntoyhteisö ei tee hakemusta ja olosuhteet ovat muuttuneet. Kunta valvoo tupakointikiellon noudattamista, ja tarvittaessa se voi asettaa kieltoa rikkovalle uhkasakon. Tarkastuksia tehdään ilmiantojen perusteella. Äärimmäisenä seurauksena kiellon rikkomisesta voi olla asuntoyhteisön suorittama huoneiston haltuunotto.


Tapaus KHO 2021:39


Asunto-osakeyhtiö oli hakenut tupakointikieltoa kunnalta. Espoon seudun ympäristöterveyden eläinlääkäri oli antanut lokakuussa 2018 määräyksen, jonka mukaan tämän asunto-osakeyhtiön huoneistoparvekkeilla tai huoneistopihoilla ei saanut enää tupakoida. Päätöksessä todettiin, että saatujen piirustusten ja arviointikäynnin perusteella oli mahdollista, että tupakansavua voi kulkeutua parvekkeille, asuntojen sisään ja sisäpihalle. A valitti tästä Helsingin hallinto-oikeuteen vaatien päätöksen kumoamista ainakin siten, että se ei koske valittajan huoneistoa ja parveketta.


A:n mukaan asiassa ei ollut ensin selvitetty, olisiko savun kulkeutuminen ollut estettävissä muuten kuin tupakointi kieltämällä. Asuintiloissa tupakoimista ei ollut kielletty, ja A oli lasittanut ja sisustanut parvekkeensa siten, että se ei poikennut asuintiloista. Kielto rajoitti hänen hallinta- ja omistusoikeuttaan liikaa. Lisäksi asiassa ei ollut järjestetty hallintolain edellyttämää kuulemista, noudatettu asunto-osakeyhtiölain yhtiökokousta koskevia säännöksiä eikä tupakointikieltohakemuksen muotosäännöksiä.

Kieltopäätöksen tehnyt kaupungineläinlääkäri antoi lausunnon, jonka mukaan A ei moittinut yhtiökokouksen päätöstä määräajassa, annetun selvityksen perusteella A:n parveke ei poikennut rakenteellisesti muista parvekkeista eikä tapauksessa ollut tarvetta selvittää muita keinoja tupakansavun parvekkeelta kulkeutumisen estämiseksi. Eläinlääkäri katsoi, että hallintolain mukaista asianosaisen kuulemista voitiin pitää ilmeisen tarpeettomana, koska A ei ole yhtiökokouksessa vedonnut rakenteellisiin seikkoihin vaan esimerkiksi vähemmistön syrjinnän ja yksityisyyden rajoittamisen. Asunto-osakeyhtiö ei antanut asiassa selitystä.


Hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella asunto-osakeyhtiö oli toimittanut asuinhuoneistojen haltijoiden kuulemisen tupakkalain 79 §:n edellyttämällä tavalla annettuaan heille tiedon tupakointikieltohakemuksesta, sen perusteista sekä ohjeet huomauksen esittämiseen. Tämän lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että Espoon seudun ympäristöterveys varasi heille hallintolain 34 §:n mukaisen tilaisuuden tulla kuulluksi. Asunto-osakeyhtiöllä oli hallinto-oikeuden mukaan myös tupakkalain mukainen peruste kieltää tupakointi parvekkeilla, koska tupakkalain mukaan parvekkeille ja huoneistojen ulkotiloihin on määrättävä tupakointikielto, jos savun kulkeutuminen toisiin tiloihin on mahdollista. Tupakointikiellon määrääminen ei ole omaisuuden tai yksityisyyden suojan vastainen tai syrjivä toimi. Annetun selvityksen perusteella oli mahdollista, että savua kulkeutuu parvekelasituksista huolimatta. Hallinto-oikeus katsoi, että kaupungineläinlääkärin päätös oli lainmukainen ja hylkäsi A:n valituksen.


Tapauksen käsittely KHO:ssa


A valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. A:n mukaan hallintolain mukaista kuulemista ei ollut tehty, koska viranomainen oli pitänyt sitä tarpeettomana. Näin ollen tupakointikieltohakemuksen ehdotonta prosessiedellytystä ei ollut täytetty, eikä hakemuksen käsittelylle viranomaisessa olisi ollut edellytyksiä. Kuulematta jättäminen on poikkeus pääsääntöön ja sitä tulee tulkita suppeasti. Oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan on yksi keskeisiä hyvän hallinnon periaatteita. Tässä tapauksessa perusteita kuulemiselle olisi ollut erityisesti, kun A vastusti kieltohakemusta.


Kaupungineläinlääkäri vastasi valitukseen muun muassa niin, että Valvira on antanut viranomaisille ohjeen tupakointikieltohakemusten käsittelyyn, ja sen mukaan viranomaisen tehtävänä on harkita sitä, milloin hallintolain mukainen kuuleminen voidaan jättää tekemättä ilmeisen tarpeettomana. Lisäksi ohjeen mukaisissa tilanteissa, joissa asuntojen haltijoita tuli ainakin kuulla, ei ollut kyse tämänkaltaisesta tilanteesta. Lisäksi eläinlääkäri vetosi perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan kielto on määrättävä, jos sen edellytykset täyttyvät eli savua voi muuten kuin poikkeuksellisesti kulkeutua parvekkeelta tai asunnon ulkotiloista muihin vastaaviin tiloihin tai toisen huoneistoon.


Korkein hallinto-oikeus kumosi kaupungineläinlääkärin ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian kaupungineläinlääkärin käsiteltäväksi. Kyse oli siitä, että kaupungineläinlääkärin olisi tullut kuulla asianosaisia hallintolain 34 §:n mukaisesti. Hallintolain 5 § 1 momentin mukaan muussa laissa oleva hallintolaista poikkeava säännös tuli sovellettavaksi hallintolain säännöksen sijasta, mutta tupakkalain mukainen säännös asianosaisten kuulemisesta ei ollut tällainen hallintolakia sivuuttava säännös. Tämä johtui siitä, että tupakkalain mukainen kuulemismenettely koski yksityisoikeudellista kuulemista julkisoikeudellisen kuulemisen sijasta. Sen tarkoituksena oli edistää asuntoyhteisön päätöksentekoa, ei viranomaisen päätöksentekoa.


Korkein hallinto-oikeus katsoikin, että vaikka viranomaisella ei sinänsä ole harkintavaltaa siinä, voiko kiellon jättää määräämättä, jos savu kulkeutuu tietyllä tavalla, niin tähän päätökseen tulee päätyä laissa edellytettyjä reittejä pitkin. Tässä tapauksessa viranomainen oli laiminlyönyt asianosaisten kuulemisen, ja kuuleminen voi edistää asiaan liittyvien tosiseikkojen selvittämistä. Näin ollen A:n kuulemista ei voitu pitää ilmeisen tarpeettomana.


Yhteenveto


Taloyhtiössä voidaan kieltää tupakointi sekä sen ulkotiloissa että parvekkeilla ja asuntojen sisätiloissa. Tämä edellyttää kunnalle esitettyä hakemusta, enemmistöpäätöstä yhtiökokouksessa ja sitä, että kaikkia niitä, joihin hakemus vaikuttaa, kuullaan. Lisäksi niille, joiden hallitseman asunnon asuintilaan kielto vaikuttaisi, tulee antaa mahdollisuus estää savun kulkeutuminen muiden asuintilaan, parvekkeelle tai ulkotilaan. Kiellon saa asuintiloihin antaa vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista kohtuudella estää rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella. Tupakoinnin kieltäminen asunnon sisällä on siten vaikeampi saada aikaan. Asuintilaa koskeva kielto ei koske sähkösavuketta.


Viranomaisen tulee päätösharkintaa tehdessään antaa asianosaisille hallintolain mukainen mahdollisuus tulla kuulluksi. Tämän voi jättää tekemättä vain, jos se voidaan katsoa ilmeisen tarpeettomaksi. Tarpeettomuutta ei aiheuta se, että kuulemisen tarpeellisuutta harkittaessa vaikuttaisi siltä, että tiedossa olevien olosuhteiden perusteella tupakointikielto pitäisi lopulta lain mukaan määrätä jolloin viranomaisella ei olisi harkintavaltaa siinä, että voiko se jättää kiellon määräämättä. Eli toisin sanoen, vaikka näyttäisi siltä että kielto täytyy määrätä, asianosaisten kuulemista ei silti saa laiminlyödä. Kieltopäätösharkintaa edeltävä selvitys on hankittava ja suoritettava lainsäädännön vaatimalla tavalla.


Tupakointikiellon hakeminen aiheuttaa jonkin verran kustannuksia taloyhtiölle, ja asuintiloihin ulottuvan kiellon hakeminen on merkittävästi kalliimpaa kuin ulkotiloihin rajoittuva kielto. Kunta valvoo tupakointikieltoa pääasiassa ilmiantojen perusteella. Kiellon rikkojalle voi olla seurauksena uhkasakko, ja pahimmassa tapauksessa huoneiston haltuunotto.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF


050 5338 295

essi.puhakainen@kpflaki.com



22 katselukertaa0 kommenttia