Blogikirjoitus on siitä mukava tyylilaji, että välillä voi kirjoittaa hieman enemmän kieli poskella eikä aina tarvitse kirjoittaa tiukkaa juridiikkaa. Tämän viikon blogikirjoitus käsittelee muutaman verojuristin leikillään kahvipöydässä aloittamaa pohdintaa siitä, missä tapauksessa silikonirinnat voisivat olla verovähennyskelpoinen meno. Kirjoitus käsittelee osittain myös tiukkaa juridiikkaa tulonhankkimismenojen vähentämisestä verotuksessa, joista suuri osa palkansaajista voisi hyötyä rahallisesti. Tämän vuoksi kirjoituksesta voi oppia myös jotain hyödyllistä asiaa.
Luonnollinen vähennys
Vaikka luonnollinen vähennys saattaa kuulostaa hauskalta aiheeseen liittyvältä väännökseltä, on kyseessä oikea vero-oikeudessa käytetty termi, joka sisältyy myös tuloverolakiin. Tuloverolain määritelmä luonnollisista vähennyksistä on ”tulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot”. Tuloverolain 29 § säätää luonnollisten vähennysten vähennyskelpoisuudesta ”Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot”.
Luonnolliset vähennykset vähennetään tulosta, jolloin saadaan nettotulo verotusta varten. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos verovelvollisella on 40 000e vuositulot ja hänellä on 5000e luonnollisia vähennyksiä, lasketaan hänen veronsa siten, kuin hän olisi ansainnut 35 000e verovuonna. Tätä kutsutaan nettoverotukseksi eli valtio verottaa henkilöä hänen tulojensa ja tuloista aiheutuneiden kulujen erotuksesta. Tätä 5000e määrää ei siis vähennetä henkilön maksettavaksi tulevasta verosta, vaan hänen veroprosenttinsa lasketaan kuin hän olisi ansainnut tämän verran vähemmän. Koska Suomessa ansiotulojen verotus on progressiivista, johtaa tämä siihen, että mitä suuremmat henkilön tulot ovat, sitä enemmän hän hyötyy rahallisesti vähennyksistä.
Keskeinen rajanveto luonnollisissa vähennyksissä on, milloin ne liittyvät tulonhankkimistoimintaan. Ihmisillä kun on tyypillisesti muitakin menoja, kuten ruoka- ja asumismenoja. Vaikka suurin osa meistä meistä ei voi tehdä työtä ilman ruokaa tai asuntoa, verojärjestelmään on valittu systematiikka, jonka mukaan ainoastaan riittävän suoraan tulonhankkimiseen liittyvät menot voi vähentää. Muita kuin tulonhankkimismenoja kutsutaan elantomenoiksi eli verovelvollisen henkilökohtaiseen kulutukseen ja elämiseen liittyviksi menoiksi. Nämä ovat vähennyskelvottomia tuloverolain 31 §:n mukaan, elantomenoista esimerkkinä pykälässä mainitaan asunnon vuokra sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneet menot, mutta elantomenot kattavat myös useita muita menoja. Elantomenojen osalta tyypillistä on, että ne ovat joko puhtaita kulutusmenoja tai sitten menoja, joita aiheutuu myös ansiotuloja hankkimattomille henkilöille.
Luonnollisina vähennyksinä on mahdollista vähentää esimerkiksi matkakuluja, työvälineitä, työasunnosta aiheutuvia kustannuksia sekä tiettyjen ammattiin liittyvien koulutusten kustannuksia. Edellytyksenä on, että nämä liittyvät henkilön työhön eivätkä henkilökohtaiseen kulutukseen. Myös työvaatteista aiheutuvia kustannuksia on ollut mahdollista vähentää verotuksessa joissain tapauksissa.
Silikonirintojen vähennyskelpoisuudesta ei ole varsinaista oikeuskäytäntöä. Näiden vähentäminen luonnollisena vähennyksenä ratkeaa kuitenkin luonnollisia vähennyksiä koskevien yleisten oppien avulla. Jossain määrin näihin voidaan soveltaa analogisesti myös työvälineisiin ja työvaatteisiin liittyvää oikeuskäytäntöä. Ensiksi on arvioitava, liittyvätkö rinnat tulonhankkimistoimintaan ja tämän jälkeen on arvioitava työvaatteita koskevan oikeuskäytännön valossa, missä määrin niiden käyttö on yksityistä.
Vähentäminen verotuksessa – ajallinen ongelma
Henkilöverotuksessa vähennykset tehdään lähtökohtaisesti silloin, kun meno maksetaan. Tätä kutsutaan kassaperiaatteeksi. Tähän on kuitenkin poikkeus sellaisten menojen osalta, joilla hankittua omaisuutta käytetään useana vuonna. Tuloverolain 114 § viittaa tässä elinkeinoverolain vähennyssäännöksiin eli tässä tapauksessa pykäliin 30 ja 33. Elinkeinoverolain 30 §:ssä säädetään, että ”Koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoista tehdään poistot yhtenä eränä menojäännöksestä”. Vaikka silikonirinnat eivät ole koneita tai kalustoa, voivat ne lukeutua koneisiin tai kalustoon rinnastuvaan irtaimeen käyttöomaisuuteen, koska tämän ryhmän on katsottu kattavan käytännössä kaikki työvälineet.
Tämän vuoksi silikonirinnat on vähennettävä verotuksessa menojäännöspoistona, jos näihin ei sovelleta jotain poikkeusta. Mahdollinen poikkeus on EVL 33 §:ssä, jonka mukaan irtaimen kuluvan käyttöomaisuuden hankintameno voidaan vähentää kerralla, jos sen todennäköinen käyttöaika on alle kolme vuotta. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta olen elänyt siinä uskossa, että silikonirintojen käyttöaika on yli tämän ajan, joten kyseinen poikkeus ei käsittääkseni sovellu. Tämä poikkeus voi soveltua myös epäsuorasti. Verohallinto on katsonut, että jos käyttöomaisuuden hankintameno on alle 1000 e, voidaan se tästä huolimatta vähentää kerralla, koska näin vähäarvoisen omaisuuden käyttöaika on todennäköisesti alle 3v. En tiedä silikonirintojen markkinahintaa, mutta nopean googletuksen perusteella hinta ylittää melko varmasti tämän rajan.
Tämän vuoksi silikonirinnat tulee vähentää verotuksessa menojäännöspoistolla. Menojäännöspoisto tarkoittaa, että jokaisena verovuonna on mahdollista vähentää 25 % menojäännöksestä. Menojäännös taas on hankintameno vähennettynä aikaisemmilla poistoilla. Eli ensimmäisenä vuonna on mahdollista vähentää 25 % alkuperäisestä hinnasta, toisena vuonna 18,75 % alkuperäisestä hinnasta, kolmantena 14 %, neljäntenä 10,5 % ja niin edelleen Toki rintojen käyttöiän päättyessä on mahdollista vähentää jäljellä oleva menojäännös kokonaisuudessaan.
Liittyminen tulonhankkimistoimintaan
Jotta silikonirinnat voitaisiin vähentää verotuksessa, on aluksi arvioitava, liittyvätkö ne tulonhankkimistoimintaan. Jotta ne liittyisivät tulonhankkimistoimintaan, henkilön ammatin on oltava sellainen, että rintojen koko vaikuttaa hänen ansioihinsa tai mahdollisuuteen harjoittaa ammattiaan. Vaikka joidenkin ihmisten mielestä suuremmat rinnat ovat esteettisesti viehättävämmät, ei tämä kuitenkaan useimmissa ammateissa lisää ihmisen tuloa tai ole välttämätön edellytys tulojen hankkimiseksi. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että rintojen koko ei ole palkanmaksuperuste tai useimmista palveluista maksettu hinta ei liity henkilön rintojen kokoon.
On kuitenkin ammatteja, joissa rintojen koon voitaisiin katsoa vaikuttavan henkilön tulonmuodostukseen. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi tietyt esiintymisammatit, joissa merkittävä osa palvelusta perustuu nimenomaisesti rintojen esteettiseen viehättävyyteen. Jos tällaiseen ammattiin vielä liittyy jonkinlainen tulospalkkaus, on silikonirintojen liittyminen tulon hankkimiseen kohtuullisen selkeää. Myös joissain muissa ammateissa ja erityisesti harjoitettaessa tiettyjä elinkeinoja on mahdollista vetää yhtäläisyys rintojen koon ja tulonmuodostuksen välillä. Nämä ammatit ovat kuitenkin melko harvinaisia.
Käyttökelpoisuus vain työtehtävissä
Vaikka silikonirinnat liittyisivätkin tulonhankkimiseen, joudutaan silti pohtimaan, ovatko ne enemmän tulonhankkimista vai yksityistä kulutusta. Vaatteiden osalta on katsottu, että ne ovat lähtökohtaisesti yksityistä kulutusta, koska ihmiset joutuvat käyttämään rahaa vaatteisiin joka tapauksessa. Työvaatteet voikin oikeuskäytännön mukaan vähentää lähinnä silloin, jos niitä voidaan käyttää vain töissä tai jos työ on sellaista, että se kuluttaa vaatteita paljon normaalia nopeammin.
Silikonirinnoista ei voida vetää suoraa analogiaa vaatteisiin, koska silikonirintoja ei voi jättää samalla tavalla työpaikalle kuin esiintymisasua. Tästä huolimatta silikonirintojen hankkija saa näistä tiettyä hyötyä myös vapaa-ajalla samalla tavalla kuin vaatteista, koska osa ihmisistä pitää niitä esteettisesti miellyttävämpänä. Koska silikonirinnat ovat implantit, ei niihin voida soveltaa samalla tavalla arviointia siitä, voidaanko niitä käyttää vain työtehtävissä. Tämä niiden ominaisluonne vaikuttaa kuitenkin siihen, että ne ammattikäyttöön hankkinut henkilö saa niistä yksityiseen kulutukseen rinnastuvan vaikutuksen. Toisaalta silikonirinnat eivät ole sellaista kulutusta, johon henkilö joutuisi muutoin käyttämään rahaa, mikä vaikuttaa omalta osaltaan arviointiin siitä, ovatko ne yksityistä kulutusta vai tulonhankkimismenoa.
Johtopäätökset
Luonnolliset vähennykset ovat verotuksessa tehtäviä vähennyksiä kuluista, joita henkilön tulonhankkimistoimintaan on mennyt. Nämä ovat vähennyskelpoisia toisin kuin elantomenot, jotka ovat henkilökohtaista kulutusta eli menoja, jotka eivät suoranaisesti liity tulonhankintaan. Vähennykset tulonhankkimismenoista tehdään tulosta eli ne vähentävät laskennallisesti tuloa, jonka pohjalta vero lasketaan. Useana vuonna käytettävä omaisuus vähennetään menojäännöspoistoina eli joka vuosi pienevänä osuutena.
Silikonirinnat on mahdollista vähentää verotuksessa, jos ne liittyvät henkilön tulonhankkimistoimintaan eivätkä ole elantomenoja. Tulonhankkimistoimintaan ne voivat liittyä ammateissa, joissa rintojen esteettinen viehättävyys joidenkin katsojien mielestä vaikuttaa siihen, paljonko he maksavat palvelusta, jolloin tämä viehättävyys on keskeisessä roolissa tulonhankinnassa. Tätä joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti.
Mielenkiintoisempi oikeudellinen rajanveto voidaan tehdä siitä, ovatko silikonirinnat enemmän tulonhankkimismenon vai elantomenon luonteisia. Silikonirintoja kun joutuu niiden ominaisluonteesta johtuen käyttämään myös vapaa-aikana. Henkilö saa silikonirinnoista tiettyä hyötyä myös vapaa-aikana, koska osa ihmisistä pitää niitä esteettisesti miellyttävinä.
Oikeustila niiden osalta on hieman epäselvä, mutta jos rinnat on selkeästi hankittu tulonhankkimistoimintaan, puoltaisi tämä niiden vähennyskelpoisuutta, vaikka niistä saadaankin hyötyä myös vapaa-ajalla.
Koska oikeustila on epäselvä, ei verovelvollista rangaista veronkorotuksella siitä, että hän yrittää vähentää rintojen hankintamenoa verotuksessa. Parhaimmillaan tällainen yritys johtaisi mielenkiintoiseen oikeustapaukseen, jonka lopputulos kiinnostaisi ainakin allekirjoittanutta. Viime kädessä vähennyskelpoisuuden arviointi tapahtuu tapauskohtaisesti arvioiden henkilön ammattia ja silikonirintojen vaikuttamista ammatin harjoittamiseen.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
