Viikon blogikirjoituksessa käsittelen pääomalainan luovutustappion vähennyskelpoisuutta. Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani käsitellyt pääomalainaa, ja näistä kirjoituksista on tullut lukuisia yhteydenottoja. Viikon blogikirjoituksessa käsittelen yhtä eniten epäselvyyttä aiheuttavaa kysymystä, pääomalainan luottotappiota. Kirjoitus perustuu tuoreeseen vertaisarvioituun tieteelliseen artikkeliini, joka on julkaistu Verotus-lehden numerossa 1/2023 ja on saatavilla seuraavan linkin kautta:
Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Tässä blogikirjoituksessa avaan artikkelin keskeisiä tuloksia. Artikkeli käsittelee tuloverolain (TVL) mukaisia verotustilanteita, mikä kattaa käytännössä useimmat yksityishenkilöiden verotustilanteet.
Pääomalaina
Verolainsäädännössä ei ole pääomalainaa koskevia erityisiä säännöksiä. Pääomalainaa koskeva lainsäädäntö on käytännössä kokonaan osakeyhtiölaissa ja kirjanpitolainsäädännössä. Tätä sääntelyä olen käsitellyt tarkemmin aikaisemmassa kirjoituksessani:
Pääomalainasta voidaan todeta lyhyesti, että kyseessä on maksukyvyttömyystilanteessa viimesijainen laina. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiön konkurssi- ja selvitystilatilanteessa pääomalainan velkojat saavat saatavalleen suorituksen viimeisenä, jos muitakin velkojia on. Käytännössä pääomalaina on lähes aina yhtiön omistajien tai lähipiirin antama laina. Osakeyhtiölain 12:1 §:n mukaan pääomalaina on laina, jonka:
“1) pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella;
2) pääoma saadaan muutoin palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän; sekä
3) pääoman tai koron maksamisesta yhtiö tai sen tytäryhteisö ei saa antaa vakuutta.”
Pääomalaina luetaan kirjanpidossa omaan tai vieraaseen pääomaan riippuen sen ehdoista. Tämä ratkotaan nykyään kansainvälisten tilinpäätösstandardien eli IFRS:n mukaan. Tuota jaottelua olen käsitellyt tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksestani, jonka linkki on ylempänä.
Pääomalainan koron verotus
Pääomalainalle voidaan maksaa korkoa vain silloin, jos yhteisö voisi jakaa voittoa. Tältä osin pääomalainan tuoton maksu rinnastuu osinkoon tai palautukseen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta (SVOP). Toisaalta kyseessä on kuitenkin laina, jolle maksetaan korkoa. Korkojen verotusta koskeva pääsääntö on tuloverolain 33 §:ssä:
”Korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle on veronalaista pääomatuloa”. Tästä pääsäännöstä poiketaan verohallinnon vahingoksi käytännössä vain silloin, jos pääomalainalle maksetaan epäsuhtaista korkoa sellaisissa olosuhteissa, että tavoitteena on selkeästi välttää verojen maksamista tai jakaa peiteltyä osinkoa yhdelle yhtiön omistajalle.
Pääomalainan tuotto voitaisiin katsoa osingoksi niissä tilanteissa, joissa pääomalaina on riittävän lähellä omaa pääomaa. Käytännössä kyse olisi tilanteesta, jossa pääomalaina on laina, jossa velallinen voisi täysin vapaasti päättää lainan pääoman palautuksista ja koron maksuista. Tällaisen lainan korko voitaisiin katsoa voitonjaoksi ja sitä voitaisiin verottaa osinkona. Näin toimittiin sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston kanssa ennen vuoden 2013 lakimuutosta. Käytännössä pääomalainan korko kuitenkin verotetaan lähes aina korkona eikä voitonjakona.
Pääomalainan koron verottamiseen liittyvä kysymys on merkityksellinen korkojen maksajan näkökulmasta, koska velalle maksettavat korot ovat vähennyskelpoisia maksajan verotuksessa, mutta voitonjako ei ole. Tämän vuoksi osinkojen lailla verotettava pääomalainan korko ei ole maksajalleen vähennyskelpoista. Tällainen tilanne on käsillä tosin ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa.
Pääomalainan luottotappio
Luottotappio syntyy silloin, kun velallinen ei kykene maksamaan velkaansa. Pääomalainan osalta tämä tarkoittaa käytännössä konkurssia. Tuloverolaissa ei ole erityissäännöksiä luottotappioista, mutta esimerkiksi elinkeinoverolaissa löytyy sääntelyä luottotappioista. Luottotappio voidaan vähentää kahdessa tapauksessa:
1) Luottotappio vähennetään omaisuuden luovutustappiona TVL 50 §:n mukaan, tai
2) Luottotappio vähennetään muuna tulonhankkimismenona TLV 54 §:n mukaan.
TLV 54 §:n mukaan:
“Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.”
Käytännössä pääomalainan luottotappio voidaan vähentää vain, jos lainanantaja harjoittaa niin laajaa ja ammattimaista rahanlainaustoimintaa, että se katsotaan verotuksessa tulonhankkimistoiminnaksi. Tällöin rahalainoja täytyy lähtökohtaisesti olla useita ja lainasummien täytyy olla todella suuria. Käytännössä yksityishenkilöt ovat harvoin ammattimaisia rahanlainaajia, jolloin tätä pykälää ei voida soveltaa kovin usein.
Luovutustappion käyttöala taas on huomattavasti laajempi. Ongelma aiheutuu siitä, että konkurssitilanteessa ei sinänsä tapahdu luovutusta, vaan omaisuus vain menettää arvonsa. TVL 50.3 § sisältää tästä oman säännöksensä:
“Luovutustappioon rinnastetaan myös:
1) sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;
2) sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena.”
Osakkeenomistajan antama pääomalaina voidaan lukea osaksi osakkeiden hankintamenoa, jolloin luovutustappio voidaan vähentää 2-kohdan mukaan. Sen sijaan, jos joku muu henkilö kuin osakkeenomistaja on antanut pääomalainan, tilanne on haastavampi. Laista ei saada tukea sille, että muu kuin osakkeenomistaja voisi vähentää pääomalainan luottotappion. Tällöin pääomalainaa ei lähtökohtaisesti voisi vähentää muutoin kuin TLV 54 §:n nojalla.
Pääomalainan luovuttaminen eteenpäin
Jos pääomalainasaaminen luovutetaan eteenpäin, verotuskohtelu on suhteellisen selkeää. TVL 50 §:n mukainen luovutustappion sääntely soveltuu velkasaatavan luovuttamiseen eteenpäin, kunhan vain kyse on tulonhankkimistarkoituksessa annetusta lainasta. Käytännössä pääomalainassa on lähes aina kyse tulonhankkimistoiminnasta, jos se annetaan elinkeinotoimintaa harjoittavaan yhtiöön. Pääomalainan luovutustappiosta on myös annettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2018:170, jossa todetaan hyvin selkeästi, että saamiset ovat omaisuutta, jolle voidaan vahvistaa luovutustappio.
Yhteenveto
Pääomalainan luottotappio ja luovutuksessa realisoituva arvonmenetys voidaan vähentää verotuksessa, vaikka tästä ei olekaan erityisäännöstä tuloverolaissa. Pääomalainan luottotappio tai arvonmenetys voidaan vähentää TLV 50 tai 54 §:n nojalla. Pääomalainan luottotappio voi kuitenkin olla vähennyskelvoton, jos pääomalaina on muun kuin osakeyhtiön osakkeenomistajan antama ja velallisesta tulee maksukyvytön. Tästä ei kuitenkaan ole ennakkotapausta ja oikeustila on epäselvä.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
