top of page

Miksi päiväsakot ovat suhteessa tuloihin?

Viikon blogikirjoituksessa käsittelen kriminaalipoliittista aihetta, päiväsakkoja. Päiväsakot ovat henkilön tuloihin sidottu rangaistus. Tällainen järjestelmä on käytössä vain muutamassa valtiossa, jotka sijaitsevat pääasiassa Euroopassa, sekä joissain Etelä-Amerikan valtioissa. Järjestelmälle on tiettyjä kriminaalipoliittisia perusteita, mutta sen puolesta voidaan esittää myös useita vasta-argumentteja. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi päiväsakkojärjestelmää eri näkökulmista.


Päiväsakkojärjestelmä


Rikoslain 6:1 mukaan: ”Yleisiä rangaistuslajeja ovat rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus ja ehdoton vankeus.” Rikoslain 2 a-luvussa määritellään sakko, muuntorangaistus ja rikesakko. Rikoslaissa sakko tarkoittaa 2a:1 §:n mukaan päiväsakkoja. Päiväsakkoja määrätään 1-120 kappaletta. Päiväsakon laskutapa on määritelty rikoslain 2a:2 §:ssä:


Päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden.


Kohtuullisena päiväsakon rahamääränä on pidettävä yhtä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta, josta on vähennetty valtioneuvoston asetuksella määriteltävät verot ja maksut sekä kiinteä peruskulutusvähennys. Sakotettavan elatusvelvollisuus voi alentaa päiväsakkoa.


Päiväsakon rahamäärästä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (609/1999) määritellään päiväsakon tarkka laskutapa. Asetuksen 1 §:n sisältää tulon laskutavan:


Sakotettavan keskimääräinen kuukausitulo lasketaan puhtaasta ansio- ja pääomatulosta. Keskimääräiseen kuukausituloon luetaan lisäksi tuloverolain 33 a–33 c §:n nojalla verovapaa osinkotulo, 33 d §:ssä tarkoitettu muu verovapaa tulo sekä 33 e–33 g §:n nojalla verovapaa ylijäämä ja muu varojenjako.”


Sakon määrä perustuu viimeisimpään verotukseen, joka on päättynyt ennen edellisen marraskuun loppua, jos tämä ei ole muuttunut merkittävästi. Sakkoa määrättäessä muuttuneista tuloista tulee ilmoittaa rangaistuksen uhalla.


Tulosta vähennetään verot ja lakisääteiset maksut sekä peruskuluvähennys 255 euroa. Tämän lisäksi jokainen elätettävä lapsi vähentää yhden päiväsakon euromäärää kolmella eurolla. Päiväsakon vähimmäismäärä on kuusi euroa. Päiväsakot pyöristetään aina alaspäin tasaeuroon.


Päiväsakkojärjestelmän taustat


Päiväsakon taustalla on ajatus siitä, että rahan sijaan tulisi mitata rahan aiheuttamaa hyvinvointivaikutusta. Taloustieteilijät alkoivat jo 1900-luvun alussa pohtia tulojen ja varallisuuden hyvinvointivaikutusta. Tällöin todettiin, että mitä enemmän tuloja ihmisellä on, sitä pienempi on lisäeuron hyvinvointia lisäävä vaikutus. Tätä kutsutaan laskevaksi marginaalihyödyksi. Käytännössä tätä voidaan havainnollistaa sillä, että 1800 euroa kuukaudessa nettona ansaitsevalle tuhannen euron ylimääräinen tulo tuottaa paljon enemmän hyvinvointia, kuin 10 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalle.


Sakkorangaistuksia on käytetty tuhansia vuosia. Niiden merkitys on sekä hankkia tuloja valtiolle että rangaista ihmistä suhteellisen kevyesti verrattuna vapausrangaistuksiin. Joissain valtioissa päädyttiin 1900-luvulla ottamaan käyttöön sakkojärjestelmä, joka huomioi ihmisen tulot sakkoja määrittäessä. Sakon noustessa tulojen myötä, rangaistus on samassa suhteessa tulotasosta riippumatta. Päiväsakkojärjestelmä myös huomioi ihmisen maksukyvyn paremmin kuin järjestelmä, jossa sakot suunnitellaan niin ankariksi, että ne tuntuvat rangaistukselta myös suhteellisen kovatuloisillakin.


Suomessa päiväsakkojärjestelmä otettiin käyttöön jo vuonna 1921. Tällöin pääperusteluna oli sakon oikeudenmukainen kohdistuminen eri tuloluokissa oleviin ihmisiin. Tällä tarkoitettiin, että kovatuloisia tahdottiin rangaista suhteellisesti yhtä ankarasti kuin pienituloisia. Tämän lisäksi päiväsakkojärjestelmällä haluttiin kumota inflaation vaikutus sakkojen suuruuteen.


Päiväsakkojärjestelmää on kehitetty erityisesti siitä näkökulmasta, että se on vaihtoehto vankeusrangaistukselle. Tämän vuoksi päiväsakkojen on tarkoitus olla suhteellisen ankara rangaistus, joka on pahimmillaan lyhyen vankeusrangaistuksen alapuolella. Samasta syystä, sekä rangaistuksen onnistumisen varmistamiseksi, maksamattomat sakot muunnetaan vankeudeksi niin, että neljä päiväsakkoa muunnetaan yhdeksi vankeuspäiväksi pyöristäen alaspäin. Vankeutta pidetään yleisesti yhteiskunnallisesti kaikkein huonoimpana rangaistusmuotona, koska se vaatii yhteiskunnan resursseja eikä yhteiskunta saa siitä takaisin juuri mitään. Vankeuden harvoja etuja on, että se estää rikosten jatkamisen.


Päiväsakkojärjestelmä on myös tehokas välimuoto kiinteän sakon ja rangaistuksen välillä. Maissa, joissa päiväsakkojärjestelmää ei ole käytössä, annetaan enemmän vankeustuomioita. Tämä johtuu siitä, että kiinteät sakot eivät vaikuta suurituloisten käytökseen, ja pienituloisilta sakkoja ei taas saada perityksi.


Päiväsakkojärjestelmän vastustus


Päiväsakkojärjestelmää voidaan vastustaa tuottavuusnäkökulmasta. Taloustieteellisesti voidaan argumentoida, että kovatuloisemman henkilön vapausrangaistus on ankarampi, koska hän menettää suuremman osan tuloa. Tämä johtuu siitä, että hänen aikansa on taloudellisesti arvokkaampaa, koska siitä maksetaan suurempi korvaus. Tällöin vankeusrangaistus olisi suurituloiselle suhteellisesti ankarampi, mutta päiväsakkojärjestelmä taas on suurituloiselle yhtä ankara kuin pienempituloiselle. Toisaalta samalla argumentaatiolla voidaan myös puoltaa päiväsakkojärjestelmää, koska järjestelmässä molemmat osapuolet menettävät saman määrän aikaa.


Päiväsakkojärjestelmää ei myöskään haluta käyttää vankeusrangaistuksen vaihtoehtona, koska sen pelätään mahdollistavan rikosten uusimisen ja lisäävän rikollisuutta. Päiväsakot maksava taho välttääkin vankeusrangaistuksen, ja kykenee uusimaan rikoksen, vaikka heti. Toisaalta joissain länsimaissa on todettu, että päiväsakot vähentävät ainakin vähäisissä rikoksissa rikosten uusimista.


Päiväsakkojärjestelmä herättää myös epäilyksiä siitä, perustuvatko ne oikeisiin tuloihin. Erityisesti ammattimaisen rikollisuuden tapauksessa tuloja jätetään usein ilmoittamatta, ja sakot saattavat perustua väärin ilmoitettuihin tuloihin. Tällöin rangaistusvaikutusta ei saavuteta.


Yksi keskeinen vastustus on yhteiskunnallinen käsitys siitä, että suurituloisten tulisi olla myös paremmassa asemassa lain edessä. Tämä käsitys kuulostaa Pohjoismaiseen järjestelmään tottuneelle radikaalilta, mutta ei ole tosiasiassa meillekään niin kaukana. Kaikissa kapitalistisissa järjestelmissä on hyväksytty, että osa ihmisistä on oikeutettuja parempaan elämään tulojen tai varallisuuden perusteella. Tämän on katsottu lisäävän kokonaishyvinvointia. Meille on täysin normaalia, että suurituloinen saa hankittua enemmän tavaroita ja palveluita, ja hänen hyvinvointinsa on usein pienituloista suurempi. Rangaistusjärjestelmä on pikemminkin poikkeus tästä pääsäännöstä. Yhtä hyvin voitaisiin katsoa, että myös muun yhteiskunnan tulisi kannustaa korkeampien tulojen hankkimiseen sillä, että myös sakot olisivat vähemmän tuntuvia parempituloisille.


Yhteenveto


Päiväsakkojärjestelmän globaali kannatus on nousussa. Erityisen voimakas argumentti järjestelmän puolesta on se, että sillä saadaan vähennettyä vankeusrangaistuksia, koska päiväsakot mahdollistavat myös varakkaiden tehokkaan rankaisemisen. Järjestelmää vastustetaan niistä ideologisista puitteista, jotka muutoinkin kannustavat tuloeroihin, koska tuloerojen nähdään lisäävän yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. Viime kädessä järjestelmän arviointi palaakin koko yhteiskuntajärjestelmän arviointiin.


Lue lisää teemakirjoituksiamme:


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

KHT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196


111 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page