Tilinpäätös ja muu yrityksestä saatava taloudellinen data mahdollistavat useiden erilaisten analyysien tekemisen. Tässä blogikirjoituksessa selostan, mikä tilinpäätösanalyysi oikeastaan on ja miten sitä voidaan hyödyntää eri tilanteissa. Selostan myös, miksi tilinpäätösten ja talouslukujen ymmärtäminen on hyödyllinen taito juristille. Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaista kirjoistussarjaa, jossa selostan taloudellisen tiedon ja osaamisen merkitystä osana lakitoimiston toimintaa.
Tilinpäätösanalyysi ja muut taloudelliseen dataan perustuvat analyysit ovat palveluita, joita harvemmin ollaan ensimmäisenä hankkimassa lakitoimistoilta. Syy tähän on se, että talouslukuja ja tilinpäätöksiä ei juuri sisälly oikeudelliseen koulutukseen ja ehkäpä siksi juristit eivät myöskään yleensä viihdy niiden parissa. Tämän vuoksi tilinpäätösanalyysejä ja muita vastaavia tarjoavat yleensä kauppatieteellisen koulutuksen saaneet henkilöt, kuten tilintarkastajat ja sisäisen laskentatoimen asiantuntijat. Itse olen kuitenkin aina viihtynyt talouslukujen parissa ja halunnut ymmärtää, mitä ne kertovat yrityksestä ja sen taloudellisesta tilasta. Tämän vuoksi olen opintojeni jälkeen työskennellyt tilintarkastustehtävissä ja myöhemmin suorittanut KTM-tutkinnon laskentatoimesta, jossa syvennyin erityisen paljon tilinpäätöksen analysointiin ja talouslukujen käyttämiseen yrityksen strategiassa.
Taseen vastaavaa
Tilinpäätösanalyysissä tarkastellaan yrityksen tilinpäätöstä ja pyritään selvittämään, mitä se kertoo yrityksestä. Usein ensi vaiheen analyysi perustuu julkisesti saatavilla oleviin tilinpäätöksiin. Niitä arvioidaan tyypillisesti usean vuoden ajalta, jotta yksittäiset hyvät tai huonot vuodet eivät vääristäisi kokonaiskuvaa ja saataisiin jonkinlainen arvio yrityksen kehityksestä. Tilinpäätöksen mielenkiintoisimmat osat ovat tase ja tuloslaskelma.
Taseesta käy ilmi kaksi asiaa. Taseen vastaavaa-puoli kertoo, mitä omaisuutta yrityksellä on. Vastaavaa-puoli jaetaan kahteen osaan, pysyviin ja vaihtuviin vastaaviin. Pysyvissä vastaavissa ovat sellaiset omaisuuserät, jotka tyypillisesti ovat yrityksellä pitkän aikaa, eivätkä ne muutu tai häviä merkittävästi tilikauden aikana. Tällaisia ovat maa-alueet, rakennukset, koneet ja laitteet sekä sijoitukset. Pysyvistä vastaavista voidaan selvittää erityisesti se, kuinka paljon pitkäaikaisesti sidottua pääomaa yrityksen toiminnan pyörittäminen vaatii eli paljonko rahaa täytyy sitoa kiinni yritykseen, että toimintaa voidaan ylipäätään pyörittää. Valmistavassa teollisuudessa ja suurten työkoneiden toimialoilla näihin sitoutuu tyypillisesti hyvinkin suuria määriä rahaa, mikä näkyy suurina omaisuuserinä. Palvelualoilla ja erityisesti asiantuntijapalveluissa näiden määrä taas voi olla hyvin lähellä nollaa. Jos on tiedossa, että yritys harjoittaa valmistavan teollisuuden tai kalliiden koneiden toimintaa, mutta taseessa ei näy mitään tällä puolen, yritys ei omista itse käyttämäänsä kalustoa, mikä yleensä näkyy tuloksessa vuokrakuluina tai sitten asiaan liittyy jotain erikoista.
Taseen vaihtuvat vastaavat -puoli taas kertoo sellaisista omaisuuseristä, jotka tyypillisesti muuttuvat usein toiminnan aikana. Yksi merkittävä tällainen erä on vaihto-omaisuus. Vaihto-omaisuus koostuu tuotteista, jotka on tarkoitettu myytäväksi tai kulutettavaksi yrityksen toiminnassa. Esimerkiksi käytettyjä autoja myyvän liikkeen vaihto-omaisuus on sen omistamien autojen arvo, rakennusliikkeen vaihto-omaisuutta taas voivat olla keskeneräiset rakennusprojektit. Vaihto-omaisuus arvostetaan hankintamenoon eli kuinka paljon rahaa sen hankkimiseen on jouduttu käyttämään. Vaihto-omaisuuden määrä kertoo siitä, kuinka paljon rahaa yrityksen toiminnan päivittäiseen pyörittämiseen kuluu. Jos vaihto-omaisuuden arvo on esimerkiksi 100 000e, yritys on joutunut hankkimaan tarvikkeita 100 000e edestä saaden rahat niiden myynnistä vasta merkittävästi myöhemmin. Kun kohde myydään, ei se ole enää vaihto-omaisuutta.
Muut erät vaihtuvissa vastaavissa taas ovat saamisia ja rahaa (ja arvopapereita). Saamiset kertovat useita asioita yrityksen toiminnasta. Yrityksen myyntisaamiset ovat saamisia tavaroista ja palveluista, jotka on jo myyty asiakkaalle, mutta asiakas ei ole vielä maksanut niitä. Jos myyntisaamiset ovat pääsääntöisesti myyntiin nähden suuria joka tilinpäätöksessä, yrityksen asiakkaiden maksuajat ovat luultavasti melko pitkiä. Muut saamiset, lainasaamiset ja siirtosaamiset taas eivät erityisemmin kerro yrityksen toiminnasta, ellei päästä käsiksi yrityksen kirjanpitoon, jotta voitaisiin selvittää, mistä nämä erät koostuvat. Usein kuitenkin suuret erät muissa saamisissa tai lainasaamisista kertovat siitä, että yritys on lainannut rahaa yrittäjille tai yrittäjien muille yrityksille.
Rahat ja pankkisaamiset sekä arvopaperit taas kertovat siitä, minkä verran rahaa yrityksellä on tilillä sekä minä verran arvopapereita se omistaa. Yrityksen tilillä olevaa rahaa verrataan usein yrityksen lyhytaikaisiin velkoihin, jotta voidaan selvittää, kykeneekö yritys maksamaan lähiaikojen velkansa. Yrityksen rahojen ollessa nollassa yritys ei kuitenkaan luultavasti ole maksukyvytön. Tämä kertoo tyypillisesti siitä, että yrityksellä on luotollinen tili, joka on miinuksella, mikä taas näkyy taseen vastattavaa-puolella. Tämä ei välttämättä yksinään ole huono merkki, vaan sen merkitystä tulee arvioida muiden omaisuuserien arvoon nähden.
Tase vastattavaa
Taseen vastattavaa-puoli kertoo, mitä yritykseen on sijoitettu. Tämä osa jakaantuu kahteen pääasialliseen osaan ja kahteen vähemmän käytettyyn osaan. Ensimmäinen näistä merkityksellisistä osista on oma pääoma. Oma pääoma kertoo, paljonko yrityksen omistajat ovat sijoittaneet yritykseen rahaa ja paljonko yritys on tehnyt toimintansa aikana voittoa, jota ei ole jaettu omistajille. Tämä osa taseesta sisältää yleisemmin seuraavia eriä: osakepääoma, sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto (SVOP), tilikauden tulos ja aiempien tilikausien tulos. Nämä kaikki ovat sellaisia varoja, joiden voidaan katsoa kuuluvan yrityksen omistajille. Nämä varat eivät ole missään olemassa erillään esimerkiksi pankkitilillä, vaan niitä on käytetty sellaisten omaisuuserien hankkimiseen, jotka on kirjattu taseen vastaavaa-puolelle. Jos yrityksen toiminta loppuisi, nämä jaettaisiin yrittäjille sitten, kun velkojat ovat saaneet omansa.
Oman pääoman osuus taseen loppusummasta kertoo siitä, kuinka velkainen yritys on. Jos oman pääoman osuus on suuri, yritys rahoittaa toimintaansa pääasiassa yrittäjien rahoilla sekä aiemmilla voitoilla. Jos osuus taas on pieni, yritys toimii pääasiassa velkarahalla. Oman pääoman jakautumisesta osakepääomaan ja sijoitettuun vapaaseen omaan pääomaan sekä aikaisempiin jakamattomiin voittovaroihin voidaan päätellä, toimiiko yritys pääasiassa yrittäjien sijoittamilla rahoilla vai aiemmin kertyneillä voittovaroilla.
Seuraava merkittävä erä on taseen vieras pääoma. Tämä erä kertoo, paljonko yrityksellä on velkaa. Velat jaetaan pitkäaikaisiin (seuraavan tilikauden jälkeen maksettaviin) ja lyhytaikaisiin (seuraavalla tilikaudella maksettaviin). Näistä mielenkiintoisin erä on velan kokonaismäärä taseen loppusummasta eli kuinka suuri osa yrityksen omaisuudesta on hankittu velkarahalla. Tämän jälkeen kiinnostavaa on velan jakaantuminen pitkä- ja lyhytaikaiseen velkaan. Jos iso osa velasta on lyhytaikaista, joudutaan tarkastelemaan, kykeneekö yritys maksamaan nämä velat.
Lyhytaikaisissa veloissa on tyypillisesti seuraavia eriä: ostovelat, lainat, muut velat ja siirtovelat. Näistä ostovelat kertovat erityisesti siitä, paljonko yrityksellä on vielä maksamattomia ostoja, joista tavarat ja palvelut on jo saatu, mutta laskua ei vielä ole maksettu. Ostovelkojen suuri määrä voi kertoa maksuvaikeuksista, jos myös yrityksen taloudelliset luvut kertovat siitä. Tyypillisemmin ostovelkojen määrä kertoo kuitenkin siitä, kuinka pitkiä yrityksen maksuajat ovat. Lainat taas ovat tyypillisesti pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta olevia lainoja. Muut velat ja siirtovelat taas ovat eriä, joista ei juuri voida päätellä mitään ilman tarkempaa tietoa. Muiden velkojen suuri määrä yrityksen toimintaan nähden voi kuitenkin kertoa siitä, että yrityksen omistajat ovat rahoittaneet yrityksen toimintaa lainaamalla yritykselle rahaa.
Edellä mainitut kaksi harvinaisempaa erää ovat tilinpäätössiirtojen kertymä ja pakolliset varaukset. Ne ovat käytännössä kirjanpitoteknisiä eriä, jotka tulevat jossain kohtaa vaikuttamaan tulokseen tulevaisuudessa tai ovat väliaikaisesti vaikuttaneet tulokseen. Nämä erät näkyvät lopullisesti taseen omassa pääomassa, kun niiden tulosvaikutus realisoituu tai neutralisoituu.
Tulos
Yrityksen tuloslaskelma kertoo, miten yritys tuotti voittoa tai tappiota viime tilikautena. Sen perusteella voidaan päätellä jo paljon yrityksen toiminnasta. Tuloksen ensimmäinen osa on liikevaihto eli käytännössä myynnit. Liikevaihdon määrä kertoo, mistä arvosta yritys myy tuotteita ja palveluita tilikauden aikana. Liikevaihto on tuloa, josta lähdetään vähentämään erilaisia menoeriä saaden lopulta tuloksen.
Ensimmäinen vähennettävä menoerä on tavara- ja palveluhankinnat. Jos ostettujen tavaroiden arvo liikevaihtoon (myyntiin) nähden on suuri, yritys luultavasti myy ostamiaan tuotteita enemmän tai vähemmän jalostettuna eteenpäin. Jos taas ostojen suhde liikevaihtoon on pieni, yrityksen tulonmuodostus koostuu todennäköisesti ihmisten tekemästä työstä. Jos tämä ei kuitenkaan näy tilinpäätöksessä siten, että maksettujen palkkojen suhde liikevaihtoon olisi suuri, koostuu yrityksen tulos luultavasti pitkälti yrittäjien tekemästä työstä. Tällöin yrittäjien palkaksi voidaan arvioida osa yrityksen tekemästä voitosta, jos yritys tuottaa voittoa.
Tuloksen seuraava erä taas on muut kulut, joista ei voida juuri päätellä mitään ilman tarkempia tietoja. Tämän jälkeen ovat rahoitustuotot ja -kulut. Näissä kiinnostavin erä on tyypillisesti se, kuinka suuria yrityksen maksamat korot ovat yrityksen velkoihin nähden. Jos korot ovat erittäin pieniä, velasta suuri osa on luultavasti korotonta, mikä kertoo siitä, että yrityksen omistajat ovat luultavasti rahoittaneet yrityksen toimintaa lainaamalla itse rahaa yritykselle.
Yhteenveto - Miksi juristin on hyvä ymmärtää näitä?
Yksi juristin arvokkaimpia työtehtäviä on oikeudellinen due diligence, jossa arvioidaan yritykseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Talousdatan ymmärtäminen auttaa merkittävästi ymmärtämään keskeisiä kohtia tilinpäätöksessä ja sitä kautta juridisten seikkojen vaikutuksia niihin. Toinen merkittävä tiedon käyttökohde on erilaisten sopimusten arviointi. Talousdata auttaa ymmärtämään sopimusehtojen merkityksiä yrityksen toiminnalle ja sitä kautta myös sille, millaiset ehdot ovat keskeisiä asiakkaalle. Näistä kirjoitan lisää tämän kirjoitussarjan osissa 2 ja 3.
Juristin on hyvä ymmärtää talouslukuja myös erilaisissa osakassopimuksissa ja yhtiöitä perustettaessa. Tyypillisesti monia sopimusehtoja halutaan sitoa yrityksen taloudelliseen tilaan ja menestykseen, erityisesti start-up-maailmassa. Usein myös rahoittajat vaativat erilaisia tulokseen sidottuja ehtoja erilaisissa pääomasijoituksissa. Talouslukuja ymmärtävä juristi tiedostaa näiden ehtojen merkityksen asiakasyrityksen kannalta ja osaa antaa oikeanlaisia neuvoja ehdoista neuvottelemiseen sekä ehtojen noudattamiseen.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
