Liukastuin kadulla, korvaako joku? – Joulupostauksia osa VI

Viimeinen joulupostaus uudenvuodenaattoon sopivasta aiheesta. Jos liukastuu kadulla ja rikkoo itsensä/puhelimensa/jotain muuta, niin voiko siitä saada korvauksia joltakulta muulta? Jokainen on kuullut tarinoita siitä tyypistä, joka on liukastunut päissään, ja saanut kaupungilta rahat uuden puhelimen ostamiseen. Onko tämä totta vai vain urbaani legenda? Näihin kysymyksiin vastaan tässä kirjoituksessa. Liukastuminen ja sen vastuu ei ole aivan mutkaton tai vähämerkityksellinen ongelma, sitä on käsitelty mm. seuraavissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa: KKO 1958 II 130, KKO 1962 II 46, KKO 1963 II 116, KKO 1968 II 98, KKO 1972 II 10, KKO 1995:69, KKO 1996:71, KKO 1997:91, KKO 1998:28, KKO 1998:146. Käsittelen tässä jalankulkijoiden liukastumista, en autoilijoiden luistelua jäisellä tiellä.


Vahingonkorvauksen edellytykset


Suomen vahingonkorvausoikeudessa on edellytetty tiettyjä asioita, että jollekulle syntyisi vahingonkorvausvelvollisuus: ensinnäkin on synnyttävä vahinko, toisekseen vahingon on johduttava jonkun toisen teosta tai laiminlyönnistä eli teolla tai laiminlyönnillä on oltava syy-yhteys vahinkoon, kolmanneksi teossa tai laiminlyönnissä on oltava tahallisuutta tai tuottamusta eli teon tai laiminlyönnin on oltava tahallinen tai sen on johduttava huolimattomuudesta.


Jos henkilö liukastuu kadulla ja hän loukkaa itseään tai rikkoo omaisuuttaan, vahinkoa on kiistatta syntynyt. Kiistakysymyksiksi voivat nousta syy-yhteys ja tuottamus. Syy-yhteyden osalta voidaan pohtia, onko liukastuminen johtunut tien tai muun alueen kunnossapidon puutteista, kuten liukkaudesta, vai jostain muusta. Tuottamuksen osalta voidaan taas pohtia, onko liukkaus johtunut tien tai muun alueen kunnossapidon puutteista, vai onko tie ollut liukas asianmukaisesta kunnossapidosta huolimatta.


Syy-yhteys


Liukastumistilanteissa edellytetään syy-yhteyden olemassaololta sitä, että liukastuminen on johtunut tien kunnossapidon puutteista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tie on liukas. Tien liukkauden osoittaminen ei ole oikeuskäytännössä jäänyt kovinkaan usein epäselväksi: korkein oikeus on usein katsonut riittäväksi näytöksi liukastumisesta sen, että kyseessä on ollut talvisää ja että henkilö on liukastunut. Korkein oikeus on siis hyväksynyt usein päätelmän, että jos sää mahdollistaa liukkauden ja henkilö on liukastunut, tie on ollut liukas ja siten liukastuminen on johtunut tien liukkaudesta.


Tien liukkaudesta huolimatta liukastuminen on voinut johtua myös jostain muusta tekijästä. Tällainen muu tekijä on oikeuskäytännössä voinut olla liukastujan humalatila tai liukastujan riskinotto. Alkoholin vaikutuksen alaisuutta ei ole käsitelty korkeimman oikeuden käytännössä, yksi vakuutuslautakunnan ratkaisu tosin löytyy: VKL 597/07. Tämän ratkaisun mukaan edes 2,45 promillen humalassa oleminen ei välttämättä tarkoita sitä, että liukastuminen on johtunut humalatilasta, vaikka noin korkea humalatila aiheuttaa useilla käyttäjillä jo tajuttomuuden. Vakuutuslautakunnan ratkaisu vastasi tässä oikeuskirjallisuudessa otettua kantaa, jonka mukaan liukkaustilanteissa kyseessä on turvallisuusvelvoitteen laiminlyönti, jossa sovelletaan käännettyä todistustaakkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnossapidosta vastaavan on näytettävä liukastumisen johtuneen humalatilasta eikä liukkaudesta.


Riitatilanteessa tämä tarkoittaisi tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnossapidosta vastaavan tulisi pystyä näyttämään, että piha tai tie ei ole voinut olla liukas, tai että henkilö on kaatunut tavalla, jolla olisi voinut kaatua myös kuivalla asfaltilla. Tämän näyttäminen on todella vaikeaa, joten yleensä liukkauden voidaan katsoa johtavan liukastumiseen.


Toisaalta joissain tapauksissa henkilön oma riskinotto on voinut vaikuttaa siten, että liukastumisen ei katsota johtuneen pelkästään liukkaudesta. Tällaisia tapauksia voisivat olla esimerkiksi talvikeliin sopimattomat kengät tai polkupyöräily talvella. Näissä tapauksissa liukastuminen voi johtua osittain liukastuneen omasta riskinotosta, mikä voi johtaa vahingonkorvauksen sovitteluun tai jopa epäämiseen (joka on tosin epätodennäköistä). Näistä tapauksista ei kuitenkaan ole ratkaisukäytäntöä korkeimmasta oikeudesta, ainoastaan vakuutuslautakunnasta.


Velvollisuus pitää kunnossa


Jotta joku olisi voinut toimia huolimattomasti, edellyttäisi tämä, että hänellä on ollut velvollisuus tehdä jotain, mutta tätä velvollisuutta on laiminlyöty. Velvollisuus estää liukastuminen voi johtua useasta syystä, riippuen paikasta. Tiettyjen alueiden osalta kunnossapitovastuusta säädetään laissa. Laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta mainitaan esimerkiksi torit, puistot, tiet ja kadut tällaisina alueina useiden muiden joukossa. Lain 8 §:n mukaan kadun kunnossapito kuuluu pääsääntöisesti kunnalle. Tontinomistajalla on kuitenkin vastuu torjua liukkautta ja puhdistaa katu lumesta.


Jos liukastuminen taas tapahtuu elinkeinonharjoittajan tiloissa, voi tälle syntyä vastuu myös ilman nimenomaista lain säännöstä. Korkein oikeus on mm. ratkaisussaan KKO 1989:114 todennut, että jos tila on rakennettu yleisön käytettäväksi, tulee tilan ylläpitäjän huolehtia siitä, että yleisö voi käyttää tilaa turvallisesti. Jos tilan ylläpito on laiminlyöty ja joku liukastuu, on tilan ylläpitäjä vastuussa. Tämä vastuu todettiin soveltamatta ainuttakaan lainsäännöstä ratkaisun perusteluissa.


Oikeuskirjallisuus rinnastaa pihalla liukastumisen tiellä liukastumiseen. Tällöin vastuu olisi tontin omistajalla. Oikeuskirjallisuudessa myös velvollisuus pitää piha kunnossa rinnastetaan velvollisuuteen pitää kunnossa vieressä oleva tie, joten näitä voidaan tarkastella samalla tavalla tuottamusta arvioidessa.


Tuottamus


Kadun kunnossapitäjän velvollisuuksien laiminlyöntiä on tarkasteltu oikeuskäytännössä useita kertoja. Koska kyseessä on turvallisuusvelvollisuuden laiminlyöntiväite, kunnossapitäjän täytyy osoittaa, että hän ei olisi jostain syystä voinut torjua liukkautta. Tämä voisi johtua sään poikkeuksellisuudesta ja ennalta-arvaamattomuudesta, hiekoittamisen hyödyttömäksi tekevästä säästä ja kunnossapidon ylivoimaisuudesta.


Yksikään näistä perusteluista ei ole vielä mennyt läpi korkeimman oikeuden ratkaisuissa, koska liukkaan sään syntyminen talvella ei käytännössä voi olla ennalta-arvaamatonta. Ylivoimaisuus on myös äärimmäisen poikkeuksellista, ja en usko tällaiseen tilanteeseen törmättävän oikeuskäytännössä tulevaisuudessakaan. Hiekoittamisen tehottomuuden osalta taas kunnossapidosta vastaavan tulisi osoittaa, että hiekoittaminen ei olisi estänyt liukastumista. Tämän näyttäminen voisi olla mahdollista poikkeuksellisissa sääoloissa, mutta se on hyvin epätodennäköistä.


Elinkeinonharjoittajan tiloissa ollessa vastuuperusteeksi on katsottu jo se, että joku on loukkaantunut elinkeinonharjoittajan tiloissa, ja elinkeinonharjoittaja ei ole voinut näyttää, että loukkaantuminen on johtunut jostain seikasta, josta hänen ei ole pitänyt huolehtia. (KKO 2004:50) Jos siis elinkeinonharjoittajan alueella on voinut liukastua, elinkeinonharjoittaja on velvollinen näyttämään, että liukastuminen ei johtunut alueen liukkaudesta, tai että hän ei jostain syystä olisi ollut vastuullinen huolehtimaan liukkauden torjumisesta. Muuten hän joutuu korvaamaan vahingot.


Johtopäätökset


Edellä kirjoitetun perusteella voidaan todeta, että jos liukastut kaupunkialueella, kuntakeskuksessa, jonkun pihalla tai yleisellä jalankulkuun tarkoitetulla tiellä, kunnossapitovastaava on melkein varmasti vastuussa kaikista sinulle aiheutuneista vahingoista. Vaikka liukastuja olisi hyvinkin vahvassa humalassa, kunnossapitäjän tulee näyttää, että liukastumisen torjunta on tehty riittävällä tavalla ja että liukastuminen johtuu vain humalatilasta.


Elinkeinonharjoittajan taas kannattaa muistaa, että jos joku liukastuu tiloissasi, se on käytännössä varmasti sinun vikasi. Tämän vastuun voit välttää lähinnä silloin, jos asiakas on kaatunut selkeästi humalatilansa vuoksi paikassa, mikä ei ole voinut olla liukas.



Katso aiemmat joulupostauksemme:

Humalainen joulupukki - rahat takaisin?

https://www.kpflaki.com/blog/joulu-on-taas-pukkikin-täynnä-viinaa-joulupostauksia-osa-v

Joululahjan verotus - Joulupostauksia osa IV

https://www.kpflaki.com/blog/joululahjan-verotus-joulupostauksia-osa-iv

Tuhmien ja kilttien lista GDPR-näkökulmasta. - joulupostauksia osa III https://www.kpflaki.com/blog/joulupukin-tuhmien-ja-kilttien-lista-gdpr-n%C3%A4k%C3%B6kulmasta-joulupostauksia-osa-iii

Saako naapurin jouluvalot kieltää? - joulupostauksia osa II

https://www.kpflaki.com/blog/jouluvalojen-emissiop%C3%A4%C3%A4st%C3%B6t-joulupostauksia-osa-ii

Saako pikkujouluihin tilatun stripparin palkkion vähentää verotuksessa? - joulupostauksia osa I

https://www.kpflaki.com/blog/saako-pikkujouluihin-tilatun-stripparin-v%C3%A4hent%C3%A4%C3%A4-verotuksessa-joulupostauksia-i


Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group




254 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon