Konserniavustus
- Marjaana Korhonen
- 3 päivää sitten
- 3 min käytetty lukemiseen
Jokainen konserniin kuuluva yhtiö on itsenäinen verovelvollinen eli jokaisen yhtiön tulo lasketaan ja verotetaan erikseen. Liiketoiminnan harjoittaminen konsernissa voi tämän vuoksi johtaa raskaampaan verotukseen, jos konsernissa on sekä tappiollisia että voitollisia yhtiöitä. Konserniavustuksen suorittaminen on mahdollista konserniyhtiöissä tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Konserniavustus on hyvin yleinen ja tehokas konsernin verosuunnittelussa käytetty työkalu konsernissa toimivien yhtiöiden tulojen tasaamiseen. Konserniavustusta on mahdollista suorittaa osakeyhtiön ja osuuskunnan välillä, jos molemmissa yhteisöissä sovelletaan elinkeinoverolakia. Tämä kirjoitus keskittyy kuitenkin ainoastaan tilanteeseen, jossa sekä konserniavustuksen antaja että vastaanottaja ovat yhtiömuodoltaan osakeyhtiöitä.
Konserniavustuksen edellytykset
Konserniavustus on vero-oikeudessa tunnettu käsite, josta säädetään konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa eli konserniavustuslaissa. Konserniavustuslain 2 §:n 1 momentin mukaan konserniavustuksella tarkoitetaan muuna kuin pääomasijoituksena suoritettua avustusta, jota ei elinkeinoverolain mukaan saa vähentää tulosta.
Konserniavustuslain 3 §:n mukainen konsernisuhde muodostuu seuraavasti:
“Jos kotimainen osakeyhtiö tai osuuskunta (emoyhteisö) omistaa vähintään yhdeksän kymmenesosaa toisen kotimaisen osakeyhtiön tai osuuskunnan (tytäryhteisö) osakepääomasta tai osuuksista, emoyhteisö saa vähentää tytäryhteisölleen suorittamansa konserniavustuksen veronalaisesta elinkeinotulosta. Suoritetun konserniavustuksen määrä luetaan tytäryhteisön veronalaiseksi elinkeinotuloksi.
Tytäryhteisönä pidetään myös sellaista osakeyhtiötä tai osuuskuntaa, jonka osakepääomasta tai osuuksista emoyhteisö yhden tai useamman tytäryhteisönsä kanssa omistaa vähintään yhdeksän kymmenesosaa.
Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti myös konserniavustukseen, jonka tytäryhteisö on suorittanut emoyhteisölleen tai emoyhteisön toiselle tytäryhteisölle.”
Konsernisuhde siis muodostuu, jos avustuksen antajan ja saajan välillä on vähintään 90 prosentin omistussuhde konsernin sisäisesti laskettuna. Omistussuhteen suuruutta koskevalla säännöksellä lainsäätäjä on halunnut estää vähemmistöosakkeenomistajien aseman loukkaamista, koska heillä olisi osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukainen oikeus vähemmistöosinkoon. Ellei 90 prosentin omistusosuus täyty, konsernisuhdetta ei muodostu konserniavustuslain tuntemalla tavalla eikä avustusta ole lain mukaan mahdollista suorittaa. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, etteikö konsernisuhdetta olisi esimerkiksi yhtiöoikeudellisessa mielessä olemassa.
Konserniavustuslain 4 §:n mukaan:
“Konserniavustus luetaan antajansa verotuksessa kuluksi ja saajan verotuksessa tuotoksi sinä verovuonna, jona se on suoritettu.”
Yksinkertaisuudessaan konserniavustuksella on mahdollista vähentää avustusta maksavan yhtiön verotettavaa elinkeinotoiminnan tuloa, ja samalla vastaanottavan yhtiön verotettava elinkeinotoiminnan tulo kasvaa tai tappio pienenee. Avustuksen tulee kuitenkin liittyä välittömästi tai välillisesti elinkeinotoiminnassa tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen, jotta se olisi antajansa verotuksessa vähennyskelpoinen meno.
Konserniavustuslain 5 §:n mukaan:
“Verovelvollisella on oikeus vähentää antamansa konserniavustus kuluna vain, mikäli vastaavat meno- ja tulokirjaukset on tehty antajan ja saajan kirjanpidossa.”
Lainkohta tarkoittaa sitä, että konserniavustus tulee huomioida avustuksen antajan sekä vastaanottajan kirjanpidossa tulosvaikutteisesti. Tällä lainsäätäjä on halunnut lisätä vähemmistöosakkeenomistajien ja velkojien suojaa. Tulontasaus on avointa konserniyhtiöiden välillä, jos se ilmaistaan avoimesti tilinpäätösinformaatiossa konsernin ulkopuolisille etutahoille, kuten velkojille.
Konserniavustuksen suorittamisen lisäedellytyksistä säädetään konserniavustuslain 7 §:ssä:
“Edellytyksenä avustuksen käsittelemiselle konserniavustuksena on lisäksi:
että 3 §:ssä tarkoitettu konsernisuhde antajan ja saajan kesken on kestänyt koko verovuoden;
että sekä antajan että saajan tilikaudet päättyvät samanaikaisesti, mikäli kirjanpitolautakunta ei ole myöntänyt osakeyhtiölain tarkoitettua poikkeusta; ja
ettei antaja eikä saaja ole elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettu talletuspankki eikä luotto-, vakuutus- tai eläkelaitos.
Sovellettaessa 1 momentin 1 kohtaa 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa konsernisuhteen katsotaan olleen olemassa vain sen ajan, jona ulkomainen yhteisö oli Suomessa yleisesti verovelvollinen.”
Lainkohdan mukaan konserniavustuksen suorittamisen edellytyksenä on lisäksi, että konsernisuhde antajan ja vastaanottajan välillä on kestänyt koko verovuoden ja molempien tilikaudet päättyvät samanaikaisesti. Konserniavustuksen antaja eikä vastaanottaja ei myöskään voi olla elinkeinoverolaissa säädetty talletuspankki eikä luotto-, vakuutus- tai eläkelaitos.
Konserniavustuksen hyödyt
Konserniavustuksen suorittaminen mahdollistaa verotettavan tulon tasaamisen erityisesti siinä tapauksessa, jos joku konserniyhtiö on voitollinen ja toinen tappiollinen. Tappiollisen yhtiön säilyttäminen konserniyhtiössä voi olla usein hyvinkin tarpeellinen konsernin kannalta, vaikka usein ensimmäinen ajatus saattaakin olla, että onko tappiollista yhtiötä järkevää kannatella. Usein tällainen tappiollinen yhtiö saattaa kuitenkin esimerkiksi tuottaa jotain tiettyjä komponentteja, joita muut konserniin kuuluvat yhtiöt tarvitsevat tuotantoprosesseissaan, mutta komponentit on liitetaloudellisesti kannattavampi valmistaa itse kuin ostaa ulkopuolelta. Kyseisiä komponentteja valmistavan yhtiön liiketoiminta voi olla luonteeltaan sellaista, että liiketoiminnan riskien hallinnan kannalta on järkevää eriyttää tuotanto omaksi yhtiökseen.
Yhteenveto
Konserniavustus on tehokas verosuunnittelun keino, jonka avulla osakeyhtiöt voivat tasata verotettavaa tuloa voitollisten ja tappiollisten konserniyhtiöiden välillä. Avustuksen hyödyntäminen edellyttää muun muassa vähintään 90 prosentin omistusosuutta, koko verovuoden kestänyttä konsernisuhdetta, yhteneväisiä tilikausia sekä avustuksen kirjaamista molempien yhtiöiden kirjanpitoon. Tämän työkalun avulla voidaan tukea riskienhallinnan vuoksi eriytettyä, mutta konsernille liiketaloudellisesti tärkeää tappiollista toimintaa, minkä vuoksi ehtojen täyttymistä kannattaa suunnitella huolellisesti jo yritysrakennetta perustettaessa. Konserniavustuksen suorittamisen mahdollisuus ja avustuksella saatavat verohyödyt kannattaa huomioida jo konsernin perustamisvaiheessa esimerkiksi siten, että kaikilla konserniyhtiöillä on samaan aikaan alkava ja päättyvä tilikausi.
Marjaana Korhonen
HTM (finanssioikeus), kauppatieteen ylioppilas
Veroasiantuntija
Tilintarkastusassistentti
Lakitoimisto KPF
050 533 8295
