Monet yritykset saavat erilaisia julkisia avustuksia, joita jakavat useat eri tahot. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi Business Finland ja ELY-keskukset. Nämä avustukset ovat usein merkittäviä yrityksen toimintaan nähden, minkä vuoksi niillä voi olla merkitystä myös tilinpäätöksen käyttäjille. Talousrikosjuristina tekemieni havaintojen perusteella näitä ei kuitenkaan aina huomioida tilintarkastuksessa sillä tarkkuudella kuin mikä ehkä olisi tarpeen. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa valtionavustuksiin liittyvää tilinpäätöksen ja varmentamisen kannalta keskeistä juridiikkaa sekä sitä, miten näitä olisi hyvä huomioida tilintarkastuksissa.
Valtionavustuksista
Olen kirjoittanut väitöskirjani valtiontuista, minkä lisäksi olen kirjoittanut aiheesta useita blogikirjoituksia. Tämän kirjoituksen kannalta keskeisessä roolissa on valtiontuen takaisinperintä. Keskeistä valtiontukisääntelyn ymmärtämisessä tilinpäätöksen kannalta on, että valtiontuet ovat aina lähtökohtaisesti kiellettyjä EU:n perussopimuksen eli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 107 nojalla:
”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”
Tähän artiklaan on tehty useita poikkeuksia, joiden nojalla jäsenvaltiot, myös Suomi, myöntävät erilaisia TKI- ja kehittämisavustuksia. Jokaiseen avustukseen liittyy jokin EU-säännös, jonka ehdot yrityksen on täytettävä, jotta valtio saa myöntää tuen. Jos yritys ei noudata sääntöjä, valtio on velvollinen perimään tuet takaisin tai valtio rikkoo EU-jäsenvelvoitteitaan.
Euroopan unionin neuvosto on antanut asetuksen 2015/1589 valtiontuen takaisinperinnän yksityiskohtaisista säännöistä. Asetus velvoittaa nimenomaisesti valtioita, ei yksityisiä tahoja. Asetuksen nojalla valtiot ovat velvollisia säätämään kansallisia lakeja, jotka mahdollistavat valtiontukien takaisinperinnän. Suomessa nämä säännöt on sisällytetty valtionavustuslain 5 lukuun.
Avustusten oma-aloitteinen palauttaminen
Valtionavustuslain 20 §:n mukaisesti avustuksen saajan tulee palauttaa oma-aloitteisesti virheellisesti tai perusteettomasti saatu valtionavustus tai sen osa:
”Valtionavustuksen saajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa valtionavustus tai sen osa. Valtionavustuksen saajan tulee palauttaa valtionavustus tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää valtionavustuspäätöksessä edellytetyllä tavalla. Jos palautettava määrä on enintään 100 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske laskennallisen perusteen mukaan myönnetyn valtionavustuksen ja toteutuneiden kustannusten välistä erotusta.”
Tämä pykälä tarkoittaa, että jos tuensaaja on saanut tukea enemmän kuin mihin hän on päätöksen tai päätöksessä viitatun asetuksen nojalla saanut, hänen tulee palauttaa liikaa maksettu osa. Esimerkiksi jos päätöksessä viitataan Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaisia energiainvestointeja vuosina 2022–2026 koskevasta tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1112/2021) 12 §:ään energiainvestoinnin hyväksyttävistä kustannuksista, tulee tuensaajan oma-aloitteisesti tarkastaa hankkeen kulujen jakautuminen ja verrata niitä saatuun valtionavustukseen. Viitatun pykälän mukaisesti maa-alueen hankintaa voidaan tukea siltä osin, jos ne ovat enintään 10 % hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Jos hanke voidaan toteuttaa suunniteltua halvemmalla ja maa-alueen osuus nousee, tulee tuensaajan oma-aloitteisesti palauttaa liikaa saatu tuki, tai hän menettelee valtionavustuslain vastaisesti.
Viranomaisen velvollisuus takaisinperintään
Valtionavustuslain 21 § sisältää tilanteet, joissa viranomaisella on velvollisuus periä liikaa maksettua tukea takaisin:
”Valtionapuviranomaisen on päätöksellään määrättävä valtionavustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu valtionavustus takaisin perittäväksi, jos valtionavustuksen saaja on:
1) jättänyt palauttamatta sellaisen valtionavustuksen tai sen osan, joka 20 §:n mukaan on palautettava;
2) käyttänyt valtionavustuksen olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty;
3) antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan; taikka
4) muutoin 1–3 kohtaan verrattavalla tavalla olennaisesti rikkonut valtionavustuksen käyttämistä koskevia säännöksiä tai valtionavustuspäätökseen otettuja ehtoja.”
Käytännössä pykälä tarkoittaa, että jos avustusta ei ole käytetty luvattuun tarkoitukseen tai jos avustus on käytetty johonkin muuhun tarkoitukseen, on viranomaisen perittävä se takaisin. Viranomaisella on tähän velvollisuus myös silloin, jos tuensaaja on hakuvaiheessa antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.
Viranomaisella on joissain tapauksissa mahdollisuus jättää tuki perimättä takaisin, tätä harkinnanvaraista takaisinperintää koskeva sääntely on valtionavustuslain 22 §:ssä:
”Valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä valtionavustuksen maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun valtionavustuksen tai sen osan takaisin perittäväksi, jos:
1) valtionavustuksen saaja on menetellyt 12 §:n 4 momentin taikka 13 tai 14 §:n vastaisesti;
2) valtionavustuksen saaja on kieltäytynyt antamasta 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua aineistoa tai avustamasta mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla tarkastuksessa;
3) valtionavustuksen saaja on lopettanut valtionavustuksen kohteena olleen toiminnan, supistanut sitä olennaisesti tai luovuttanut sen toiselle;
4) valtionavustuksen saaja on 13 §:n vastaisesti luovuttanut toiselle omistus- tai hallintaoikeuden omaisuuteen, joka on hankittu valtionavustuksella;
5) valtionavustuksen saaja on 13 §:n vastaisesti pysyvästi muuttanut valtionavustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitusta;
6) valtionavustuksen saaja on joutunut ulosottotoimenpiteen kohteeksi, selvitystilaan, konkurssiin taikka yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitetun saneerausmenettelyn tai yksityishenkilön velkajärjestelyistä annetussa laissa tarkoitetun velkajärjestelyn kohteeksi, jollei valtionavustuksen käyttötarkoituksesta muuta johdu; taikka
7) valtionavustuksen saaja menettelee tosiasiallisesti tässä momentissa säädettyihin seikkoihin rinnastettavalla tavalla antamalla valtionavustuksen myöntämiseen, maksamiseen tai käyttämiseen liittyvälle seikalle muun kuin asian todellista luonnetta tai tarkoitusta vastaavan oikeudellisen muodon.
Jos valtionavustuksen saaja tai tämän rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu edustaja on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rangaistukseen mainitun luvun 6 a §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai ulkomaalaislain 186 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta taikka valtionavustuksen saajalle on lainvoimaisella päätöksellä määrätty työsopimuslain 11 a luvun 3 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu, valtionapuviranomainen voi jatkaa valtionavustuksen maksamista sekä jättää jo maksetun valtionavustuksen tai sen osan perimättä takaisin vain erityisen painavasta syystä.
Jos valtionavustuksen kohteena ollut omaisuus on tuhoutunut tai vahingoittunut 13 §:ssä säädettynä käyttöaikana eikä tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden tilalle hankita uutta vastaavaa omaisuutta, valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä valtionavustuksen maksamisen lopetettavaksi ja määrätä mahdollisesta vakuutuskorvauksesta tai muusta korvauksesta takaisin perittäväksi määrän, joka vastaa valtionavustuksen osuutta omaisuuden alkuperäisestä hankintamenosta.
Valtionapuviranomainen voi päätöksellään myös määrätä valtionavustuksen maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun valtionavustuksen takaisin perittäväksi, jos Euroopan yhteisön lainsäädännössä sitä edellytetään.”
Pykälä sisältää useita tilanteita, joissa valtiontukea voidaan määrätä perittäväksi takaisin. Huomionarvoista tässä on pykälän kohta neljä, jossa viitataan kieltoon luovuttaa omaisuutta. Tietyn omaisuuden hankintaan tai perusparannukseen myönnetyn avustuksen osalta viranomaisen tulee määrätä aika, jonka kuluessa omaisuutta ei saa luovuttaa toiselle taholle ilman tuen myöntäjän lupaa. Tämä luovutusrajoitusaika voi olla enimmillään kymmenen vuotta.
Valtiontuet tilinpäätöksessä
Kirjanpitolaki itsessään ei sisällä sääntelyä siitä, miten valtiontuet tulisi huomioida tilinpäätöksessä. Vakiintuneen kirjanpitokäytännön mukaisesti avustukset on niiden luonteen vuoksi joko vähennetty hankintamenosta tai tuloutettu liiketoiminnan muiden tulojen kautta. Tätä teemaa en käsittele tässä kirjoituksessa, vaan syvennyn takaisinperintään liittyviin erityiskysymyksiin. Keskeinen normi tässä on kirjanpitolain 3:2 § tilinpäätöksen antamasta oikeasta ja riittävästä kuvasta:
”Tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kirjanpitopitovelvollisen harjoittaman toiminnan laatu ja laajuus.
Jollei muualla tässä laissa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen aikaansaa 1 momentissa tarkoitettua oikeaa ja riittävää kuvaa, kirjanpitovelvollisen on ilmoitettava sitä varten tarpeelliset seikat liitetiedoissa ottaen huomioon, mitä 2 a §:ssä säädetään. Tietoja, jotka on tämän taikka muun lain mukaan ilmoitettava toimintakertomuksessa, ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa.”
Valtiontukeen liittyvää takaisinperintämahdollisuutta ei pääsääntöisesti saa esittää tuloslaskelmassa tai taseessa. Tulevien menojen osalta kirjanpitolain 5:14 § sisältää melko rajatut tapaukset, milloin tällaisia eriä saadaan esittää:
”Tuloslaskelmassa on vähennettävä velvoitteista vastaisuudessa aiheutuvat menot ja menetykset, jos:
1) ne kohdistuvat päättyneeseen tai aikaisempaan tilikauteen;
2) niiden toteutumista on tilinpäätöstä laadittaessa pidettävä varmana tai todennäköisenä;
3) niitä vastaava tulo ei ole varma eikä todennäköinen; sekä
4) ne perustuvat lakiin tai kirjanpitovelvollisen sitoumukseen sivullista kohtaan.
Jos 1 momentissa tarkoitetun menon tai menetyksen täsmällinen määrä ja toteutumisajankohta tiedetään, merkitään se taseessa luonteensa mukaiseen vieraan pääoman erään tai siirtovelkoihin. Muussa tapauksessa se merkitään pakolliseksi varaukseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut menot ja menetykset sekä 2 momentissa tarkoitetut pakolliset varaukset merkitään tuloslaskelmaan ja taseeseen niiden todennäköiseen määrään.
Pakollista varausta ei saa käyttää omaisuuserän arvon alentamiseksi siitä määrästä, johon se on merkitty taseen vastaaviin.”
Valtionavustusten takaisinperintä kohdistuu pääsääntöisesti jo päättyneisiin tai aiempiin tilikausiin, koska takaisinperinnässä palautetaan oikeustila sellaiseksi, millainen se olisi ollut ilman tukea. Samalla tavalla tukien takaisinperintä perustuu lakiin ja niitä vastaavaa tuloa ei enää kerry. Ongelmaksi kirjausta tehtäessä sen sijaan muodostuu se, että varauksen saa tehdä ainoastaan jos takaisinperintää pidetään varmana tai todennäköisenä, mistä yleensä ei ole kyse tilinpäätöstä laadittaessa, ellei asiasta ole jo viranomaispäätöstä tai jos tuensaaja on rikkonut tukiehtoja merkittävästi.
Jos taas takaisinperintä on mahdollista mutta sitä ei tilinpäätöshetkellä voida pitää todennäköisenä, tulee asiasta antaa liitetieto. Kirjanpitoasetuksen 2:7 §:n mukaan vastuista, jotka jätetään yllä kuvatun kirjanpitolain 5:14 §:n perusteella kirjaamatta taseeseen, on annettava liitetieto, jos kyse on jokin seuraavista:
” Jos vastuusitoumusta tai muuta vastuuta ei ole merkitty taseeseen kirjanpitolain 5 luvun 14 §:n tarkoittamalla tavalla tai muutoin, on esittävä liitetietona:
1) kirjanpitovelvollisen eläkevastuu, jota ei ole siirretty vakuutuslaitoksen kannettavaksi;
2) kirjanpitovelvollisen vuokravastuut;
3) kirjanpitovelvollisen antamat vastuusitoumukset sen kanssa samaan konserniin kuuluvien yritysten puolesta;
4) muut kirjanpitovelvollisen antamat vastuusitoumukset; sekä
4 a) muut kirjanpitovelvollisen vastuut;
5) muut kirjanpitovelvollista koskevat taseen ulkopuoliset järjestelyt.
Jos 2 momentissa tarkoitetusta erästä aiheutuvat riskit tai hyödyt ovat olennaisia ja tätä tietoa voidaan pitää kirjanpitovelvollisen taloudellisen aseman arvioinnin kannalta välttämättömänä, on tästä erästä esitettävä:
1) liiketoiminnallinen tarkoitus; sekä
2) arvio taloudellisesta vaikutuksesta kirjanpitovelvolliseen.”
Valtiontuki, johon voi liittyä epätodennäköistä suurempi takaisinperintäriski on aiheellista ilmoittaa kohdan 4a mukaisesti kohdassa ”muut kirjanpitovelvollisen vastuut”. Mitä suurempi summa on kirjanpitovelvollisen kokoon nähden, sitä matalammalla kynnyksellä tämä takaisinperintäehtoinen avustus tulee ilmoittaa vastuuna. Liitetiedossa voidaan ilmoittaa esimerkiksi saadun avustuksen määrä sekä ne toimet, joita kirjanpitovelvollisen on vielä tehtävä, jotta on täyttänyt avustuksen kaikki ehdot. Jos taas tietty omaisuuserä on luovutusrajoitusten piirissä, voi olla aiheellista esittää liitetiedoissa tähän erään kohdistuvat luovutusrajoitukset.
Samanlainen säännös on PMA-asetuksen 3:7 §:ssä pienyrityksen osalta:
”Liitetietona on esitettävä:
1) esineoikeudelliset vakuudet, jotka pienyritys on antanut omaisuudestaan, eriteltyinä käteispanttien, ajoneuvokiinnitysten, yrityskiinnitysten, kiinteistökiinnitysten ja muun mahdollisen esinevakuuslajin mukaisiin määriin;
2) taseen ulkopuolisten taloudellisten sitoumusten yhteismäärä;
3) tiedot taseen ulkopuolisten järjestelyjen luonteesta ja liiketoiminnallisesta tarkoituksesta, jos järjestelyistä aiheutuvat riskit ja hyödyt ovat olennaisia ja jos niitä koskeva tieto on välttämätön pienyrityksen taloudellisen aseman arvioimista varten; sekä
4) pienyritystä koskeva eläkevastuu, jota ei ole siirretty vakuutuslaitoksen kannettavaksi.
Edeltävän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista vakuuksista on eriteltävä ne, jotka pienyritys on antanut:
1) sen kanssa samaan konserniin kuuluvien yritysten puolesta; ja
2) osakkuusyritystensä puolesta.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vakuus ilmoitetaan enintään sen velan tai muun sitoumuksen määräisenä, jonka vakuudeksi se on annettu. Jos vakuuden arvo on velkaa tai sitoumusta pienempi, vakuus otetaan erittelyyn tästä pienemmästä arvosta. Vakuuden arvostamisessa tulee noudattaa mitä kirjanpitolain 5 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään velkojen merkitsemisestä taseeseen tai muuta vakuuden luonteen mukaista perusteltua menettelyä.”
Tässä kohtaa valtiontuet ja niihin liittyvä takaisinperintämahdollisuus ilmoitetaan kohdan ”tiedot taseen ulkopuolisten järjestelyjen luonteesta ja liiketoiminnallisesta tarkoituksesta, jos järjestelyistä aiheutuvat riskit ja hyödyt ovat olennaisia ja jos niitä koskeva tieto on välttämätön pienyrityksen taloudellisen aseman arvioimista varten”
Sama sääntely koskee mikroyrityksiä PMA-asetuksen 4:4 §:n nojalla.
Tilintarkastajan velvollisuudet
Tilintarkastusalan standardeissa eli ISA-standardeissa ei suoraan mainita liitetietoihin liittyviä relevantteja vaatimuksia takaisinperinnän osalta. Sen sijaan standardissa ISA 260 kommunikointi hallintoelinten kanssa mainitaan liitteessä kaksi ehdolliset erät sellaisena erityisen herkkänä tilinpäätöstietona, jonka osalta kommunikointia johdon kanssa voi pitää aiheellisena.
Myös olennaisen virheen riskiä käsittelevässä ISA 315-standardissa mainitaan ehdolliset velat liitteessä kaksi sellaisena seikkana, joka voi viitata olennaisen virheellisyyden esiintymiseen. Tilintarkastajan tulee kyseisen standardin kohdan 26 mukaisesti ”tunnistettava riskejä sekä näihin riskeihin liittyviä relevantteja kontrolleja koko sen prosessin ajan, jossa hän muodostaa käsitystä yhteisöstä ja sen toimintaympäristöstä, sekä tällöin arvioimalla tilinpäätökseen sisältyviä liiketapahtumien lajeja ja tilien saldoja sekä siinä esitettäviä tietoja (mukaan lukien kyseisiin tietoihin liittyvät määrälliset tai laadulliset näkökohdat)”.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos tarkastuskohteen havaitaan saaneen määrältään olennaisia valtiontukia, tulee tämä huomioida lähes aina sellaisena olennaisena riskinä, jonka tarkastaminen on perusteltua. Valtiontukiin liittyy aina takaisinperintämahdollisuus, jolloin riski on aina olemassa. Käytännössä tilintarkastajan kannalta paras menetelmä on pyytää asiakkaalta tukipäätös, ja tämän jälkeen hankkia evidenssiä siitä, onko tukipäätöksen ehtoja noudatettu ja pystytäänkö niitä noudattamaan jatkossa. Usein tämä edellyttää ainakin jossain määrin johdon arvion varaan tukeutumista, mutta investoinneista ja varojen käytöstä voidaan hankkia evidenssiä myös kirjanpitoaineistosta.
Jos tilintarkastaja on havainnut tällaisia tukia, joihin liittyy takaisinperintäriski, voi hänen olla aiheellista esittää niistä tiedusteluja johdolle standardin ISA 560 kohdan 7b mukaisesti:
”Tilintarkastajan on suoritettava kappaleen 6 edellyttämät toimenpiteet siten, että ne kattavat ajanjakson, joka ulottuu tilinpäätöspäivästä tilintarkastuskertomuksen antamispäivään tai niin lähelle sitä kuin käytännössä on mahdollista. Tilintarkastajan on otettava tekemänsä riskienarviointi huomioon päättäessään tällaisten tilintarkastustoimenpiteiden luonteesta ja laajuudesta, ja näihin toimenpiteisiin on kuuluttava seuraavaa:
…
b) johdolle ja soveltuvissa tapauksissa hallintoelimille osoitettavat tiedustelut siitä, onko tilinpäätöspäivän jälkeen toteutunut tapahtumia, jotka saattaisivat vaikuttaa tilinpäätökseen.”
Standardin soveltamisohjauksen kohdassa 9 nimenomaisesti mainitaan ehdolliset velat yhtenä sellaisena seikkana, josta tiedusteluja on erityisesti syytä esittää:
”Tiedustellessaan johdolta ja soveltuvissa tapauksissa hallintoelimiltä, onko tilinpäätöspäivän jälkeen toteutunut tapahtumia, jotka voisivat vaikuttaa tilinpäätökseen, tilintarkastaja voi myös tiedustella sellaisten erien tilanteesta, jotka on käsitelty alustavan tai keskeneräisen tiedon perusteella, ja tiedustella erityisesti seuraavia seikkoja:
…
onko ehdollisten erien suhteen tapahtunut muutoksia.”
Näistä eristä voi olla myös tarpeen pyytää ISA 580:13 mukainen muu kirjallinen vahvistusilmoitus:
”Muut ISA-standardit edellyttävät, että tilintarkastaja pyytää kirjallisia vahvistusilmoituksia. Jos tilintarkastaja toteaa, että tällaisten vaadittavien vahvistusilmoitusten lisäksi on tarpeellista saada yksi tai useampi kirjallinen vahvistusilmoitus tilinpäätöksen taikka yhden tai useamman yksittäisen tilinpäätöskannanoton kannalta relevantin tilintarkastusevidenssin tueksi, hänen on pyydettävä tällaisia muita kirjallisia vahvistusilmoituksia.”
Soveltamisohjauksen kohdassa A 10 mainitaan nimenomaisesti tällaiset ehdolliset erät sellaisena seikkana, jonka osalta kirjallisen vahvistusilmoituksen pyytäminen voi olla tarpeellista:
”Kappaleessa 10 vaadittavan kirjallisen vahvistusilmoituksen lisäksi tilintarkastaja voi katsoa tarpeelliseksi pyytää muita tilinpäätöstä koskevia kirjallisia vahvistusilmoituksia. Tällaiset kirjalliset vahvistusilmoitukset voivat täydentää kappaleessa 10 vaadittavaa kirjallista vahvistusilmoitusta mutta eivät ole osa sitä. Niihin voi sisältyä vahvistusilmoituksia seuraavista:
…
onko esimerkiksi seuraavat seikat, jos ne ovat sovellettavan tilinpäätösnormiston mukaan relevantteja, sisällytetty tilinpäätökseen, arvostettu tai esitetty kyseisen normiston mukaisesti tai onko niistä annettu normiston edellyttämät tiedot:
…
velat, sekä todelliset että ehdolliset;”
Takaisinperintäriski voi olla myös jatkuvuuden kannalta merkittävä seikka, minkä vuoksi takaisinperintää on myös tarkasteltava siitä näkökulmasta, vaarantaako se yhteisön toiminnan jatkuvuuden.
Yhteenveto
Valtiontukien tarkastus ei ole kaikkein yksinkertaisin asia. Käytännössä kuitenkin jokaiseen tukeen liittyy jonkinlainen riski takaisinperinnästä, jos tukiehtoja ei ole täytetty ennen aiempaa tilikautta. Tämän vuoksi saatujen tukien tarkastaminen on usein keskeistä sen varmistamiseksi, että tilinpäätöksessä annetaan oikeat ja riittävä tiedot. Jos takaisinperintäriski on epätodennäköistä suurempi, tulee tästä antaa tilinpäätöksessä vähintään liitetieto. Jos yrityksellä on jo saatuihin avustuksiin kohdistuvia merkittäviä tulevia velvoitteita, tulee myös tämän osalta harkita liitetiedon antamisen asianmukaisuutta. Mitä suurempi avustus on suhteessa kirjanpitovelvollisen kokoon, sitä matalammalla kynnyksellä näitä tietoja on aiheellista antaa tilinpäätöksessä.
Lue lisää tilintarkastuskirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Juristi, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments