Henkilöstölle suunnatuista osakeanneista annettiin kesäkuussa 2023 kaksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua. Viikko sitten käsittelin toista näistä, tapausta KHO 2023:66. Tämän viikon oikeustapauskommentissa käsittelen toista aiheeseen liittyvää ratkaisua KHO 2023:65. Tapauksessa tarkasteltiin henkilöstöannin verokohtelua tilanteessa, jossa osakkeita jaettiin henkilöstölle työsuhteen keston perusteella.
Henkilöstöannit verotuksessa
Suunnattaessa henkilöstölle osakeanti, verovapauden kannalta ratkaisevaa on, täyttyvätkö tuloverolain 66 a §:n vaatimukset. Pykälän ensimmäinen momentti kuuluu:
”Verovelvollisen merkitessä työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa työnantajanaan toimivan muun osakeyhtiön kuin 33 a §:ssä tarkoitetun julkisesti noteeratun osakeyhtiön osakkeita veronalaista ansiotuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 9 §:n mukaisesti yhtiön osakkeelle lasketun matemaattisen arvon. Edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tätä momenttia ei sovelleta siltä osin kuin verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Tätä momenttia ei sovelleta yhtiön hallituksen eikä hallintoneuvoston jäseneen, joka ei ole työsuhteessa yhtiöön ja ei saa työstään ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palkkaa.”
Verotuksellisia ongelmia seuraa lauseesta ”edellytyksenä on, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä”. Jos tämä vaatimus täyttyy, voidaan osakkeita merkitä niin sanottuun tasearvoon ilman veroseurauksia. Jos taas vaatimus ei täyty, tarkastellaan yhtiön käypää arvoa, jossa huomioidaan tasearvon lisäksi tulevia tuottoja. Varsinkin ulkopuolista rahoitusta keräävässä kasvuyhtiöissä näiden ero voi olla valtava, ja henkilöstölle on verotuksellisesti huomattavasti edullisempaa käyttää tasearvon mukaista arvostusta.
Määritelmä “etu on henkilöstön enemmistön käytössä” on kriteeri, jonka sisältö on määräytynyt oikeuskäytännössä. Tapauksia on tähän mennessä kuitenkin vähän, ja oikeustila on monilta osin avoin. On selvää, että osakeannin piiriin ei ole pakko ottaa kaikkia työntekijöitä. Usein yli puolet henkilöstöstä on katsottu riittäväksi enemmistön saavuttamiseksi. Aiemmassa oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole muodostunut yhtenäistä linjaa siitä, miten sellaiseen antiin pitäisi suhtautua, jossa työntekijät voivat merkitä eri määriä osakkeita. Verotuskäytännössä verovapauden piiriin on hyväksytty tilanne, jossa merkittävien osakkeiden määrä on sidottu bruttopalkkaan. Muiden määritystapojen kuin bruttopalkan osalta ei kuitenkaan ole vakiintunutta käytäntöä.
Pykälän tarkoituksena on mahdollistaa henkilöstön sitouttaminen osakeanneilla. Tällainen menettely on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja on tyypillistä erityisesti kasvuyhtiöissä hyvin. Vuonna 2020 tuloverolakia muutettiin niin, että tällaiset sitouttamisannit pääsisivät useammin verovapauden piiriin.
Jos 66 a §:n edellytykset eivät täyty, sovelletaan tuloverolain 66 §:ää:
”Ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa.
…
Veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.”
Osakeannin verottaminen tämän 66 §:n nojalla ansiotulona käyvästä arvosta on verokohtelultaan huomattavasti ankarampi, koska tällöin tuloksi ei katsota tasearvon ja merkintähinnan erotusta, vaan käyvän arvon ja merkintähinnan erotus, joka on käytännössä usein huomattavasti suurempi.
Tapauksen KHO 2023:65 taustat
Tapauksessa yhtiö A Oy esitti ennakkoratkaisuhakemuksen Verohallinnolle. Yhtiö aikoi toteuttaa osakeannin 15 työntekijälle, kun sillä oli yhteensä 21 työntekijää. Annissa osakkeiden määrä määräytyi sen mukaan, milloin työntekijä oli aloittanut työt yhtiössä. Yhtiö esitti seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen Verohallinnolle:
”Onko jäljempänä kuvattu A Oy:n henkilöstölle suunnattava osakeanti tuloverolain (1535/1992) 66 a §:n mukainen henkilöstöanti, josta ei synny palkansaajalle veronalaista etua, josta A Oy:n olisi toimitettava ennakonpidätys, jos merkintään oikeutettu työntekijä saa merkitä jäljempänä kuvatun määrän osakkeita merkintähinnalla, joka on vähintään säännöksessä tarkoitettu matemaattinen arvo?”
Verohallinto antoi ennakkoratkaisun, jonka mukaan kyseisessä annissa ei muodostettu verotettavaa etua, jos osakkeet merkitään tasearvoon. Verohallinto katsoi, että työsuhteen alkamisvuosi on sellainen objektiivinen ja yhtäläisesti henkilöstön käytössä oleva etu, joka on tuloverolain 66 a §:n mukaisesti henkilöstön enemmistön käytössä.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö katsoi, että kyseessä ei ole 66 a §:n mukainen verovapaa henkilöstöanti, vaan 66 §:n mukainen henkilöstöanti, josta muodostuu työntekijälle veronalaista etua käyvän arvon ja palkan erotuksen verran. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi oikeudenvalvontayksikön valituksen 22.3.2022 antamallaan ratkaisulla. Hallinto-oikeus katsoi, että kun annin lähtökohta oli mahdollistaa merkintä työntekijän työpanoksen arvon perusteella, voitiin työpanoksen arvo määrittää työsuhteen keston perusteella.
Verotuksen oikeudenvalvontayksikkö valitti asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka otti asian käsittelyyn ja ratkaisi sen 28.6.2023 antamallaan ratkaisulla.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan, onko etu ollut henkilöstön enemmistön käytössä tuloverolain 66 a §:ssä tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan tämän 66 a §:n tavoitetta mahdollistaa työntekijöiden sitouttamisesta ja palkitsemisesta. Korkein hallinto-oikeus huomioi myös sen, että yhtiön näkökulmasta on usein perusteltua, että eri työntekijät merkitsevät eri määrän osakkeita, ja osakkeet voidaan siksi jakaa työntekijöille useilla eri perusteilla. Bruttopalkka on yksi selkeä tapa määrittää osakkeiden jakoperuste, mutta myös muut tavat ovat mahdollisia.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tässä tapauksessa palvelusvuosien perusteella määritettävä osakkeiden merkintäoikeus ei ole syrjivä, koska se ei suosi perusteetta tiettyä työntekijää tai työntekijäryhmää. Kaikki työntekijät saavat nimellistä suuremman määrän osakkeita, minkä vuoksi kenenkään asema ei jää perusteettoman heikoksi. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakeanti ei syrji mitään osaa henkilöstöstä, vaan on tuloverolain 66 a §:n perusteella henkilöstön enemmistön käytössä.
Yhteenveto
Kuten jo viikko sitten totesin, henkilöstöannin toteuttaminen on verotuksellinen erityistilanne, johon liittyy tiettyä ennakoimattomuutta. Annin suunnitteluvaiheessa kannattaa hyödyntää ulkoista asiantuntemusta, jotta antia ei myöhemmin katsottaisi henkilöstölle veronalaiseksi tuloksi osakkeen käyvästä arvosta, mikä voisi tarkoittaa kymmenien tai satojen tuhansien eurojen veroseuraamuksia työntekijää kohden, joista työntekijä ja työnantaja vastaavat ennakkoperintälain mukaisesti. Henkilöstöanti voidaan toteuttaa tasajaon lisäksi palkan tai muun suoriutumisen mittarin kautta, mutta muissa kuin palkan tapauksessa joudutaan käyttämään huomattavasti harkintaa, jotta veroriskeiltä vältytään. Olemme suunnitelleet useita henkilöstöanteja asiakkaillemme verosuunnittelu- ja muut näkökulmat huomioiden parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi sekä asiakkaille että näiden henkilöstölle.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
