Energiaverot Suomessa

Viikon blogikirjoituksessa kirjoitan Suomessa sovellettavista energiaveroista ja avaan energiaverotuksen sisältöä ja taustoja. Kirjoitus perustuu sekä voimassa olevaan lainsäädäntöön että aikaisemmin tehtyihin energiapoliittisiin valintoihin. Samalla käyn läpi tiettyjä energiamarkkinoilla vaikuttavia taloudellisia lainalaisuuksia.


Energiaverojärjestelmästä - yleistä


Eri energiamuodot on jaettu verotuksessa kolmeen ryhmään: sähkön, liikennepolttoaineisiin ja muihin polttoaineisiin. Jokaista näistä verotetaan eri tavalla ja eri perustein. Energian jakautuu myös sen mukaan, onko se päästökaupan piirissä vai ei. Aiempaa päästökauppaa käsitteleviä kirjoituksiani löydät tämän blogitekstin alaosasta.


Energiaverojärjestelmästä - sähkö


Sähkön tuotantoa verotetaan Suomessa ainoastaan sen mukaan, mihin sähkö käytetään. Teollisuuden sähköä on Suomessa perinteisesti verotettu matalammin kuin kuluttajien sähköä. Tämän taustalla on ollut valinta tukea kotimaista teollisuutta ja sen kilpailukykyä muuta kulutusta matalammalla verokannalla. Sähkö on myös ainoa merkittävä energiakulutuksen osa, jonka verotus ei perustu hiilidioksidipäästöihin.

Suomessa otettiin 1990-luvulla käyttöön hiilidioksidiperusteinen sähkövero, mutta tästä jouduttiin luopumaan EU:hun liityttäessä. EU:n energiaverodirektiivissä kielletään sähkön verottaminen millään mulla perusteella kuin loppukäytön perusteella. Tämä tarkoittaa, että sähkön vero on sama riippumatta siitä, tuotetaanko se fossiilisilla polttoaineilla, ydinvoimalla vai uusiutuvalla energialla.


Sähkö on kuitenkin EU:n päästökaupan piirissä. Tämä tarkoittaa, että sähköntuotannossa käytettäviin fossiilisiin polttoaineisiin on hankittava päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien hinta perustuu markkinoiden hintatasoon, mikä määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Päästöoikeuksien määrä vähenee hieman yli 2 % vuodessa, minkä vuoksi päästöoikeuksien hinta nousee pitkällä aikavälillä. Päästöoikeuksien tulot kuuluvat sille valtiolle, jonka alueella päästöoikeudet käytetään, eli Suomessa Suomelle. Valtio ei voi vaikuttaa päästöoikeuden hintaan.


Energiaverojärjestelmästä – liikennepolttoaineet


Suomessa otettiin jo 1990-luvulla käyttöön hiilidioksidipäästöperusteinen liikennepolttoaineiden hinnoittelu. Liikennepolttoaineisiin, pääasiassa bensiiniin ja dieseliin, lisätään tietty vero, jonka maahantuoja tai jakelija maksaa. Vero on jo maksettu siinä kohtaa, kun polttoaine tankataan kulutukseen. Vero on kiinteä ja polttoainekohtainen, eli polttoaineen maailmanmarkkinahinnan muutos ei vaikuta tähän veroon, toisin kuin esimerkiksi arvonlisäveron euromäärään.


Liikennepolttoaineiden vero on hiilidioksidipäästöperusteinen. Jokaista liikennepolttoainetta verotetaan sen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen mukaan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi bensiinin ja dieselin hinta sisältää huomattavasti enemmän veroja kuin uusiutuvien polttoaineiden, kuten etanolin, biokaadun ja biodieselin hinta. Perusteluna tälle on annettu se, että näiden polttoaineiden tapauksessa ei ilmaan vapaudu sellaista hiilidioksidia, jota ei muutoinkaan olisi vapautunut.


Liikennepolttoaineita on verotettu Suomessa perinteisesti korkeammalla verolla kuin lämmityspolttoaineita useista syistä. Osa syistä on ollut fiskaalisia eli valtiontalouteen liittyviä: liikenteestä on helpompaa kerätä veroja ilman sosiaalisia ongelmia kuin esimerkiksi lämmitykseen liittyvistä toimista. Liikenteessä päästöjen vähentäminen myös edellyttää suhteellisen kovaa verotusta, koska polttoaineen kulutus reagoi hinnannousuun melko vähän. Suomen verotus on tällä hetkellä tasolla, jossa kerättävä hiilidioksidivero vastaa, ainakin OECD:n arvion mukaan, hiilidioksidipäästöistä aiheutuvia haittoja.


Verojen lisäksi Suomessa on käytössä polttoaineen jakeluvelvoite. Jakeluvelvoite tarkoittaa sitä, että polttoaineiden jakelijoiden on sekoitettava tietty osa uusiutuvaa polttoainetta kuluttajille luovutettavaan polttoaineeseen. Myös tämän sääntelyn tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Samalla polttoaineen hinta tosin nousee, koska uusiutuvat polttoaineet ovat kalliimpia kuin fossiiliset. Jakeluvelvoitteen määrä kasvaa joka vuosi, mikä lisää polttoaineiden hinnannousun painetta tulevaisuudessakin.


Energiaverojärjestelmästä – lämmityspolttoaineet


Myös lämmityspolttoaineita verotetaan niiden elinkaaren hiilidioksidipäästöjen perusteella. Hiilidioksidiveron määrä perustuu lämmityspolttoaineen energiasisältöön. Muissa polttoaineissa vero kohdistuu pitkälti lämmityspolttoaineisiin, koska useiden teollisuuden polttoaineiden veroja leikattiin rajusti tai poistettiin kokonaan päästökauppajärjestelmän käyttöönoton yhteydessä, jotta teollisuuden kilpailukyky säilyisi. Teollisuudessa käytettävistä polttoaineista ei tietyissä tilanteissa peritä lainkaan energiaveroja, mutta ne voivat silti olla päästökaupan piirissä. Tavoitteena on ollut välttää päällekkäisiä maksuja.


Suomessa lämmityspolttoaineiden verotus vaikuttaa erityisesti kaukolämmön verotukseen. Erityisesti kivihiiltä ja maakaasua verotetaan melko ankarasti. Turve on saanut jo 1990-luvun alusta merkittäviä verotukia, ja sen verotusta on alettu nostamaan vasta 2020-luvulla ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta turve on myös osin päästökaupan piirissä, mikä on heikentänyt sen kilpailukykyä jo toistakymmentä vuotta, mikä johti 2010-luvun puolessavälissä uusiin verotukiin.


Tiettyjä lainalaisuuksia


Polttoaineiden yksi erityispiirre on, että kaikkein merkittävimpien polttoaineiden hinta määräytyy maailmanmarkkinahinnan mukaan. Öljyn ja kaasun hinta ovat asioita, joihin kansallisilla valinnoilla ei voida vaikuttaa käytännössä lainkaan. Tämän vuoksi kulutuksen hinta vaihtelee voimakkaasti sääntelystä riippumatta. Tämä on myös hankaloittanut energiaverojen suunnittelua, koska hiilidioksidiverojen tavoitteena on vähentää käyttöä maltillisesti. Liian nopeat hinnannousut aiheuttavat sosiaalisia ja erityisesti poliittisia haittoja.


Sähkömarkkinoiden erityispiirteenä taas ovat niin sanotut windfall-voitot. Sähkön pörssihinta määräytyy aina kalleimman tuotantomuodon mukaan. Tämä kallein tuotantomuoto on pohjoismaisilla markkinoilla tyypillisesti päästökaupan rasittama fossiilinen tuotanto, jonka tuotantokustannus voi nousta nykyisiin päivähintoihin 45 snt/kWh, ja joissain tilanteissa huomattavasti suuremmaksi, jos ajetaan ylös kallista varavoimaa.


Windfall-voitot syntyvät siitä, että koska sähköverkossa liikkuvaa sähköä ei voida erottaa, kaikki sähkönmyyjät myyvät sähköä kalleimman tuotantomuodon mukaan. Monet energiantuotantomuodoista ovat kuitenkin huomattavasti tätä halvempia tuottaa, ja esimerkiksi tuulivoimaa voidaan tuottaa kannattavasti hyvinkin halvalla, pitkän ajan kannattavuuden vaativan lähinnä yksittäisten senttien hintaa sähkölle. Tätä alle 5 snt/kWh maksavaa energiaa voidaan kuitenkin myydä sähköpörssissä kalleimman sähkön hinnalla, koska verkossa olevaa sähköä ei voida erotella, ja harvat sähkön tuottajat haluavat tehdä muunlaisia järjestelyjä.


Windfall-voittojen verotusta pohdittiin Suomessa viimeksi 2010-luvun alussa, kun EU:n päästökauppa nosti uusiutuvien energianlähteiden tuottoja. Tällöin järjestelystä kuitenkin luovuttiin. Windfall-voitot aiheuttavat pitkällä aikavälillä sähkön halventumista, koska ne kannustavat luomaan uutta kapasiteettia sähkömarkkinoille. Kapasiteetin noustessa tai kulutuksen laskiessa kallein tuotantomuoto tippuu lähes aina ensimmäisenä pois, jolloin kaikkien sähköntuottajien voitot vähenevät ja kuluttajien maksamat hinnat halventuvat. Tämän vuoksi pienilläkin muutoksilla voi olla iso vaikutus sähkön hintaan.


Yhteenveto


Suomalainen energiaverojärjestelmä koostuu varsinaisista energiaveroista sekä päästökaupasta, jonka tulot kuuluvat valtiolle, mutta jonka sisältö on EU-pohjainen. Järjestelmän tarkoitus on vähentää hiilidioksidipäästöjä. Samalla se myös nostaa energian hintoja, koska fossiiliset polttoaineet ovat yhä merkittävä osa energiajärjestelmää, ja uusiutuvan energian kilpailukyky ei vielä kaikissa energianlähteissä riitä kilpailuun fossiilisten kanssa. Energian hinnan nousua rajaa tosin se, että hinnan kasvaessa uusiutuvan energian kilpailukyky paranee, mikä luo huomattavasti uutta kapasiteettia markkinoille.


Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/ymp%C3%A4rist%C3%B6oikeus


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

HT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com



7 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki