Tässä kirjoituksessa käsittelen rangaistusten ankaroittamisperusteita ja maksimirangaistuksen tuomitsemista törkeään huumausainerikokseen (RL 50:2 §) liittyen. Antamassaan ennakkoratkaisussa KKO 2020:45 korkein oikeus linjasi siitä, millä edellytyksillä törkeästä huumausainerikoksesta voidaan tuomita sen enimmäisrangaistus, 10 vuotta vankeutta, tai sitä lähellä oleva rangaistus. Tapauksessa oli kyse siitä, että rikoskumppanit A, B ja C olivat tehtailleet käyttövalmista amfetamiinisulfaattia lähes 18 kilogramman edestä. Rangaistusasteikon yläpää on tarkoitettu vain kaikkein törkeimpiin tekoihin, joten sitä ei tulisi käyttää liikaa.
Toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, korkein oikeus katsoi, että rangaistusasteikon ylintä osaa ei tullut käyttää kyseisessä rikoksessa, vaikka huumausaineen määrä oli todella merkittävä ja kyse RL 50:5 §:n mukaisesta erittäin vaarallisesta huumausaineesta. Törkeän huumausainerikoksen rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta. Esimerkiksi alla olevan linkin takaa löytyy Helsingin hovioikeuspiirin huumausainerikosten rangaistussuositus vuodelta 2006. Siellä on lueteltu suositusrangaistuksia eri huumausaineiden määrän perusteella. Sen mukaan esimerkiksi yli 5 kg amfetamiinin myymisestä ym. suositetaan yli 7 vuotta vankeutta.
Toimistomme lakimies Eelis Paukku on kirjoittanut blogiimme aiemmin siitä, miksi maksimirangaistusta ei yleensä käytetä:
Elokuun alussa rikoslakiblogissamme on huumausainerikosten vuoro. Tällöin avaan huumerikosten tunnusmerkistöä ja törkeysarviointia lisää.
Tapauksen tausta käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa
Kolme miestä, A, B ja C, olivat valmistaneet käyttövalmista amfetamiinisulfaattia lähes 18 kg saostamalla amfetamiiniemästä ja lisäämällä siihen jatkeaineita kuten kokaiinia, tarkoituksenaan myydä ainetta eteenpäin. Lisäksi B oli mm. pitänyt hallussaan 65 grammaa kokaiinia levittämistarkoitusta varten sekä omistanut jäännöspistoolin ilman siihen vaadittua lupaa. A taas oli amfetamiinin valmistamisen lisäksi viljellyt laittomasti Cannabis Sativa -kasvia, taimia oli yhteensä 38. Kannabiksen viljelystä A tuomittiin erikseen myös huumausainerikoksesta, viljely ei liittynyt amfetamiinin valmistamiseen.
Käräjäoikeus katsoi, että valmistetun amfetamiinin määrä oli niin huomattava, että rangaistuksen tuli olla lähellä maksimirangaistusta eli 10 vuoden vankeutta. A:lla oli aikaisempia samankaltaisia rikoksia, joten hänet tuomittiin koventamisperustetta (RL 6:5 §) soveltaen törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausainerikoksesta sekä täytäntöönpannusta jäännösrangaistuksesta yhteiseen 10 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa koeajalla oleva vanki syyllistyy uuteen rikokseen. Tällöin jäljellä oleva rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi kokonaan tai osittain.
Myös B:llä oli aiempaa vastaavaa rikollisuutta, joten hänet tuomittiin koventamisperustetta soveltaen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 10 vuoden vankeusrangaistukseen. C tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 9 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
A, B ja C valittivat tuomiosta. Hovioikeus katsoi, että lähtökohtaisesti jo valmistetun, erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi katsottavan amfetamiinin määrä, 18 kg, teki rikoksesta niin törkeän, että teosta tulisi lähtökohtaisesti tuomita maksimi eli 10 vuotta vankeutta. Oikeuskäytännössä oli aiemmin tuomittu selvästi pienemmästä amfetamiinimäärästä lähes kymmenen vuoden vankeusrangaistuksia.
Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi, että B:n osalta koventamisperustetta ei tullut käyttää. Tästä huolimatta se katsoi, että A:n ja B:n saamat rangaistukset olivat liian lieviä. Se korotti A:n rangaistuksen 12 vuoteen vankeutta ja B:n rangaistuksen 10 v 8 kk vankeutta. C:n rangaistus alennettiin 8 vuodeksi vankeutta, koska hovioikeus katsoi hänen roolinsa olleen vähäisempi. C:llä ei ollut määräysvaltaa kyseiseen huumausaine-erään eikä hänen tehtävänsä ollut välttämättömän keskeinen kyseisessä rikoksessa. C oli lähinnä vartioinut huumausaine-erää ja osallistunut amfetamiinierän saostamiseen.
KKO:n arviointi huumausainerikoksen törkeydestä ja maksimirangaistuksesta
A, B ja C saivat valitusluvan korkeimpaan oikeuteen rangaistusten määräämisen osalta. KKO muutti hovioikeuden tuomiota seuraavasti: A:n rangaistus alennettiin 9 v 6 kk vankeuteen, B:n alennettiin 8 v 6 kk vankeuteen ja C:n 6 v 4 kk vankeuteen. Alla KKO:n perusteluja ratkaisulle.
Rangaistuksen määrään vaikuttavat yleisesti ottaen rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet ja rikoksesta ilmenevä muut tekijän syyllisyys sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyyden varmistaminen. Rikosoikeudellisella suhteellisuusperiaatteella (RL 6:4 §) pyritään varmistamaan oikeuskäytännössä se, että rikoksista tuomittavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa toisiinsa koko rangaistusasteikon pituudelta. Huumausainerikoksissa erityistä merkitystä on huumausaineen laatu eli vaarallisuus sekä sen määrä.
Kunkin rikoksen enimmäisrangaistus on tarkoitettu vain kaikista törkeimmille teoille, joita voidaan kuvitella. Tästä seuraa, että suurimmassa osassa rikostyypeistä tuomitaan enimmäisrangaistus vain harvoin. Lainsäätäjä on katsonut, että jos enimmäisrangaistusta joudutaan soveltamaan, on tämä osoitus siitä, että rangaistusasteikko ei tarjoa enää riittävää harkintavaraa (HE 44/2002 vp s. 179).
Aiemmassa ratkaisussa (KKO 2017:9) tuomioistuin oli todennut, että huumausainerikosten rangaistus määräytyy usein kaavamaisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Hyvä puoli tässä on KKO:n mukaan se, että se edistää oikeuskäytännön yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta, ja osittain tällaista onkin tavoiteltu rangaistussuositusten antamisella. Toisaalta huumausainerikokset ovat ajan myötä alkaneet kohdistua yhä isompiin eriin ja vaarallisempiin aineisiin. Kaavamaisella soveltamisella tästä on seurannut, että rangaistukset ovat kohonneet lähelle enimmäismäärää myös rikoksissa, jotka eivät ole olleet kaikkein vaarallisimpia, vahingollisimpia ja suurinta syyllisyyttä osoittavia, ainakaan muihin törkeisiin huumausainerikoksiin verrattuna. Kyseisessä tapauksessa KKO 2017:9 korkein oikeus alensi huumekuriirin rangaistusta merkittävästi edellä esittämillään perusteilla.
Törkeissä huumausainerikoksissa käytetään usein rangaistusasteikon ylintä neljännestä, mikä on poikkeus muihin rikoslajeihin verrattuna, joissa yleensä sovelletaan asteikon alapäätä. Tässä amfetamiinia valmistaneen kolmikon tapauksessa KKO totesi, että huumeen määrään keskittyvä kaavamainen soveltamistapa ei kohdista ankarimpia rangaistuksia kaikista törkeimpiin tekoihin, kuten lainsäätäjän tarkoitus on ollut. Lisäksi rangaistusten oikeasuhtaisuus ei toteudu, jos vahingollisuuden, vaarallisuuden ja tekijän syyllisyyden kannalta toisistaan huomattavasti poikkeavat rikokset johtavat keskenään samaan rangaistukseen. Tässä tapauksessa ei tullut soveltaa enimmäisrangaistuksia, koska teossa ei ollut huumausaineen määrän ja laadun lisäksi riittävästi muita teon törkeyden arviointia ankaroittavia tekijöitä, kuten erityistä suunnitelmallisuutta.
Yhteenveto
Viime vuosina oikeuskäytännössä on havaittu sellaista ilmiötä, että erityisesti törkeistä huumausainerikoksista annetut tuomiot ovat alkaneet kohota. Tämä on johtunut siitä, että huumausainerikoksiin sovelletaan kaavamaista rangaistusasteikkoa, joka perustuu huumausaineen määrään ja laatuun. Rikokset ovat kuitenkin alkaneet kohdistua yhä suurempiin ja vaarallisempiin huume-eriin, ja oikeuskäytännössä on alkanut hämärtyä raja erityisten törkeiksi katsottavien törkeiden huumausainerikosten ja keskimääräisen törkeiden huumausainerikosten välillä.
Enimmäisrangaistukset on kuitenkin tarkoitettu vain kaikista pahimmille kuviteltavissa oleville rikoksille, joten tämä kehitys ei ole ollut lainsäätäjän tarkoittamaa. Tästä syystä KKO on mm. tässä kirjoituksessa käsitellyssä ennakkoratkaisussa päätynyt siihen johtopäätökseen, että törkeistä huumausainerikoksista annettavia tuomioita tulee tarkastella entistä vahvemmin muidenkin seikkojen kuin aineen määrän ja laadun perusteella, ja kaavamaisesta ratkaisukäytännöstä tulee ainakin joissain tapauksissa joustaa. Tämä johtanee tulevaisuudessa siihen, että kaavamaiset ratkaisut vähenevät tulevaisuudessa, ja teon tuomittavuutta arvioidaan laajemmin. Toisaalta myös paine rangaistusasteikon nostamiseen voi kasvaa.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
