Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa oli kyse siitä, voitiinko yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella vaatia omien verotietojen poistamista sanomalehtien verkkosivujen verokoneista. Käsittelen kirjoituksessa tapauksen taustat sekä keskeiset oikeusohjeet.
Tietosuojasta
Yksityishenkilön tietosuojasta säädetään EU:n yleisellä tietosuoja-asetuksella. Yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta vaatia henkilötietojensa poistoa:
1. Rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan rekisteröityä koskevat henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, ja rekisterinpitäjällä on velvollisuus poistaa henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, edellyttäen että jokin seuraavista perusteista täyttyy:
(---)
c) rekisteröity vastustaa käsittelyä 21 artiklan 1 kohdan nojalla eikä käsittelyyn ole olemassa perusteltua syytä tai rekisteröity vastustaa käsittelyä 21 artiklan 2 kohdan nojalla;
(---)
Asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaan edellä mainittua ei kuitenkaan sovelleta, jos käsittely on tarpeen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi. Tästä oikeudesta säädetään kansallisesti tietosuojalain 27 §:ssä, jossa turvataan henkilötietojen käsittely journalistisen, akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten.
Asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan:
1. Rekisteröidyllä on oikeus henkilökohtaiseen erityiseen tilanteeseensa liittyvällä perusteella milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä, joka perustuu 6 artiklan 1 kohdan e tai f alakohtaan, kuten näihin säännöksiin perustuvaa profilointia. Rekisterinpitäjä ei saa enää käsitellä henkilötietoja, paitsi jos rekisterinpitäjä voi osoittaa, että käsittelyyn on olemassa huomattavan tärkeä ja perusteltu syy, joka syrjäyttää rekisteröidyn edut, oikeudet ja vapaudet tai jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.
Rekisteröidyllä on siis oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä, mutta käsittelyä voidaan kuitenkin jatkaa, jos rekisterinpitäjä osoittaa siihen painavan ja perustellun syyn.
Verotustietojen julkisuudesta
Verotustietojen julkisuudesta säädetään verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa. Lain 5 §:n mukaan tietyt tuloverotuksen tiedot ovat julkisia:
Vuosittain toimitetussa verotuksessa tuloverotuksen julkisia verotustietoja ovat verovelvollisen nimi, syntymävuosi ja se maakunta, jonka alueella verovelvollisen verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 5 §:ssä tarkoitettu kotikunta sijaitsee. Verovelvollisten, jotka verotetaan verotusmenettelystä annetun lain mukaisesti, mutta joilla ei ole verotusmenettelystä annetun lain 5 §:n mukaista kotikuntaa, julkisia verotustietoja ovat nimi ja syntymävuosi sekä maakunta, jonka alueella sijaitsee se Verohallinnon yksikkö, joka on toimittanut verovelvollisen verotuksen. Lisäksi julkisia ovat tiedot:
valtionverotuksessa verotettavasta ansiotulosta;
valtionverotuksessa verotettavasta pääomatulosta;
kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta;
tuloverosta, kunnallisverosta sekä maksuunpantujen verojen ja maksujen yhteismäärästä;
veronkannossa maksettavasta ja palautettavasta määrästä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tuloverotuksen julkisten tietojen luettelo laaditaan maakunnittain.
Julkisia verotustietoja ovat siis verovelvollisen nimi, syntymävuosi ja kotikunnan maakunta. Lisäksi julkisia ovat tiedot ansio- ja pääomatuloista, kunnallisverotettavasta tulosta, veroista ja maksuista sekä maksettavista ja palautettavista määristä. Tiedot julkaistaan maakunnittain.
Tapauksen taustat
Tapauksessa oli kyse siitä, että A oli katsonut hänen verotietojensa julkaisun Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verokoneissa olevan tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain vastaista. A katsoi, että verokoneissa tapahtuva henkilötietojen käsittely ei täyttänyt tietosuojalain 27 §:n 1 momentin vaatimusta, jonka mukaan käsittelyn tulisi olla yksinomaan journalistista. A oli vaatinut, että Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat poistaisivat hänen henkilötiedot verokoneistaan. Sanoma Media Finland Oy ei kuitenkaan ollut suostunut tähän vaatimukseen, ja A vei asian tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.
Tietosuojavaltuutettu katsoi, että A:n henkilötietojen käsittely verokoneissa kuului tietojen käsittelyn tietosuojalain journalistista käyttöä koskevan poikkeuksen piiriin. Täten A:lla ei ollut oikeutta vaatia tietojensa poistamista. A päätyi valittamaan päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi valituksen samoilla perusteilla, kuin tietosuojavaltuutettu oli päätöstään perustellut.
A haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Lisäksi A vaati ennakkoratkaisun pyytämistä Euroopan unionin tuomioistuimelta, mikäli asiassa olisi epäselvyyttä. A vaati myös, että tietosuojavaltuutettu olisi velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. A katsoi Sanoma Media Finland Oy:n toiminnan rikkovan tietosuojalakia eikä ne hänen mielestään kuuluneet journalistista käyttöä koskevan poikkeuksen piiriin. A perusteli väitettään sillä, että verokoneissa julkaistavat tiedot ovat suoraan verottajalta saatuja, eivätkä ne perustu journalistiseen harkintaan. A:n mielestä verokoneiden pääasiallinen tarkoitus on uteliaisuuden tyydyttäminen, eikä yhteiskunnallinen analyysi.
Tietosuojavaltuutettu puolestaan vastusti valitusluvan myöntämistä ja vaati valituksen hylkäämistä. Myös Sanoma Media Finland Oy vaati valituslupahakemuksen hylkäämistä ja perusteli tätä sillä, että verokoneissa julkaistaan vain suurituloisten tietoja, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Yhtiö korosti, että verokoneiden avulla voidaan analysoida tuloeroja ja verotuksen oikeellisuutta tehokkaammin kuin manuaalisesti. Lisäksi se katsoi, että verokoneiden sisältämät tiedot on journalistisesti rajattu ja niiden tarkoitus on paljastaa yhteiskunnallisia trendejä, eikä yksittäisten henkilöiden tietoja.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tuli, voitiinko tietojen käsittelyä verokoneissa pitää pelkästään journalistisiin tarkoituksiin tapahtuvana, jolloin tietosuoja-asetuksen tietyt säännökset eivät tulisi sovellettaviksi. Unionin tuomioistuin on linjannut, että julkisten verotietojen julkaiseminen voi olla journalistista toimintaa, jos sen ainoana tarkoituksena on tiedonvälitys yleisölle. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, täyttääkö verokoneiden toiminta tämän kriteerin ja voidaanko tietojen käsittelyyn soveltaa journalistisia poikkeuksia. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt tarpeellisena pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta, koska tilanteessa oli täysin selvää, miten unionin oikeutta on asianmukaisesti sovellettava.
Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verokoneissa julkaistaan tiettyjen suurituloisten henkilöiden verotietoja; mukaan lukien nimi, syntymävuosi, asuinpaikka maakunnan tarkkuudella, ansio- ja pääomatulot sekä veroprosentti. Helsingin Sanomien verokone näyttää tiedot yli 150 000 euroa ansainneista ja Ilta-Sanomien vastaava yli 120 000 euroa (verovuodesta 2023 alkaen) ansainneista. Vaikka verokoneissa julkaistavat tiedot ovat henkilötietoja, joiden käsittely kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen piiriin, on niiden käsittely sallittua tietosuojalain 27 §:n mukaan, mikäli se tapahtuu ainoastaan journalistisiin tarkoituksiin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n henkilötietojen käsittely verokoneissa on luonteeltaan journalismia, koska sillä on merkitystä yhteiskunnalliselle keskustelulle esimerkiksi verotuksen oikeudenmukaisuudesta. Vaikka verotietojen julkaiseminen tyydyttää myös yleistä uteliaisuutta, niiden julkisuus perustuu pitkään jatkuneeseen käytäntöön ja avoimuusperiaatteeseen Suomessa. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt verotietoja arkaluonteisina myöskään siksi, että verotustiedot ovat jo Verohallinnon kautta julkisia. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimukset asiassa.
Yhteenveto
Verotustiedot ovat Suomessa julkisia ja niiden käsittely journalistisiin tarkoituksiin on sallittua, huolimatta siitä, että niiden julkaisu herättää myös paljon puhdasta uteliaisuutta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että verokoneiden tarkoitus oli journalistinen, sillä ne edistivät yhteiskunnallista keskustelua verotuksesta ja tuloeroista. Verotietojen julkaisemisen katsottiin olevan osa suomalaista tiedonvälitystä ja sen avoimuutta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
HTK (finanssioikeus), IAT
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5562 234
Commentaires