Korkein oikeus on antanut vuonna 2022 jo kaksi toimittajia koskevaa ratkaisua. Tuorein ratkaisu koski sitä, millainen toimittajaan kohdistettu menettely voi täyttää vainoamisen tunnusmerkistön. Ratkaisu sai runsaasti huomiota mediassa, koska sekä tekijä että uhri ovat runsaasti mediassa näkyvillä olleita henkilöitä. Viikon oikeustapauskommentissa avaan ratkaisun juridista taustaa sekä perusteluita.
Vainoaminen
Vainoamisen tunnusmerkistö löytyy rikoslain 25-luvusta, vapauteen kohdistuvien rikoksien joukosta. Vainoamista koskeva pykälä 25:7a kuuluu kokonaisuudessaan näin:
”Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Vainoaminen on suhteellisen uusi pykälä, se eriytettiin rikoslaissa omaksi teokseen vasta vuonna 2013. Siihen asti vainoamisen kaltaisista teoista oli rangaistu kotirauhan rikkomisena, laittomana uhkauksena tai salakatseluna. Vainoamisen kriminalisointi laajensi kiellettyjen tekojen joukkoa useisiin eri tekoihin, jotka aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta uhrissa. Pykälä koskee kuitenkin vain oikeudettomia yhteydenottoja, ei esimerkiksi haastemiehen toistuvia puheluita tai oveen koputtelua, joka voivat kieltämättä aiheuttaa uhrissa ahdistusta, mutta jolle on asiallinen peruste.
Vainoaminen kattaa uhkaamisen, tarkkailun, yhteydenoton sekä muita vastaavia tekoja. Keskeinen tunnusmerkki on, että teot ovat omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta uhrissa. Tunnusmerkistön osa ”on omiaan” tarkoittaa, että tyypillinen seuraus ”keskivertouhrille” on ahdistus tai pelko. Vainoamisessa on aina kyse tekokokonaisuudesta ja teosta joka tehdään vastoin uhrin tahtoa. Jos kyseessä on yksittäinen teko, kuten laiton uhkaus, eikä tekokokonaisuus, rangaistaan erikseen yksittäisestä teosta erikseen.
Tapauksen taustat
Tapauksessa henkilö A oli julkaissut Twitterissä suuren määrän viestejä henkilöstä B. Viestit olivat sävyltään halventavia, ja ne kohdistuivat B:n ulkonäköön, ammattitaitoon ja hänen nuoruudessaan saamaansa huumausainerikostuomioon. Tämän lisäksi A levitti muiden laatimaa B:tä halventavaa sisältöä. Julkaisuissaan A ”tägäsi” B:n aina julkaisemiinsa viesteihin, jotta B saisi tiedon niistä. Tämän lisäksi A lähetti useita tapaamisehdotuksia B:lle ja julkaisi B:tä halventavia kirjoituksia Facebookissa.
Helsingin käräjäoikeus katsoi 18.10.2018 antamallaan tuomiolla A:n syyllistyneen vainoamiseen. A valitti tuomiosta hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus katsoi, että vaikka viestejä oli paljon ja ne olivat asiattomia, eivät ne olleet sellaisia, että ne olivat omiaan aiheuttamaan pelkoja ja ahdistusta. Perusteluna käytettiin erityisesti sitä, että B oli ammatiltaan toimittaja ja tämän täytyi sietää kriittistä suhtautumista sen vuoksi enemmän. Tämän lisäksi hovioikeus katsoi, että koska B ei ollut nimenomaisesti kieltänyt yhteydenottoja, ei A:n olisi tullut ymmärtää, että hänen tulee lopettaa yhteydenotot. Asiattomien Twitter-viestien vuoksi hovioikeus tuomitsi A:n yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus katsoi, että vaikka B ei ollut kieltänyt tapaamisehdotuksia, olivat ne itsessään kiusallisia ja painostavia, koska ne olivat toistuvia ja yksipuolisia. Tämä ei itsessään täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä. Kuitenkin tekoja arvioitiin kokonaisuutena. Tapauksessa A oli noin puolentoista vuoden aikana julkaissut 150-170 viestiä, joissa hän halvensi B:tä sekä julkaissut yli 100 Facebook-päivitystä asiasta.
Korkein oikeus arvioi tapauksessa sitä, oliko henkilön ”tägääminen” Twitter-viestiin yhteydenottamista. Korkein oikeus totesi, että merkittäessä toista viestiin tarkoituksena on yleensä se, että viesti tulee merkityn henkilön tietoon. Sillä ei korkeimman oikeuden mukaan ollut merkitystä, että tägäykset ja ilmoitukset oli mahdollista estää. Korkein oikeus katsoi, että näissä tägäyksissä oli kyse yhteydenotoista.
Korkein oikeus arvioi viestejä myös A:n sananvapauden kautta. Sananvapaus puolsi A:n oikeutta arvostella B:tä, mutta se toisaalta myös rajasi B:n sananvapautta hänen kokemansa uhan vuoksi, ja loukkasi B:n yksityiselämän suojaa. Korkein oikeus totesikin, että sananvapaus ei oikeuta vihapuhetta tai uhkauksien lausumista. Korkein oikeus katsoi, että A:n viesteissä ei ollut kyse sananvapauden käyttämisestä ja yhteiskunnallisesta keskustelusta, vaan yrityksestä hiljentää B ja estää tätä käsittelemästä tiettyjä aiheita.
Korkein oikeus totesi myös, että vaikka A:n menettely ei aiheuttanut pelkoa fyysisen koskemattomuuden loukkauksesta, aiheutti se merkittävää B:n elämänlaadun heikkenemistä ja ahdistusta laajuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi. Korkein oikeus totesi myös, että A:n täytyi ymmärtää, mitä hänen tekonsa aiheuttaa B:ssä.
Korkein oikeus totesi, että sananvapauden kanssa jännitteisissä tapauksissa vankeusrangaistus on poikkeuksellinen seuraus, joka tulee varata vain kaikkein äärimmäisimpiin tapauksiin, kuten rasistiseen kirjoitteluun ja väkivaltaan yllyttämiseen.
Korkein oikeus katsoi, että A oli pyrkinyt estämään B:tä kirjoittamasta nimenomaan Venäjän informaatiovaikuttamisesta ja A oli itse kuvannut tekoaan informaatiosodaksi. Tämän vuoksi teko oli erittäin moitittava, koska sillä pyrittiin estämään yhteiskunnallisesti merkittävän asian journalistista käsittelyä. Tämän vuoksi A:n tuomio oli 60 päivää vankeutta, joka tuomittiin ehdollisena, koska A:lla ei ollut merkittävää aiempaa rikostaustaa.
Yhteenveto
Sananvapaus on yksi perusoikeus, mutta se ei ole rajoittamaton oikeus. Sananvapauden käyttöä ei ole toiminta, joka loukkaa muiden perusoikeuksia. Erityisen tuomittavaa on toiminta, jolla pyritään estämään toimittajien työskentelyä ja siten sananvapauden toteuttamista. Tuomio kattaa myös maalittamisena tunnettua ilmiötä, josta voidaan tulevaisuudessakin antaa tuomioita vainoamisen tai muun rikoslain pykälän nojalla.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
