Superliiga, UEFA ja FIFA EU-tuomioistuimessa – mitä C-333/21 tarkoittaa eurooppalaiselle jalkapallolle?
- Roope Heinonen
- 2 päivää sitten
- 5 min käytetty lukemiseen
Euroopan unionin tuomioistuin antoi 21.12.2023 paljon odotetun tuomion asiassa C-333/21. Madridin kauppatuomioistuin (Juzgado de lo Mercantil de Madrid) oli pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, jossa se muun ohella pyysi unionin tuomioistuimea arvioimaan, että ovatko FIFAn ja UEFAn asettamat säännöt Euroopan unionin kilpailuoikeuden vastaisia. Kyseessä on yksi urheilun historian merkittävimmistä oikeustapauksista. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi asian taustat, sovellettavan sääntelyn sekä asian lopputuloksen ja nykytilan
.
Superliiga ja eurooppalaisen jalkapallon valtarakenne
Eurooppalainen jalkapallo on viime vuosina ollut keskellä poikkeuksellista valtakamppailua, jossa vastakkain ovat olleet perinteiset lajiliitot ja uudenlaista kilpailumallia ajaneet suurseurat. Keskustelun ytimessä on ollut Superliiga, hanke joka haastoi suoraan UEFA:n ja FIFA:n aseman eurooppalaisten seurakilpailujen järjestäjinä. Tämä kiista ei ole pelkästään urheilullinen kysymys uuden kilpailun perustamisesta, vaan se koskee laajemmin sitä, miten kansainvälistä jalkapalloa hallitaan Euroopassa. Eurooppalainen seurajalkapallo on pitkään rakentunut mallille, jossa kansainväliset lajiliitot, erityisesti UEFA ja FIFA, toimivat sekä sääntelijöinä että kilpailujen järjestäjinä. Kun osa Euroopan suurimmista seuroista pyrki perustamaan oman kilpailunsa vuonna 2021, nousi esiin kysymys siitä, missä määrin tällainen järjestelmä on yhteensopiva Euroopan unionin kilpailuoikeuden kanssa.
Mikä Superliiga? Tausta eurooppalaisen huippusarjan perustamiselle
Superliiga (European Super League) tuli julkisuuteen ovet paukkuen huhtikuussa 2021, kun 12 Euroopan jalkapallon huippuseuraa ilmoitti perustavansa uuden, suljetun tyyppisen kilpailun. Mukana olivat AC Milan, Arsenal, Atlético Madrid, Barcelona, Chelsea, Inter Milan, Juventus, Liverpool, Manchester City, Manchester United, Real Madrid ja Tottenham Hotspur. Tästä joukosta moni varmasti löytääkin suosikkijoukkueensa.
Perustajat perustivat Espanjaan sijoittautuneen yksityisoikeudellisen yhtiön ESLC. Tämän yhtiön tarkoituksena oli nimenomaisesti perustaa mainittu Superliiga. Tapaukseen liittyy myös Espanjaan sijoittautunut yhtiö nimeltä A22 Sports Management SL. Sen tarkoituksena on sellaisten palvelujen tarjoaminen, jotka liittyvät ammattilaisjalkapallokilpailujen, ja erityisesti perustettavan superliigan perustamiseen ja hallinointiin.
Projektin tavoitteena oli luoda kilpailija UEFAn Mestarien liigalle. Perustajaseurojen tavoitteena oli turvata vakaat ja aiempaa huomattavasti suuremmat tulot. Pian hankkeen julkistamisen jälkeen suurin osa perustajaseuroista vetäytyi siitä nopeasti valtavan kannattajien ulostulon ja poliittisen paineen vuoksi. Oikeusprosessi jatkoi kuitenkin tämän jälkeenkin kulkuaan, jolla pyrittiin selvittämään, että onko nykyisillä liitoilla oikeutta estää tämän tyyppisiä kilpailuja.
Palautetta uuden liigan perustamisesta satoi kannattajilta ja vaikutusvaltaisilta tekijöiltä jalkapallossa. Liigassa olisi 12-15 jalkapalloseuraa “pysyvinä jäseninä” ja toisaalta myöhemmin määritettävä joukko “karsinnan läpäisseitä” jalkapalloseuroja, jotka valittaisiin tietynlaisen prosessin mukaisesti. Suljetun liigan malli ei tietenkään ole pienten seurojen kannalta hyvä muutos ja sitä myöten pienten seurojen kannattajien kannalta. Etenkin Englannissa pienemmillä Valioliiga-sarjan joukkueilla on aivan valtavat ja erittäin sitoutuneet kannattajajoukot, jotka barrikadeille noustessaan saavat kyllä äänensä kuuluviin.
FIFA ja UEFA – jalkapallon kansainväliset kattojärjestöt
FIFA (Fédération internationale de football association) on kansainvälinen jalkapalloliitto, joka toimii koko lajin kattojärjestönä. Sen päämaja sijaitsee Sveitsissä ja sen puheenjohtajana toimii Gianni Infantino. FIFAn päätehtävä on järjestää kansainvälisiä jalkapallokisoja, kuten MM-kisoja. MM-kisojen järjestäminen on varsin tuottoisaa hommaa, esimerkiksi Qatarissa 2022 pidetyt kisat kerryttivät noin 7 miljardia dollaria liikevaihtoa. Vuoden 2026 MM-kisojen on arvioitu puolestaan kerryttävän noin 11 miljardia dollaria liikevaihtoa. Suuret summat ja jalkapallon vaikutusvalta maailmanpolitiikkaan on myös osaltaan tuonut korruptiota ja talousrikoksia liittoon, niistä voidaan jatkaa myöhemmissä blogeissa.
FIFA jakautuu maanosittain jalkapalloliittoihin, Euroopassa kyseinen liitto on UEFA (Union of European Football Associations). UEFA järjestää muun muassa Champions league -kilpailua, jota pidetään seurajoukkueiden (muut kuin maajoukkoeet) arvostetuimpana kilpailuna.
FIFA ja siihen kuuluvat maanosaliitot järjestävät siis jalkapallon suurimpia (taloudellisesti sekä itse lajin kannalta kunnioitetuimpia) kilpailuja. Liitoilla on perussäännöt, joiden mukaan kaikki uudet kilpailut tarvitsevat ennakkohyväksynnän, eli niillä on siis käytännössä yksinoikeus kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin. Liitot uhkasivat lisäksi sulkea Superliigaan osallistuvat seurat ja pelaajat omien kilpailujensa ulkopuolelle, mikä estäisi pelaajia esimerkiksi osallistumasta MM- tai EM-kisoihin.
EU-tuomioistuimen ratkaisu: kilpailuoikeus ja jalkapallon hallintomalli
Madridin kauppatuomioistuin pyysi ennakkoratkaisua yhteensä kuudella ennakkoratkaisukysymyksellä. Viidellä ensimmäisellä kysymyksellään se pyysi unionin tuomioistuinta tulkitsemaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, jotka koskevat kilpailunvastaisten yhteistoimintajärjestelyjen (käytännössä kartellit) ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoa. Unionin tuomioistuimen tehtävä oli tulkita, ovatko FIFAn ja UEFAn antamat säännöt kokonaisuutena tarkasteltuna sopusoinnussa näiden kahden artiklan kanssa.
Kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään se pyysi unionin tuomioistuinta tulkitsemaan myös artikloja SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63. Kyseiset artiklat koskevat Euroopan unionin ytimessä olevia liikkumisvapauksia. Nämä liikkumisvapaudet koskevat käytännössä työntekijöiden ja esimerkiksi pääomien vapaata liikkumista EU:ssa sekä palvelujen tarjoamista riippumatta siitä, että mihin jäsenvaltioon on sijoittautunut.
Ensimmäinen kysymys koski lähinnä sitä, että onko FIFAn ja UEFAn sääntöjen mukainen liittojen myöntämä ja edellyttämä lupa kilpailujen järjestämiseen SEUT 102 artiklan vastaista samalla kuin kyseiset liitot harjoittavat samalla itse kilpailujen järjestämiseen liittyvää taloudellista toimintaa. Unionin tuomioistuin katsoi, että jalkapalloliittojen menettely on määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, kun liitot voivat estää kolmannen yrityksen markkinoille pääsyn antamillaan säännöillä toimien samalla itse samalla markkinalla harjoittaen taloudellista toimintaa.
Toinen kysymys liittyi siihen, että onko FIFAn ja UEFAn toiminta SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaista eli käytännössä, voidaanko sen katsoa olevan kartellimaista. Unionin tuomioistuimen mukaan liittojen menettely on mainitun artiklan vastaista, kun ne yhteistuumin estävät kilpailua markkinalla, jossa ne harjoittavat itsekin taloudellista toimintaa.
Kolmannessa kysymyksessä tiedusteltiin SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja SEUT 102 artiklan tulkintaa tilanteessa, jossa on kyse toiminnasta, jossa kilpailuihin, joille ei ole annettu suostumusta (tässä tapauksessa Superliiga), osallistuvia seuroja ja pelaajia uhataan seuraamuksilla (tässä tapauksessa esimerkiksi kieltämällä pelaajia osallistumasta MM-kisoihin). Tähän unionin tuomioistuin myös totesi yksiselitteisesti, että se on artiklojen vastaista.
Neljännessä kysymyksessä tulkittiin FIFAn ja UEFAn sääntöjä, joilla ne nimeävät itsensä jalkapallokilpailujen kaupallisten oikeuksien alkuperäisiksi omistajiksi ja varaavat itselleen yksinoikeuden niiden markkinointiin. Tuomioistuin linjasi, että vaikka EU-oikeus ei estä liittoja nimeämästä itseään oikeuksien omistajiksi omissa kilpailuissaan, liittojen harjoittama yksinoikeuteen perustuva markkinointimonopoli on kilpailunvastaista.
SEUT 101 artiklan 3 kohta asettaa edellytykset sille, että voidaan poikkeuksellisesti hyväksyä SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukainen kartellimainen toiminta. Viides kysymys koskikin juuri sitä, että voidaanko toiminnan katsoa täyttävän mainitun artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset poikkeukselle. Unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, että vaikka urheilulla on erityisiä sosiaalisia tavoitteita, niillä ei voida oikeuttaa sääntöjä, joilta puuttuvat selkeät ja syrjimättömät kriteerit. FIFAn ja UEFAn säännöt ovat mielivaltaisia, joten niitä ei voitu pitää välttämättöminä urheilun suojelemiseksi.
Superliigan tulevaisuus: Unify-malli ja eurooppalaisen seurajalkapallon suunta
Superliigan toteutuminen ainakin sen suunnitellussa muodossa lienee hyvin epätodennäköinen. Suurin osa perustajaseuroista erosi hankkeesta jo sen alkuvaiheessa. Espanjalaisseurat Real Madrid ja FC Barcelona pysyivät hankkeen vankimpina tukijoina aina vuodesta 2021 tämän vuoden helmikuuhun asti. Molemmat jättivät hankkeen vuoden 2026 helmikuussa, viimeisinä perustajaseuroina.
”Kuukausia kestäneiden, Euroopan jalkapallon parhaaksi käytyjen keskustelujen päätteeksi UEFA, European Football Clubs (EFC) ja Real Madrid CF ilmoittavat päässeensä periaatesopimukseen Euroopan seurajalkapalloilun hyvinvoinnin turvaamiseksi. Sopimus kunnioittaa urheilullisen menestyksen periaatetta ja painottaa seurojen pitkän aikavälin kestävyyttä sekä fanikokemuksen parantamista teknologiaa hyödyntämällä”, todetaan Real Madridin ja UEFAn julkaisemassa tiedotteessa.
Se mitä tämä käytännössä tarkoittaa lienee pelkästään arvailujen varassa. On kuitenkin ollut keskustelua siitä, että Superliigan perustamista varten perustetun yrityksen A22 Sports Management kehittämää teknologiaa hyödynnettäisiin jatkossa jalkapallon striimaamiseen maksutta ympäri maapalloa.
Yhteenveto: Euroopan Unionin tuomioistuimen ratkaisu jalkapallon valtarakenteissa
Tapaus C-333/21 jää historiaan käännekohtana, joka murskasi urheilun kattojärjestöjen vuosikymmeniä kestäneen autoritäärisen aseman Euroopassa. Unionin tuomioistuimen ratkaisu osoitti selvästi, että vaikka urheilulla on erityisiä yhteiskunnallisia tehtäviä, ne eivät oikeuta toimimaan kilpailuoikeuden yläpuolella. FIFAn ja UEFAn kaltaiset monopolit eivät voi enää käyttää sääntelyvaltaansa mielivaltaisesti suojellakseen omia kaupallisia etujaan kilpailijoilta.
Vaikka "alkuperäinen" Superliiga kaatui omaan mahdottomuuteensa ja valtavaan vastustukseen, oikeusprosessi itsessään oli välttämätön. Se pakotti urheilumaailman suuret toimijat läpinäkyvyyteen ja loi pohjan oikeudenmukaisemmalle hallintomallille. Lienee aiheellista mainita, että ottaen huomioon jalkapallokilpailujen tuottoisuuden, oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys, eivät mahdollisesti olleet ainoat Superliiga -hankkeen toteuttamisen insentiivit.
Mikäli kotimaisten ja EU-tuomioistuinten ratkaisut kiinnostavat laajemminkin, tutustu myös muihin oikeustapauskommentteihimme.
Roope Heinonen
KtK, oikeustieteen ylioppilas
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 533 8431
