Ajoittain mediassa nostetaan esille ulkomaiden kansalaisten tekemiä rikoksia Suomessa ja sitä, onko kyseiset henkilöt karkotettu rötöstelyn vuoksi vai ei. Tässä kirjoituksessa käsittelen rikosperusteista karkottamista, sen edellytyksiä ja esteitä sekä karkotusprosessia. Karkottaminen ja käännyttäminen menevät toisinaan puheessa sekaisin. Karkottaminen tarkoittaa sellaisen henkilön poistamista Suomesta, jolla on tai on ollut oleskelulupa ja hänet päätetään poistaa maasta. Käännyttäminen taas tarkoittaa sellaisen henkilön maasta poistamista, jolla ei ole ollut oleskelulupaa. Tällaisessa asemassa ovat esimerkiksi maasta poistettavat turvapaikanhakijat. Suomen kansalaista ei voi karkottaa, mutta kaksoiskansalainen voi menettää kansalaisuutensa, jos hänellä on riittävästi siteitä muuhun kansalaisvaltioonsa. Tämä tarkoittaa, että myös henkilö, joka on (ollut) Suomen kansalainen, voidaan karkottaa maasta.
Millä perusteella voidaan karkottaa Suomesta?
Ulkomaalaislain 149 §:ssä säädetään karkottamisen edellytyksistä. Sen mukaan ulkomaalaisen karkotus voidaan tehdä seuraavilla perusteilla:
- Suomessa oleskelu ilman vaadittavaa oleskelulupaa
- sellaiseen rikokseen syyllistyminen, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään vuosi vankeutta (mm. rahanpesu, kätkeminen, pahoinpitely, ryöstö, raiskaus, valtaosa huumausainerikoksista)
- toistuva rikoksiin syyllistyminen
- käytös, joka osoittaa henkilön olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle (tähän vaikuttavat henkilön tekemät rikokset)
- jos henkilön voidaan epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.
Rikosperusteinen karkottaminen vaatii käytännössä sitä, että rikos tai rikokset ovat olleet riittävän vakavia tai rikokset ovat olleet toistuvia. Harkintaa tehtäessä on erityistä merkitystä rikosten luonteella. Hallituksen esityksessä on todettu, että esimerkiksi toistuvat omaisuus- ja väkivaltarikokset voivat muodostaa perusteen karkottamiselle (HE 186/1981). Kirjoitushetkellä Maahanmuuttovirasto on tänä vuonna päättänyt karkottaa noin 40 Suomessa asuvaa ulkomaalaista.
Esteet karkottamiselle
Palauttaminen tarkoittaa maastapoistamismenettelyä, jossa pääsyn epäämis-, käännyttämis- tai karkottamispäätöksen saanut kolmannen maan kansalainen poistuu maasta tai jossa hänet poistetaan maasta.
Ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetään palautuskiellosta. Pykälä kuuluu seuraavasti:
”Ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.”
Palautuskielto tarkoittaa tämän blogikirjoituksen kontekstissa siis sitä, että edes hyvin vakaviin rikoksiin Suomessa syyllistynyttä henkilöä ei voida palauttaa sellaiselle alueelle, jossa esimerkiksi hänen henkensä olisi vaarassa. Palautuskiellon alaan menee myös esimerkiksi tilanne, jossa henkilö sairastaa sellaista vakavaa sairautta, johon hän saa Suomessa hoitoa mutta jollaista ei ole palautusmaassa tarjolla. Palautus tarkoittaisi vakavaa vaaraa henkilön terveydelle.
Palautuskiellon lisäksi voidaan katsoa olevan ns. pehmeitä syitä, joiden vuoksi edes rikoksentekijää ei karkoteta. Näitä käsitellään kokonaisharkinnassa, jota Maahanmuuttovirasto tekee karkotusasiaa ratkaistessaan. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon rikosten vakavuus ja toistuvuus, mutta myös perusteet karkottamista vastaan. Näitä ovat mm. ammattiin johtavan koulutuksen hankkiminen, itsensä elättäminen ja työpaikka, pitkäaikainen oleskelu Suomessa, perhe Suomessa ja muut siteet Suomeen. Kokonaisharkinta on aina suoritettava, kun ulkomaalainen poistetaan maasta (146 §).
Karkotusprosessin eteneminen rikostapauksessa
Poliisi esittää Maahanmuuttovirastolle henkilön karkottamista, jos edellytykset karkottamiselle täyttyvät rikostuomion vuoksi. Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen kokonaisharkintaan perustuen. Maahanmuuttovirasto voi päättää karkottamisesta myös ilman poliisin esitystä. Yleensä tämä tapahtuu silloin, kun oleskelulupa peruutetaan tai jatkolupahakemukseen tehdään kielteinen päätös. Maahanmuuttovirasto saa vuodessa muutaman sata karkottamisesitystä vuodessa, joista noin 150 hylätään.
Karkottamispäätöksen jälkeen henkilön tulisi poistua maasta oma-aloitteisesti. Jos poistumista ei ole tehty ja karkottaminen on tehty rikosten vuoksi, poliisi voi panna karkotuspäätökseen täytäntöön 30 päivän kuluttua päätöksen tiedoksiantamisesta. Poliisi huolehtii maasta poistamisesta.
Jos karkottamisen syynä on luvaton oleskelu Suomessa, karkotettava voi saada 7–30 päivää aikaa, jonka kuluessa hänen tulee poistua Suomesta. Jos karkottaminen perustuu muihin syihin, aikaa ei anneta. Maasta poistaessaan poliisi voi tehdä karkotettavan matkustusasiakirjoihin maasta poistamista koskevia tarpeellisia merkintöjä, eli esimerkiksi maahantuloleiman mitätöivän merkinnän (151 §). Merkintäoikeus perustuu Schengenin rajasäännöstöön eli EU-sääntelyyn. Lisäksi voidaan määrätä maahantulokielto, joka kattaa koko Schengen-alueen, ellei henkilöllä ole oleskelulupaa myös toiseen Schengen-valtioon eikä tätä toista oleskelulupaa peruuteta. Jos tätä toista oleskelulupaa ei peruuteta, maahantulokielto määrätään vain kansallisena.
Karkottamispäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta karkotuksen täytäntöönpano ei esty ellei hallinto-oikeus sitä erikseen kiellä ratkaisun odottamiseksi. Rikoksesta vankeuteen tuomitut henkilöt suorittavat lähtökohtaisesti tuomionsa Suomessa, ja jos heidän elämäntilanteensa muuttuvat riittävästi vankeusaikana, Maahanmuuttovirasto saattaa tehdä karkottamisesta hylkäävän päätöksen ja henkilö saa jäädä Suomeen. Esimerkiksi avioliitto tai lapsen saaminen vankeustuomion aikana voivat olla perusteita maahan jäämisen sallimiseksi.
Yhteenveto
Suomessa oleskeluluvalla tai vanhentuneella oleskeluluvalla olevan henkilön saa poistaa maasta eli karkottaa tietyin edellytyksin. Jos karkottaminen perustuu rikoshistoriaan, karkottaminen voidaan tehdä kolmella perusteella. Näitä ovat syyllistyminen sellaiseen rikokseen, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään vuosi vankeutta, syyllistyminen toistuvasti rikoksiin taikka sellainen käytös, jonka voidaan katsoa olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. Rikosten luonne huomioidaan Maahanmuuttoviraston tekemässä kokonaisharkinnassa. Erityisesti väkivalta-, seksuaali- ja omaisuusrikokset voivat puoltaa karkottamista.
Ulkomaalaislaissa on kuitenkin palautuskielto, joka estää rikoksentekijän palauttamisen sellaiselle alueelle, jossa karkotettava voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, tai alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon myös henkilön siteet Suomeen, joiden perusteella karkotus voidaan jättää tekemättä. Tällaisia siteitä ovat esimerkiksi perhe tai työ- tai opiskelupaikka Suomessa, tai pitkään jatkunut oleskelu Suomessa.
Lue lisää teemakirjoituksiamme:
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
