Rikoslain 45 luku sotilasrikoksista

Rikoslain 45 luku sotilasrikoksista


Sotilasrikoksista on säädetty erikseen siksi, että puolustusvoimiin liittyy erityisolosuhteita. On katsottu, että erityissääntely ja varsinkin kurinpitomenettely ovat tärkeitä puolustusvoimien kurinalaisen toiminnan takaamiseksi. Kurinpitomenettelystä säädetään sotilaskurinpitolaissa. Kurinpitorangaistuksia ovat aresti, kurinpitosakko ja varoitus.


Sotilasrikoksia koskeva luku säädettiin 2000-luvun vaihteessa. Sisällöllisesti luku vastaa pääosin aiempaa, 1980-luvun puolivälissä säädettyä rikoslain 45-lukua, eli sotilasrikoksia päivitettäessä suurimmat muutokset koskivat lähinnä lain kirjoittamistekniikkaa sekä tarpeettomaksi osoittautuneiden rangaistussäännösten poistamista. Itsenäisyyden ajan osalta ensimmäinen sotilaita koskeva laki oli sotaväen rikoslaki (71/1919). Vuodesta 1984 alkaen sotilasrikoksista on säännelty rikoslaissa.


Joitakin uusia tunnusmerkistöjä säädettiin 2000-luvun vaihteessa, näitä olivat esimerkiksi törkeät tekomuodot vartiorikoksesta ja esimiesaseman väärinkäyttämisestä. Aiemman sotilasrikoksia koskevan sääntelyn voimassaoloaikana sen sisältöön ei juuri nähty uudistustarpeita. Poikkeuksena tästä oli kantahenkilökunnan poliittiseen toimintaan kohdistuvien rajoitusten ajoittainen arvostelu.


Sotilasrikoksia koskevan luvun rakenne on siten tavallisesta poikkeava, että luvun sisällä on väliotsikoita eri sotilasrikostyyppejä varten. Rikokset on lueteltu seuraavasti: palvelusrikokset, vartiorikokset, poissaolorikokset, kuuliaisuusrikokset, esimiesrikokset, muut rikokset ja sota-ajan rikokset.



___________________________________________________________________

Palvelusrikokset-osio käsittää seuraavat teot: perusmuotoinen palvelusrikos sekä törkeä, lievä ja tuottamuksellinen teko.


Palvelusrikos tarkoittaa palvelukseen kuuluvan velvollisuuden rikkomista tai laiminlyöntiä, palveluksessa päihtyneenä olemista tai velvollisuuksista vilpillisesti vapautumisen yrittämistä.


1 § Palvelusrikos


Pykälä tuli rikoslakiin vuonna 2000, mutta sisällöllisesti se pitkälti vastaa jonkin verran aiempaa sääntelyä sotaväen rikoslaista ja sitä 80-luvulla seuranneesta rikoslain sotilasrikoksia käsitelleestä luvusta. Pykälällä on tarkoitus ulottaa rangaistavuutta myös sellaisiin velvollisuuksien rikkomisiin, joita muut sotilasrikoksia koskevan luvun pykälät eivät koske. 80-luvun hallituksen esityksen mukaan palvelusvelvollisuuden rikkomista koskeva yleissäännös oli välttämätön sotilaita koskevan rangaistusjärjestelmän saamiseksi riittävän kattavaksi.


Palvelusrikoksessa voi olla kyse siitä, että sotilas 1) rikkoo tai laiminlyö palvelukseen kuuluvan velvollisuuden tai tietyn häntä sitovan määräyksen. Kohdan tarkoituksena on palvelusturvallisuuden ja palvelustehtävien asianmukaisen toteuttamisen turvaaminen.


Lisäksi palvelusrikoksesta voidaan tuomita sotilas, joka 2) on palvelustehtävässä alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alainen suorituskykyä alentavalla tavalla. Jos sotilas on palveluksessa päihtyneenä mutta ilman suorituskyvyn alentumista, kyse on lievästä palvelusrikoksesta.


Kolmantena tekomuotona on 3) pyrkimys hankkia itselleen ylimääräinen loma, vapautus tai muu helpotus palveluksesta esimerkiksi valehtelemalla tai itseään vahingoittamalla. Jos itseään on yritetty vahingoittaa siinä onnistumatta, tämä rinnastetaan onnistuneeseen tekoon, eli siitäkin voidaan rangaista.


Sotilaalla tarkoitetaan sotilasrikoksia koskevassa luvussa seuraavia henkilöitä:


1) puolustusvoimien sotilasvirassa palvelevaa sekä sitä, joka on nimitetty puolustusvoimien virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen määrättynä sotilastehtävään;

2) asevelvollisuuttaan aseellisena tai aseettomana suorittavaa tai reserviläisenä sekä naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa;

2 a) Puolustusvoimien vapaaehtoisissa harjoituksissa palvelevaa; sekä

3) puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavaa oppilasta.


Lisäksi sotilaita koskevia säännöksiä sovelletaan rajavartiolaitoksessa sotilasvirassa palveleviin, rajavartijan peruskurssin opiskelijoihin sekä kriisinhallintakoulutuksessa, -harjoituksissa ja -palveluksessa oleviin. Säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös Puolustusvoimien virka-aputehtäviin osallistuviin vapaaehtoisiin.


Pykälän soveltamisalan kannalta merkittävä kysymys on palvelustehtävä-termin tulkinta. Legaliteettiperiaate vaatii, että rikoslaista tulee käydä selvästi ilmi se, mitkä teot ovat rangaistavia. Sotilaiden osalta se merkitsee myös sitä, että palvelusvelvollisuuden täytyy käydä ilmi esimerkiksi säännöksestä tai määräyksestä. Yksittäisen sotilaan palvelusvelvollisuuden ala on kuitenkin vaikeaa määrittää, ja asiaa voi joutua arvioimaan yksittäistapauksena. Koska palvelusvelvollisuus voi käydä ilmi säännöksistä, määräyksistä tai käskyistä, eivät rajat ole välttämättä selkeät.


Esimerkkinä suorasta ohjeistuksesta voidaan antaa Puolustusvoimien Yleinen palveluohjesääntö 2017, jossa todetaan: ”Henkilön tai henkilöstöryhmän tarkoituksellinen loukkaaminen tai vihamielisen ja loukkaavan ilmapiirin luominen on kiellettyä. Epäasiallinen ja halventava kielenkäyttö on kiellettyä.” Vuonna 2020 Helsingin hovioikeus tuomitsi varusmies A:n palvelusrikoksesta ja kunnianloukkauksesta tämän käytettyä rasistista ilmausta ohi kulkeneesta varusmiehestä.


Oikeuskäytännössä on ollut esimerkiksi tilanteita, joissa varusmies on kuljettanut Puolustusvoimien ajoneuvoa ja syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Onko kyse ollut palvelusvelvollisuuden rikkomisesta? Tästä on oikeuskäytäntöä sekä myöntävään että kieltävään suuntaan. Toisena esimerkkinä voidaan antaa tilanne, jossa joukko-osaston komentotoimistoa sijaistanut ylivääpeli oli kavaltanut varoja, joista huolehtiminen kuului hänen sijaistamalleen päällikölle. KKO katsoi, että vaikka kyse ei ollut sinänsä ylivääpelin palvelukseen kuuluvista teoista, hän oli kuitenkin syyllistynyt palvelusrikokseen kavalluksen lisäksi. Tätä KKO perusteli sillä, että ylivääpeli oli ottanut rahat vastaan virantoimituksessa.


Palvelusrikoksesta annetaan vuosittain parikymmentä tuomiota. Tyypillisiä palvelusrikoksia ovat esimerkiksi liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vitkuttelu tutkintapyynnön tekemisessä ja alaisen valvomisen laiminlyönti. Jos palvelusrikoksessa on syyllistytty esimerkiksi lahjukseni ottamiseen tai kidutukseen tai muuhun sotilasrikokseen, syrjäytyy palvelusrikossääntely ja teosta tuomitaan tuon muun teon mukaisesti.



Palvelusrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava, jollei teosta 11 luvun 9 a §:ssä, 40 luvun 1–3 tai 5 §:ssä tai tässä luvussa erikseen säädetä rangaistusta, palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.


Palvelusrikoksesta tuomitaan myös sotilas,


1) joka on palvelustehtävässä siinä määrin alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alainen, että hänen kykynsä suorittaa palvelusta on alentunut, tai


2) joka hankkiakseen itselleen vapautuksen, loman tai muun helpotuksen palveluksesta vioittaa itseään, vahingoittaa terveyttään tai sitä yrittää taikka sanotussa tarkoituksessa esittää valheellisen tiedon.

___________________________________________________________________

Törkeästä palvelusrikoksesta oli kyse tapauksessa, jossa ylivääpeli varasti Puolustusvoimien ampumatarvikkeita n. 24 tuhannen euron arvosta.


2 § Törkeä palvelusrikos


Pykälä on vuodelta 2000, mutta se vastaa sisällöltään rikoslaissa 80-luvulla säädettyä törkeää palvelusrikosta. Törkeä tekomuoto on tarpeen, koska palvelusrikoksella voidaan aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Kyse on myös rikoslain rakenteen yhtenäisyydestä.


Palvelusrikos on törkeä, jos siinä

1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,

2) pyritään aiheuttamaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, tai

3) rikos on tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa.

Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä.


Oikeuskäytännön mukaan huomattava hyöty on aikaisemmin täyttynyt noin 5.000 euron kohdalla, mutta summat nykyisin summa saattaa olla lähempänä 15.000 euroa rikoslain termistön yhdenmukaisella tulkinnalla perusteltuna. Esimerkiksi törkeässä petoksessa huomattavana hyötynä ei ole pidetty 10.000 euron taloudellista etua vuonna 2015.


Huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa voi aiheutua esimerkiksi Puolustusvoimille tai varusmiehelle. Arvioinnissa otetaan huomioon vahingon kohteen asema.


Pykälän esitöissä ei ole määritelty tarkemmin, mitkä voivat olla pykälän tarkoittamia erityisen vastuunalaisia tehtäviä. Oikeuskirjallisuuden mukaan kyse voi olla ainakin tehtävistä, joissa ohjesäännön rikkomisella vaarannetaan sotilaan henki tai henkilö vastaa merkittävistä taloudellisista intresseistä. Oikeuskäytännössä erityisen vastuunalaiseksi tehtäväksi on katsottu esimerkiksi keskusasevaraston hoitajan tehtävä.


Törkeästä palvelusrikoksesta ei juuri anneta tuomioita. Viiden vuoden sisällä niitä on annettu yksi.



Törkeän palvelusrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos palvelusrikoksessa


1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,


2) pyritään aiheuttamaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa taikka


3) rikos on tehty erityisen vastuunalaista tehtävää suoritettaessa


ja palvelusrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä palvelusrikoksesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Varuskunnissa lieviin palvelusrikoksiin syyllistytään päivittäin. Esimerkiksi aamulenkin väliin jättäminen on lievä palvelusrikos.


3 § Lievä palvelusrikos


Pykälä on vuodelta 2000. Tällöin 80-luvun sääntelyä kevennettiin säätämällä tästä teosta maksimirangaistukseksi kurinpitorangaistus, koska vankeusrangaistuksen mahdollisuus nähtiin liian ankarana. Aiemmin maksimirangaistus oli kolmen kuukauden vankeus. Kurinpitorangaistus voidaan tuomita sekä oikeudenkäynnissä että määrätä kurinpitomenettelyssä.


Palvelusrikos on lievä, jos se on kokonaisuutena arvioiden vähäinen. Arvioinnissa otetaan huomioon itse rikos, palvelustehtävän laatu ja muut seikat. Kyse voi olla esimerkiksi merkitykseltään vähäisen tehtävän rikkomisesta tai vähämerkityksisen ohjesäännön laiminlyönnistä. Tällaisia ovat esimerkiksi varusmiehen jättäytyminen pois ruokailutilanteesta, olennainen pukeutumismääräysten rikkominen tai aamulenkin väliin jättäminen. Ruokailuun osallistuminen on yksi varusmiehen palvelustehtävistä, joten sen laiminlyömisestä voidaan rangaista.


Lievästä palvelusrikoksesta annetaan yksittäisiä tuomioita vuosittain.


Lievän palvelusrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos palvelusrikos, palvelustehtävän laatu tai muut seikat huomioon ottaen, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen.

___________________________________________________________________

Tupakointipaikka kannattaa valita tarkkaan Puolustusvoimien alueella. Räjähdys- tai polttoainevaraston lähellä tupakoinnista voi seurata tuomio tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.


4 § Tuottamuksellinen palvelusrikos


Pykälä on vuodelta 2000. Tuottamuksellinen palvelusrikos tarkoittaa huolimattomuudesta tai varomattomuudesta tehtyä palvelusrikosta. Lainsäätäjä piti tarpeellisena, että myös muista kuin tahallisista vartiorikoksista voidaan rangaista. Tämä kannustanee sotilaita huolellisempaan toimintaan.


Palvelusrikoksessa on kyse teosta, jossa rikotaan tai jätetään täyttämättä palvelukseen kuuluva velvollisuus tai siitä johtuva ohjesääntö tai muu määräys huolimattomuudesta tai varomattomuudesta. Palvelusrikoksiin lukeutuva päihtyneenä palveluksessa oleminen tai palvelukseen helpotuksen hakeminen eivät ole tuottamuksellisia vaan tahallisia tekoja, joten niistä rangaistaan palvelusrikoksena.


Puolustusvoimien alueella on räjähdys- ja polttoainevarastoja, ja lain esitöissä on annettu yhdeksi tekoesimerkiksi tupakan polttaminen tällaisen lähellä. Turvallisuudesta huolehtimisen laiminlyömisen lisäksi tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta voi olla kyse esimerkiksi tilanteessa, jossa sotilas hukkaa tai huolimattomuudesta turmelee valtion omaisuutta.


Esimerkiksi tapauksessa KKO 2005:126 oli kyse siitä, että kertausharjoituksiin kutsun saanut reserviläinen oli epähuomiossa merkinnyt kertausharjoitusten ajankohdan väärin, ja jäänyt siksi saapumatta harjoituksiin. Hänet tuomittiin tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta palvelusrikoksen ja luvattoman poissaolon sijaan, koska KKO piti uskottavana sitä, että kyse oli erehdyksestä sen sijaan, että kyse olisi ollut tuomittavasta tahallisuudesta. Tapauksen henkilö oli pystynyt uskottavasti todistelemaan, että hän oli innoissaan kutsusta ja olisi mielellään halunnut osallistua kertausharjoituksiin.


Tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta annetaan vuosittain muutamia tuomioita.



Tuottamuksellisen palvelusrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu palvelusrikos on tehty huolimattomuudesta, rikoksentekijä on tuomittava tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

___________________________________________________________________


Vartiorikokset-osio käsittää seuraavat teot: perusmuotoinen vartiorikos sekä törkeä, lievä ja tuottamuksellinen teko.


Vartiorikokseen voi syyllistyä vain vartio- tai päivystysvuorossa oleva sotilas.


5 § Vartiorikos


Pykälä on vuodelta 2000, mutta teko on ollut rangaistava jo aiemmassa rikoslaissa ja sotaväen rikoslaissa.


Vartiorikoksessa on kyse luvattomasta poissaolosta tai määräysten rikkomisesta. Vartiorikoksesta voidaan tuomita vartio- tai päivystystehtävää suorittava sotilas, joka luvattomasti poistuu vartiopaikaltaan tai päivystystehtävästä, tai sotilas, joka ei määräaikana saavu sanottuun palvelustehtävään tai muuten jättää täyttämättä tai rikkoo vartio- tai päivystyspalveluksesta annettuja määräyksiä.


Esimerkkeinä vartiorikoksista voidaan antaa päivystäjän päivystysvuoron mukaisen vartiokierroksen tai aseiden laskemisen laiminlyönti. Jos vartiossa oleva sotilas osoittelee vartioaseella toista henkilöä, myös tämä on vartiorikos, koska tällöin on rikottu aseen pitelemistä koskevia ohjeistuksia. Olennaista on, että tekoon syyllistyy vartio- tai päivystysvuorossa oleva sotilas. Muut eivät voi tekoon syyllistyä. Lisäksi teon tulee koskea vartio- tai päivystystehtävää. Jos tekijä tekee niihin liittymättömän teon, kyse ei ole vartiorikoksesta.


Vartiorikoksella voidaan usein aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin palvelusrikoksella, varsinkin jos teolla laiminlyödään esimerkiksi ase- tai ammusvarastojen vartioiminen. Tästä syystä vartiorikoksen maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Palvelusrikoksen maksimirangaistus on vuosi vankeutta.


Vartiorikoksesta annetaan vuosittain yksittäisiä tuomioita. Esimerkiksi ratkaisussa HHO 482/1993 oli kyse tilanteesta, jossa vartiomies oli vartiopalveluksesta annettuja määräyksiä rikkoen laukaissut vartioaseen vahingossa toista vartiomiestä kohti. Määräyksissä oli ohjeet siitä, kuinka vartioasetta tulee käsitellä vartionvaihdon yhteydessä. Vartiomies ei toiminut määräysten mukaisesti, joten hänet tuomittiin vammantuottamuksen lisäksi vartiorikoksesta.



Vartiorikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Vartio- tai päivystystehtävää suorittava sotilas, joka luvattomasti poistuu vartiopaikaltaan tai päivystystehtävästä, tai sotilas, joka ei määräaikana saavu sanottuun palvelustehtävään taikka muuten jättää täyttämättä tai rikkoo vartio- tai päivystyspalveluksesta annettuja määräyksiä, on tuomittava vartiorikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Törkeää vartiorikosta koskeva pykälä säädettiin vasta vuonna 2000.


6 § Törkeä vartiorikos


Pykälä on vuodelta 2000. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törkeästä vartiorikoksesta annettiin sääntelyä. Pykälä lisättiin, koska koettiin tarvetta voida tuomita erityisen vahingollisista tai vaarallisista vartiorikoksista ankarampi rangaistus. Törkeän vartiorikoksen maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta, perusmuotoisen vartiorikoksen kaksi vuotta. Lisäksi Puolustusvoimien toiminnassa on useita erilaisia päivystys- ja vartiotehtäviä, joita tarvitsee säännellä eri tavalla. Esimerkkinä voidaan antaa varusmiesten lomapäivystäminen ja raskaiden käyttökuntoisten aseiden vartioiminen.


Törkeästä vartiorikoksesta on kyse, jos vartiorikoksessa aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa tai sellaisen vahingon vaaraa ja vartiorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Esimerkiksi poikkeuksellisissa oloissa tapahtuvassa vaarallisen tai arvokkaan kohteen vartioimisessa on tällaisesta tilanteesta kyse.


Törkeästä vartiorikoksesta on annettu kaksi tuomiota viimeisen viiden vuoden aikana.


Törkeän vartiorikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos vartiorikoksessa aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa taikka sellaisen vahingon vaaraa ja vartiorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vartiorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Lievästä vartiorikoksesta rangaistaan pääasiassa kurinpitomenettelyllä.


7 § Lievä vartiorikos


Vuonna 2000 vartiorikkomus-pykälä poistettiin ja sen tilalle säädettiin lievä vartiorikos -niminen pykälä. Nimenmuutos liittyi rikoslain kirjoitustavan yhtenäistämiseen. Vartiorikos on lievä, jos vartio- tai päivystystehtävän laatu tai muut seikat huomioon ottaen teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Oikeuskirjallisuudessa on mainittu lievästä vartiorikoksesta esimerkkinä tilanne, jossa perusyksikön päivystäjä poistuu lyhytaikaisesti, alle tunniksi, päivystystehtävästä.



Lievästä vartiorikoksesta on annettu yksi tuomio viiden vuoden sisällä. Kurinpitorangaistuksia annettaneen kohtuullisia määriä.



Lievän vartiorikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos vartiorikos, vartio- tai päivystystehtävän laatu tai muut seikat huomioon ottaen, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä vartiorikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

___________________________________________________________________

Myös huolimattomuudesta tehty vartiorikos on rangaistava teko.


8 § Tuottamuksellinen vartiorikos


Pykälä lisättiin rikoslakiin vuonna 2000, mutta samantyyppisistä eli huolimattomuudesta tehdyistä vartiorikoksista oli sääntelyä jo aiemman rikoslain aikana. Lainsäätäjä piti tarpeellisena, että myös muista kuin tahallisista vartiorikoksista voidaan rangaista. Tämä kannustanee sotilaita huolellisempaan toimintaan.


Tuottamuksellinen vartiorikos tarkoittaa tekoa, jossa vartiorikosta ei ole tehty tahallaan. Pykälään on kirjattu ilmaisu “vartiorikos on tehty huolimattomuudesta”. Teko katsotaan lievemmäksi kuin tahallisena tehty lievä vartiorikos, joten myös maksimirangaistus on lievempi, tuottamuksellisesta teosta kolme kuukautta vankeutta, lievästä vartiorikoksesta kuusi kuukautta. Kummastakin voidaan antaa kurinpitorangaistus, eli aresti, kurinpitosakko tai varoitus.


Esimerkiksi päivystysvuoroon kuuluvan tarkastuskierroksen suorittamatta jättäminen tai aseiden laskematta jättäminen huolimattomuudesta johtuen ovat tuottamuksellisia vartiorikoksia.


Tuottamuksellisesta vartiorikoksesta on annettu yksi tuomio viiden vuoden sisällä.



Tuottamuksellisen vartiorikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos vartiorikos on tehty huolimattomuudesta, rikoksentekijä on tuomittava tuottamuksellisesta vartiorikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

___________________________________________________________________

Poissaolorikokset-osio käsittää seuraavat teot: luvaton poissaolo ja karkaaminen.


Luvaton poissaolo koskee sekä palvelukseen saapumatta jättämistä että sieltä luvatta poistumista.


9 § Luvaton poissaolo


Pykälä on vuodelta 2000, mutta luvattomasta poissaolosta oli säännös jo tätä aiemmin rikoslaissa. Luvattomasta poissaolosta on kyse silloin, kun sotilas oikeudettomasti poistuu siitä joukosta tai paikasta, jossa hänen on palveltava, tai jää sinne määräaikana saapumatta. Tekotapana on siten oikeudeton poistuminen tai saapumatta jättäminen.


Teko on rangaistava tahallisena, joten jos palvelukseen palaaminen on viivästynyt esimerkiksi kulkuvälineen vikaantumisesta tai muusta syystä, viivästymisestä ei rangaista. Myös erehdys saattaa poistaa rangaistavuuden, jos esimerkiksi kertausharjoituksiin ei ole saavuttu. Huolimattomuus voi siten olla syy sille, että teosta ei rangaista luvattomana poissaolona. Kyseessä saattaa sen sijaan olla tuottamuksellinen palvelusrikos.


Teko koskee palvelusta eli palvelusaikaa. Tämä on eri asia kuin yksittäinen palvelustehtävä, joka laiminlyömisestä on kyse palvelusrikoksissa. Varusmiehen paikallaolovelvollisuudesta säädetään asevelvollisuuslaissa. Sen mukaan palveluksessa olevan asevelvollisen tulee olla hänelle määrätyssä palveluspaikassa silloin, kun hänelle ei ole annettu lupaa poistua sieltä. Poissaolorikokseen voi syyllistyä mm. aseellisessa tai aseettomassa varusmiespalveluksessa tai kertausharjoituksissa. Sen sijaan ammatisotilas ei voi syyllistyä poissaolorikokseen, vaan hänet voidaan tuomita palvelusrikoksesta. Tämä johtuu siitä, että palkatulla henkilökunnalla on rauhan aikana liikkumisvapaus, jota ei rajoiteta. Yleensä ammattisotilaan poissaoloa arvioidaan tahallisena tai tuottamuksellisena palvelusrikoksena.


Luvattomaan poissaoloon syyllistyessä teko voi täyttää myös palvelusrikoksen tunnusmerkistön, esimerkiksi jos luvaton poissaolo aiheuttaa jonkin palvelustehtävän laiminlyömisen. Tällöin sovelletaan vain luvatonta poissaoloa koskevaa pykälää. Hallituksen esityksen (17/1999 vp) mukaan kuitenkin tilanteissa, joissa voidaan selvästi osoittaa, että sotilan tarkoituksena oli nimenomaan jostakin palvelustehtävästä välttyminen, voidaan soveltaa sekä luvatonta poissaoloa että palvelusrikosta koskevaa säännöstä. Osasyynä tälle on se, että luvattoman poissaolon maksimirangaistus on pienempi kuin palvelusrikoksen.


Luvattomasta poissaolosta annetaan 150-200 tuomiota vuosittain, joten kyse on melko yleisestä rikoksesta. Lisäksi ovat vielä kurinpitomenettelyssä rangaistut teot.



Luvattoman poissaolon tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka oikeudettomasti poistuu siitä joukosta tai paikasta, jossa hänen on palveltava, taikka jää sinne määräaikana saapumatta, on tuomittava luvattomasta poissaolosta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

___________________________________________________________________

Karkaaminen tarkoittaa vähintään viisi vuorokautta jatkunutta luvatonta poissaoloa palveluksesta.


10 § Karkaaminen


Pykälä on vuodelta 2000, mutta se on sisällöltään pitkälti sama kuin rikoslain aiempi karkaamista koskeva pykälä oli. Karkaaminen on luvattoman poissaolon törkeä tekomuoto. Lain esitöissä ei ole perusteltu sitä, miksi termit eroavat toisistaan eli miksi törkeän tekomuodon nimi ei ole törkeä luvaton poissaolo vaan karkaaminen.


Karkaamisella tarkoitetaan tekoa, jossa luvaton poissaolo (RL 45:9 §) on jatkunut vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Teolta edellytetään siten kahta asiaa: vähintään viiden vuorokauden kestoa ja olennaista keskeytystä tai haittaa palvelukselle.


Lisäksi teko on tuomittava vain tahallisena, eli tekijältä edellytetään käsitystä siitä, mitä haitallisia vaikutuksia poissaolon jatkamisella voi olla. Jos poissaolija ilmoittautuu oma-aloitteisesti sotilas- tai poliisiviranomaisile, teko saatetaan katsoa vain luvattomaksi poissaoloksi, vaikka se olisi jatkunut pidempäänkin kuin viisi vuorokautta. Jos pykälän tarkoittama poissaolo sijoittuu varusmiespalveluksen alkupäähän, olennaisen haitan katsotaan täyttyvän todennäköisemmin kuin varusmiespalveluksen loppupäähän sijoittuvassa poissaolossa, koska palveluksen alkuun sijoittuu erityisen paljon tärkeää opetusta ja muuta toimintaa palveluksen kannalta.


Karkaamisrikoksen vanhenemisaika on kaksi vuotta. Velvollisuus suorittaa varusmiespalvelusta rauhan aikana päättyy sen vuoden lopussa, jona asevelvollinen täyttää 30 vuotta. Näistä seuraa, että varusmiespalveluksesta karannutta koskeva syyteoikeus vanhenee viimeistään sen vuoden lopussa, kun tämä täyttää 32 vuotta. Jos kyse on reserviharjoitusten välttämisestä, rikos alkaa vanhentua viimeistään harjoitusten loputtua.


Karkaamisesta annetaan muutamia tuomioita vuosittain. Teosta voidaan rangaista myös kurinpitomenettelyssä, jota käytettäneen useammin.



Karkaamisen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka on jatkanut 9 §:ssä tarkoitettua poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle, on tuomittava karkaamisesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Kuuliaisuusrikokset koskevat esimiehen väkivaltaista vastustamista, haitantekoa esimiehelle ja niskoittelua.


Esimiehen väkivaltainen vastustaminen liittyy yleensä kiinnioton tai muun toimenpiteen estämiseen.


11 § Esimiehen väkivaltainen vastustaminen


Tämä on ensimmäinen kuuliaisuusrikoksiin lukeutuva pykälä. Niiden tarkoituksena on esimiehen käskyjen noudattamisen ja joukkojen kurinalaisuuden varmistaminen. Esimiehen väkivaltaista vastustamista koskeva pykälä on vuodelta 2000, mutta sisällöltään se vastaa aiempaa sääntelyä eli 80-luvulla säädettyä rikoslain sotilasrikoslukua.


Esimiehen väkivaltaisella vastustamisella tarkoitetaan tekoa, jossa sotilas väkivaltaa tai sen uhkaa käyttäen vastustaa esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan palveluksessa hänelle antaman käskyn täyttämistä. Esimiehen väkivaltaisella vastustamisella tarkoitetaan myös tekoa, jossa väkivallalla tai sen uhalla pakotetaan tai koetetaan pakottaa esimies tekemään tai tekemättä jättämään jotakin taikka muuten tehdään tälle väkivaltaa tämän ollessa palveluksessa tai tämän palvelustoimen johdosta.


Teolta edellytetään väkivaltaa tai sen uhkaa. Uhkaamisen ei tarvitse kohdistua suoraan esimieheen, vaan tekijä voi uhata väkivallalla muita ihmisiä, kuten muita sotilaita tai siviilejä pyrkiessään estämään esimiehen toimia. Esimiehen vastustamisen tulee olla aktiivista, eli tekijän tulee toimia aktiivisesti sen sijaan, että hän esimerkiksi kieltäytyisi liikkumasta. Tekotapoja voivat olla esimerkiksi esimiehen töniminen tai sulkeminen lukittuun tilaan. Jos sotilas sen sijaan pyrkii vain vastustelemaan esimerkiksi itsensä kiinniottoa, kyse on haitanteosta esimiehelle (RL 45:13 §).


Oikeuskäytännössä on katsottu, että lievä pahoinpitely sisältyy esimiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, eli siitä ei rangaista erikseen. Jos sotilas on syyllistynyt perusmuotoiseen tai törkeään pahoinpitelyyn, hänet tuomitaan oikeuskäytännön perusteella todennäköisesti sekä vastustamisesta että pahoinpitelystä.


Esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta annetaan muutamia tuomioita vuosittain. Yritys rinnastetaan täytettyyn tekoon, ja rikos on täyttynyt jo väkivallalla uhatessa tai sitä käytettäessä, vaikka tekijä ei saisikaan muutettua esimiehen käyttäytymistä.



Esimiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten vastustaa esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan palveluksessa hänelle antaman käskyn täyttämistä taikka mainituin tavoin pakottaa tai koettaa pakottaa tämän tekemään tai tekemättä jättämään jotakin taikka muuten tekee tälle väkivaltaa tämän ollessa palveluksessa tai tämän palvelustoimen johdosta, on tuomittava esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tekee törkeän hengenvaarallisen tekovälineen käyttö ja jos tekoon osallistuu vähintään kaksi sotilasta.


12 § Törkeä esimiehen väkivaltainen vastustaminen


Pykälä on vuodelta 2000. Sen sisältö vastaa osittain aiempaa sääntelyä. Aiemmassa sääntelyssä yksi teon arviointia ankaroittava peruste oli teon tekeminen yhteistuumin toisen sotilaan kanssa. Vuonna 2000 toiseksi ankaroittamisperusteeksi lisättiin ampuma- tai teräaseen tai niihin rinnastettavan hengenvaaralliseen välineen käyttäminen. Jos jompikumpi näistä täyttyy ja teko katsotaan kokonaisuutena arvioiden törkeäksi, kyse on törkeästä tekomuodosta. Hengenvaarallisen tekovälineen lisääminen törkeään ruumiillista koskemattomuutta koskevaan rikokseen on linjassa muiden törkeiden rikosten tunnusmerkistöjen kanssa. Jos ankaroittamisperusteena sovelletaan sitä, että väkivaltainen vastustaminen on tapahtunut yhteistuumin toisen sotilaan kanssa, teolta ei edellytetä sitä, että teosta olisi sovittu ennalta. Riittää, että tilanteessa vähintään kaksi sotilasta vastustaa väkivalloin esimiestä.


Törkeästä esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ei ole annettu tuomioita lähivuosina.


Törkeän esimiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos esimiehen väkivaltaisessa vastustamisessa


1) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä tai


2) rikos tehdään yhteistoimin toisen sotilaan kanssa


ja esimiehen väkivaltainen vastustaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä esimiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Haitanteko esimiehelle tarkoittaa väkivallattomia haittaa aiheuttavia toimia.


13 § Haitanteko esimiehelle


Pykälä on vuodelta 2000. Hallituksen esityksessä HE 17/1999 vp ehdotettiin, että tuolloin voimassa olleesta rikoslaista poistettaisiin haitantekoa esimiehelle koskeva pykälä, koska kuuliaisuusrikoksia koskevien säännösten katsottiin kattavan tämän teon eikä erillistä kriminalisointia pidetty tarpeellisena. Pykälää ei kuitenkaan lopulta poistettu, koska lakivaliokunta totesi, että muut kuuliaisuusrikosten tunnusmerkistöt edellyttivät väkivallan käyttämistä tai sen uhkaa. Lakivaliokunnan mukaan oli tarpeen voida rangaista myös sellaisesta haitanteosta, johon ei liittyisi väkivaltaa. Alkuperäinen haitanteko esimiehelle -pykälä säädettiin rikoslakiin 80-luvulla, koska sotaväen rikoslaissa ei vastaavaa pykälää ollut ja katsottiin, että esimiehiin kohdistuvia rikoksia koskevien säännösten järjestelmällisyys edellytti haitantekosäännöksen lisäämistä.


Haitanteosta esimiehelle voidaan tuomita sotilas, joka ilman väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää toimittavan sotilaan palvelustoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä. Kyse on siten vastarinnasta, joka on aktiivista tai passiivista, mutta väkivallatonta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sotilas pyrkii vastaan haraamalla mutta väkivallattomasti estämään kuljetuksensa kuulusteluun, on kyse haitanteosta esimiehelle. Tämä koskee myös tilannetta, jossa kuljetettava huitoo mutta ei pyri lyömään kuljettajia.


Jos tekijänä on muu kuin sotilas, kyse saattaa olla esimerkiksi yleisestä haitantekokriminalisoinnista (RL 16:3 §). Haitantekosäännös on toissijainen niskoitteluun ja esimiehen väkivaltaiseen vastustamiseen nähden, joten jos näiden tekojen tunnusmerkistö täyttyy, sovelletaan niitä haitanteon sijaan.


Tuomittavalta teolta edellytetään vaikutuksen eli haitan aiheutumista esimiehelle. Sitä ei kuitenkaan edellytetä, että esimiehen tarkoituksena ollut teko estyisi. Tämä tarkoittaa, että teosta voidaan rangaista, vaikka esimies saisi esimerkiksi kuljetettua kiinniotetun sotilaan kuulustelutiloihin.



Esimiehelle tehdystä haitanteosta ei ole annettu tuomioita lähivuosina. Tekoja on käsitelty kurinpitomenettelyssä.


Esimiehelle tehdyn haitanteon tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää toimittavan sotilaan palvelustoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä, on tuomittava haitanteosta esimiehelle kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

___________________________________________________________________

Niskoittelu on usein passiivista vastarintaa.


14 § Niskoittelu


Pykälä on vuodelta 2000, mutta niskoittelusta oli säädetty jo aiemmin, eli 80-luvun rikoslaissa ja sitä aiemmin sotaväen rikoslaissa. Niskoittelun rangaistavuuden tarkoituksena on vähentää tilanteita, joissa sotilas kieltäytyy noudattamasta käskyjä.


Niskoittelusta tuomitaan sotilas, joka kieltäytyy täyttämästä esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan hänelle palveluksessa antamaa käskyä taikka tahallaan jättää sen täyttämättä tai viivyttää sen täyttämistä. Kieltäytymisen osalta teko edellyttää alaisen selvää ilmaisua siitä, että hän ei aio noudattaa käskyä. Jos sotilas jättää käskyn noudattamatta huolimattomuudesta, tekoon sovelletaan palvelusrikoksia koskevia säännöksiä.


Vuonna 2003 pykälään lisättiin momentti, jonka mukaan käskyn täyttämättä jättämisestä ei saa tuomita rangaistusta, jos käskyn täyttäminen olisi johtanut selvästi virka- tai palvelusvelvollisuuden vastaiseen taikka muuten selvästi lainvastaiseen tekoon.


Käytännössä niskoittelu on yleensä passiivista vastarintaa. Esimerkkeinä voidaan antaa kieltäytyminen menemästä esimiehen määräämään paikkaan, tupaan nukkumaan jääminen käskystä huolimatta tai muu käskyjen noudattamatta jättäminen.


Niskoittelusta annetaan yksittäisiä tuomioita vuosittain.


Niskoittelun tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka kieltäytyy täyttämästä esimiehen taikka vartio-, päivystys-, järjestyspartio- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan hänelle palveluksessa antamaa käskyä taikka tahallaan jättää sen täyttämättä tai viivyttää sen täyttämistä, on tuomittava niskoittelusta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.


Käskyn täyttämättä jättämisestä ei saa tuomita rangaistusta, jos käskyn täyttäminen olisi johtanut selvästi virka- tai palvelusvelvollisuuden vastaiseen taikka muuten selvästi lainvastaiseen tekoon. (13.6.2003/515)

___________________________________________________________________

Yhteisessä niskoittelussa sotilaat sopivat ensin niskoittelevansa, ja ryhtyvät sitten toimeen.


15 § Yhteinen niskoittelu


Pykälä on vuodelta 2000. Teosta oli säännelty jo aikaisemmin, eli 80-luvun rikoslaissa ja sitä aiemmin sotaväen rikoslaissa. Vuonna 2000 enimmäisrangaistus laskettiin neljästä vuodesta kahteen vuoteen vankeutta, koska sitä pidettiin suhteettoman ankarana esimerkiksi esimiehen väkivaltaiseen vastustamiseen nähden, jonka maksimirangaistus oli neljä vuotta vankeutta.


Yhteinen niskoittelu tarkoittaa tekoa, jossa vähintään kaksi sotilasta sopivat ennalta ryhtyvänsä niskoittelemaan ja sen jälkeen toteuttavat niskoittelun. Jos niskoittelusta ei sovita etukäteen, kumpikin tuomitaan perusmuotoisesta niskoittelusta, jonka maksimirangaistus on yhteiseen niskoitteluun verrattuna puolet eli yksi vuosi vankeutta. Tekoon soveltuisivat myös rikoslain yleiset säännökset tekijäkumppanuudesta, mutta yhteinen niskoittelu on erikseen säädetty rangaistavaksi siksi, että joukkokieltäytymistä voidaan pitää erityisen vaarallisena armeijaolosuhteissa.


Yhteisestä niskoittelusta on annettu vuosittain 0-3 tuomiota. Esimerkkinä voidaan antaa tapaus Hämeen rykmentistä, jossa annettiin tuomio vuonna 2005. Tapauksessa kaksi varusmiestä olivat yhteisestä sopimuksesta päättäneet olla noudattamatta esimiehensä käskyä lähteä leirille.


Yhteisen niskoittelun tunnusmerkistö on seuraava:


Jos sotilaat siitä keskenään sovittuaan tekevät 14 §:ssä tarkoitetun rikoksen, kukin rikoksentekijä on tuomittava yhteisestä niskoittelusta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Esimiesrikoksia ovat esimiesaseman väärinkäyttäminen ja sen törkeä tekomuoto.


Simputtaminen lienee tunnetuin esimiesaseman väärinkäyttämisen tekomuoto. Esimerkiksi väärällä sotilasarvolla puhuttelu katsotaan nöyryyttämiseksi ja siten esimiesaseman väärinkäyttämiseksi.


16 § Esimiesaseman väärinkäyttäminen


Pykälä on vuodelta 2000. Ensi kertaa teko sai oman pykälän 80-luvulla, kun se lisättiin rikoslakiin. Tätä aiemmin esimiesaseman väärinkäytön kaltaisesta toiminnasta tuomittiin lähinnä virka- tai palvelusrikossäännösten mukaan, kun erityissäännöstä ei ollut. Pykälän säätämisen taustalla oli pyrkimys yleisestävään vaikutukseen esimiesaseman väärinkäyttämisen osalta. Oikeuskäytännössä oli ilmennyt tapauksia, jotka edellyttivät sääntelyä.


Esimiesaseman väärinkäyttämisestä on kyse tilanteissa, joissa esimies aiheuttaa alaiselleen tarpeetonta kärsimystä tai vaaraa, nöyryyttää tätä tai määrää aiheettoman kurinpidollisen seurauksen. Myös palvelukseen tai koulutukseen kuulumattoman työn teettäminen lukeutuu tapoihin, joilla esimiesaseman väärinkäyttämiseen voi syyllistyä. Tarkemmin ilmaistuna tekotavat ovat seuraavat:


Esimies syyllistyy esimiesaseman väärinkäyttämiseen, jos hän

1) käskyvaltaa väärinkäyttäen aiheuttaa käskynalaiselle sellaista kärsimystä tai sellaista vaaraa hänen terveydelleen, joka ei ole palveluksen kannalta tarpeellista, taikka kohtelee häntä nöyryyttävällä tavalla, tai

2) kurinpitoesimiehenä määrää kurinpitorangaistuksen tai -ojennuksen henkilölle, jonka tietää syyttömäksi.


Lisäksi esimiesaseman väärinkäyttämisestä tuomitaan myös esimies, joka teettää käskynalaisella palvelukseen tai koulutukseen kuulumatonta työtä. Käskynalaisella tarkoitetaan henkilöä, johon toisella on pysyvä tai tilapäinen käskyvalta.


1-kohdassa on kyse simputtamisesta. Simputtaminen on ollut ajoittain esillä mediassa. Yleensä siihen syyllistyvät varusmiesesimiehet. Alaisen uuvuttaminen, kuten marssittaminen tai juoksuttaminen on kiellettyä, jos sen perusteena on esimerkiksi rankaiseminen, vihamielisyys tai muu palvelukseen kuulumaton syy. Myös joukkorangaistukset yksittäisen varusmiehen kurittomuuden vuoksi ovat kiellettyjä.


Esimiehellä ei ole myöskään ole koskaan oikeutta puuttua alaisensa ruumiilliseen koskemattomuuteen, eli esimerkiksi alaisen lyöminen kurinpitotoimena on esimiesaseman väärinkäyttämistä. Teko voi täyttää myös esimerkiksi pahoinpitelyn tunnusmerkistön, jolloin tuomitaan kummastakin teosta. Oikeuskäytännössä ilmi tulleita esimerkkejä terveyttä vaarantavasta toiminnasta ovat olleet esimerkiksi alaisten marssitus lämpöhalvaukseen asti.


Toinen 1-kohtaan kuuluva piirre eli nöyryyttävä kohtelu tarkoittaa esimerkiksi alaisen nimittelyä, loukkaavaa puhetapaa tai naurunalaiseksi tekemistä. Esimerkiksi tapauksessa Helsingin hovioikeuden 25.6.2019 antamassa ratkaisussa alaisia mm. homorunkkareiksi ja munattomiksi kutsunut eversti tuomittiin esimiesaseman väärinkäyttämisestä. Myös väärällä sotilasarvolla tapahtuva puhuttelu katsottiin nöyryyttäväksi kohteluksi. Toisessa vuoden 2019 tapauksessa alokkaan pakottaminen sopimattoman vitsin kertomiseen katsottiin esimiesaseman väärinkäytöksi.


Luettelon 2-kohdan mukainen syyttömän rankaiseminen edellyttää, että esimies tiesi alaisen olevan syytön. Jos syyttömän rankaisu tapahtuu huolimattomuudesta, kyse on tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.


Rikoksen tulee kohdistua käskynalaiseen sotilaaseen. Esimiesasema voi olla joko pysyvä tai tilapäinen. Esimerkiksi toisen henkilön ylempi sotilasarvo merkitsee tilapäistä käskyvaltaa, pysyvästä käskyvallasta taas on kyse esimerkiksi ryhmänjohtajan käskyvallassa ryhmäänsä.


Esimiesaseman väärinkäyttämistä pidetään paheksuttavampana tekona kuin tavallisen sotilaan tekemää palvelusrikosta, joten sen maksimirangaistus onkin kaksi vuotta vankeutta, kun palvelusrikoksessa maksimi on vuosi vankeutta. Sen sijaan törkeissä tekomuodoissa kummastakin voidaan tuomita maksimissaan neljä vuotta vankeutta.


Esimiesaseman väärinkäyttämisestä annetaan yksittäisiä tuomioita vuosittain.



Esimiesaseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:


Esimies, joka


1) käskyvaltaa väärinkäyttäen aiheuttaa käskynalaiselle sellaista kärsimystä tai sellaista vaaraa hänen terveydelleen, joka ei ole palveluksen kannalta tarpeellista, taikka kohtelee häntä nöyryyttävällä tavalla, tai


2) kurinpitoesimiehenä määrää kurinpitorangaistuksen tai -ojennuksen henkilölle, jonka tietää syyttömäksi,


on tuomittava esimiesaseman väärinkäyttämisestä kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Esimiesaseman väärinkäyttämisestä tuomitaan myös esimies, joka teettää käskynalaisella palvelukseen tai koulutukseen kuulumatonta työtä.

___________________________________________________________________

Törkeässä esimiesaseman väärinkäyttämisessä aiheutetaan käskynalaiselle erityisen tuntuvaa kärsimystä tai vakavaa vaaraa terveydelle.


17 § Törkeä esimiesaseman väärinkäyttäminen


Tunnusmerkistö lisättiin rikoslakiin uutena vuonna 2000. Pykälä lisättiin, koska todettiin että perusmuotoisen tekomuodon kärsimystä tai nöyryytystä koskevilla teoilla saatetaan aiheuttaa uhrille niin suurta kärsimystä tai vakavaa vaaraa hänen terveydelleen, että perusmuotoisen tekomuodon rangaistusasteikkoa ei pidetty riittävänä.


Teko katsotaan törkeäksi esimiesaseman väärinkäyttämiseksi, jos siinä aiheutetaan käskynalaiselle erityisen tuntuvaa kärsimystä tai vakavaa vaaraa hänen terveydelleen. Lisäksi esimiesaseman väärinkäyttämisen tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeää. Esimerkiksi erityisen törkeä nimittely monikymmenpäisen kuulijakunnan edessä voisi mahdollisesti täyttää törkeän teon tunnusmerkistön.


Törkeästä esimiesaseman väärinkäyttämisestä ei ole annettu tuomioita lähivuosina ja oikeuskäytäntö on niukkaa.


Törkeän esimiesaseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos esimiesaseman väärinkäyttämisessä aiheutetaan käskynalaiselle erityisen tuntuvaa kärsimystä tai vakavaa vaaraa hänen terveydelleen ja esimiesaseman väärinkäyttäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä esimiesaseman väärinkäyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Sotilasrikoksiin lukeutuvia muita rikoksia ovat sotilaan sopimaton käyttäytyminen ja luvaton poliittinen toiminta.


Sotilaan sopimatonta käyttäytymistä koskeva pykälä sääntelee mm. sotilaan vapaa-aikaa. Esimerkiksi rattijuopumus on sopimatonta käyttäytymistä.


18 § Sotilaan sopimaton käyttäytyminen


Pykälä on vuodelta 2000, mutta sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä oli sääntelyä jo 80-luvun rikoslaissa ja sitä edeltäen sotaväen rikoslaissa. Vuonna 2000 pykälä muuttui siten, että sen perusteella rangaistaan ainoastaan muulloin kuin palvelustehtävässä ollessa tapahtuneista teoista. Palvelusrikossäännökset nimittäin kattavat palveluksessa tehdyt vastaavat teot.


Sotilaan sopimattomana käyttäytymisenä pidetään tekoa, jossa sotilas esiintyy ilmeisen päihtyneenä taikka meluamalla tai muulla käyttäytymisellään aiheuttaa häiriötä tai pahennusta puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalla kasarmi- tai muulla alueella, julkisella paikalla tai julkisessa tilaisuudessa. Tekoajankohtana tulee olla muu kuin palvelustehtävän ulkopuolinen aika.


Sotilaan sopimattoman käyttäytymisen sääntelyssä kyse on siis siitä, millaista käytöstä sotilaalle voidaan sallia tämän vapaa-aikana. Tulkinnan ankaruus riippuu siitä, onko toiminta tehty sotilasasusteissa vai ei. Jos sotilas on ollut siviilivaatteissa, häiriöltä tai pahennukselta vaaditaan erityistä vakavuutta, kuten keskellä päivää kaatokännissä riehumista ala-asteen koulurakennuksessa. Sotilasasusteissa tapahtuvaa toimintaa arvioidaan tiukemmin.


Yleisin soveltamistilanne tälle pykälälle on varusmiesten lomalta tai vapaa-ajalta palaamisen tilanteet, joissa varusmiehet ovat jatkaneet metelöintiä kasarmilla hiljaisuusajasta huolimatta. Noina aikoina katsotaan, että sotilaat eivät ole palveluksessa. Keskeisimpiä tarkoituksia pykälälle ovat siten varusmiesten viihtyvyyden turvaaminen kasarmilla.


Sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä on annettu kaksi tuomiota viimeisen viiden vuoden aikana. Yksi esimerkkitapaus on KKO 1989:140, jossa käsiteltiin sitä, että onko ajoneuvon kuljettaminen humaltuneena katsottava pykälän tarkoittamaksi paheksuttavaksi käytökseksi. Ainakin kyseisessä tapauksessa syyte hylättiin näytön puutteen vuoksi.


Sotilaan sopimattoman käyttäytymisen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka muulloin kuin palvelustehtävässä ollessaan puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalla kasarmi- tai muulla alueella, julkisella paikalla tai julkisessa tilaisuudessa esiintyy ilmeisen päihtyneenä taikka meluamalla tai muulla käyttäytymisellään aiheuttaa häiriötä tai pahennusta, on tuomittava sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä kurinpitorangaistukseen.

___________________________________________________________________

Luvattoman poliittisen toiminnan pykälä koskee ammattisotilaita, ei varusmiehiä. Puolustusvoimien kantahenkilökunnan poliittinen sitoutumattomuus katsotaan tärkeäksi.


19 § Luvaton poliittinen toiminta


Pykälä on vuodelta 2000. Säännös rajoittaa perusoikeuksiin kuuluvaa yhdistymisvapautta, poliittisia oikeuksia ja sananvapautta. Tietyssä asemassa olevien sotilaiden poliittista toimintaa on kuitenkin nähty tarpeelliseksi voida rajoittaa sen välttämiseksi, että poliittiset voimasuhteet ja tapahtumat vaikuttaisivat Puolustusvoimien toimintoihin. Tällä on merkitystä varsinkin poikkeusoloissa. Toinen esimerkki sotilaan oikeuksia rajoittavasta pykälästä on perustuslain 27:2 §, jonka mukaan sotilasvirassa olevaa ei voida valita kansanedustajaksi. Sen sijaan kunnallisiin luottamustehtäviin ammattisotilas saa hakeutua, koska niitä pidetään poliittisesti sitoutumattomina.


Luvattomasta poliittisesta toiminnasta on kyse silloin, jos ammattisotilas, ammattisotilaaksi opiskeleva tai rajavartiolaitoksen sotilastehtävässä palveleva henkilö liittyy jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen taikka jättää eroamatta puolueesta tai edellä tarkoitetusta yhdistyksestä.


Säännös koskee siis ammattisotilaita tai sellaiseksi opiskelevia tai rajavartiolaitoksen sotilastehtävässä palvelevia. Sen sijaan esimerkiksi varusmiesten poliittista toimintaa ei voida rajoittaa vastaavalla tavalla. Varusmiehet saavat mm. kuulua puolueeseen ja tulla valituksi kansanedustajaksi. Joitakin rajoituksia varusmiehen poliittisiin toimitamahdollisuuksiin kuitenkin on, esimerkiksi palvelusohjesäännössä kielletään osallistumasta mielenosoituksiin tai puoluepoliittisiin tilaisuuksiin sotilaspuvussa. Esimerkiksi vuonna 2017 Lapin jääkäriprikaatissa palvellut varusmies tuomittiin kurinpitosakkoon siitä hyvästä, että hän esiintyi sotilaspuvussa (uusnatsien) mielenosoituksessa.


2000-luvun vaihteessa rikoslaista ja asevelvollisuuslaista poistettiin varusmiehiä koskevat kohdat siitä, että puoluetoimintaan osallistuminen edellyttää esimiehen lupaa. Tämä nähtiin muutosvaiheessa perustuslain suomaa sananvapautta rajoittavaksi, joten luvan saamisen edellytykset poistettiin.


Luvattomasta poliittisesta toiminnasta ei ole oikeuskäytäntöä.


Luvattoman poliittisen toiminnan tunnusmerkistö on seuraava:


Tämän luvun 27 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu sotilas tai rajavartiolaitoksen sotilastehtävässä palveleva, joka liittyy jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen taikka jättää eroamatta puolueesta tai edellä tarkoitetusta yhdistyksestä, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen.

___________________________________________________________________

Tästä alkaa sota-ajan rikoksia käsittelevä mielenkiintoinen osuus. Ensimmäinen pykälä, sotilasrikos sota-aikana korottaa maksimirangaistuksia mm. palvelusrikoksesta ja niskoittelusta.


Sota-ajan rikoksia ovat sotilasrikos sota-aikana, taisteluvelvollisuuden rikkominen, sotakarkuruus, vaarallinen sotilasrikos, salahanke vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi, sotavankeudesta pakeneminen ja sotavangin pakenemisen edistäminen. Arkistojen mukaan esimerkiksi jatkosodan aikana vuosina 1941-1944 käsiteltiin lähes 30 000 karkaamis-, pakoilu- ja poissaolorikosta. Historiantutkimuksen perusteella varsinkin karkureita teloitettiin. Teloituksista ei kuitenkaan tehty merkintöjä, vaan vainajat kirjattiin mm. “taistelussa kaatuneiksi”.


20 § Sotilasrikos sota-aikana


Pykälä on vuodelta 2000. Sota-ajan sotilasrikoksista oli luonnollisesti sääntelyä myös tätä aiemmin esimerkiksi sotatilalaissa ja rikoslaissa. Vuonna 2000 rikoslain sääntelyä muutettiin siten, että sellaiset sota-ajan sotilasrikokset, joiden osalta katsottiin tarpeelliseksi voida rangaista ankarammin kuin rauhan aikana, jaettiin pykälässä kolmeen törkeysluokkaan. Sääntelyn taustalla on se tosiasia, että sota-aikana sotilailla on suurempi motiivi toimia palvelusvelvollisuuksiensa vastaisesti ja tätä pyritään vähentämään rangaistusuhalla.


Sota-ajalla tarkoitetaan aikaa, jolloin puolustustilalaissa tarkoitettu puolustustila on voimassa. Puolustustilan aikana voidaan rajoittaa perusoikeuksia ja säännellä taloudellista toimintaa siinä määrin kuin se on välttämätöntä lain tarkoituksen saavuttamiseksi.


Sota-aikaa koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan alueella, jolla puolustustila on saatettu voimaan. Puolustustila-asetus annetaan tasavallan presidentin määräyksellä ennalta määrätyksi, korkeintaan kolmen kuukauden pituiseksi ajaksi. Puolustustilaa voidaan jatkaa tasavallan presidentin jatkamisasetuksella, korkeintaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan.


Sotilasrikokseen sota-aikana voi syyllistyä seuraavissa tilanteissa, jos teko on tapahtunut sota-aikana:

1. palvelusrikos, palvelustehtävässä oleminen päihdyttävän aineen alaisena suorituskykykä alentavasti, luvaton poissaolo (kurinpitorangaistus tai vankeus, maksimirangaistus 2 vuotta vankeutta)


2. vartiorikos, karkaaminen, esimiehen väkivaltainen vastustaminen, niskoittelu tai yhteinen niskoittelu (vankeus maksimissaan 4 vuotta)


3. törkeä vartiorikos tai törkeä esimiehen väkivaltainen vastustaminen (vankeus maksimissaan 6 vuotta)


1-kategorian rikoksista on säädetty korkeampi rangaistus sota-ajalle siksi, että vaikka teot eivät sinänsä välttämättä ole vakavia, ne voivat kuitenkin aiheuttaa vakavaa vaaraa joukkojen toiminnalle ja turvallisuudelle. Näistä on mahdollista tuomita vankeuden lisäksi kurinpitorangaistus, koska teot saattavat olla vähäisiä.


2-kategorian rikosten osalta on selvää, miksi ne ovat sota-aikana ankarammin rangaistavia. Esimerkiksi karkaamisella ja yhteisellä niskoittelulla on merkittäviä vaikutuksia joukkojen toimintaan yleiseen kurinpitoon, joiden toimiminen on erityisen tärkeitä sota-aikana.


3-kategorian rikoksista voi saada ankarimman tuomion. 2- ja 3-kategorioiden rikoksista voidaan tuomita myös RL 45:23 §:n mukaisena vaarallisena sotilasrikoksena, jos teot ovat omiaan aiheuttamaan erityisen vakavaa vaaraa joukolle tai sen toiminnalle taikka vaarantamaan erityisen tärkeän kohteen.


Sota-aikana tehdystä sotilasrikoksesta ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana.


Sota-aikana tehdyn sotilasrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos 1 §:n 1 momentissa tai 2 momentin 1 kohdassa tai 9 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtuu sota-aikana, rikoksentekijä on tuomittava kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Jos 5, 10, 11, 14 tai 15 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtuu sota-aikana, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.


Jos 6 tai 12 §:ssä tarkoitettu rikos tapahtuu sota-aikana, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kuudeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Taisteluvelvollisuuden rikkomista koskevaa pykälää sovelletaan vain taistelutilanteessa. Pykälä on säädetty, koska taistelutilanteessa olevalla sotilaalla voi olla tavallista korkeampi motivaatio vältellä velvollisuuksiaan.


21 § Taisteluvelvollisuuden rikkominen


Pykälä on vuodelta 2000, mutta sen mukaisista teoista oli jo aiemmin säännelty 80-luvun rikoslaissa.


Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan sotilas, joka vaarantaa taistelutoimen suorittamisen

1) rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden,

2) jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai

3) muulla näihin rinnastettavalla tavalla.


Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan myös sotilas, joka sota-aikana vahingoittaa tai yrittää vahingoittaa itseään tarkoituksenaan karttaa palvelusta tai välttääkseen osallistumasta erityiseen taistelutoimeen.


Taistelutoimi tarkoittaa ensisijaisesti taistelun aikana sotilaan velvollisuuksiin kuuluvia tehtäviä, mutta lisäksi myös muulla kuin varsinaisella taistelualueella suoritettua sotatoimen johtoon kuuluvaa toimintaa.


Jotta teosta voidaan rangaista, sotilaan on tullut tietää oma tehtävänsä taistelutoimessa ja ymmärtää sen merkitys taistelutoimen suorittamiselle. Velvollisuuden täytyy perustua selkeään käskyyn tai muuhun määräykseen, jolla on annettu tietylle sotilaalle tietty tehtävä. Rangaistavuus ei edellytä, että taistelutoimi jäisi kokonaan tekemättä, vaan se riittää, onko taistelutoimi vaarantunut.


Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana.


Taisteluvelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka


1) rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden,


2) jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai


3) muulla näihin rinnastettavalla tavalla


vaarantaa taistelutoimen suorittamisen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, taisteluvelvollisuuden rikkomisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.


Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan myös sotilas, joka sota-aikana tarkoituksenaan karttaa palvelusta tai välttää osallistumasta erityiseen taistelutoimeen tekee 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen.

___________________________________________________________________

Sota-aikana tapahtuva vihollisen puolelle karkaaminen tai ilman pakottavaa syytä antautuminen on rangaistavaa sotakarkuruutena.


22 § Sotakarkuruus


Pykälä on vuodelta 2000. Säännöksen tarkoituksena on estää joukkojen hajoamista sota-aikana.


Sotakarkuruudesta tuomitaan sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle. Kuitenkin, jos sotilas samalla syyllistyy törkeään maanpetokseen tai sen yritykseen, esimerkiksi vihollisen asevoimiin liittymällä, tuomitaan hänet vain törkeää maanpetosta koskevan sääntelyn mukaisesti. Sotakarkuruuspykälä sen sijaan syrjäyttää perusmuotoista maanpetosta koskevan pykälän. Sotakarkuruuden vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, kun maanpetoksessa se on yksi vuosi vankeutta.


Pakottava syy, jonka vuoksi vihollisen puolelle karkaaminen tai ilman pakottavaa syytä antautuminen on sallittua, on esimerkiksi tilanteessa, jossa vihollinen on saanut sotilaan hallintaansa ja uhkaa tappaa tämän, mikäli hän ei antaudu. Sillä, tapahtuuko rangaistava sotakarkuruus yksin vai joukon mukana, ei ole merkitystä. Teko on kummassakin tilanteessa rangaistava. Myös sotakarkuruuden yritys on rangaistava teko.


Sotakarkuruudesta ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana.


Sotakarkuruuden tunnusmerkistö on seuraava:


Sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle, on tuomittava, jollei hän samalla tee törkeää maanpetosta tai sitä yritä, sotakarkuruudesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

___________________________________________________________________

Vaarallinen sotilasrikos on sota-aikana tehdyn sotilasrikoksen törkeä tekomuoto.


23 § Vaarallinen sotilasrikos


Pykälä on vuodelta 2000, alkuperäinen pykälä on rikoslaista 80-luvulta. Vaarallisesta sotilasrikoksesta on kyse, jos vartiorikos, karkaaminen, esimiehen väkivaltainen vastustaminen, niskoittelu tai yhteinen niskoittelu taikka törkeä vartiorikos tai törkeä esimiehen väkivaltainen vastustaminen, taikka taisteluvelvollisuuden rikkominen on omiaan aiheuttamaan erityisen vakavaa vaaraa joukolle tai sen toiminnalle taikka vaarantamaan erityisen tärkeän kohteen.


Esimerkiksi vartiotehtävän laiminlyönti siten, että vihollinen pääsee yllättämään joukon, aiheuttaisi erityisen vakavaa vaaraa joukoille ja täyttäisi siten vaarallisen sotilasrikoksen tunnusmerkistön. Erityisen tärkeänä kohteena voidaan pitää esimerkiksi päämajaa tai tärkeää asevarastoa.


Vaarallisesta sotilasrikoksesta ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana. Rangaistusasteikko on laaja, 1-10 vuotta vankeutta. Myös teon yritys on rangaistava.


Vaarallisen sotilasrikoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos 20 §:n 2 tai 3 momentissa tai 21 §:ssä tarkoitettu rikos on omiaan aiheuttamaan erityisen vakavaa vaaraa joukolle tai sen toiminnalle taikka vaarantamaan erityisen tärkeän kohteen, rikoksentekijä on tuomittava vaarallisesta sotilasrikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

___________________________________________________________________

Pykälä salahankkeesta vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi koskee kyseisen rikoksen valmistelutoimia.


24 § Salahanke vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi


Pykälä on vuodelta 2000, mutta teosta on säädetty jo 80-luvulla rikoslaissa.


Salahanke vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampi sotilasta sopivat keskenään vaarallisen sotilasrikoksen (RL 45:23 §) tekemisestä. Vaarallisia sotilasrikoksia ovat mm. taisteluvelvollisuuden rikkominen, vartiorikos ja esimiehen väkivaltainen vastustaminen. Salahankkeen alkuunpanija ja johtaja voidaan tuomita vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi, muut osalliset kurinpitorangaistukseen tai enintään yhden vuoden vankeuteen.


Pykälä koskee vaarallisen sotilasrikoksen valmistelua, eli pykälä voi tulla sovellettavaksi, jos tällaista rikosta on valmisteltu, mutta se ei ole vielä edennyt yrityksen asteelle. Esimerkiksi keskustelut ja suunnitelmat rikoksen tekemisestä eivät vielä ole yrityksen asteella. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sovitaan esimiehen joukkopahoinpitelystä mutta teon hetkellä esimies pääsee livahtamaan karkuun, toiminta on edennyt yrityksen asteelle. Ollakseen rangaistava, suunnitellun teon tulee olla ennalta arvioiden omiaan aiheuttamaan erityistä vaaraa joukolle tai sen toiminnallle.


Salahankkeesta vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana.


Vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi tehdyn salahankkeen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos sotilaat sopivat keskenään 23 §:ssä tarkoitetun vaarallisen sotilasrikoksen tekemisestä, on kukin rikoksentekijä tuomittava salahankkeesta vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi, alkuunpanija ja johtaja vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi sekä muu osallinen kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Sotavankeudesta paennutta voidaan rangaista ainoastaan kurinpitorangaistuksella.


25 § Sotavankeudesta pakeneminen


Tämä säännös koskee vain Suomen asevoimien hallussa olevia vihollisen sotavankeja. Pykälä on vuodelta 2000, mutta vastaava tätä edeltävä säännös on 80-luvulta. Suomi liittyi vuonna 1980 ns. Geneven sotavankisopimukseen (SopS 8/1955) ja sen lisäpöytäkirjaan. Sotavankeja koskevat kansainväliset sopimukset edellyttävät, että sotavankeja ei saa asettaa huonompaan asemaan kuin omien sotavoimien jäseniä.


Sotavankeudesta pakenemisesta tuomitaan sotavanki, joka pakenee tai yrittää paeta sotavankeudesta. Rangaistuksena on vain kurinpitorangaistus. Sotavankisopimuksen mukaan, jos sotavanki on päässyt karkaamaan ja joutuu uudestaan vihollisen haltuun, sotavankia ei saa tuomita enää rangaistukseen aiemmasta sotavankeudesta pakenemisesta.


Jos sotavanki on paon tai paon yrityksen aikana syyllistynyt johonkin rikokseen pakonsa helpottamiseksi, mutta rikos ei ole sisältänyt henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, voidaan rikoksesta rangaista vain kurinpitorangaistuksella. Niitä ovat aresti, kurinpitosakko ja varoitus. Tämä tarkoittaa, että jos pakenija on esimerkiksi rikkonut valtion omaisuutta pakotoimiensa aikana, ei häntä saa rangaista siitä erikseen.


Sotavangilla tarkoitetaan selkkauksen osapuolen aseellisissa voimissa palvelevia henkilöitä, jotka ovat joutuneet vihollisen valtaan.


Sotavankeudesta pakenemisesta ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana.


Sotavankeudesta pakenemisen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotavanki, joka pakenee tai sitä yrittää, on tuomittava sotavankeudesta pakenemisesta kurinpitorangaistukseen.


___________________________________________________________________

Sotavangin pakenemisen edistämisestä voidaan tähän pykälään perustuen tuomita vain toinen sotavanki.


26 § Sotavangin pakenemisen edistäminen


Pykälä on vuodelta 2000, mutta vastaava tätä edeltävä säännös on 80-luvulta ja sitä edeltäneestä sotaväenrikoslaista. Pykälän sisältö vastaa Geneven sotavankisopimuksessa edellytettyä sääntelyä.


Kuten sotavangin pakenemisesta, myös pakenemisen edistämisestä voidaan tuomita vain kurinpitorangaistus. Pykälä koskee vain toista sotavankia, eli jos kyseessä on sotavangin sijaan Suomen joukkojen sotilas joka auttaa vihollisjoukkojen sotavankia pakenemaan, kyseessä on tämän pykälän tarkoittaman rikoksen sijasta maanpetos.


Sotavangin pakenemisen edistämisestä ei ole tuomittu ketään, koska Suomi ei ole ollut sotatilassa pykälän voimassaoloaikana.


Sotavangin pakenemisen estämisen tunnusmerkistö on seuraava:


Sotavanki, joka edistää toisen sotavangin pakenemista, on tuomittava sotavangin pakenemisen edistämisestä kurinpitorangaistukseen.



Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki

Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF




33 katselukertaa0 kommenttia